Paranoidia riskienhallintaa

Mikä voi mennä pieleen? Tämä kysymys on hyvä pitää jatkuvasti mielessä niin yksittäisen palvelun kuin koko organisaation näkökulmasta.

Olen lukenut Risto Siilasmaan johtamiskokemuksista kertovaa kirjaa Paranoidi Optimisti. Näin johdin Nokiaa murroksessa (Risto Siilasmaa & Catherine Fredman, Tammi 2018). Kirjassa kuvataan mielenkiintoisesti Risto Siilasmaan kokemuksia Nokian hallituksen jäsenenä, hallituksen puheenjohtajana ja sitä, miten Nokian matkapuhelinliiketoiminta ajautui kriisiin ja lopulta myytiin kokonaan pois.

Riskienhallinnan näkökulmasta Siilasmaan kokemuksissa korostuu se, että organisaation pitäisi jatkuvasti paranoidisti katsoa ja tarkastella sitä, mikä voi mennä pieleen. Kirjan nimen optimismi-osio viittaa siihen, että lähtökohtaisesti tulee säilyttää optimistin asenne siihen, että kaikki ongelmat ja haasteet pystytään ratkaisemaan.

Kirjassa korostuu myös erilaisten skenaarioiden laatimisen tärkeys eli sen miettiminen, miten erilaiset tapahtumakulut voivat vaikuttaa organisaation toimintaan luoden uhkia tai mahdollisuuksia. Erilaisten skenaarioiden tuoma tieto tulisi sitten tuoda osaksi organisaation strategian ja toiminnan suuntaamista.

Tietenkin Nokian kokoisella organisaatiolla on voimavaroja tehdä ja analysoida erilaisia skenaarioita, mutta ihan jokaisen palveluvastaavan tai pienyrittäjän kuin isompienkin johtajien on hyvä pitää mielessä, mikä voi mennä pieleen. Se on hyvän riskienhallinnan lähtökohta ja se lisää kyvykkyyttä toimia, mikäli tietty tapahtumakulku alkaa todentua.




Makoisa mahdollisuus.



JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Mistä on hyvä pomo tehty

Kauppalehti Optio (Optio 12/2017) järjestää vuosittain omassa vaikuttajaryhmässään kyselyn, jossa haetaan Suomen parasta johtajaa. Tänä vuonna kärkikolmikkoon valikoituivat kolmen pörssiyhtiön johtajat; Nokian Rajeev Suri, UPM:n Jussi Pesonen ja Koneen Henrik Ehrnrooth. Intialaistaustainen Suri oli ylivoimainen ykkönen.

Samaan aikaan ystäväni on aloittamassa ensi kertaa johtajana palveluita tuottavassa yksikössä. Päätin kerätä oppaaksi ja kompassiksi erityisesti ensimmäiseksi valitun Surin kohdalla Kauppalehti Optiossa (s.27-31) mainittuja teemoja hyvästä johtajasta ja johtajuudesta.

Mistä on Rajeev Surin johtaminen tehty?

1) Tavoitteet korkealla: tavoite saada aikaan jotain, mitä ei itsekään usko mahdolliseksi.
2) Pyrkimys jatkuvaan kehitykseen: tulokset, laatu, johtamistapa, oma itse.
3) Jos jokin menee pieleen, ottaa syyn niskoilleen. Kiitos menestyksestä taas kuuluu koko tiimille.
4) Haluaa tehdä ihmisten elämästä parempaa. Se antaa työlle merkityksen.
5) Tuntee omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja on sinut niiden kanssa. Hyvän itsetunnon omaavan ei tarvitse käyttäytyä huonosti muita kohtaan tai olla itseään täynnä.
6) Tuntee omat tavoitteensa, halunsa ja tottumuksensa sekä pystyy näkemään itsensä muiden silmin.
7) Pystyy tekemään päätöksiä, jotka eivät ole kaikille mieleisiä.
8) Katsoo tulevaisuuteen myös silloin, kun muut yrittävät painaa johtajan katsetta maahan.
9) Vahva toimialatuntemus.
10) Tuntee asiakkaat hyvin.
11) On uskottava ja pitää sanansa.
12) Tuntee sen organisaatiokulttuurin, joka halutaan luoda.
13) Ei revittele tai paukuttele henkseleitään.

Pesonen ja Ehrnrooth

Surin ohella myös Jussi Pesosella on pitkä ura UPM:llä ja kokemusta ihan lattiatason insinöörin hommistakin. Pesosen mukaan toimitusjohtajuutta ei pysty hoitamaan ilman perinpohjaista toimialan tuntemusta. Pesosen mukaan hän on onnistunut parhaiten johtajana silloin kun on pystynyt innostamaan muita hyviin suorituksiin. Pesosta on kuvattu johtajana suoraksi, läpinäkyväksi, rehelliseksi, analyyttiseksi, turvalliseksi ja luottamusta herättäväksi.

Henrik Ehrnroothin mukaan yrityksellä pitää olla sekä kolmen kuukauden väliaika että kolmen vuoden näkemys. Ehrnroothia on kuvattu nopeaksi omaksujaksi, joka näkee riskit mahdollisuuksina. Hän pystyy ymmärtämään asioita kokonaisvaltaisesti ja hänellä on hyvä looginen ajattelukyky. Hyvä johtaja saa muut seuraamaan itseään. Sellaista johtajaa seurataan jolla on asiantuntijuutta, innostavuutta ja korkea energiataso. Omien esimiesten kanssa hyvällä johtajalla pitää olla yhteinen kieli ja sanat, joista syntyy yhteisymmärrys. Hyvät johtajat toimivat myös muiden yritysten hallituksessa ja näin saavat uutta vinkkeliä omaan johtamiseen. Ehrnroothia on kuvattu myös määrätietoiseksi ja miellyttäväluonteiseksi.

Olipa siinä listaa. Mitä osaisin ystävälle tiivistää noista monista asioista. Jotta voit johtaa hyvin, tunne toimialasi ja ne palvelusi joiden tuottamisesta vastaat. Aseta tavoitteet korkealle. Määrittele lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet. Tunne asiakkaat ja sidosryhmät. Pyri olemaan innostunut, innostava ja energinen. Kanna sinä vastuu virheistä ja jaa kunnia työntekijöille. Tutustu myös eri yksiköihin ja siihen miten niissä työt tehdään.

Koneen pääjohtaja Matti Alahuhta on voittanut Option johtajakyselyn kuusi kertaa. Hänestä olen kirjoittanut blogikirjoituksessa Johtaminen by Matti Alahuhta. Matti oli tällä kertaa kisan kuudes. Hänen kirjoittamastaan kirjasta on mieleeni jäänyt yksi hyvän johtajan ominaisuus ja opetus. Matti ei ole koskaan lyönyt nyrkillä pöytään muusta syystä kuin innostuksesta. Sekin voisi olla hyvä muistaa, kun tulee hankalampi tilanne. :-)

Hyvä johtaja näkee lähelle ja kauas.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Kuluttajatutkimus ei näe tulevaa

Tänään 12.6.2016 Helsingin Sanomien talousosiossa oli iso juttu Nokiasta. Jutussa haastateltiin Nokian entistä johtajaa Jorma Ollilaa.

Jutussa kerrottiin, että Nokiaa on moitittu siitä, että se ei kuunnellut riittävästi asiakkaita ja sen takia Nokia muun muassa luopui matkapuhelimien kosketusnäytön kehittämisestä. Ollila kuitenkin kumoaa väittämän sillä, että kaikki kuluttajatutkimukset, myös Applen tekemät, kertoivat, että asiakkaat eivät halua kosketusnäyttöjä. Näin ollen kosketusnäyttöjen kehittäminen lopetettiin asiakkailta saatuun tietoon perustuen.

Ollila antaa jutussa tunnustuksen Steve Jobsille siitä, että Jobsin mukaan asiakkaat eivät tiedä mitä he haluavat. Jobsin mukaan asiakkaiden on vaikea nähdä sitä kokonaisuutta tai maailmaa, johon uusi tuote tulee tai minkälaisen maailman uusi tuote avaa.

On vaikea kuvitella, miten älypuhelinsovellusten käyttö tapahtuisi, jos ei olisi kosketusnäyttöä.

Tämän lehtijutun mukaan voisi ainakin hieman kriittisemmin suhtautua asiakas- ja kuluttajatutkimusten tuloksiin. Ainakin voisi hetken miettiä, mistä näkökulmasta asiakkaat tutkimuksen kohteena olevaa asiaa katsovat. Tämä näkökulma on hyvä ulottaa jo kuluttajatutkimussuunnitelmien pohdintaan.

Kosketus riittää.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Johtaminen by Matti Alahuhta

Oli kiva lukea Koneen ja Nokian entisen johtajan Matti Alahuhdan äskettäin julkaistu Johtajuus, kirkas suunta ja ihmisten voima -kirja (Docendo 2015).

Alahuhta on valittu useita kertoja Suomen arvostetuimmaksi johtajaksi ja hän oli tekemässä Koneesta suomalaisten globaalien pörssiyritysten lippulaivaa. Alahuhta johti Konetta lähes kymmenen vuotta vuodesta 2005 lähtien kevääseen 2014 asti. Tänä aikana 100-vuotiaan Koneen markkina-arvo nousi noin 2,5 miljardista 16 miljardiin euroon.

Nostan esiin muutamia asioita, jotka kirjasta jäivät mieleeni. Isofonttinen, lyhyt (206 sivua) kirja on nopeasti luettava. Uskon kirjan kuluvan monen johtajan käsissä käsikirjakäytössä. Tärkeää asiaa on paljon, tiivistetysti ja samoja asioita kerrataan monessa kohtaa.

Olen muuten jo aiemmassa blogitekstissäni kirjoittanut myönteisestä kokemuksestani Koneen huoltopalvelun kanssa. Koska tämä blogini käsittelee hyvää palvelua, mieleeni jäivät erityisesti Alahuhdan kommentit asiakaslähtöisyydestä ja prosesseista.

Asiakaslähtöisyys tuli Alahuhdan mukana myös Koneen arvoihin. Yhtenä neljästä arvosta oli nimittäin asiakkaan ilahduttaminen. Minusta se vaikuttaa oikein hyvältä arvolta asiakaslähtöisyydelle. Yritetään saada asiakas ilahtumaan. 

Alahuhta pitää myös prosesseja tärkeinä. Koneessa panostettiin prosessiarkkitehtuurityöhön, kun oli huomattu yhtiön prosessien eriytyneen liikaa eri puolilla maailmaa. Koneessa päädyttiin viiteen pääprosessiin; asiakasprosessi, toimitusprosessi, huoltoprosessi, ratkaisujen kehittäminen ja johtamis- ja tukiprosessi. Hienoa oli minusta se, että Koneen johtokunnasta nimettiin kullekin prosessille omistaja, jonka tehtävä oli prosessin jatkuva kehittäminen ja prosessin toteutuksen yhtenäisyyden varmistaminen.

Alahuhta puolustaa prosessien tärkeyttä (s. 43-44):

"Yhtenäinen tapa toimia tuo toimintaan laatua ja mahdollistaa sen, että tuote tai palvelu on yhtä erinomainen riippumatta siitä, kuka tekee, milloin tekee tai missä tekee. Asiakas voi tällöin turvallisesti odottaa saavansa samanlaisen asiakaskokemuksen riippumatta siitä, missä tai minä ajankohtana hän asioi yrityksen kanssa. Yhtenäinen tapa toimia synnyttää siis myös asiakastyytyväisyyttä. Ja kun pyörää ei tarvitse joka kerran keksiä uudelleen, aikaa ei mene hapuiluun, vaan pelkästään asiakkaan palvelemiseen ja oikeiden asioiden tekemiseen, mikä lisää tuottavuutta."

Muita tärkeitä teemoja kirjassa ovat erilaisten toimialojen murroskohtien hyödyntäminen ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen panostaminen vaikeinakin aikoina. Yrityksen arvot ja yrityskulttuuri ja kolmivuotiset kehittämisohjelmat ovat myös olleet Koneessa tärkeässä roolissa strategian toteuttamisessa. Myös yrityksen suunnan kirkastaminen ja tavoitteiden positiivinen viestiminen ovat olleet Koneessa tärkeitä asioita.

Henkilökohtaisinta antia kirjan lopussa oli kohta, jossa Alahuhta kuvasi sattuman roolia urapolullaan. Hänen oma uransa kääntyi 33-vuotiaana esikoisen synnytyksen aikana Jorvin sairaalassa luetusta Helsingin Sanomien työpaikkailmoituksesta. Hän nimittäin näki synnytyksen aikana ilmoituksen Rank Xeroxin myyntijohtajan paikasta. Hän haki paikkaa ja sai tämän tehtävän. Hän lähti Nokialta vähäksi aikaa toiselle työnantajalle oppimaan myyntiä. Tämä oli Alahuhdan mukaan yksi syy siihen, miksi hänet myöhemmin valittiin takaisin Nokialle liiketoimintajohtajaksi.

Alahuhta tuo kirjassaan esille monia merkittäviä ihmisiä, jotka ovat tukeneet, luottaneet ja inspiroineet häntä. Näitä henkilöitä ovat mm. monet esimiehet, kollegat ja mm. Sveitsissä väitöskirjaa ohjannut intialainen professori. Nämä ihmiset ovat osoituksia siitä, että Alahuhtakaan ei ole onnistunut ja luonut moista uraa yksin vaan muiden tuella ja sillä, että muut ovat välittäneet hänestä. Menestystarinoita lukiessa helposti unohtuu se, että kukaan ei onnistu yksin.

Lievään ylimielisyyteen ja miljoonamiehen patruunamaisuuteen Alahuhta sortuu siinä, että penää kansalta suurempaa työhalukkuutta ja suurempaa yksilön vastuuta. Varmaan näitä on hyvä toivoa. Vaikka Matti reilulta kansanmieheltä vaikuttaakin, on hänen arkensa kaukana tavallisen kansalaisen arjesta. Entä jos "sattuma" olisi vienyt Matin 33-vuotiaana DI:nä väärään työpaikkaan ja hän olisi ollut jo viisikymppisenä työtön. Tuskin hän olisi silloin ollut huolestunut muiden työhalukkuudesta. Silloin olisi myös tämä hyvä kirja jäänyt tekemättä. 

"Johtajuus. Kirkas suunta ja ihmisten voima."

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Osaajia miljardimarkkinoille

Minulla oli eilen ilo olla juhlassa, jossa oli paljon intialaisia nuoria (alle 40-vuotiaita), joiden verkostoissa on paljon esimerkiksi it-alan osaajia.

Kaiken muun keskustelun ohessa puhuttiin myös siitä, miten esimerkiksi yrityksen perustaminen koetaan Suomessa vaikeaksi ja byrokraattiseksi.

Kuulin, että osa esimerkiksi Nokian intialaisista irtisanotuista it-osaajista olisi valmis käynnistämään oman yrityksen tai investoimaan yritykseen Suomessa, mutta byrokratian kiemurat tuntuvat olevan liian haastavia. Helpompi on investoida, esimerkiksi käynnistämällä start up -yrityksen, muualle. Osa olikin lähtenyt esimerkiksi Britteihin.

Esimerkiksi työsopimusten tai peruslomakkeiden tiivistelmät ovat englanniksi, mutta varsinaiset lomakkeet ja täyttöohjeet vain suomeksi.

Toinen hitaus liittyy viisumiin, jota joutuu jonottamaan kuukausia. Vaikka viisumihakemuksen olisi tehnyt ajoissa, saa sen vasta juuri ennen vanhan päättymistä.

Yksi intialainen ystäväni totesi, että ilman sitä, että hänen suomalainen vaimonsa työskentelisi heidän yrityksessään, hän ei ehkä selviäisi yrittäjänä Suomessa. Ystäväni kuitenkin osaa suomea varsin hyvin.

Voisiko jotakin yrittää tehdä, jotta esimerkiksi nämä intialaiset osaajat voisivat perustaa yrityksiä ja investoida Suomeen? Ehkä tätä tehdäänkin, mutta näiden keskustelujen pohjalta eivät teot ole saavuttaneet ja vakuuttaneet näitä intialaisia. Kaikki lomakkeet pitäisi ainakin olla englanniksi sekä viranomaisten palvelu ystävällistä.

Kannattaa muistaa, että kyseessä ovat it-osaajat, joilla on osaamista ja ymmärrystä myös siitä, miten pitäisi toimia, jos aiotaan palvella ja tehdä kauppaa myös miljardin ihmisen Intiassa. Ja eikös me aiota?



Miljardissa on monta ihmistä.