Maailman parasta pesäpalloa

Olin viime viikon perjantaina katsomassa Humppilan Veikkojen miesten maakuntasarjan pesäpallopeliä. Olin pelissä kalifornialaisen ystäväni kanssa, joka ei ollut aiemmin nähnyt suomalaista pesäpalloa. Ystävääni teki suuren vaikutuksen pesäpallon taktisuus ja nopeatahtisuus verrattuna basebaliin. 

Innostuin siinä määrin hienosta lajista lisää, että kävin eilen (8.7.) Helsingissä katsomassa naisten Superpesis-ottelun Roihuttaret-Pöytyän urheilijat. Roihuvuoren pesäpallokentällä katsojia oli yli 700. 

Erityisesti Superpesis-otteluissa voi vaan ihmetellä urheilijoiden juoksunopeutta, ketteryyttä, heitto- ja lyöntivoimaa sekä paineensietokykyä alati muuttuvissa tilanteissa. Erityisesti syöttäjällä eli lukkarilla pitää olla hyvät hermot työskennellessään vastustajien keskellä. Lisäksi lukkarilla pitää olla erityisen nopea sekä tarkka heittokäsi painetilanteissa. Eilenkin yhdessä tilanteessa poltettiin samassa tilanteessa vastustaja sekä kotiin että kakkospesälle. 

Jos koripallossa NBA:n voittanut joukkue voittaa maailmanmestaruuden, kyllä Superpesiksen Suomen mestaruutta voisi kutsua maailmanmestaruudeksi, vaikka ihan pienellä huumorikulmalla. Nimittäin kuka tahansa tai mistä vaan maailmasta voi tulla haastamaan pesäpallossa maailmanmestarit. 

 

Maailman parasta pesäpalloa!

(Sain pääsylipun Roihuttarien peliin)

 

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

www.selede.fi 

Nuuskat pois ja nikotiinipussit piiloon ainakin lasten harrastuksista

Minun on pitänyt kirjoittaa tästä jo pitkään, nimittäin siitä, että lasten ja nuorten urheiluharrastuksissa valmentajilla ja muulla seuraväellä tulisi olla nollatoleranssi nuuskan, nikotiinipussien ja tietysti muidenkin tupakkatuotteiden käyttöön lasten harrastusten yhteydessä. Olen ihmetellyt erityisesti nuuskan tai nikotiinipussien käyttöä (harva kehtaa sentään tupakoida) sekä jalkapallon että salibandyn piirissä. Sama varmaan koskee muitakin pallopelejä. Mikäli valmentajat tai muu seuraväki käyttää nikotiinituotteita lasten tai nuorten harrastusten aikana, antavat he vääränlaista esimerkkiä. Monesti ainakin pienemmät lapset ihailevat ja arvostavat valmentajia, mikä lisää myös kielteisten tapojen matkimista. 

Kun lähtökohtaisesti urheilussa haetaan huipputuloksia ja parasta mahdollista suoritusta, on vaikea ymmärtää, että seurat eivät kiellä tupakkatuotteiden käyttöä harrastustapahtumien aikana. Nikotiinituotteilla ei paranneta suorituskykyä ja ne ovat terveydelle vaarallisia. Syy siihen, että käyttöä ei kielletä, on varmaan siinä, että eri lajeissa niin moni valmentaja tai aikuisurheilija käyttää nikotiinituotteita ja niiden käyttö kuuluu lajikulttuuriin. 

Tällä blogitekstillä haastan urheilun lajiliitot ja urheiluseurat kieltämään tupakkatuotteiden käytön urheiluliittojen ja -seurojen kaikissa tapahtumissa.

Nämä pussukat eivät kuulu urheilukentälle.

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/Palveluksessanne

Twitter. @JuhaKe

www.selede.fi

Pettymysten sietämätön tärkeys

Kevään jääkiekon MM-turnaus ei mennyt suomalaisten odotusten mukaan. Mediassa annettiin monenlaisia laveampia ja kapeampia lausuntoja Suomen jääkiekon tilasta ja sen tulevaisuudesta. 

Tärkeimmäksi lausunnoksi koin entisen jääkiekkoilijan ja maajoukkuettakin valmentaneen Raimo Summasen lausunnot (HS 14.5.2024) urheilu-uraan kuuluvista pettymysten käsittelyn taidoista. Summanen nosti erityisesti esiin sen, että nuorille lahjakkaille pelaajille ei välttämättä Suomessa pelatessaan tule tarpeeksi pettymyksiä vastaan ja siksi heille ei kehity kykyä käsitellä pettymyksiä ja kritiikkiä. Kun sitten lahjakas pelaaja pääsee pelaamaan NHL:ään niin siellä viimeistään tulee pettymyksiä ja vaikeampia jaksoja vastaan. Tällöin tarvitaan kykyä ja taitoa käsitellä pettymyksiä.

Jos vähänkin suhtautuu vakavasti ja tavoitteellisesti urheiluun, niin urheilu on kaikilla tasoilla yksi hyvä keino harjoitella pettymysten käsittelyä ja sitä taitoa tosiaan tarvitaan laajemminkin elämässä. Olisiko hyvä ottaa oikein jopa tietoisesti omaksi tavoitteekseen, että pettymyksiä tulee, koska samalla harjaantuu kyky käsitellä niitä. Esim. tänä vuonna tavoitteena on neljä pettymystä ja samalla opin niiden käsittelyä rakentavasti ja tulevaisuuteen uskoa luoden. Rinnalla voi harjoitella myös itsemyötätuntoa esim. tunnustamalla, että virheet kuuluvat taitoharjoitteluun.

Auttaisikovatko ne kuuluisat lehmänhermot pettymysten käsittelyssä?

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/ Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Ystävällinen puhe kuuluu kaikille - myös lapsille harrastuksissa

Hyvää alkanutta vuotta 2023 sinulle lukijani!

Olen viime syksyn ja tämän vuoden aikana ollut pienessä roolissa apuvalmentajana ja valmentajan apulaisena yhden lapsemme urheiluharrastuksissa. Näissä tehtävissä on tullut opittua paljon sekä ko. urheilulajeista, mutta myös lasten urheilutoiminnassa esiin tulevista ryhmädynaamisista ilmiöistä. 

Olen miettinyt sitä, miten lapsille puhutaan harrastuksissa, millainen ilmapiiri on ja hymyilläänkö vai mennäänkö kuri ja järjestys edellä. Sanomattakin on selvää, että oma jonkinlaisen kaaoksen ja epäjärjestyksen siedon hyväksyminen on myös edelleen kehittynyt ja tietysti myös arvostus niitä kohtaan kohtaan, jotka osallistuvat valmennukseen.

Helsinkiläisen jääkiekkoseura Redsin junioripäällikkö Jesse on minusta erittäin hyvä esimerkki siitä, miten lasten kanssa tulisi olla. Hän puhuu kiekkokoulussa kaikille lapsille ja myös aikuisille ystävällisesti ja hymyilee paljon. Jessen vetämät harjoitukset ovat sopivan haastavia ja ohjeet annetaan selkeästi. Yksinkertaisesti Jessestä paistaa, että hän arvostaa harjoituksiin tulevia.

Jossain vaiheessa oli käynnissä Puhun lapselle kauniisti -kampanja. Tuon kampanjan idean pitäisi olla aina ajankohtainen lasten harrastuksissa mukana olevilla valmentajilla ja ohjaajilla. Tästä asiasta pitäisi olla selvät ohjeet myös seurojen arvoissa tai eettisissä periaatteissa sekä valmennuksen käsikirjoissa. Vaikka lasten kanssa meinaa välillä hermot mennä jokaisella, niin nämä ohjeet ja periaatteet muistuttavat aikuisen velvollisuudesta käyttäytyä aikuisen tavalla. Jokainen vanhempi haluaa varmasti, että omalle lapselle puhutaan kauniisti harrastuksissa. Ihan kuten jokainen aikuinenkin haluaa, että hänelle puhutaan kauniisti.

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/ Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Loiri seinässä

Minun on pitänyt pitkään kirjoittaa elokuussa kuolleesta Vesa-Matti Loirista pieni blogiteksti, mutta jotenkin tämän kirjoittaminen on ollut vaikeaa. Minulle Loiri on ollut suomalainen ääni koko elämäni ajan. 

Ensikosketuksen Loiriin sain Parkanon elokuvateatterissa 1970-luvulla, jossa näin ensimmäisen Uuno-elokuvan. Minua, tuolloin 7-vuotiasta poikaa kiukutti, kun kaikki nauroivat hänelle. Minun taisi käydä Uunoa sääliksi. 

Viimeiset parikymmentä vuotta olen aina välillä kuunnellut Loiria ja hänen musiikkiaan. Hänen monet laulunsa koskettavat minua niin kuin varmaan montaa muutakin suomalaista. Loiri oli monilahjakkuus (urheilu, musiikki & näytteleminen). Ehkä erityisesti hänen laulutulkinnoissaan näkyy se, että hänen elämäänsä mahtui monenlaisia menetyksiä, esimerkiksi läheisten kuolemia, sairauksia ja menetettyjä ihmissuhteita (ks. wikipedia). 

Voi olla, että ikävä ja haikeus Loirin kuolemasta johtuvat myös siitä, että Loiri ja hänen musiikkinsa muistuttavat myös edesmenneestä isästäni ja myös omasta ikääntymisestäni, vaikka 50 onkin uusi 40 :-). 

Helsingin Hämeentielle maalattu muraali on hieno kunnianosoitus Loirille. Siitä ajelen bussilla ohi monta kertaa viikossa ja muistelen Veskua.

 

Loiri Helsingin Hämeentiellä.

 

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/ Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Mikä yhdistää Ahoa ja Markkasta?

Helsingin Sanomissa on hiljattain käsitelty sekä jääkiekkoilija Sebastian Ahon (HS 11.10.2022) että koripalloilija Lauri Markkasen (HS 16.10.2022) harjoittelua. Molemmista jutuista tuli tunne, että kumpikin heistä kantaa vahvasti itse vastuuta omasta kehittymisestään tavalla, joka tuo mieleen yksilöurheilijan harjoittelun. Kumpikin haluaa tulla entistä paremmaksi. He ovat myös pyytäneet ulkopuolisten apua kehittymisen tueksi.

Lehtijutun mukaan Aho pyrkii joka kesä löytämään jotain uusia oppeja. Tänä kesänä hän harjoitteli muun harjoittelun ohella erityisesti laukaustaan, sen yksityiskohtia eli laukauksen tekniikkaa ja nopeutta sekä laukauksia eri pelitilanteissa. Tätä varten hän palkkasi laukaisuvalmentajan. Tämä kertoo myös siitä, että aina riittää parannettavaa, vaikka Ahokin on harjoitellut laukaustaan lähes koko ikänsä. Oma vinkkini Aholle (myös salibandy, jääpallo, kaukalopallo, ringette jne.) on, että mailatekniikkaa ja ehkä laukaustakin voisi kehonhallinnan näkökulmasta harjoitella myös rightin mailalla eli peilikuvana, kun hän on leftin pelaaja (mailaotteessa vasen käsi alhaalla) (ks. Kalaja & Kalaja 2022, 91 - 94: lue ko. kirjaakin käsittelevä blogiteksti täältä).

Markkasta koskevan lehtijutun mukaan hän haluaa tulla nopeammaksi, räjähtävämmäksi ja paremmaksi liikkumaan. Niinpä hän muutti fysiikkaharjoitteluaan erillisen valmentajan tuella painottaen räjähtävyyttä, maksimivoimaa ja sitä, että hän pysyy ehjänä pitkän kauden. Harjoittelua suunnattiin siis maksimivoiman kasvattamiseen sekä nopeus- ja räjähtävyysharjoitteluun. Harjoittelu sisälsi myös mm. hyppyjä, kyykkyjä, keskivartalon vahvistamista, spurtteja sekä liikkumista sivuttaissuunnassa. Harjoittelua suunnattiin pois massan keräämisestä ja kestävyysharjoittelua vähennettiin. 

Niinkuin muuten kaikessa missä haluaa tulla hyväksi, on hyvä seurata ja tutkia miten parhaat tekevät asioita. Analyyttisyys omasta tilanteesta, nöyryys harjoittelussa ja muilta avun pyytäminen yhdistää ainakin näitä huippu-urheilijoita. Ihan suoraan ei kannata kuitenkin harjoittelua kopioida ammattilaisilta. Esimerkiksi Markkasen harjoittelun painottamisen muutos vaatii erittäin hyvän ellei ammattilaisen harjoittelupohjan.

Ikämiehen peilikuvaharjoittelua leftin mailalla löytyy Instagrammista :-).

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook / Palveluksessanne

Twitter @JuhaKe

www.selede.fi

Tuomari palvelee peliä

Olin viime sunnuntaina Pihlajamäessä jalkapallojoukkue PK-35:den miesten pelissä paarien kantajana. Onneksi ei tullut loukkaantumisia eikä ketään tarvinnut (yrittää) kantaa paareilla. Siinä paarien vieressä istuessani, minun oli samalla mahdollista seurata ensimmäistä kertaa elämässäni lähellä operoivaa avustavaa linjatuomaria. 

Sen lisäksi, että linjatuomarin piti olla tarkkana tarkkailessaan esim. paitsiotilanteita, minut yllätti se, kuinka paljon linjatuomari kommunikoi ja raportoi korvanappien kautta muille tuomareille pelitilanteista. Erityisesti se yllätti, kuinka paljon avustava tuomari kommunikoi, ohjasi ja jopa antoi myönteistä palautetta pelaajille, kun pelaajat noudattivat tarkasti jotain sääntöä. Päättelin, että tällä kommunikaatiolla pidettiin peli käynnissä ja vältettiin turhia pelin katkoja - palveltiin erinomaisesti peliä. 

 

 

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/ palveluksessanne

Twitter:@JuhaKe

www.selede.fi

Lisäsikö koronatauko harrastajien loukkaantumisia pallopeleissä?

Posti toi ilahduttavan lähetyksen viime viikolla, kun sain tilaamani Sami Kalajan ja Teppo Kalajan  vuoden alussa ilmestyneen Kehonhallinta - liikuntataitojen oppiminen ja harjoittelu -kirjan (2022/ VK-Kustannus). Olen jo nyt lyhyen tutustumisen jälkeen varma, että tämä nousee suosikkiurheilukirjaksi Kalervo af  Ursinin kovassa käytössä rispaantuneen yleisurheiluvalmennuskirjan rinnalle. 

Olen ihmetellyt, kuinka paljon salibandyn ikämiespeleissä (45v ja 50v) tuli eri asteisia loukkaantumisia, kun sarjaa pystyttiin viime syksynä pelaamaan ihan normaalisti. Hyvän käsityksen loukkaantumisista (venähdyksiä ym.) antaa se, että aiempina kausina olemme pelanneet helposti pelejä esim. 9 pelaajalla ja maalivahdilla, mutta nyt on joka pelissä on tullut loukkaantumisia, vaikka pelaajia olisi ollut 12. 

Oma hypoteesini on, että käytännössä pelaamatta jäänyt viime kausi on aiheuttanut sen, että pelaajat eivät ole tottuneet pelinomaiseen lihastyöhön ja sen takia loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Olisi mielenkiintoista nähdä vakuutustilastoja eli näkyvätkö loukkaantumiset tilastoissakin. 

Moni sarjapelaaja on ehkä korona-aikana lenkkeilyt, kävellyt, pyöräillyt tai käynyt punttisalillakin, mutta ne aiheuttavat erilaista rasitusta kuin pelaaminen. 

Kalajan veljesten kehonhallintakirja muistutti, että palloilijoiden omatoimisen harjoittelun tulisi sisältää ainakin seuraavanlaisia harjoitteita, olipa koronaa tai ei:

- suunnanmuutoksia ja spurtteja eri suuntaan (esim. viivajuoksu)

- jalkojen kesto-, maksi-, pika- ja räjähtävän voiman harjoituksia (esim. kyykyt, olympianostot)

- erilaisia hyppyjä eri suuntiin (esim. loikat, kinkat, aidat, tikkaat)

- keskivartalon harjoituksia sekä

- tasapainoharjoituksia.

 

Jalkojen ja keskivartalon voima sekä tasapainoharjoitukset kunniaan.

 

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook: Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Syksyn kivoja juttuja: punttikoulua ja Hirvihölkkää

Syksy ei ole ollut ihan pelkkää yläkierrettä, joten hyviin asioihin on silloin tärkeä yrittää kiinnittää huomiota. Jos mietin syksyn kohokohtiani perheenisänä täysin itsekkäästi omista tarkoitusperistä käsin, niin ehdottomasti ne liittyvät liikuntaan. 

Syksyn aikana olen osallistunut toista kertaa Helsingin Kulosaaressa sijaitsevan The Process - Health & Performance Oy:n punttikouluun. Varsinaisena syksyn ihmeenä voi pitää sitä, että tempauksessa hartiat ja lavat ovat venyneet niin, että pääsen alas saakka tempauksessa ja valakyykkyjä pystyn tekemään jopa pienien painojen kanssa. Tähän en ole ikinä ennen pystynyt! Seniorisarjalainenkin venyy vielä. Kahdestatoista punttikoulukerrasta minulla on takana seitsemän treeniä ja arvosana kaikista harjoituksista on kiitettävä 10/10.

Toinen syksyn kohokohta liittyy viime sunnuntaina Helsingissä Herttoniemen Hiihtäjien vuosittain järjestämään Hirvihölkkään. Viime vuonna koronan takia tätä pientä (alle 100 juoksijaa) juoksutapahtumaa ei järjestetty. Itse osallistuin 9,7 km juoksuun ja voi kuinka mukavaa oli pitkästä aikaa osallistua tällaisen tapahtumaan, vaikka lähdössä kuulinkin puhuvani itsekseni, että pitikö tähän lähteä. Juoksu meni mukavasti ja fiilis oli maalissa korkealla. Muutama päivä meni palautumisessa, mutta oli se sen arvoista.

 

Hirvihölkkä 2021. Dynaaminen lähtöasento on tärkein.

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/ Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Palvelukin voi olla mahtipaikka

Monella meistä voi olla kokemuksia mahtipaikoista* eli sellaisista paikoista, jotka ovat olleet meille sekä oppimisen että arvostuksen kokemisen kannalta tärkeitä ja merkityksellisiä. Tällaisia mahtipaikkoja voivat olla työyhteisö, harrastusryhmä, joukkue, ystäväryhnä ja perhekin. 

Myös palvelu voi olla asiakkaille kuin myös sitä tuottaville työntekijöille mahtipaikka. Erityisesti vaikkapa lastensuojelun tai päihdepalvelujen toivoisi olevan asiakkaille elämän kannalta mahtipaikkoja.

Eri organisaatioissa esihenkilöillä ja vaikkapa joukkueissa valmentajilla on tärkeä rooli mahtipaikan luomisessa. Olisi erityisen hienoa, että vanhempana voisi perheestäkin luoda mahtipaikan. Mahtipaikkaan ei riitä pelkästään se, että siellä esimerkiksi oppii paljon, vaan siellä pitää tuntea myös arvostusta.

 

*Mahtipaikka-käsitteen olen napannut Esa Saarisen Filosofia ja systeemiajattelu -luennolta 2021 

Mahtipaikassa ihminen syttyy liekkeihin.

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook / Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

ww.selede.fi

Itseluottamus ratkaisee myös urheilussa

Helsingin Sanomissa (23.2.2021) kirjoitettiin HIFKin puolustajasta otsikolla: "Joonas Lyytinen luottaa itseensä ja takoo maaleja". Jutussa nostettiin esille, että harjoittelussa käytetään aika vähän aikaa pään jumppaamiseen. 

Kaikki ne, jotka ovat enemmän urheilleet, tietävät, miten tärkeää itseluottamus on urheilussa. Tai en tiedä tietävätkö ne itseluottamuksen merkitystä, joilla itseluottamus on aina tapissa ja epävarmuus on vieras asia. Kirjoituksessa todetaan hienosti, että: "Henkinen puoli ohjaa kaikkea sitä, mitä kroppa tekee ja miten reagoi... Sellaista, että osaan tehdä asioita joissa olen hyvä, ja se tulee automaattisesti selkärangasta".

Ainakin mailapeleissä on puhuttu epävarmuuden ja ylijännityksen aiheuttamasta mailan puristamisesta, joka saa pallon pomppimaan jne. Itseluottamukseen vaikuttavat tietenkin onnistumiset ja sekin millaista roolia urheilu elämässä näyttelee. Itseluottamukseen vaikuttavat myös kilpailu pelipaikasta ja oma rooli joukkueessa. Itseluottamusta ja sen tasoa on jokaisen urheilijan hyvä pohtia ja itseluottamusta voivat lisätä myös valmentaja ja joukkuetoverit. Loppupeleissä itseluottamuksen joutuu jokainen urheilija kaivamaan itse, varsinkin silloin, kun ei ole selkään taputtelijoita.

Tasapainoisessa harjoittelussa on hyvä ottaa taito- ja fysiikkaharjoittelun rinnalle itseluottamusta ja psykologista hyvinvointia tukeva näkökulma (ks. kuva). Itseluottamus on muuten myös yksi osa-alue psykologisessa pääomassa, jonka muut osa-alueet ovat toiveikkuus, optimismi ja sinnikkyys. Nämä ovat myös asioita, joita jokaisen urheilijan ja muidenkin ja muillakin elämän alueilla on hyvä yrittää nostaa sekä itsessä että muissa.

Tasapainoinen harjoittelu = next level.

 

Juha Kesänen

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook / Palveluksessanne

Twitter @JuhaKe

www.selede.fi

Miksi naiset eivät tee 10-ottelua?

Yksi lempikirjoistani on Kalervo Af Ursinin tekemä ja vuonna 1974 julkaistu Valmentajan käsikirja. Kirja on yleisteos yleisurheilusta ja eri yu-lajien valmennuksesta ja erityispiirteistä. Jotenkin kirja inspiroi minua vuodesta toiseen oman liikunnan suunnittelussa.

Koska kyseinen kirja on tehty1970-luvulla, pistää  silmään esimerkiksi se, että seiväshyppyä käsittelevässä osuudessa puhutaan vain pojista tyyliin (s. 179) "Pojat ovat kiihkeimmässä kasvuvaiheessa 13 - 16 vuoden iässä". Tytöt ja naiset eivät vielä tuolloin hypänneet seivästä. Tilannehan on jo pitkän aikaan ollut toinen seiväshypyssä. Silti vieläkin on niin, että naisilla ei ole lajeina yleisurheilussa 10-ottelua tai hiihdossa 50 kilometriä.

En tiedä, mikä näissä on perusteluna. Ainakaan mitenkään "lajien rankkuudella" ei voi asiaa perustella, sillä juoksevathan naiset maratoneja ja tekevät täyspitkiä triathloneja. Ja sanotaan sekin vielä, että kolme raskautta ja synnytystä vierestä seuranneena voin todeta, että naisen keho on vahva.

 

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook: Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Pari hyvää nuorta valmentajaa

 Vaikka lähtökohtaisesti monessa asiassa arvostan senioriteetin tuomaa kokemusta silloin, kun se esimerkiksi näkyy kokemuksen tuomana rauhallisuutena tiukoissa ja stressaavissa tilanteissa, nuorillakin on valtavasti osaamista, hyviä kykyjä ja taitoja.

 

Tässä otan pari esimerkkiä liikuntapuolelta ja nuorilta, joiden valmennuksessa olen ollut. Heitä kumpaakin yhdistää se, että he ovat omassa lajissaan tosi taitavia ja menestyneitä. Tässä nostan vain muutaman asian heistä valmentajina esille. Näitä asioita olen heissä arvostanut ja ne ovat jääneet mieleen. Vain ensimmäisen mainitsen nimeltä, koska hän on täysi-ikäinen, lajin piirissä ja somessakin tunnettu.

Ensimmäiseksi nostan esille ainakin Kulosaaressa The Process -painonnostosalilla valmentavan Jesse Nykäsen. Tämän menestyksekkään painonnostajan valmennuksessa nousee helposti sama innostus ja intohimo, mikä näkyy hänen omassa painonnostossaan (ks. Instagram Jesse Nykänen). Hän löytää kivalla tavalla jokaiselta valmennettavalta hyviä vahvuuksia. Hän puhuu ja tiukassa tilanteessa jopa karjahtaa kannustavasti. Esimerkiksi minua hän kutsui mieleen jääneen kannustavasti raakojen vetojen mieheksi (kun en oikein kunnolla pääse kyykkyyn).

Toiseksi nostan esille Viipurin Urheilijoista nuoren, alle 18-vuotiaan naisen. Myös hän on korkean tason yleisurheilija. Hän on aina välillä vetänyt meidän vähän varttuneempien eli aikuisten yleisurheilijoiden ryhmää. Hänen vetämänsä harjoitukset on aina hyvin suunniteltu ja tekemiset hyvin ohjeistettu. Ohjaajalla on huumorintajua ja ihailtavat ryhmänvetämisen taidot. Ei nimittäin ole kertaakaan ollut epäilystäkään, kuka ryhmää ohjaa ja johtaa. Ihan kaikilta ei noin vain onnistuisi pelkästään keski-ikäisten aikuisten ryhmän vetäminen.

JK
S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @Juhake

www.selede.fi

Paras puhe suomalaiselle urheilijalle

Olen viime aikoina katsellut jonkun verran YouTubesta USAn edellisen presidentin eli Barack Obaman videoita. Syy tietysti on siinä, että tämänhetkisiä suurvaltojen päämiehiä on hieman vaikea arvostaa. En voi sanoa, että tunnen kovin hyvin Obaman kauden poliittisia saavutuksia, mutta ainakin toivontuojana hän oli nykyistä reilusti parempi.

Obaman puheet ja ihmisten kohtaaminen olivat huippuluokkaa. YouTubessa on esimerkkejä siitä, kuinka hän käy vaikkapa kahviloissa ja juttelee ihmisten kanssa välittömästi (laskelmoitua tai ei) ja kuinka ihmiset ovat vilpittömästi (laskelmoitua tai ei) iloisia hänen kohtaamisistaan.

Myös puhujana Obama on omaa luokkaansa. Hän osaa puheissaan ottaa sekä kannustavasti että huumorilla ihmiset huomioon. Monelle suomalaiselle jääkiekkoa seuraavalle on jäänyt mieleen, kuinka Obama otti Kimmo Timosen huomioon puheessaan Stanley Cupin voittaneelle joukkueelle. Timonen oli muun joukkueen tavoin valkoisessa talossa Chicago Blackhawksin voitettua Stanley Cupin vuonna 2015. Obama huomioi Timosen uraa sekä lämpimällä huumorilla että kunnioituksella. Sanoisin, että tuo puheenosa on hienoin puhe, mitä olen kuullut suomalaiselle urheilijalle pidettävän. 

Kyllä monella poliitikolla, johtajalla ja tavallisella tallaajalla on paljon opittavaa Obamalta ihmisten kohtaamisesta, kunnioittamisesta ja puhetaidosta.

JK
S-Posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter: @JuhaKe
www.selede.fi

Toimivampi kroppa

Sain merkkipäivälahjaksi FysioNovan lahjakortin. Päätin käyttää siitä osan Fysiokartoitukseen, koska ajattelin, että olisi hyvä katsoa missä kunnossa miehen kroppa on ja jos... siis kun jotain vikoja löytyisi, saisin ehkä harjoitusvinkkejä, jotka perustuisivat ammattilaisen tekemään analyysiin.

Tänä aamuna kävin Sami Ollin tekemässä fysiokartoituksessa. Noin tunnin kestänyt kartoitus oli mielenkiintoinen ja siinä käytiin ammattitaidolla, rennossa ilmapiirissä ja huolellisesti läpi koko kehon toimivuus. Lopuksi käytiin kartoituksen tulokset läpi ja sovittiin, että ensi maanantaina käydään Samin tekemä harjoitusohjelma läpi. Vielä ennen kuin lähdin sain jo muutaman ensiapuvinkin kireiden takareisien ja pohkeiden venyttelyyn.

Kartoituksen tuloksena syntyi kuva oman kehon vahvuuksista ja heikkouksista. Enkä varmasti myöhästy enää ensi maanantain pilatestreenistä, sillä myös syviä keskivartalon lihaksia ja koko vasenta kehon puolta tulee vahvistaa.



Samin vinkki! Jäädytetyllä vesipullolla on hyvä hieroa kipeitä jalkapohjia. 


Kiitos ystäville lahjakortista!

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Aku Ankka innosti muistelemaan ensimmäistä ja viimeistä maratonia

Viime huhtikuussa Aku Ankassa kerättiin tarinoita teemalla Nyt kävi Akut. Aku Ankkahan on tunnetusti kova ankka yrittämään. Vaikka Akun hommat menevät aika usein pieleen, hän ei lannistu, vaan kohta hänellä on jo uusi mato koukussa.  

Minä laitoin tämän jutun tarinakeräykseen. Saa nähdä, josko siitä päätyy jotain ideoita Aku Ankka -lehteenkin.

Nyt kävi Akut - eli elämäni ensimmäinen ja viimeinen maraton

Armeijan jälkeen, noin 17 kiloa sitten, olin innostunut kestävyysjuoksusta ja erään armeijakaverin kanssa kävimme innokkaasti treenaamassa. Peruslenkkien lisäksi teimme kuntopiiriä ja kävimme tekemässä ylämäkivetojakin yhdessä laskettelurinteessä.

Yhden puolimaratonin jälkeen, joka ei sekään mennyt ilman kommelluksia (tankkaus epäonnistui pahasti), päätin osallistua maratonille. Tätä varten lisäsin hieman peruslenkkien pituutta ja pian olin jo valmis juoksemaan reilut 42 kilometriä.
Kun maratonpäivä koitti, olin pontevasti luottavainen kuntooni. Alkumatkasta en muista kuin sen, että matka taittui suunnitelmien mukaan tasaiseen tahtiin.

Noin 20 kilometrin kohdalla juoksin jonkun aikaa rinnakkain isokokoisen lihaksikkaan voimamiehen kanssa ja juttelimme sen verran, että kuulin, ettei tämä voimamies ollut ensimmäisellä maratonilla ja hän oli osallistunut Kalevan Kierroksellekin. Kalevan Kierros koostuu erilaisista urheilutapahtumista, johon kuuluu muistaakseni juoksu, soutu, hiihto, luistelu, suunnistus ja oliko siinä vielä pyöräilykin. Itse olin tuohon aikaan pieni ja hoikka ja enemmän kestävyysurheilijan oloinen kuin tämä voimamies, joten katsoin kelloa ja totesin itsevarmana rinta rottingilla juoksukumppanilleni, että täytyypä vähän kiristää vauhtia. Pari reipasta askelta ja ero tähän juoksutoveriin oli jo selvä.

Seuraavat reilut kymmen kilometriä taittui omalla painollaan ja huipennus tuli noin 35 kilometrin kohdalla. Tällä etapilla oli silloinen tyttöystäväni ja muutama ystäväni katsomassa juoksuani. Heidät nähtyäni astui sisäinen showmies esiin. Heidän kohdalla juoksin välillä sivuttain ja takaperinkin sekä otin pienen pikajuoksuspurtin tehden käsillä ticotico-liikkeitä. Totesin vielä tähän päälle kovaan ääneen, että maraton on helppo homma. Lopuksi huikkasin kannustusjoukoille, että kohta nähdään maalissa.

Eipä mennyt kuin kaksi kilometriä edellisestä kohtaamisesta, kun käteni alkoivat puutua ja väsyä. Saman tien kädet alkoivat heilua aivan holtittomasti vetelinä ristiin rastiin kehoni edessä – ei tietoakaan ticoticosta. Jalat painoivat valtavasti ja pienikin ylämäki tuntui vuorelta. Vielä hetki sitten tehty pikajuoksu muuttui kävelyvauhtiseksi lönkyttelyksi. Aika tasan 40 kilometrin kohdalla alkumatkalta tuttu isokokoinen, lihaksikas hahmo juoksi kevein askelin rinnalleni ja toivotti tsemppiä. Minä sain sanottua pienellä pihahduksella kiitokset.

Viimeiset pari kilometriä olivat rankat, mutta pääsin kuin pääsinkin maaliin. Vaikka aika oli mielestäni ihan kohtuullinen neljä tuntia, kiitos reippaan alkuvauhdin, osallistumismitalit olivat jaettu jo loppuun kuntokympin juoksijoille. Järjestäjät lupasivat lähettää minulle mitalin postissa, mutta ei sitä ole vieläkään, kohta 30 vuoden jälkeen tullut. Saattojoukot taluttivat minut autoon ja kohti lepoa. Uho oli vähissä. Myöhemmin kuulin, että koko juoksutapahtuma meni talousvaikeuksien takia konkurssiin.

Tämä kuva ei ole maratonilta vaan 10 km Hirvihölkältä vuodelta 2017.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Ryhmätyö toi Iivolle kultaa

Olisi siinä ollut viime lauantaina näkemistä, kun perheemme hyppi, huusi ja kannusti Iivoa 50 kilometrin kilpailussa ja kultaahan sieltä lopulta tuli. Urheilun elämyksiä parhaimmillaan, kun kultamitalitkin ovat olympialaisissa tiukassa.

Helposti voittajasta tulee yksinäinen sankari, mutta on hyvä muistaa se, kuinka moni tekee töitä urheilijan ja itseasiassa monen muussakin ammatissa toimivan takana. Se, että yksi onnistuu ja nousee julkisuuteen, tarkoittaa usein sitä, että moni muukin on tehnyt työnsä hyvin.

Palataanpa takaisin 50 kilometrin kilpailun viimeiselle kierrokselle. Kun Iivo meni vaihtamaan viimeiselle kierrokselle suksensa ja venäläinen painoikin menemään vanhoilla suksilla, minua hiukan kylmäsi; noinko kulta meni Suomelta sivu suun.

Vielä mitä, Iivo otti parissa alamäessä venäläisen kiinni hyvin luistavilla suksilla. Suksien huoltojoukko oli onnistunut suksien voitelussa ja hyvät sukset toivat Iivolle kullan. Ehkä kulta olisi tullut kohtuullisestikin luistavilla ja pitävillä suksilla, mutta huonoilla ei. Samoin valmennus, hierojat ja muukin taustajoukot olivat onnistuneet työssään. Eli itseasiassa aikamoisen tiimityön tuloksena Iivon kulta tuli.

Olen täällä blogissa kannustanut löytämään elämään voimaa lähipiiristä ja suvustakin. Lue vaikka blogijuttu Suvussamme on melkein Miss maailma. Pitää jatkaa samalla linjalla ja todeta, että serkkuni oli voitelemassa Iivon sukset. Kukaan sukulaisemme ei sattunut olemaan jääkiekkojoukkueen taustajoukoissa ;-).

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Kaveruus kannattelee brändiä

Kävin eilen katsomassa Stadin derbyn eli HJK:n ja HIFK:n välisen jalkapallo-ottelun. Mieleeni jäi kuinka voittaneen joukkueen pelaajat menivät pelin jälkeen kiittämään innokkaimpia kannattajiaan sekä tanssimaan ja juhlimaan heidän kanssaan. Tämäntyyppinen yhteisöllisyys, ehkei ihan tällä tasolla, on tuttua urheilussa.

Monessa muussa palvelussa tai tuotteessa pyritään luomaan yhteisöllisyyttä asiakkaiden kanssa. Esimerkiksi monella lehdellä on lukija- tai asiakastapaamisia samoin kuin vaikkapa kuntosaleilla asiakkaille tarkoitettua tapahtumia. Yhteisillä tilaisuuksilla luodaan yhteisöllisyyttä ja samalla rakennetaan palvelulle tai tuotteelle lisäarvoa ja brändiä.

Yksi Supercellin perustajista on todennut, että yksi keskeinen tekijä uuden mobiilipelin onnistumiselle on sen sielu. Sielu voi olla esimerkiksi pelaajien välille syntyvä yhteistyö (Taivas+Helvetti 2013, s. 191). 

Sosiaali- ja terveyspalveluidenkin ympärille voisi vielä enemmän rakentaa asiakkaita tukevaa yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä. Itse olen ollut mukana lastensuojelun perheille tarkoitetuilla perheleireillä. Veikkaan, että leireillä on syntynyt osallistujien välille myös arkea tukevaa vertaisuuteen perustuvaa yhteistyötä ja ihmissuhteita.
 



Kannattajat ja joukkue 31.7.2017.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Personal trainer - käyttäjäkokemus ratkaisee

Viime vuosina personal trainereiden eli henkilökohtaisten valmentajien suosio kuntoilussa on kasvanut. Lähes kaikilla kuntosaleilla tarjotaan personal trainereiden palveluita tehostamaan tavoitteellista liikuntaharjoittelua.

Niille, jotka ovat harrastaneet liikuntaa urheiluseurassa, valmentajakokemukset ovat tuttuja. Monessa harrastuksessa on jo junioritasolla ammattivalmentajat. Tästä näkökulmasta katsottuna personal trainerit ovat myös ammattivalmentajia.

Minulla oli mahdollisuus osallistua PT Movementin toteuttamaan nopeuskouluun, jossa sain henkilökohtaista valmennusta nopeuden kehittämiseen. Ajattelin, että ei lisänopeudesta olisi haittaa tällaiselle ikämiespalloilijalle. Samalla sain materiaalia pohtia käyttäjäkokemusta, tässä tapauksessa "personal trainer" -palvelusta.

Logo lainattu PT Movement -yrityksen verkkosivuilta.

Mikä minulle oli tärkeää ko. palvelun käyttäjänä? Kun tavoitteena oli nopeuden kehittyminen, tärkeää olisi tietysti se, että nopeus kehittyisi. Toiseksi tärkeää olisi se, että harjoitteissa ei loukkaantuisi. Kolmanneksi tärkeää olisi se, että harjoittelu olisi mukavaa ja innostavaa.

Koska valmentaja oli asiantuntija, nopeuteni kehittyi muutamassa kuukaudessa 60 metrillä neljä kymmenystä, ja harjoituksia oli ainoastaan kerran viikossa. Toki minulla oli 3 - 4 muuta liikuntaharjoitusta viikossa

Harjoittelukauden alussa minulla oli vähän polvi kipenä, joten emme tehneet esimerkiksi loikkia laisinkaan, vaan harjoittelu koostui verryttelyn jälkeen lähinnä erityyppisistä ja -pituisista juoksuvedoista ja koordinaatioharjoitteista.

Minulle ei tullut vammautumisia, vaikka omasta mielestäni kovaa mentiinkin. Koska valmentaja otti oman kuntotasoni huomioon, harjoitteet olivat sopivan haastavia ja samalla minun mielestäni hauskoja. Vaikka valmentaja oli rento ja huumorintajuinen, hän oli myös tarkka ja vaativa harjoitteissa.

Itselleni jäi "käyttäjäkokemus" eli tunne, että valmentaja oli aidosti kiinnostunut kehityksestäni ja hän käytti koko asiantuntemustaan kehitykseni eteen muun muassa ottamalla huomioon koko viikko-ohjelmani eli muiden harjoitteiden tuomat vaikutukset.

Tämäntyyppisissä palveluissa on keskeistä asiakkaan oma panos ja motivaatio. Tein harjoitteet hyvin ja sovitusti. Kerroin myös harjoitusten tuottamista tuntemuksista, jotta valmentaja pystyi suunnittelemaan ja ohjaamaan harjoituksia.

Käyttäjäkokemus tästä personal trainerista oli täysi kymppi. Tulokset olivat hyvät, en loukkaantunut ja minulla oli erittäin mukavaa tehdessäni harjoitteita. Jos joku noista olisi uupunut, ei käyttäjäkokemus olisi ollut näin hyvä. Lisäksi valmennus toi harjoitteluuni pysyviä verryttely- ja koordinaatioharjoitusmalleja.

                                           Radan vaihdon jälkeen 30 metrin veto.