"Me kuollaan kaikki!" Näin kuulin erään isäkandidaatin huutaneen kesken synnytyksen, kun joku asia synnytyksessä ei mennyt hänen mielestään niin kuin olisi pitänyt. Tähän kokenut kätilö oli todennut, että "mihinkäs se isä on kuolemassa" ja saattanut isän hetkeksi rauhoittumaan synnytyssalin ulkopuolelle.
Olihan tuleva isä oikeassa siinä, että kyllä me kaikki kuollaan. Hyvän syntymän lisäksi hyvä kuolema on itseisarvo. Helsingin Sanomissa on tällä viikolla kirjoiteltu siitä, että saattohoitoon erikoistunut helsinkiläinen Terhokoti (Terho-säätiö) on käynnistänyt yt-neuvottelut taloustilanteen takia.
Terhokoti on ainakin julkisuudessa ollut se taho Suomessa, joka on pitänyt yllä keskustelua siitä, millaisia elämän viimeisten hetkien ja siihen liittyvän hoivan tulisi olla. Mikäli Terhokodin tarina päättyisi taloustilanteen takia, jonkun toisen tulisi ottaa kyseinen rooli Suomessa. Tietysti olisi hienoa, että Terhokotia ei sinällään tarvittaisi, koska kaikkialla toteutuisi hyvä ja inhimillinen, kuolevan ja omaiset, huomioivat saattohoito. Olen ollut seuraamassa kahta lyhyttä saattohoitoa, jotka tapahtuivat hoivakodissa ja erikoissairaanhoidossa. Omat kokemukseni näistä eivät vakuuta siitä, että saattohoito olisi Suomessa kunnossa.
Toive hyvälle elämän loppuajalle koskee varmasti meitä jokaista. Hyvin järjestetty saattohoito vaikuttaa myös meihin ja heihin, joiden elämä jatkuu läheisen kuoleman jälkeen. Tämä asia on vielä haastavampi näin korona-aikana.
JK
S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi