torstai 26. huhtikuuta 2018

Neljä ratkaisua rikkoutuneen rippikellon tapaukseen

Ainakin minun on vaikea reklamoida heikosta palvelusta. Se ehkä on yksi syy siihen, että tässäkin blogissa haetaan mieluummin positiivista näkökulmaa kuin haukutaan kehnosta palvelusta.

Minulle kävi eilen kurjasti vanhan rippikelloni kanssa. Ajattelin, että veisin tuon 34 vuotta vanhan kellon korjattavaksi ja pattereiden vaihtoon. Löysin sopivan kellokaupan ja sovimme kellosepän kanssa, että hän ensin laittaa siihen uuden patterin ja tarkastaa, toimiiko kello. Jos kello ei toimisi, kellolle ei tehtäisi mitään.


Kun palasin hakemaan kelloa, kelloseppä sanoi, että kello lähti käymään. Maksoin patterin vaihdosta ja rannekkeen korjauksesta 35 euroa. Kello ei ole läheskään tuon arvoinen, mutta minulle kellolla on tunnearvoa. Olin niin innoissani kellon kuntoon saamisesta, että en edes katsonut, liikkuivatko viisarit. Laitoin jopa ystävälleni viestin kellokuvan kanssa, että nyt on rippikello taas kunnossa.

Illalla aloin ylpeänä esitellä kelloa puolisolleni, mutta mitä hittoa. Kellon viisarit osoittivat edelleen klo 16:50 eli sitä aikaa, kun kelloseppä oli ilmeisesti viisareita viimeksi siirtänyt. Kellossa on sekä viisari- että diginäyttö, mutta vain pieni diginäyttö toimi.

Kyllä harmitti ja tunsin itseni tyhmäksi, kun en ollut älynnyt kellokaupassa katsoa isomman näytön viisareiden liikkumista. Luotin asiantuntijan sanaan.


Tänään marssin kellokauppaan reklamoimaan asiasta - tämähän oli palvelukehittäjälle myös mielenkiintoinen case. Paikalla ei ollut sama kelloseppä kuin eilen. Selostin tilanteen eli kerroin, miten oli käynyt. Ei kellosepän suhtautuminen ainakaan suoraan ollut sellaista, että vika oli ollut heidän. Lopulta päädyttiin siihen, että kello jäi liikkeeseen ja he palaavat asiaan. Mielenkiintoista nähdä, miten tässä nyt käy ja mitä he ehdottavat tilanteen ratkaisuksi.


Ainakin seuraavat ratkaisut voisi tulla mieleen:

1) Antavat kellon ja rahat (35 euroa) takaisin ja pitävät patterin - ja pahoittelevat asiaa
2) Antavat kellon ja rahat (35 euroa) takaisin ja pitävät patterin - eivät pahoittele asiaa
2) Antavat kellon takaisin, hyvittävät korjauksen (20 euroa), mutta eivät hyvitä patteria (15 euroa)
4) Antavat kellon takaisin, mutta eivät hyvitä mitään

Jos vaihtoehto a ei toteudu, tulee niin sanotusti tuplasti huono asiakaskokemus. Laitan kommenttikenttään päivityksen, kun tilanne on ratkaistu.

 
Nyyh. Rippikello ei pelitä enää.
JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Aina on viimeisin asiakaskokemus

Helposti unohtuu, että jokainen asiakastapaaminen on viimeisin tapahtuma, josta syntyy asiakaskokemus. Viiimeisin kohtaaminen jää päällimmäiseksi mieleen. Tämä asia olisi hyvä iskostaa jokaisen työntekijän mieleen, joka on asiakaskontaktissa ja ihan minkä tahansa kanavan kautta.

Viimeisimmästä asiakaskokemuksesta kerrotaan tutuille. Varsinkin, jos kokemus on ollut poikkeuksellisen huono, organisaation maine ja houkuttelevuus kärsii. Tätä jokaisen asiakaskohtaamisen tärkeyttä kannataa painottaa perehdytyksessä esimerkiksi pian aloittaville kesätyöntekijöillekin.

Itse törmäsin torstaina silmiinpistävän hyvään asiakaspalvelijaan Helsingin yliopiston metroaseman ylätasanteella olevassa kioskissa. Myyjä oli niin luontevan ystävällinen, että jäi mieleen. Suosittelen.

Hyvää palvelua, vaikka kahvin voimalla.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Markkanen osaa keskittyä

Sen lisäksi, että Lauri Markkanen on pitkä (213 cm), harjoitellut kovasti ja hänellä on ollut jo varhaisessa vaiheessa mielikuva siitä, mikä hänestä voi tulla, on hänellä omaa luokkaansa oleva keskittymiskyky siihen asiaan, mitä hän on kunakin hetkenä tekemässä (Optio-lehti 7/2018).

Pituuteen kukaan ei oikein kunnolla pysty vaikuttamaan. Koripallossa se on kuitenkin se tekijä, jolla on ratkaiseva merkitys. Ko. lehtijutussa todetaan, että yli seitsemän jalan (213 cm) mittaisista yhdysvaltalaisista 20 - 40-vuotiaista miehistä peräti 17 prosenttia pelaa tai on pelannut NBA:ssa. NBA:hen ei mennä ilman kovaa harjoittelua ja mielikuvan tavoitteesta on tärkeää saada kirkkaaksi mieleen.

Keskittymiskykyyn liittyviä asioista olen miettinyt aika paljon viime aikoina. Keskittymiskyky on tärkeä asia sekä yksilön että vaikkapa ihan organisaation tasolla. Keskittyminen liittyy myös toiminnanohjaukseen.

Toiminnanohjauksellisesti tehtävään keskittyminen etenee niin, että päätetään aloittaa tehtävä. Aluksi aloitetaan suunnittelemalla tehtävän toteutus ja kerätään tarvittava materiaali ja välineet. Kun välineet on valmiina aloitetaan tehtävän toteuttaminen. Toteuttamisen aikana arvioidaan aika-ajoin, että tehtävä etenee suunnitelman mukaan. Kun tehtävä on tehty, lopetetaan tehtävän tekeminen. Lopuksi siivotaan mahdolliset materiaalit ja välineet pois.

Tehtävän aikana voi tulla erilaisia tunteita ja tuntemuksia. Tunteet on hyvä tunnistaa ja hyväksyä ja jatkaa kuitenkin työskentelyä. Jos tehtävä on liian vaikea, voi pyytää apua tai tarkistaa tavoitetta. Jos tehtävä on liian helppo ja turhauttaa, rimaa voi nostaa.

Monien tehtävien yhtäaikaisessa hallinnassa on tietysti tärkeää eri tehtävien priorisointi ja järjestäminen. Sekin vaatii keskittymistä.

Hyvä toiminnanohjaus ja keskittymiskyky ovat todella tärkeitä nykypäivän työelämässä, joka korostaa paljon itseohjautuvuuden merkitystä. Työntekijä saa itse valita keinonsa, joilla pääsee tavoitteisiin ja monella työpaikalla kannustetaan esimerkiksi etätyöhön, jossa päivän struktuurin rakentaminen on työntekijän omalla vastuulla. Oma vapaus töiden järjestämiseen on monen mieleen, mutta vaatii samaan aikaan hyviä toiminnanohjauksen taitoja, että työt tulevat tehtyä ja vastaavasti helposti töihin uppoava muistaa syödä esimerkiksi lounaan päivän aikana.

Itseohjautuvuutta korostetaan nykyisin myös koulussa. Toivottavasti samaan aikaan kiinnitetään huomiota myös siihen, millaiset toiminnanohjauksen taidot oppilailla on sekä yritetään kehittää niitä. Muuten vaarana on, että heikommilla taidoilla varustetut oppilaat jäävät jälkeen ja kuva omista taidoista muodostuu todellista heikommaksi.


Keskittymiskykyä voi kehittää.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kallisarvoiset, raskaat lastensuojelun asiakaskokemukset kertovat paljon

Mitä mahtaa olla lastensuojelun asiakkaina olleilla nuorilla mielenpäällä lastensuojeluun liittyvästä palvelusta? 

Tänään (6.4.2018) oli Helsingin Sanomissa tärkeä juttu Osallisuuden aika -yhdistyksen nuorista aikuisista, jotka ovat olleet lastensuojelun asiakkaita ja ovat nyt kokemusasiantuntijoita. Lehtijutussa on monta hyvää ideaa, joita on hyvä ottaa lastensuojelun kehittämisessäkin huomioon.

1) Sosiaalityöntekijöillä on kova kiire ja uupumus, mikä näkyy kokemusasiantuntijoille niin, ettei "voi lisätä kuormaa puhumalla omista ongelmistaan".

2) Työntekijät vaihtuvat usein, mikä johtuu työn rasittavuudesta tai siitä, että työtä pilkotaan pienempiin osiin. Tällä voidaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lastensuojelun tarpeen arvoinnin tekee yksi sosiaalityöntekijä, toinen sosiaalityöntekijä tekee sitten varsinaista sosiaalityötä jne. Lapsen tai nuoren näkökulmasta on kyseessä kuitenkin aina uusi ihminen, johon pitää tutustua ja selvittää omia asioita uudestaan.

3) Nuorta pitäisi kuunnella kunnolla eikä se saisi olla pelkkä muodollisuus. Jos kuulemisessa on mukana monia ihmisiä, asioista kertominen kaikkien kuullen voi olla vaikeaa.

4) Puheen pitäisi olla ymmärrettävää ja ammattijargonia pitäisi välttää. Mitä siis mikäkin asia tarkoittaa, pitäisi kertoa niin, että lapsi tai nuori ymmärtää. 

5) Lapsen tai nuoren omat oikeudet pitäisi ehtiä selvittää hänelle huolellisesti.

6) Nuorella olisi lupa ottaa tapaamisiin tukihenkilöksi joku tuttu, sisarus, opettaja tai koulupsykologi.

7) Sosiaalityöntekijää olisi hyvä tavata usein ja välillä kaksinkin.

8) Sosiaalityöntekijää voisi tavata toimiston sijaan nuoren kotona tai jossain muualla "puolueettomalla maaperällä".

9) Nuorelle pitäisi tarjota helppoja keinoja ja selkeä lupa ottaa yhteyttä työntekijään myös tapaamisten välissä. Mieleen tuli, että voisiko lastensuojelun nuorilla olla käytössään lastensuojelun puhelin, jos hänellä ei itsellään ole puhelinta ja toisaalta pitäisi aina olla joku joka vastaisi virka-ajan jälkeenkin.

10) Aikuistumista tukevaa lastensuojelun jälkihuoltoa pitäisi jatkaa nykyisestä 21 ikävuodesta 25 vuoteen. Varmasti moni nuori aikuinen tarvitsisi vielä tukea ja valmentamista vielä 21 ikävuoden jälkeenkin.


11) Ylipäätään lastensuojelussa pitäisi pyrkiä menemään syvemmälle eli syihin oireiden takana.


12) Lapsen ja nuoren perheen jäsenet pitäisi pystyä kohtamaan yksilöinä eikä lähteä organisaation rakenteista.


13) Osallisuuden aika -yhdistyksen nuorille ei riitä, että sosiaalityö muuttuu. Heidän mielestään koko yhteiskunnan pitäisi muuttua kulttuuriltaan sellaiseksi, että avun hakeminen on hyväksyttävää ja ymmärtää, että kaikki me ollaan jossain vaiheessa avun tarvitsijoita.

Näiden nuorten ajatuksia kannattaisi miettiä ja pureskella tarkasti sosiaalityössä ja siellä missä tehdään päätöksiä lastensuojelusta ja sosiaalipalveluista.


Lastensuojelusta on tärkeä kaivaa esille käyttäjien kokemukset.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi