Nopeat päätökset, vastuu ja avoimuus

Olen lukenut tällä viikolla innokkaasti Frank Martelan ja Karoliina Jarenkon toimittamaa kirjaa Itseohjautuvuus - Miten organisoitua tulevaisuudessa? (2017 Alma Talent, Helsinki). Päällimmäiseksi ajatukseksi tässä vaiheessa, kun kirja on vielä pahasti kesken, on mieleeni tullut päätöksentekoon liittyviä ajatuksia.

Kirjassa kuvataan mielenkiintoisesti, kuinka Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukot pääsivät paremmin kiinni Al-Qaidan toimintaan, kun päätöksenteko vietiin operatiiviselle tasolle eli käytännössä päätöksiä ei haettu aikaa vievän komentoketjun kautta ylimmiltä johtajilta.
Aiemmassa mallissa vastustaja oli jo hävinnyt muualle, kun pitkän komentoketjun jälkeen olisi saatu käsky tehdä operaatio.

Varmasti monet päätökset ihan tavallisissakin palveluissa voitaisiin viedä operatiiviselle tasolle eli työntekijät valtuutettaisiin tekemään päätöksiä. Toisaalta esimerkiksi julkisella sektorilla avoimuus, lainsäädäntö ja virkavastuu jne. määrittävät päätöksentekoa niin, että ihan kaikkia asioita ei voi tehdä niin nopeasti ja ketterästi kuin ehkä haluttaisiin. Ehkä nykyistä useampia asioita ja päätöksentekoakin voitaisiin viedä operatiiviselle tasolle.

Nopeat päätökset ja teot ratkaisevat ainakin miekkailussa.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Robotti muutti meille

Pitkään, liian pitkään kärsittiin kotona siivoushommissa siitä, että imurin suutin ei enää pysynyt kiinni letkussa. Minä ja puoliso yritettiin kumpikin teipata vuorotellen paikoilleen ajatuksella, että tämä teippaus ainakin pitää. Ei pitänyt. Myös tärkeimmiltä sidosryhmiltä (mummo), tuli jo vakavaa reklamaatiota tästä epäkohdasta.

Mielessä oli joko uuden suuttimen etsiminen ja ostaminen tai uuden imurin hankinta. Toissa viikolla menimme kuitenkin ystäville kylään ja ihmettelin, että mikä se tuossa lattialla oikein on. Se oli robotti-imuri, joka laitettiin lattialle (tosi puhtaille) testimielessä kulkemaan ja hyvinhän se kulki.

Kun pääsimme kotiin, laitoimme saman tien samanlaisen imurin tilaukseen. Nyt käyttäjäkokemusta on takana viikon verran ja hyvin se on toiminut. Ja pölymäärästä päätellen se imee hyvin. Säiliö pitää ohjeiden mukaan tyhjentää joka käytön jälkeen ja harjat putsata. Tämän robotti-imurin saa ajastettua siten, että se, tai pitäisikö jo sanoa hän, lähtee tiettyyn kellon aikaan kiertämään asuntoa ja sitten se palaa latauspisteeseen omine aikoineen. Se menee näppärästi sohvan alle ja ainakin isojen mattojen päälle. Toki lattia on hyvä tyhjentää kaikesta pienestä tavarasta huolellisesti ennen kuin päästää imurin liikkeelle.

Ennen meillä imuroitiin noin kerran viikossa, kun nyt imuroidaan joka päivä. Näin ne robotit tulevat hiljalleen meidänkin arkea helpottamaan ja palvelemaan.

Robotti-imuri on juuri muuttanut meille.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.seleled.fi

Kaikki haasteet eivät ratkea heti maanantaiaamuna

Professori Liisa Välikangas kirjoitti Kauppalehden debattiosioissa (12.3.2018) tärkeästä aiheesta, joka koski isoja ja ilkeitäkin ongelmia ja haasteita. Hän oli sitä mieltä, että näitä yhteiskunnan ja yritysten ongelmia ei ratkaista tässä ja nyt, vaan näitä ongelmia pitää jatkuvasti työstää ja yrittää ratkaista.

Mieleeni tulee esimerkiksi digitaalisuuden hyödyntäminen, terveys- ja hyvinvointierojen vähentäminen, syrjäytyminen tai tasa-arvo. Edellisiä asioita ei ratkaista heti maanantaiaamuna eikä ihan yhdessä tai kahdessa vuodessakaan. Niitä pitää työstää jatkuvasti ja niiden eteen pitää tehdä sinnikkäästi työtä.

Välikangas antaa muutamia hyviä vinkkejä, kuinka tällaisiin isoihin haasteisiin ja ongelmiin pitää vastata. Ensimmäiseksi hän kannustaa tekemään erilaisia kokeiluja, joiden kautta saadaan tietoa siitä, "miten asioihin voi vaikuttaa" ja muuttaa niitä. Erilaisia kokeiluja voi koota yhteen ja yhdistellä muutaman vuoden aikana. Lähtökohta ei voi olla se, että jotakin mutkikasta haastetta lähdetään ratkaisemaan yhden projektin voimin.

Toiseksi Välikangas kannustaa etsimään ratkaisuja hyvin kaukaa eikä ongelman läheltä kuten tavallisesti tehdään. Se voi tarkoittaa myös toimintamallin muuttamista ympäristöön sopivammaksi eikä pelkästään ongelmaan liittyvien kustannusten karsimista. Itse näkisin, että esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa esimerkiksi ennaltaehkäisevien palveluiden käytön motivointiin voisi tulla uusia tuulia markkinoinnin ammattilaisilta.

Kolmanneksi lähestymistavaksi Välikangas kannustaa kehittämään "yrityksen tai organisaation resilienssiä, sen kestävyyttä ja joustavuutta ennalta arvaamattomissa haasteissa". Se voi Välikankaan mukaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että etsitään tietoa, joka todistaa olevamme väärässä ja näin auttaa ennakoimaan ympäristön muutosta. Organisaation moninaisuuden avulla löytyy osaamista tarttua yllättäviin tilanteisiin. Sitkeys on periksiantamattomuutta uusissa tilanteissa. Valmiuksia kohdata haasteita tulee rakentaa jo ennen sitä, kun niitä ilmaantuu.

Suuria haasteita ei ratkaista hetkessä. Ehkä jossakin tilanteessa on hyvä sanoa ääneen, että tätä haastetta ei ratkaista pelkästään tällä hankkeella, vaan tähän asiaan tarvitaan paljon tietoa, resursseja ja kokeiluja.

Isoja haasteita ei selätetä hetkessä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Pienen vihreän lapun viesti

Yksi lapsemme kaiveli repustaan pienen vihreän lapun, jossa oli tietoja kouluterveystarkastuksen tuloksista. Pituuden, painon, kasvun, ryhdin, muiden asioiden sekä päivittäisen D-vitamiinisuosituksen lisäksi lappuun oli laitettu useita linkkejä. Nämä linkit olivat sivuille, joilla on erilaista hyödyllistä tietoa lapsen sekä koko perheen terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen. Linkit veivät sivuille www.easysport.fi, www.harrastushaku.fi, www.mll.fi sekä www.neuvokasperhe.fi.

Tieto lapsen terveystarkastuksen tuloksista kiinnostaa varmasti jokaista vanhempaa. Siksi tuo lappunen on erittäin hyvä paikka viestiä kaupungin ja yhdistysten tarjoamista palveluista.

Vaikka esimerkiksi Helsinki on viime vuosina rakentanut eri toimialoistaan isompia kokonaisuuksia, ovat eri toiminnot silti valitettavan usein omia kokonaisuuksiaan. Toisten tekemistä asioista ei muisteta tai hoksata kertoa.

Helsingin kaupungin terveyskeskus näyttääkin esimerkillisesti mallia, kun se kertoo arkisessa ilmoituksessa lapsen terveystarkastuksesta myös kaupungin liikuntapalveluista sekä muiden tahojen tarjoamista palveluista. Kaikki nämä palvelut tukevat myös terveyskeskuksen omaa toimintaa, koska ne tarjoavat ennaltaehkäiseviä palveluita ja ohjaavat koululaisia esimerkiksi liikunnan pariin.

Yhteistyö kaupungin tasolla ei aina vaadi isoja työryhmiä ja hankkeita. Se voi toteutua myös pienessä vihreässä lappusessa. 

Liikkumaan.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Ryhmätyö toi Iivolle kultaa

Olisi siinä ollut viime lauantaina näkemistä, kun perheemme hyppi, huusi ja kannusti Iivoa 50 kilometrin kilpailussa ja kultaahan sieltä lopulta tuli. Urheilun elämyksiä parhaimmillaan, kun kultamitalitkin ovat olympialaisissa tiukassa.

Helposti voittajasta tulee yksinäinen sankari, mutta on hyvä muistaa se, kuinka moni tekee töitä urheilijan ja itseasiassa monen muussakin ammatissa toimivan takana. Se, että yksi onnistuu ja nousee julkisuuteen, tarkoittaa usein sitä, että moni muukin on tehnyt työnsä hyvin.

Palataanpa takaisin 50 kilometrin kilpailun viimeiselle kierrokselle. Kun Iivo meni vaihtamaan viimeiselle kierrokselle suksensa ja venäläinen painoikin menemään vanhoilla suksilla, minua hiukan kylmäsi; noinko kulta meni Suomelta sivu suun.

Vielä mitä, Iivo otti parissa alamäessä venäläisen kiinni hyvin luistavilla suksilla. Suksien huoltojoukko oli onnistunut suksien voitelussa ja hyvät sukset toivat Iivolle kullan. Ehkä kulta olisi tullut kohtuullisestikin luistavilla ja pitävillä suksilla, mutta huonoilla ei. Samoin valmennus, hierojat ja muukin taustajoukot olivat onnistuneet työssään. Eli itseasiassa aikamoisen tiimityön tuloksena Iivon kulta tuli.

Olen täällä blogissa kannustanut löytämään elämään voimaa lähipiiristä ja suvustakin. Lue vaikka blogijuttu Suvussamme on melkein Miss maailma. Pitää jatkaa samalla linjalla ja todeta, että serkkuni oli voitelemassa Iivon sukset. Kukaan sukulaisemme ei sattunut olemaan jääkiekkojoukkueen taustajoukoissa ;-).

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi