Salibandy on hieno laji. Muutamaa asiaan pitäisi kuitenkin vaikuttaa salibandyliitossa, F-liigassa että seurajoukkueissa.
Suojalasit
Ensimmäiseksi totean, että olen erittäin ylpeä, että Suomessa salibandyyn on leviämässä suojalasien käyttö myös niiden keskuudessa joiden ei sääntöjen takia tarvitsisi käyttää suojalaseja. Itselläni on erilaisista silmäoperaatioasioista kokemusta, vaikka ei juuri salibandyn takia. Voin sanoa, että silmäoperaatioita ei kannata turhaan ottaa.
Salibandyn kilpailusäännöissä todetaan "§ 38 Kenttäpelaajien, jotka ovat syntyneet 1.1.1999 tai myöhemmin, on käytettävä virallisissa otteluissa kansainvälisen salibandyliiton hyväksymiä ja merkitsemiä suojalaseja". Vielä ainakin viime vuonna, jotkut alemmissa aikuisten sarjoissa toimineet tuomarit ovat sanoneet minulle, että suojalasien käyttöön ei aktiivisesti puututa peleissä. Kun olen kysellyt nuoremmilta pelaajilta, jotka pelaavat alemmissa sarjoissa, niin he eivät edes tiedä, että heidän pitäisi käyttää suojalaseja. Jos tätä asiaa ei mitenkään valvota tai edistetä niin se on liiton puolelta välinpitämättömyyttä tärkeän asian suhteen. Pelkkä sääntökirjaus ei riitä, jos sitä ei noudateta tai seurata. Tulee mieleen turvallisuuden osalta "viherpesu". On annettu ohje, johon voidaan vedota, mutta asian toteutumista ei valvota.
Turvalliset kaukalot
Toinen asia mitä olen miettinyt, että niissä pelipaikoissa, joissa ei ole riittäviä varoetäisyyksiä kaukalon ja esim. seinän välissä, tulisi pelata pienemmässä kaukalossa. Katsoin hiljattain esim. Mosan eli Eräviikinkien kotikentän kaukalon ja seinän väliä ja se oli tosi kapea. Vaikka päätyseinä on pehmustettu, niin se ei estä niskan vääntymistä esim. jos taklaus osuu kunnolla ja pää osuu seinään. Monella kentällä myös toimitsijoiden pöydät ovat liian lähellä kaukalon laitoja.
Vaikka kyse on kilpaurheilustakin ja pelitila tulee täyttää tietyt standardit, niin silti turvallisuuden pitäisi olla yksi lähtökohta salibandyliiton ja F-liigan toiminnassa, kun valtaosa pelaajista on ihan tavallisia harrastajia. Lisäksi näkisin että erikokoiset kaukalot toimisivat myös salibandyssa oppimista edistävänä tekijänä, ja jolla voisi olla pitkällä tähtäimellä lajitaitoa edistävää vaikutusta. Tässä kuitenkin turvallisuusnäkökulma on numero 1. Espoon Oilers onkin tehnyt esityksen 23.3.2026 oman kaukalon pienentämisestä turvallisuussyiden takia (ks. kuva alla). Olisi erikoista, jos esitys ei mene läpi.
Alasuojat
Kolmas asia koskee alasuojien käyttämistä salibandyssa. Yritin kysellä vakuutusyhtiöstä sitä, minkä verran tulee salibandyssa kivesvammoja, mutta en saanut vastausta. En osaa sanoa tuleeko naisille vastaavia vammoja. Esim. jääkiekossa alasuojat ovat kaikilla pakolliset. Veikkaan, että lähes joka treeneissä tulee nivusiin pallon tai mailan osumia ja nykyisin esimerkiksi laukaukset ovat kovia. Lehdistä on saanut lukea vakavista kivestapaturmista ja jopa halkeamista. Jokainen tuollainen on täysin turha vamma silmävammojen ohella. Nyt hiljattain F-liigaan nousseen O2-joukkueen pelaaja sai kivesvamman (ks. kuva alla).
Nyt alkaa löytyä salibandyynkin sopivia alasuojia. Sain testattavaksi Oxdogin alasuojahousut (ks. kuva alla) ja ne ovat tuntuneet varsin toimivilta. Toisin sanoen alasuojakuppi on suunniteltu myös kenttäpelaajan tarpeisiin eli se ei ole kokonaisuudessaan samanlainen kuin jääkiekkoon suunnitellut alasuojat, jotka voivat tuntua salibandyssä ikäviltä ja haitata juoksemista. Voi olla, että paras olisi laittaa suojalasien ohella myös alasuojat pakolliseksi varusteeksi salibandyssä kuten jääkiekossa. 
Oxdogin kenttäpelaajalle soveltuvat housut, joissa on toimiva alasuoja.
Neljäs asia koskee nuuskan ja nikotiinituotteiden käyttöä salibandyn seuratoiminnassa. Toivon, että salibandyliitto edistäisi sitä, että tupakkatuotteita ei käytetä seuratoiminnan aikana. Olen törmännyt siihen että valmentajat käyttävät nuuskaa lasten treenienkin aikana. On tosi turhauttavaa kun esim. nuorten maajoukkuetie-leireillä puhutaan terveellisistä elämäntavoista jne. ja sitten oman seuran valmentajat näyttävät juuri päinvastaista esimerkkiä. Kannustaisin salibandyliittoa ja seurojakin olemaan yhteydessä vaikka jalkapallon puolelta Erkka V. Lehtolaan, joka on todennut Helsingin Sanomissa (HS 24.9.2025) hyvin: ”Pyrimme optimoimaan pelaamisen, palautumisen, ravinnon ja levon. Meillä on kaikenlaisia mittareita ja parhaimmillaan drone lentää harjoituskentän yläpuolella. Samalla käytetään kuitenkin tuotteita, joilla on tunnetusti heikentäviä vaikutuksia urheilusuoritukseen. Siinä on kauhea ristiriita.”
Jokainen noista asioista on sellainen, joka vaikuttaa salibandyn houkuttelevuuteen lajina ja harrastuksena. Toivon, että näitä neljää asiaa miettii niin jokainen pelaaja kuin seurojen, salibandyliiton ja F-Liigan päättävät tahot. Keskustelen näistä asioista tarvittaessa lisää.
JK
S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti