Itseluottamus ratkaisee myös urheilussa

Helsingin Sanomissa (23.2.2021) kirjoitettiin HIFKin puolustajasta otsikolla: "Joonas Lyytinen luottaa itseensä ja takoo maaleja". Jutussa nostettiin esille, että harjoittelussa käytetään aika vähän aikaa pään jumppaamiseen. 

Kaikki ne, jotka ovat enemmän urheilleet, tietävät, miten tärkeää itseluottamus on urheilussa. Tai en tiedä tietävätkö ne itseluottamuksen merkitystä, joilla itseluottamus on aina tapissa ja epävarmuus on vieras asia. Kirjoituksessa todetaan hienosti, että: "Henkinen puoli ohjaa kaikkea sitä, mitä kroppa tekee ja miten reagoi... Sellaista, että osaan tehdä asioita joissa olen hyvä, ja se tulee automaattisesti selkärangasta".

Ainakin mailapeleissä on puhuttu epävarmuuden ja ylijännityksen aiheuttamasta mailan puristamisesta, joka saa pallon pomppimaan jne. Itseluottamukseen vaikuttavat tietenkin onnistumiset ja sekin millaista roolia urheilu elämässä näyttelee. Itseluottamukseen vaikuttavat myös kilpailu pelipaikasta ja oma rooli joukkueessa. Itseluottamusta ja sen tasoa on jokaisen urheilijan hyvä pohtia ja itseluottamusta voivat lisätä myös valmentaja ja joukkuetoverit. Loppupeleissä itseluottamuksen joutuu jokainen urheilija kaivamaan itse, varsinkin silloin, kun ei ole selkään taputtelijoita.

Tasapainoisessa harjoittelussa on hyvä ottaa taito- ja fysiikkaharjoittelun rinnalle itseluottamusta ja psykologista hyvinvointia tukeva näkökulma (ks. kuva). Itseluottamus on muuten myös yksi osa-alue psykologisessa pääomassa, jonka muut osa-alueet ovat toiveikkuus, optimismi ja sinnikkyys. Nämä ovat myös asioita, joita jokaisen urheilijan ja muidenkin ja muillakin elämän alueilla on hyvä yrittää nostaa sekä itsessä että muissa.

Tasapainoinen harjoittelu = next level.

 

Juha Kesänen

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook / Palveluksessanne

Twitter @JuhaKe

www.selede.fi

Entä jos ajattelisitkin olevasi maailman paras tyyppi juuri siinä ja nyt?

Joskus niin helposti, varsinkin me suomalaiset tai ainakin minä, huomaan sisäisen puheeni olevan itseäni mollaavaa ja vähättelevää. Eikä siinä ole mitään järkeä. Sehän vaan entisestään masentaa ja heikentää itseluottamusta. Ja vaikka tottahan sekin on, että sisäisessä vertailussa siihen, mitä voisi olla, ei mikään riitä.

 

Otetaan masentava ajatusleikki omasta elämismaailmastani. Kun olen salibandyn ikämiehissä moninkertainen Suomen mestari, mollaus voisi lähteä siitä, että mikset voittanut Suomen mestaruutta pelattuasi liigassa. Jos olisin siellä voittanut Suomen mestaruuden, olisi varmaan pitänyt voittaa se monta kertaa. Jos olisin voittanut monta kertaa Suomen mestaruuden olisi varmaan pitänyt voittaa Europan cup ja Ruotsin mestaruus seurajoukkueessa ja tietenkin monta maailman mestaruutta.

Jos näin olisi käynyt, olisi sisäinen mollaaja voinut sanoa, että juu salibandy onkin marginaalilaji verrattuna jääkiekkoon tai jalkapalloon. Ja jos niissä olisi tullut maailmanmenestys, minä olisin ratkaissut Suomelle jalkapallon tai jääkiekon maailmanmestaruuden ja useita NHL-mestaruuksia, sisäinen mollaaja olisi voinut vielä sanoa, että kyllä se NBA:n koris on kovin urheilusarja. Kun sitten olisin äkkiä venynyt 50 senttiä pitemmäksi ja pelannut NBA:ssa huikean uran LeBron James apulaisenani ja NBA:ssa olisi tullut joka vuosi mestaruuksia ja koripallonkin maailmanmestaruuksia, olisi sisäinen mollaaja voinut sanoa, että hei urheilu on vain urheilua.

Mikään ei siis riitä ja sen takia on nyt on aika ottaa uusi asenne. Sen takia onkin jatkossa viisaampi ajatella, että minä olen just oikea ja ihan paras kaikissa tekemisissäni. Vaikka tämä perustuu vain omaan arvioon, uskon, että vaikka tällainen ajattelutapa aluksi tuntuu vieraalta, seuraa siitä virtaa ja voimaantumista. Kokeillaanpa. Ikämiessarjat, varsikin 45 - 50-vuotiaiden, salibandyssa ovat maailman kovimmat sarjat ja kaikki siellä pelaavat ovat nopeita, taitavia ja atleettisia. Minä olen siellä yksi huikeimmista pelaajista, jonka look a way syötöt ja viuhuva laukaus ovat legendaarisia. Meidän joukkue on aivan maailman eliittiä. Tai tässä sitä kirjoitan maailman parasta blogitekstiä, maailman parhaaseen palveluja käsittelevään blogiin. Hyvältä tuntuu. Eikä haittaa, että arvio on omani (OA= oma arvio).

Samalla lailla esimerkiksi opiskelija voisi ajatella olevansa maailman paras juuri kyseisen aineen opiskelija tai toipuva alkoholisti voisi ajatella, että minä olen ihan maailman paras toipumaan alkoholiriippuvuudesta. Tai vaikeassa elämäntilanteessa olevana voit ajatella, että minä, jos joku selviän tästäkin tilanteesta löytämällä parhaan avun. Tai jonkun uuden taidon aloittelija, voit ajatella olevasi paras aloittelija ikinä. Ja tietenkin sinä tämän maailman parhaan blogitekstin lukijana saat ajatella, että olet maailman paras tämän blogitekstin lukija ja koet maailman suurimman hyödyn tästä kirjoitetusta aarteesta. No mitä olet mieltä, oletko valmis olemaan paras sinä?

Rinta rottingilla eteenpäin. Olet paras sinä.

JK
S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi