Koronasta toipumisessa myös sote-järjestöillä on tärkeä panos (koronablogi 11)

Korona on kurittanut yli vuoden verran jo meitä kaikkia. Pieniä toivon merkkejä on kevään ja rokostusten myötä sille, että tästä jollain lailla selvitään. Pienenä pelkona tietysti on vielä se, että joku virusvariantti pystyy kiertämään tehokkaasti rokotteiden antaman suojan ja toivottavasti rokotteet pystytään antamaan suunnitellusti.

Hieman pelottaa pitkällä tähtäimellä se, millaista jälkeä korona on saanut aikaan suomalaisten hyvinvoinnissa. Vielä ei ole tarkkaa tietoa siitä, millaiseksi kasvatus-, opetus-, sosiaali- ja terveyspuolen palveluvelka on kasvanut. Tämän tilannekuvan laatimisessa ja omien kohderyhmien tilanteen arvioimisessa on myös sote-järjestöillä tärkeä tehtävä. Tarvitaan tietoa siitä, miten oman järjestön asiakkaat ja kohderyhmät voivat, mikä on palvelutarve ja mitä toimintoja ja palveluja pitää nyt tuottaa tilanteen parantamiseksi.

Tämän työn pohjaksi on hyvä tarkastaa järjestön perustehtävä, arvot ja eettiset periaatteet. Sitten on kääritttävä hihat ja lähdettävä toimimaan ajatuksella, päättäväisesti ja nopeasti.

Leivän lisäksi monet suomalaiset tarvitsevat järjestöjen tukea koronan takia.

JK 

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook / Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe 

www.selede.fi

BIKVA - Hyvä malli palveluiden kehittämiseen

Selailin kirjahyllyäni ja silmääni osui jo vuonna 2009 julkaistu Tutkimuksellinen kehittämistoiminta -kirja (Toikko ja Rantanen, Tampere University  Press). Kirjaan on koottu erilaisia kehittämismenetelmiä, mutta vielä tuolloin ei taidettu pahemmin puhua sanana palvelumuotoilusta, vaikka siitäkin kirjassa on kyse.

Silmääni osui erityisesti BIKVA-malli (Brugerinddragelse i kvalitetsvurdering = käyttäjien osallistuminen laadun arviointiin) (mt. 68) joka sopii hyvin näkökulmaksi varsinkin julkisella sektorilla, jossa päätöksiä tehdään ja toimintaa linjataan myös poliittisella tasolla. Malli käy kyllä muihinkin organisaatioihin.

Bikva-arviointimalli etenee seuraavasti:

1) Bikva-mallissa palvelun arviointi aloitetaan asiakastasolla eli palvelujen käyttäjien tasolla. Ensiksi selvitetään asiakkailta palveluun liittyviä hyviä ja huonoja puolia.  Toikon ja Rantasen kirjassa puhutaan vain ryhmähaastatteluista, mutta mielestäni yhtä hyvin voi käyttää myös yksilöhaastatteluja.

2) Toisessa vaiheessa asiakkaiden palaute esitellään kenttätyöntekijöille eli asiakastyön tekijöille. Ko. kirjan mukaan tämäkin vaihe voidaan toteuttaa ryhmähaastattelulla, jossa pohditaan asiakkaiden arvioiden taustaa ja perustaa. Heitä pyydetään arvioimaan asiakkaiden palautetta omasta näkökulmastaan.

3) Kolmannessa vaiheessa asiakkaiden ja kenttätyöntekijöiden arviot esitellään hallintojohdolle, joiden on tarkoitus pohtia syitä asiakkaiden ja työntekijöiden palautteeseen.

4) Neljännessä vaiheessa poliittiselle johdolle esitellään asiakkaiden, työntekijöiden ja hallintojohdon palaute. Poliittisen johdon on tarkoitus tuottaa asialle selitys. Tämä jää kirjassa hieman auki, mutta varmaan tästä voisi syntyä jonkinlaisia poliittisia avauksia tms. suhteessa kyseiseen palveluun.

Muutama asia on hyvä pitää mielessä, mikäli tämän tyyppistä palvelukehittämistä tehdään. Ensiksi haastatteluihin osallistuvien tulee jollakin lailla edustaa keskeisesti ko. palvelun ydintä. Ainakin tätä asiaa tulee miettiä. Toiseksi mitään julkista palvelua ei tehdä yksinään vaan se on aina suhteessa muihin palveluihin. Yksittäisen palvelun kehittäminen pitää aina suhteuttaa koko muuhun palvelusysteemiin. Näin olleen bikva-arviointiinkin kannattaa liittää myös tilastollinen ja taloudellinen tarkastelu ja tarkastella yksittäistä palvelua suhteessa koko palvelutarjontaan.

Se palvelu, mikä valitaan BIKVA-arvioinnin kohteeksi tulee perustella (miksi) jotenkin esimerkiksi palveluun liittyvien haasteiden tai mahdollisuuksien perusteella. Mikäli BIKVAa käytetään yrityksen tai järjestön toiminnassa, neljännen tason voi muodostaa esimerkiksi johtoryhmä tai hallitus, joka miettii ja linjaa tehdäänkö asian suhteen jotain laajempia linjauksia tai avauksia.

JK
S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter: @JuhaKe
www.selede.fi

Kenttäpäivät pomon työkalupakkiin

Talouselämä-lehdessä (nro 44/2019) oli hyvä kirjoitus otsikolla Pomot haalarihommissa. Jutussa kerrottiin, kuinka joidenkin suomalaisten yritysten johtajia ja johtoryhmiä käy säännöllisesti tekemässä asiakastyötä. Esimerkiksi Lidlin johtoryhmät ja toimihenkilöt käyvät työskentelemässä myymälässä ja jakelukeskuksessa tai VR:llä tehdään ns. junapäiviä.

Mielestäni tällaiset kenttätyöpäivät ovat hyvään asiakaspalveluun pyrkivän yrityksen ja organisaation johtamisen kannalta hyviä avauksia. Johdon täytyy tietää, mitä kentällä oikeasti tehdään ja mitä mahdolliset muutokset tarkoittavat käytännön tasolla. Talouselämän jutusta käy ilmi, että johdon arvostus kenttätyötä tekeviä kohtaan nousee, kun yrittää tehdä samoja työtehtäviä kuin kentällä tehdään. Jutussa tuotiin esille, että kenttäpäivät tuovat myös paljon uusia ideoita ja muistipanovälineet on hyvä olla mukana. Esimerkiksi VR:n hr-johtaja kertoi, että työskentely junatarjoilijan avustajana auttoi mm. tekemään parempaa kampanjaa junatarjoilijoiden rekrytointiin.

Tällainen kenttäpäivä voisi olla hyvä ottaa laajemmin käyttöön myös julkisissa organisaatioissa ja monialaisissa organisaatioissa. Jos tietyn toiminnon johtaja kävisikin tekemässä töitä toisen toiminnon asiakastyössä, voisi syntyä uusia mielenkiintoisia näkemyksiä esimerkiksi palvelukehitykseen. Kenttäpäivät voivat myös lisätä johdolla oikeanlaista nöyryyttä ja hillitä turhaa viisastelua asioista, joista ei tiedä paljon mitään.

Hyvää Joulua kaikille lukijoille!

Kenttäpäivät johdon työkalupakkiin.

JK
S-posti: juha. kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter: @JuhaKe
www.selede.fi

Tuotekehityksessä häpeä on hyvä indikaattori

Tuotekehityksessä ja startup -yrityksistä olen kuullut sanonnan, että uusi tuote on julkaistu ihan liian myöhään, jos julkaisun aikaan ei yhtään hävetä. Tällä on tietysti se tarkoitus, että tuotetta pitäisi kehittää yhdessä asiakkaiden kanssa eikä liian pitkään haudottaisi tuotetta itsekseen. Olen sitä mieltä, että ensimmäisiinkin suunnitteluversioihin kannattaa pyytää jo muiden kommentteja. Mitä sitä turhaan häpeästä välittämään, sillä ideat ovat kaikilla välillä huonoja ja välillä hyviä. Ideoiden määrä tuottaa ennen pitkää myös laatua.

Joskus omat ideat voivat lopulta osoittautua todella hyviksi, vaikka niitä tehdessä hävettää. Tästä kannustava esimerkki on lempikirjassani Flow. Elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu (2005, Mihaly Csikszentmihalyi). Kaksi suprajohtavuuden teorian kehittäjää eivät päästäneet ketään moneen vuoteen tutustumaan työhönsä, koska pelkäsivät kollegojensa nauravan heidän hulluilta vaikuttaville ajatuksilleen. Kumpikin heistä sai fysiikan Nobel-palkinnon vuonna 1987.

Rohkeasti ideoimaan!

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Teitter @JuhaKe
www.selede.fi

Perustehtävä antaa suunnan kehittämiselle

Olen viime aikoina pohtinut organisaation perustehtävää ja palvelukehitystä. Vaikka uusien palvelujen kehittäminen on monen mielestä mukavaa, jännittävää ja innostavaa, on kuitenkin hyvä pitää mielessä organisaation perustehtävä ja sen vaatimukset. Ainakin on hyvä kysyä, ollaanko tässä kehittämässä juuri perustehtävään liittyvää palvelua.

Innostuksen hetkellä kannatta muistaa, että kehittäminen voi vaarantaa myös laadukkaan perustehtävän, heikentää asiakaskokemusta ja viedä kohtuuttomasti voimavaroja sen laadukkaasta tuottamisesta. Toisaalta on varmaan myös palveluja, jotka ei tuota toivottavia hyötyjä ja silloin on haettava uusia palvelumalleja. Joskus voi olla aika myös tarkastella perustehtävää. Pitääkö sitä jotenkin muuttaa, venyttää tai vanuttaa.

Jos kehitysidea kestää perustehtävän tarkastelun ja idea tuntuu sittenkin hyvältä, ei muuta kuin eteenpäin kohti palvelukehitysseikkailua.

Perustehtävä antaa virtaa idealamppuun.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Pitääkö olla ketterä?

Kauppalehdessä (19.4.2017) oli juttua ketteryyskonsultti Lasse Ziegleristä. Hänen mukaansa ketteryyden johtava ajatus on, että ketterä mukautuu ja reagoi nopeasti muutoksiin ja mieluiten nopeammin kuin mahdolliset kilpailijat.

Jutun mukaan ketteryydessä on kyse organisaatiokulttuurista ja päätöksenteosta. Ketteryys edellyttää yhteistyötä ja vapautta, vähän kilpailua, sääntöjä ja hierarkiaa. Tiimien täytyy olla tasavertaisia ja roolit eivät saa rajoittaa toimintaa. Johdon pitää tukea eikä määrätä tiimien tekemisiä. Jokaisen työntekijän pitää itse tietää ja päättää se, missä tiimissä hänen osaamista tarvitaan.

Zieglerin mukaan organisaatiokulttuuri on silloin hyvä ja ketteryyttä tukeva, kun se vie organisaation kohti tavoitteita. Myös toimitilojen tulee tukea ketterää toimintaa.

No mitä tästä ketteryydestä pitäisi ajatella? Hyviä palveluja voi ainakin pyrkiä tuottamaan ja kehittämään ketterästi. Ketterästi voi myös yrittää luopua tarpeettomista palveluista. Ja tietenkin ketteryyttä on mukautua ja reagoida asiakkaiden tai asukkaiden tarpeisiin. Käynnistää esimerkiksi nopeasti tarvittavat kehityshankkeet.

Tietenkin jokainen organisaatio haluaa olla ketterä mieluummin kuin jäykkä ja kömpelö. Ketteryyden taakse ei kuitenkaan voi piiloutua, jos tekee tyhmyyksiä. Moni johtaja voi katua sitä, että organisaatio on toiminut jossain tilanteessa liiankin vauhdikkaasti. Mieleen on tullut ajatus, että olisimmepa edes sen kerran olleet jäykkiä ja kömpelöitä. Ehkä kuitenkin enemmän harmia on tullut siitä, että muutoksiin ei ole reagoitu tarpeeksi nopeasti. 

Ketteryydelle ja jäykkyydelle on omat paikkansa ja viisautta vaatii nähdä kumman aika on.



Onko organisaatiosi toiminta
ketterää kuin kissan liike?

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Paras Palvelija Suomesta

Kävin katsomassa tänään pari vuotta Helsingin Kaupunginteatterissa esitettyä Palvelija-näytelmää. Näytelmän on kirjoittanut Kari Hotakainen ja sen ovat ohjanneet Martti Suosalo ja Raila Leppäkoski. Ainoana näyttelijänä oli Martti Suosalo.

Menin katsomaan näytelmää tietysti blogini-teeman takia*. Ajatuksena oli mennä mieli ja sydän avoimena katsomaan, mitä palveluihin liittyviä ajatuksia näytelmä herättäisi.

Kyseessä on hieno näytelmä, joka kertoo palvelemisesta mutta myös ihmisen ytimestä - mitä ihmisestä jää jäljelle, jos sitä puristetaan kuin puolikasta sitruunaa.

Hyvän palvelijan tunnuspiirteisiin kuuluu ainakin hyvä myötätunto ja kyky eläytyä asiakkaiden maailmaan. On tärkeää ymmärtää, miten asiakas ajattelee ja kokee sekä mitä hän haluaa tehdä. Pitkää pinnaa tarvitaan myös.  Nämä ovat perusasioita hyvälle palvelijalle sekä lähtökohtia toimivien palveluiden kehittämiselle. Esitys havainnollisti myös sen, että palvelutyöstä riippuen vuosien palvelu saattaa näkyä kehossakin ja sen asennoissa.

Ehkä parasta kuitenkin oli taas kerran nähdä ja todeta, kuinka taitava näyttelijä Martti Suosalo on. Ihan hirmu taitava. Mielestäni hän liittyy johonkin sellaiseen suomalaiseen "designiin" kuin näyttelijä Sulevi Peltolakin. Itseä ei tarvitse korostaa. Mieluummin tekoja kuin puheita. Jos jollekin ulkomaalaiselle haluaisin näyttää mielestäni parasta Suomesta, olisi se Suosalon näytteleminen.

Palvelija-näytelmä oli minun mieleeni ja lähes yhtä hyvä kuin Espoon kaupunginteattereissa esitetyt Esitystalous 1- ja 2-näytelmät. Ensimmäisessä Suosalo näytteli kaupunginjohtoa auttavaa konsulttia ja toisessa itse kaupunginjohtajaa.

*Pääsin katsomaan esitystä bloggarina maksutta.



Palvelija Martti Suosalo.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Oppiminen vie palvelut uudelle tasolle

Hyvien palvelujen tuottaminen ja kehittäminen saattaa vaatia monenlaista uuden oppimista jatkuvasti. Maailma muuttuu ja asiakkaiden tarpeet muuttuvat.

Lohdullista on, että ihminen oppii jotakin uutta päivittäin vaikkei sitä heti huomaisikaan. Työ tekijäänsä opettaa.

Joskus oppimistarve tulee ajankohtaiseksi, kun esimerkiksi työtehtävässä toteaa, että tätä minä en osaa. Monesti auttaa jo se, että tiedostaa osaamistarpeen. Tällöin mieli alkaa etsiä vastausta osaamistarpeeseen. Mielestäni on hyvä kirjoittaa ylös tällaiset oppimistarpeet. Kirjoittaminen tai miksei piirtäminenkin ovat opittavan työstämistä ja osaamistarpeesta tulee näin ollen selkeämpi ja konkreettisempi.

Kun osaamistarve on tiedossa, voi alkaa hyvin miettiä keinoja sille, miten oppisin kyseisen taidon. Osaamistarve voi olla pienempi tai suurempi. Joskus tarvittavan asian oppimiseen menee lyhyt aika ja joskus kyse voi olla pitemmistäkin ajoista - vuosien prosessista.

Monesti pienemmät oppimistarpeet voi täyttää ihan vain etsimällä itse tietoa kirjoista ja netistä. Joskus on hyvä etsiä käsiin joku kokeneempi tekijä - kysyä suoraan, että voisitko auttaa tämän asian oppimisessa. Kokeneempi mentori voi auttaa hahmottamaan vaikkapa uuden työtehtävän tai työroolin osaamistarpeita ja tukea uusien taitojen ja asenteiden oppimisessa.

Joskus oppimista voi tukea työkierto tai kehittämisprojekteihin hakeutuminen. Joskus oppimista voi hakea myös kursseilta tai muusta koulutuksesta. Jos muutkin tarvitsevat samojen taitojen osaamista, voi hyvin perustaa opintopiirin. Jostain luin, että toisten opettaminen on yksi tehokkaimmista tavoista oppia, joten jos jokainen opettaa vuorollaan, tiedä vaikka palvelut pomppaisivat ihan uudelle tasolle.

Oppimispäiväkirjan pitäminen voi olla yksi hyvä keino tunnistaa omia osaamistarpeita ja huomata oma kehitys. 

Leikkisä ilmapiiri tukee oppimista. Pexels-photo.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Nykäseltä ideoita palvelukehittämiseen

Yle näytti hiljattain Kim Finnin vuonna 2012 valmistuneen Nykänen omin sanoin -dokumentin (Blue Media Oy). Nykäskylässäkin asuneena tietenkin symppaan Nykästä kovasti.

Dokumenttia katsoessani ja palveluista kiinnostuneena löysin yhtymäkohtia Nykäsen tarinasta ja hyvien palveluiden kehittämisestä.

Harjoittelu ja sinnikkyys

Helposti on voinut jäädä mielikuva, että Nykäsen menestys perustui luonnonlahjakkuuteen, mutta dokumentin mukaan Nykänen oli erittäin kova harjoittelemaan ja teki kaikki harjoitukset huolellisesti. Juniorina hän ei ollut kärkipään hyppääjä vaan jäi kisoissa usein viimeiseksi.  Dokumentissa Nykänen kertoi, kuinka hän oli kisoista tulleena huutanut äidilleen tyytyväisenä, ettei ollut jäänyt viimeiseksi vaan oli ollut toiseksi viimeinen. Kova harjoittelu nosti hänet kuitenkin huipulle.

Palvelukehittämisessäkin kannattaa luottaa harjoitteluun ja jatkuvaan parantamiseen. Jos palvelu ei heti ole ihan uomissa, sitä pystyy miettimään ja kehittämään palautteen pohjalta.

Ole valmis myös menestykseen

Kun Nykänen alkoi menestyä ja kun hän Calgaryn olympialaisista voitti kolme kultamitalia oli hän kerralla kansallissankari. Nykästä ei kuitenkaan oltu sen enempää valmisteltu menestykseen ja itse asiassa suuren menestyksen myötä hänen kiinnostus ja huomio urheilusta siirtyi muihin asioihin. Tästä seurasi sekavia vaiheita Nykäsen elämässä.

Tietenkin palvelujen kehittämisessä pitää olla valmis kohtaamaan pettymyksiä ja joskus myös pitää olla valmis lopettamaan jokin palvelu. Valmis pitää olla myös silloin, jos palvelu alkaa menestyä odotettua paremmin. Silloin pitää vain pitää fokus palvelussa ja sen jatkokehittämisessä. Muuten jatkomenestys saattaa vaarantua.

V-tyyli voi yllättää

Käytännössä Nykäsen mäkihyppyuralle tuli piste siitä, että v-tyyli ajoi perinteisen jalat yhdessä -tyylin ohitse. Nykänen ei v-tyyliä juuri lähtenyt treenaamaan. Ja siinä oli sitten Nykäsen mäkimiesura.

Palvelukehittämisessä pitää jaksaa seurata toimialan muutoksia ja miettiä omien palvelujen suhdetta muutoksiin. Nopeat palvelukokeilut voivat pitää herkkänä ja organisaation ketteränä ja muutosvalmiina.

Vahinkoja sattuu

Dokumentissa Nykänen sanoi kivasti erilaisten kommellusten yhteydessä, että vahinkoja sattuu.

Vahinkoja ja virheitä tulee palvelutoiminnassakin, mutta niistä ei kannata masentua. Virheistä saa hyvää oppia ja sitten vaan eteenpäin.

Mäkikotkamme. Kuvakaappaus Nykänen omin sanoin -dokumentista.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne

Hyvää kuhinaa sote-järjestöissä

Helsingin Sanomissa oli iso juttu otsikolla Suomi on sote-järjestöjen jättiläinen (18.7.2016). Jutussa kuvattiin sote-järjestöjen tilannetta ja haasteita.

Lehtijutun mukaan Suomessa on yli 900 sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavaa sotejärjestöä ja niistä noin 820 tuottaa sosiaalipalveluja ja reilu 200 terveyspalveluja - osa tuottaa kumpiakin.

Moni järjestö tuottaa palveluja pienelle kohderyhmälle ja valtaosa vain tietyillä paikkakunnalla. Erityisesti tätä yltiöpaikallisuutta ja toimijoiden suurta määrää kritisoidaan päällekkäisyydestä ja tehottomuudesta.

Lääke sote-järjestöjen haasteisiin on Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön Olli Holmströmin mukaan järjestöjen yhdistyminen, verkostoituminen ja kumppanuuksien rakentaminen. Hänen mukaansa järjestöjen tuottamien palvelujen laatu on hyvää mutta kustannustehokkuutta voisi parantaa.

Sote-järjestöt ovat kaikki erilaisia ja eri tilanteessa. Kussakin niissä tarvitaan kirkasta ajattelua esimerkiksi paikallisuuden asteen, kohderyhmien laajentamisen, lainsäädännön, sote-uudistuksen ja uusien palvelujen näkökulmasta. Nämä näkemykset voivat haastaa myös järjestöjen toiminta-ajatuksia.

Palvelujen tehokkuuden lisäämiseksi palvelujen konseptointi ja mallintaminen voisi olla yksi hyvä keino. Tällöin voi tulla paremmin näkyviin se, mistä ja mitä tekemällä palvelujen hyvä laatu syntyy, mitä resursseja palvelussa tarvitaan ja ylipäätään tulee näkyviin kirkkaammin se, mitä palveluja järjestö itseasiassa tuottaakaan.

Palvelujen mallintamisessa ja palvelumallissa tulee ottaa huomioon asiakkaiden (loppuasiakas ja esim. tilaaja) toiveet ja tarpeet, työntekijöiden tietotaito sekä organisaation toiminta-ajatus. Palvelumalli on hyvä tehdä laajalla ryhmällä, yhteistoiminnallisesti, ja muistaa, että palvelumallia voi aina parantaa, jos tarve niin vaatii.

Sekin on hyvä muistaa, että vaikka mallinnetun palvelun mukaan palveluja tuotetaan, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, ettei työntekijä saisi tilanteen mukaan käyttää omia tilannekohtaisia toimintatapojaan, jos asiakkaan etu sitä vaatii.

Muurahaiset työssä. Hyvää kuhinaa on myös sote-järjestöissä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne

Kuluttajatutkimus ei näe tulevaa

Tänään 12.6.2016 Helsingin Sanomien talousosiossa oli iso juttu Nokiasta. Jutussa haastateltiin Nokian entistä johtajaa Jorma Ollilaa.

Jutussa kerrottiin, että Nokiaa on moitittu siitä, että se ei kuunnellut riittävästi asiakkaita ja sen takia Nokia muun muassa luopui matkapuhelimien kosketusnäytön kehittämisestä. Ollila kuitenkin kumoaa väittämän sillä, että kaikki kuluttajatutkimukset, myös Applen tekemät, kertoivat, että asiakkaat eivät halua kosketusnäyttöjä. Näin ollen kosketusnäyttöjen kehittäminen lopetettiin asiakkailta saatuun tietoon perustuen.

Ollila antaa jutussa tunnustuksen Steve Jobsille siitä, että Jobsin mukaan asiakkaat eivät tiedä mitä he haluavat. Jobsin mukaan asiakkaiden on vaikea nähdä sitä kokonaisuutta tai maailmaa, johon uusi tuote tulee tai minkälaisen maailman uusi tuote avaa.

On vaikea kuvitella, miten älypuhelinsovellusten käyttö tapahtuisi, jos ei olisi kosketusnäyttöä.

Tämän lehtijutun mukaan voisi ainakin hieman kriittisemmin suhtautua asiakas- ja kuluttajatutkimusten tuloksiin. Ainakin voisi hetken miettiä, mistä näkökulmasta asiakkaat tutkimuksen kohteena olevaa asiaa katsovat. Tämä näkökulma on hyvä ulottaa jo kuluttajatutkimussuunnitelmien pohdintaan.

Kosketus riittää.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi