maanantai 28. syyskuuta 2015

Osaajia miljardimarkkinoille

Minulla oli eilen ilo olla juhlassa, jossa oli paljon intialaisia nuoria (alle 40-vuotiaita), joiden verkostoissa on paljon esimerkiksi it-alan osaajia.

Kaiken muun keskustelun ohessa puhuttiin myös siitä, miten esimerkiksi yrityksen perustaminen koetaan Suomessa vaikeaksi ja byrokraattiseksi.

Kuulin, että osa esimerkiksi Nokian intialaisista irtisanotuista it-osaajista olisi valmis käynnistämään oman yrityksen tai investoimaan yritykseen Suomessa, mutta byrokratian kiemurat tuntuvat olevan liian haastavia. Helpompi on investoida, esimerkiksi käynnistämällä start up -yrityksen, muualle. Osa olikin lähtenyt esimerkiksi Britteihin.

Esimerkiksi työsopimusten tai peruslomakkeiden tiivistelmät ovat englanniksi, mutta varsinaiset lomakkeet ja täyttöohjeet vain suomeksi.

Toinen hitaus liittyy viisumiin, jota joutuu jonottamaan kuukausia. Vaikka viisumihakemuksen olisi tehnyt ajoissa, saa sen vasta juuri ennen vanhan päättymistä.

Yksi intialainen ystäväni totesi, että ilman sitä, että hänen suomalainen vaimonsa työskentelisi heidän yrityksessään, hän ei ehkä selviäisi yrittäjänä Suomessa. Ystäväni kuitenkin osaa suomea varsin hyvin.

Voisiko jotakin yrittää tehdä, jotta esimerkiksi nämä intialaiset osaajat voisivat perustaa yrityksiä ja investoida Suomeen? Ehkä tätä tehdäänkin, mutta näiden keskustelujen pohjalta eivät teot ole saavuttaneet ja vakuuttaneet näitä intialaisia. Kaikki lomakkeet pitäisi ainakin olla englanniksi sekä viranomaisten palvelu ystävällistä.

Kannattaa muistaa, että kyseessä ovat it-osaajat, joilla on osaamista ja ymmärrystä myös siitä, miten pitäisi toimia, jos aiotaan palvella ja tehdä kauppaa myös miljardin ihmisen Intiassa. Ja eikös me aiota?


Miljardissa on monta ihmistä.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Salibisneksen mullistus

Mikä olisi sopiva kuntosalimaksu kuukaudessa? Olisiko 20 euroa liikaa?

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin eilen, kuinka Onnibusin kruununjalokiveksi nimitettiin ohjelmistoa, joka ottaa huomioon kysynnän, ajankohdan ja muita asioita, joiden pohjalta se päättää minkä hintaisia lippuja kannattaa milloinkin myydä. Parhaimmillaan pitkiäkin matkoja pääsee matkustamaan muutamalla eurolla. Itse en ole vieläkään Onnibusilla matkustellut, vaikka jo kuulopuheiden pohjalta olen hehkuttanut myös Onnibusin matkustajakokemusta (ks. ko. blogiteksti täältä).

Onnibusia on nimetty matkustajaliikennetoimialan mullistajaksi. Se on käynnistänyt myös muiden toimijoiden hintojen ja toimintatapojen tarkistukset.

Samanlainen haastaja on ehkä tulossa kuntosalitoimintaan.

Facebookissa silmääni osui uuden Norjan ja Ruotsin kautta Suomeen rantautuvan kuntosaliketju Fresh Fitnessin tarjous. Tarjouksessa kuntosalin kuukausimaksua tarjotaan alle kymmenellä eurolla. Normaalihintakin on alle 20 euroa kuukaudessa.

Kyse ei ole autotallin nurkassa tai ikkunattomassa kellarissa olevasta maastavetopisteestä vaan ainakin kuvien perusteella hyvää palvelua tuottavasta, laadukkaasta ja korkeatasoisesta kuntosaliketjusta.

Kyseisen kuntosaliketjun Internetsivujen mukaan ensimmäiset kuntosalit avataan Suomessa Helsinkiin tämän vuoden marras-joulukuussa. Toiminnan on tarkoitus laajentua 40 - 50 kuntosaliin ja toiminta-alueena on pääkaupunkiseutu ja muut suuret kaupungit.

Minusta tämä 20 euroa kuukaudessa alkaa olla jo sellainen hinta, että sen maksaminen ei enää ole pienituloisellekaan saati pahimmallekaan penninvenyttäjälle liikaa, jos miettii mitä kaikkea hyvää kuntosaliharjoittelu tuo.

Vertailun vuoksi hinnasta voi todeta, että ostin viime viikolla Helsingin kaupungin yhdelle kuntosalille 10 kerran kuntosalikortin ja se maksoi 39 euroa. Neljän kuukauden kortin hinta olisi maksanut 96 euroa. Kaupungin kuntosaleja ei yleensä ole pidetty kävijöille kalleimpina vaan päin vastoin. Kaupungin neljän kuukauden kuntosalikortin hinnalla olisin käynyt lähes viisi kuukautta Fresh Fitnessin kuntosalilla.

Saa nähdä mullistaako Fresh Fittness tai joku muu vastaava kuntosaliketju ko. toimialan tarjoamalla hyvää laatua halpaan hintaan. Tekee saman tempun kuntosaliharjoittelulle kuin Onnibusi teki matkustamiselle?

Kahvakuula nurkkaan ja salille mars.


maanantai 14. syyskuuta 2015

Kun palvelurobotti jäämäessä liukasteli

Sain naapurilta hyvän ja kansantajuisen Soneran tänä vuonna julkaiseman Uuskasvun polut - Digitalisaation lupaus -kirjan. Kirjassa käsitellään digitalisaation roolia Suomen kansallisen kilpailukyvyn kohentajana.

Kirjan pikaselailu toi monia kiinnostavia asioita esiin, esimerkiksi palvelurobotit. Teollisuusrobottien rinnalle ollaan nimittäin kovalla vauhdilla kehittämässä palvelurobotteja. Niitä on tarkoitus käyttää ihmisten ja yhdyskuntien apuna.

Haasteena palvelurobottien kehitykselle verrattuna teollisuusrobotteihin on se, että teollisuusrobotit ovat työskennelleet pääosin paikallaan, kun taas palvelurobottien pitää pystyä liikkumaan ja toimimaan järkevästi muuttuvissa ja epämääräisissä toimintaympäristöissä. Niillä pitää olla hyvät aistinta- ja navigaatiokyvyt.

Samoin kuin teollisuusrobotit, palvelurobotit tulevat tekemään ihmiselle sopimattomia töitä ja tehtäviä. Näitä voivat olla avaruusmatkailu ja meren pohjassa olevien luonnonvarojen hyödyntäminen.

Toiseksi palvelurobottien toiminta-alueeksi kirjassa nähdään koti ja julkiset tilat.

Palvelurobotit tulevat varmaan lisääntymään, mutta vaikea on vielä sanoa millaisia palvelurobotteja tulee olemaan. Ovatko esimerkiksi kotona yksin toimiva robotti-imuri tai nurmikkoa itsestään leikkaava ruohonleikkuri tai hoivattava Paro-robottihylje jo näitä palvelurobotteja? Ystävä- ja tarjoilijarobotteja on jo kehitelty.

Itsestään kulkevia autoja on jo olemassa ja käytössäkin pienimuotoisesti. Voisiko tulevaisuudessa tällaisesta itsekseen kulkevasta autosta nousta palvelurobotti, joka vaikka toisi kauppakassin kotiovelle. Mitenköhän palvelurobotti reagoisi, jos esimerkiksi olisi paljon lunta tai tie jäässä. Heräisikö lapsilla ilkikuriset ajatukset, jos näköpiiriin tulisi vaappuva palvelurobotti?

Nykyisin pohditaan, voiko palvelun hoitaa digipalveluna. Ellei digipalvelu onnistu, kohta saatetaan kysyä hyvinkin luontevasti, voiko robotti hoitaa palvelun.

Testattiin muuten tätä hypoteesia naapurin kanssa, kun vietiin poikia muskariin. Kysyimme heiltä, mitä jos robotti veisikin teidät. Ei ollut kuulemma hyvä idea. Kun jatkettiin kysymällä, entä jos robotti antaisi samalla karkkia, poikien ilme muuttui hyvinkin myönteiseksi.

Paro robottihylje. Kuvakaappaus http://www.parorobots.com/


JK
juha.kesanen@selede.fi

maanantai 7. syyskuuta 2015

Soittais nyt!

Palvelu koostuu monenlaisista lupauksista. On tietenkin päälupaus, eli että palveluntuottaja tuottaa tietyn luvatun palvelun asiakkaalle. Esimerkiksi kuntovalmentaja auttaa tavoittamaan tietyn kuntotavoitteen edellyttäen, että asiakas tekee oman osansa sovitusti.

Sitten on erilaisia pienempiä lupauksia, jotka voivat koskea vaikka sovittua yhteydenottoa. Näissä pienissä lupauksissa lunastetaan palveluntarjoajan luottamus. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos lääkäri tai sosiaalityöntekijä on luvannut soittaa vaikkapa torstaina klo 12, silloin pitää myös soittaa. Pitää soittaa, vaikka esimerkiksi joidenkin tutkimusten tulokset eivät olisi vielä valmistuneet.

Erityisesti esimerkiksi sairaalle tai muuten haavoittuvassa tilanteessa olevalle nämä pienetkin palvelulupaukset, esimerkiksi sovitut yhteydenotot ovat erityisen tärkeitä. Näistä petetyistä lupauksista puhutaan myös läheisille ja ne rapauttavat luottamusta koko palvelun tarjoajaan. Ne vaikuttaa asiakaskokemukseen ja koko palveluprosessin onnistumiseen.

Tämän takia pienetkin lupaukset ovat isoja ja lupaukset on syytä pitää.

Soittas nyt!

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Anna sen soida

Meillä on ollut ilo käydä lasten kanssa Itä-Helsingin Musiikkiopiston tuottamassa perhemuskarissa. Eilen aloitin taas muskaritaipaleeni pienimmän lapseni kanssa. Erityisen hyvä on ollut yksi muskarin opettaja - Milja.

Erityisen hyväksi hänet tekee monikin asia. Hän on tietenkin ammatillisesti hyvä eli hän soittaa ja laulaa hyvin. Hän tekee työtä lapset - meidän tapauksessa 1 - 2-vuotiaat edellä. 45 minuutin muskarissa tekeminen vaihtuu riittävän usein, jotta lasten mielenkiinto säilyy.  Hänellä on lämmin ote lapsiin. Hän kuitenkin huomioi kivasti myös aikuiset. Vauhdikkaammat lapset hän saattaa ottaa varmoin ottein omaan syliinsä laulun ja leikin ajaksi. Hänellä on myös kiva ja lämmin huumorintaju.

Erityisen kivalta minusta tuntuu se, mitä hän sanoi jo kun ensimmäisen lapsen kanssa menin vuonna 2009 ensimmäiseen muskariin. Hän sanoi kivasti ja lämpimästi sen, että lapselle on tärkeää, että vanhempi laulaa mukana, olipa ääni millainen tahansa. Siitä lähtien en ole häpeillyt tai arkaillut omaa lauluääntäni vaan olen antanut sen soida. Tämä on tulos hyvästä palvelusta!



Logo. Kuvakaapaus Itä-Helsingin Musiikkiopiston www-sivulta.




JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi