sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Norjalaisia parisuhdevinkkejä

Yle on tehnyt mielestäni oivan palveluksen esittämällä kesällä norjalaista Onnistuuko avioliitto? -sarjaa. Sarjan jaksoja löytyy edelleen Yle Areenasta.

Onnistuuko avioliitto? -ohjelman ideana on, että ohjelmaan osallistuessaan pariskunnat saavat psykologin ja parisuhdeasiantuntijan arviot persoonallisuuksien yhteensopivuuksista, pariskunnan yhteistoiminnasta sekä lopuksi arvion siitä, millaiset onnistumisen mahdollisuudet tulevalla avioliitolla on. Vihreä kortti kertoo, että hyvältä näyttää. Keltainen kertoo, että pieniä riskejä on ja punainen viestii siitä, että parilla on edessä isoja haasteita.

Ohjelman alussa pariskunnat tekevät persoonallisuustestit. Testin jälkeen pariskunnat laitetaan tekemään erilaisia yhteistoimintaa vaativia tehtäviä. Esimerkiksi yhdessä jaksossa pariskunnalla oli vuorokauden ajan hoidossaan leikkivauva, joka herätti ja vaati huomiota myös yöllä. Yhdessä jaksossa pariskunta leipoi ison täytekakun ja teki pitkän kävelyretken autiotuvalle.

Näissä välillä melko vaativissakin tehtävissä tuli hyvin näkyviin pariskuntien persoonallisuuspiirteisiin ja yhteistoimintaan liittyviä asioita ja hankauksiakin. Miten käyttäydytään painetilanteissa, kuka päättää mitä ja miten tehdään, kuka kantaa vastuuta mistäkin asiasta ja kuka vetäytyy.

Yleisenä kehitysideana monelle pariskunnalle on ollut se, että taakka, vaikkapa vastuunkantaminen eri asioista on epätasapainossa ja se saattaa pitkän päälle kärjistää rooleja ja lisätä liiaksi toisen osapuolen taakkaa. Virheiden sattuessa anteeksi pyytäminen ja hyvittäminen ovat tärkeitä. Riidat voivat alkaa ja kasvaa pienistäkin asioista - sanonnasta tai ilmeestä.

Jos parisuhde ei ole patologisesti huono (alkoholi, huumeet, väkivalta, kaltoinkohtelu, syvä epäluottamus), tätä ohjelmaa katsomalla voi hyvinkin saada eväitä parempaan parisuhteeseen - oppia paljon itsestä, toisesta ja parisuhteesta.

Saa nähdä tuleeko tämä ohjelmaformaatti myös suomenkielisenä. Ainakin minä voisin sitä mieluusti katsoa.

Rakkauden pitkospuut.
JK
juha.kesanen@selede.fi

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Lomalaisen palvelukokemuksia kotimaasta

Tänä kesänä teimme perheeni kanssa vajaan viikon mittaisen lomaretken kotimaassa. Kun pitää silmänsä auki ja on avoimin lomalaisen mielin liikenteessä, kohtaa melko varmasti myös hyvää palvelua ja ainutlaatuisia asiakaskokemuksia.

Pianomusiikkia ja mansikoita

Yyterin hiekkaranta ja sen ainutlaatuiset hiekkadyynit on hieno paikka. Lähellä rantaa sijaitsee Yyterin Kylpylähotelli. Upea ranta on jo itsessään elämyspalvelu.

Hotellissa siistijät olivat erittäin ystävällisiä ja täyttivät lapsiperheen tarpeet. He toivat petitarpeet lapsen matkasänkyyn ja tuiki tärkeän potan ystävällisesti hymyillen.

Vahvana asiakaskokemuksena jäi mieleen myös se, että aamupalalla oli tuoreita mansikoita ja mustikoita. Toisena aamuna aamupalalla oli lisäksi nuori nainen, joka soitti pianoa ja lauloi hienosti. Soittaja oli todennäköisesti hommattu sen takia, että Porin Jazzit olivat juuri alkamassa. Aiemmin en ole hotellin aamupalalla elävää musiikkia kuullut.

Yyterin hienot rannat.

Hotelli Mesikämmen Ähtärin eläinpuiston kupeessa

Monelle lapsiperheelle tuttu lomakohde on Ähtärin eläinpuisto. Eläinpuiston vieressä on Hotelli Mesikämmen. Hotellin henkilökunta oli mukavaa ja he ottivat kontaktia lapsiin ja kyselivät kuulumisia.

Aamupala oli erittäin hyvä ja tarjoiluhenkilökunta oli kiireisenäkin todella ystävällistä. Hotellissa käy paljon lapsiperheitä. Olikin hauska huomata, että ravintolan aulan seinälle oli laitettu kaikista työntekijöistä kuva lapsina. Ehkä lapsuuden kuvien laittaminen seinälle on ollut myös työntekijöille hyvä muistutus siitä, millaista on olla lapsi. Ehkä juuri tämän takia lapset huomioitiin erityisellä tavalla.

En yleensä kirjoita tässä blogissa palveluista kriittisesti. Tällä reissulla kuitenkin ihmettelin sitä, että hotelliin saapumispäivänä Mesikämmenen kylpylä oli käytössä vain lisämaksusta. Aamu-uinti oli maksuton. Kylpylän maksuttomuus hotellivieraille parantaisi mielestäni asiakaskokemusta helposti. Vaikea uskoa, että se ruuhkauttaisi uima-altaita liiaksi. Altaiden vesikin voisi olla hieman lämpimämpää.

Mitäpä mietit susihukka?

Tuurin kyläkaupalla kauheasti väkeä

Eipä ole aiemmin polkuni kulkenut Alavudella sijaitsevalle Tuurin kyläkaupalle. Huikean iso kauppakeskus keskellä Pohjanmaata oli näkemisen arvoinen.

Itse en kyläkaupalla kokenut suuria palveluelämyksiä, kun lähinnä olimme pikaisesti katsomassa tätä ihmettä. Ystävälliset työntekijät neuvoivat leluosaston paikan ja sen miten ylipäätään löydämme reitin kaupasta ulos.

Varmasti Tuurin kyläkauppa palvelee hyvin laajankin alueen asukkaita tuoden monenlaisia palveluja ja tavaroita alueen asukkaille. Nytkin kaupan vieressä oli iso tivoli ainakin perheen pienempien huvittamiseen. Varmasti tämä kyläkauppa tuo myös puheenaihetta ainakin pohjalaisille ja myös monelle keskisuomalaiselle. 

Tuurin kyläkauppaa laajennetaan koko ajan. Huokaisimme helpotuksesta, kun pääsimme parkkipaikan autoruuhkasta ulos.


Tuurin kyläkauppa. Näkemisen arvoinen.
 
 JK
juha.kesanen@selede.fi


torstai 7. heinäkuuta 2016

Miljoonia tyttöjä rikotaan vuosittain

Viime viikolla päädyin kanavaselailun jälkeen katsomaan Liv-kanavalta somalialaisen huippumalli Waris Dirien tarinasta tehtyä elokuvaa Aavikon kukka / Desert Flower (2009). Tositapahtumiin perustuva tarina vuohipaimenesta huippumalliksi tuntui sen verran kiehtovalta, että jäin katsomaan elokuvaa.

Elokuvan tarina oli mielenkiintoinen, mutta voimakkaaksi elokuvan teki se, että siinä keskeisenä osana oli huippumallin oma kokemus siitä, miten sukupuolielinten silpominen oli rikkonut hänet sekä henkisesti että fyysisesti. Lisäksi hänen siskonsa oli kuollut sukupuolielinten silpomisessa verenhukkaan ja hänen toinen siskonsa synnytykseen vauva kohdussa.

UNWOMENin mukaan:
  • Kolme miljoonaa tyttöä ja naista joutuu vuosittain ympärileikkauksen kohteeksi
  • Käytäntö on yleisin Afrikassa sekä osissa Lähi-itää ja Aasiaa sekä näiltä seuduilta tulevien siirtolaisten keskuudessa
  • Sukuelinten silpominen on äärimmäinen ilmentymä sukupuolten epätasa-arvosta. Sen nähdään liittyvän tyttöjen ja naisten kunniaan ja avioliittokelpoisuuteen
  • Sukuelimet silvotaan useimmiten 4 - 15 vuoden iässä, mutta toimenpide voidaan tehdä myös aivan pienille lapsille tai joskus aikuiselle naiselle raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen
  • Toimenpiteessä ulkoiset synnytyselimet poistetaan kokonaan tai osittain
  • Silpominen lisää HIV-tartunnan riskiä ja voi johtaa kuolemaan. Silpominen tekee yhdynnästä ja virtsaamisesta tuskallista ja synnytyksestä hengenvaarallista

  • Tietoa tyttöjen sukupuolielinten silpomisesta löytyy myös Unicefin internet-sivuilta.
     
    En ole pitänyt Liv-kanavaa yhteiskunnallisena tv-kanavana, mutta tämä elokuva oli voimakas kokemus ja Liv teki tärkeän palveluksen näyttäessään tämän elokuvan. Elokuva oli vaikuttanut moniin muihinkin, joiden kanssa keskustelin seuraavana päivänä.

    Valokuvaaja Meeri Koutaniemi oli seuraamassa tyttöjen silpomista Keniassa vuonna 2013. Tästä oli juttu Helsingin Sanomissakin vuonna 2014, itselleni Aavikon kukka -elokuva oli vielä tekstiä ja valokuviakin voimakkaampi kokemus.

    Minä aion nyt miettiä sitä, mitä voisin tehdä, ettei tätä tyttöjä rikkovaa tapaa jatkettaisi. Moni järjestö tekee työtä tyttöjen eteen. Tässä alla ainakin muutama hyvältä vaikuttava vaihtoehto.

    https://www.unicef.fi/tue-tyotamme/

     https://plan.fi/koska-olen-tytto

    https://worldvision.fi/pelasta-pimppi

    http://www.solidaarisuus.fi/?gclid=CjwKEAjw-_e7BRDs97mdpJzXwh0SJABSdUH0dgtMh5Kf9dDx1vm_ILV43vr-2i7r9z4QiFB3KxPFAhoCzYHw_wcB


    Yhtäkään tyttöä ei saa rikkoa.
    JK
    juha.kesanen(at)selede.fi
    Facebook/Palveluksessanne