lauantai 10. joulukuuta 2022

Loiri seinässä

Minun on pitänyt pitkään kirjoittaa elokuussa kuolleesta Vesa-Matti Loirista pieni blogiteksti, mutta jotenkin tämän kirjoittaminen on ollut vaikeaa. Minulle Loiri on ollut suomalainen ääni koko elämäni ajan. 

Ensikosketuksen Loiriin sain Parkanon elokuvateatterissa 1970-luvulla, jossa näin ensimmäisen Uuno-elokuvan. Minua, tuolloin 7-vuotiasta poikaa kiukutti, kun kaikki nauroivat hänelle. Minun taisi käydä Uunoa sääliksi. 

Viimeiset parikymmentä vuotta olen aina välillä kuunnellut Loiria ja hänen musiikkiaan. Hänen monet laulunsa koskettavat minua niin kuin varmaan montaa muutakin suomalaista. Loiri oli monilahjakkuus (urheilu, musiikki & näytteleminen). Ehkä erityisesti hänen laulutulkinnoissaan näkyy se, että hänen elämäänsä mahtui monenlaisia menetyksiä, esimerkiksi läheisten kuolemia, sairauksia ja menetettyjä ihmissuhteita (ks. wikipedia). 

Voi olla, että ikävä ja haikeus Loirin kuolemasta johtuvat myös siitä, että Loiri ja hänen musiikkinsa muistuttavat myös edesmenneestä isästäni ja myös omasta ikääntymisestäni, vaikka 50 onkin uusi 40 :-). 

Helsingin Hämeentielle maalattu muraali on hieno kunnianosoitus Loirille. Siitä ajelen bussilla ohi monta kertaa viikossa ja muistelen Veskua.

 

Loiri Helsingin Hämeentiellä.

 

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/ Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti