Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsinki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsinki. Näytä kaikki tekstit

perjantai 8. elokuuta 2025

Pieni runo 70-vuotiaalle Siilitielle

Siilitie täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Tein aikanaan Siilitien 50-vuotisjuhliin pienen Siilitie-historiikin (ks. kuva alla). 

Tänä vuonna Heka Oy (Helsingin kaupungin asunnot) on tehnyt pienen jutun 70-vuotisjuhlavuodesta otsikolla 70-vuotias Siilitien alue on kestänyt aikaa (6.8.2025). 

Nyt on minunkin aika onnitella Siilitietä pienellä runolla.

Kuva. Siilitien pieni historiikki vuodelta 2005. Julkaisija Siilitien Kiinteistöt Oy (nykyään osa Heka Oy:tä)


Siilitielle silmää isken (Siilitie 70 vuotta)

Arkiaamun täysi bussi. 

Kun bussi kääntyy Viikintieltä Siilitielle, saan istumapaikan ja katson ulos ikkunasta. Niin monta Siilitien tarinaa muistan. 

Monelle tämä oli paratiisi: hellat, juokseva vesi, kylpyammeet ja tapetit. Ei enää lutikkalinnaa tai ahdasta asuntoa. Se toi mieleen toivon säikeen. 

Ei ollut kaukana sota. Se monelta vei paljon: isän tai veljen, iloisen mielen ja vilkkaan kielen.

Talojen pihat ja leikkipuisto, täynnä lapsia, kyllä ääntä ja elämää riitti. 

Tutuiksi tulivat Viikin metsät, merenrannat, puistot ja lapsiperheiden kiireet. Nyt jo joku noista äideistä hyvin vanhana miettii, kerkesinkö kiireissäni olla lapselle läsnä, tartuinko hetkeen, lähdinkö leikkiin ja retkeen. Tätä itsekin mietin, bussissa 79 Siilitiellä.

Ohitan kaupan, se on Siilarin ainoa. Ennen niitä oli monta: liha-, maito- ja sekatavara. Ne näkivät ajan vaihtuvan maitokannusta lasipulloon, muovipusseista maitopurkkeihin.

Ohitan Siilitielle tulleita uusia kerrostaloja. Hyvin sopivat maisemaan. Sitten vastaan tulee kolmiometsä, pieni oma metsä. Äitienpäivänä sieltä haettiin äideille valkovuokot. Ne saivat täyttää sydämet ja kodin maljakot. Nyt pienen pieni metsä vähän runnellulta ja unohdetulta näyttää.

Siilitienkin elämän matossa on monta kirkasta ja tummaa raitaa. Tummimpana muistan sen pienen tytön, jonka äiti hyppäsi viidennen kerroksen ikkunasta kuolemaan. Toivon, että aika paransi tytön syvimmät haavat. Hän pysyi Siilitiellä, aikuisena iloa toivat pihamaan kasvit ja kukat. Ne ehkä kauneudellaan helli myös sitä pientä tyttö rukkaa.

Kuluivat vuodet ja vuosikymmenet. Metro toi uuden vauhdin, kun 80-luku saapui. 

Metroon minäkin nyt liukuportaita pitkin siirryn. Sen oranssille penkille istun, kun tämän pienen runon Siilitiestä maailmalle kerron. Isken salaa silmää Siilitielle.

S:posti: juha.kesanen@selede.fi
www.selede.fi

keskiviikko 9. heinäkuuta 2025

Maailman parasta pesäpalloa

Olin viime viikon perjantaina katsomassa Humppilan Veikkojen miesten maakuntasarjan pesäpallopeliä. Olin pelissä kalifornialaisen ystäväni kanssa, joka ei ollut aiemmin nähnyt suomalaista pesäpalloa. Ystävääni teki suuren vaikutuksen pesäpallon taktisuus ja nopeatahtisuus verrattuna basebaliin. 

Innostuin siinä määrin hienosta lajista lisää, että kävin eilen (8.7.) Helsingissä katsomassa naisten Superpesis-ottelun Roihuttaret-Pöytyän urheilijat. Roihuvuoren pesäpallokentällä katsojia oli yli 700. 

Erityisesti Superpesis-otteluissa voi vaan ihmetellä urheilijoiden juoksunopeutta, ketteryyttä, heitto- ja lyöntivoimaa sekä paineensietokykyä alati muuttuvissa tilanteissa. Erityisesti syöttäjällä eli lukkarilla pitää olla hyvät hermot työskennellessään vastustajien keskellä. Lisäksi lukkarilla pitää olla erityisen nopea sekä tarkka heittokäsi painetilanteissa. Eilenkin yhdessä tilanteessa poltettiin samassa tilanteessa vastustaja sekä kotiin että kakkospesälle. 

Jos koripallossa NBA:n voittanut joukkue voittaa maailmanmestaruuden, kyllä Superpesiksen Suomen mestaruutta voisi kutsua maailmanmestaruudeksi, vaikka ihan pienellä huumorikulmalla. Nimittäin kuka tahansa tai mistä vaan maailmasta voi tulla haastamaan pesäpallossa maailmanmestarit. 

 

Maailman parasta pesäpalloa!

(Sain pääsylipun Roihuttarien peliin)

 

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

www.selede.fi 

torstai 19. kesäkuuta 2025

Tilannehuumori riisuu aseista Treffi Pubissa

Kävimme eilen lounaalla Kalasataman Treffi Pubissa. Söimme herkullista lohta. Ystäväni vitsaili tarjoilijalle, että minun lohipalani oli pienempi kuin muilla meidän pöydässä. Näin ei todellakaan ollut. Kohta tarjoilija toi minulle pikkulautasella toisen lohenpalan. Tähän ei tosiaankaan olisi ollut tarvetta, mutta mielestäni tarjoilijan toiminta osoitti aivan ihanaa tilannehuumoria, asiakasymmärrystä ja ystävällisyyttä. Samalla tämä arkinen keskiviikon lounas nousi ikimuistoiseksi. Kalasataman Treffi Pub sai yhden ikuisen ystävän.

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Tuula Sipilä 2022



Hyvää juhannusta ja kesää kaikille lukijoille!


S:posti: juha.kesanen@selede.fi
www.selede.fi

sunnuntai 5. helmikuuta 2023

Ystävällinen puhe kuuluu kaikille - myös lapsille harrastuksissa

Hyvää alkanutta vuotta 2023 sinulle lukijani!

Olen viime syksyn ja tämän vuoden aikana ollut pienessä roolissa apuvalmentajana ja valmentajan apulaisena yhden lapsemme urheiluharrastuksissa. Näissä tehtävissä on tullut opittua paljon sekä ko. urheilulajeista, mutta myös lasten urheilutoiminnassa esiin tulevista ryhmädynaamisista ilmiöistä. 

Olen miettinyt sitä, miten lapsille puhutaan harrastuksissa, millainen ilmapiiri on ja hymyilläänkö vai mennäänkö kuri ja järjestys edellä. Sanomattakin on selvää, että oma jonkinlaisen kaaoksen ja epäjärjestyksen siedon hyväksyminen on myös edelleen kehittynyt ja tietysti myös arvostus niitä kohtaan kohtaan, jotka osallistuvat valmennukseen.

Helsinkiläisen jääkiekkoseura Redsin junioripäällikkö Jesse on minusta erittäin hyvä esimerkki siitä, miten lasten kanssa tulisi olla. Hän puhuu kiekkokoulussa kaikille lapsille ja myös aikuisille ystävällisesti ja hymyilee paljon. Jessen vetämät harjoitukset ovat sopivan haastavia ja ohjeet annetaan selkeästi. Yksinkertaisesti Jessestä paistaa, että hän arvostaa harjoituksiin tulevia.

Jossain vaiheessa oli käynnissä Puhun lapselle kauniisti -kampanja. Tuon kampanjan idean pitäisi olla aina ajankohtainen lasten harrastuksissa mukana olevilla valmentajilla ja ohjaajilla. Tästä asiasta pitäisi olla selvät ohjeet myös seurojen arvoissa tai eettisissä periaatteissa sekä valmennuksen käsikirjoissa. Vaikka lasten kanssa meinaa välillä hermot mennä jokaisella, niin nämä ohjeet ja periaatteet muistuttavat aikuisen velvollisuudesta käyttäytyä aikuisen tavalla. Jokainen vanhempi haluaa varmasti, että omalle lapselle puhutaan kauniisti harrastuksissa. Ihan kuten jokainen aikuinenkin haluaa, että hänelle puhutaan kauniisti.

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/ Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi


lauantai 10. joulukuuta 2022

Loiri seinässä

Minun on pitänyt pitkään kirjoittaa elokuussa kuolleesta Vesa-Matti Loirista pieni blogiteksti, mutta jotenkin tämän kirjoittaminen on ollut vaikeaa. Minulle Loiri on ollut suomalainen ääni koko elämäni ajan. 

Ensikosketuksen Loiriin sain Parkanon elokuvateatterissa 1970-luvulla, jossa näin ensimmäisen Uuno-elokuvan. Minua, tuolloin 7-vuotiasta poikaa kiukutti, kun kaikki nauroivat hänelle. Minun taisi käydä Uunoa sääliksi. 

Viimeiset parikymmentä vuotta olen aina välillä kuunnellut Loiria ja hänen musiikkiaan. Hänen monet laulunsa koskettavat minua niin kuin varmaan montaa muutakin suomalaista. Loiri oli monilahjakkuus (urheilu, musiikki & näytteleminen). Ehkä erityisesti hänen laulutulkinnoissaan näkyy se, että hänen elämäänsä mahtui monenlaisia menetyksiä, esimerkiksi läheisten kuolemia, sairauksia ja menetettyjä ihmissuhteita (ks. wikipedia). 

Voi olla, että ikävä ja haikeus Loirin kuolemasta johtuvat myös siitä, että Loiri ja hänen musiikkinsa muistuttavat myös edesmenneestä isästäni ja myös omasta ikääntymisestäni, vaikka 50 onkin uusi 40 :-). 

Helsingin Hämeentielle maalattu muraali on hieno kunnianosoitus Loirille. Siitä ajelen bussilla ohi monta kertaa viikossa ja muistelen Veskua.

 

Loiri Helsingin Hämeentiellä.

 

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/ Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi


sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Tarinat kertovat asuinalueesta

Eilen kuljettiin Siilitiellä Herttoniemen sairaalan pääoven edestä. Ihmettelimme, kun entisen Kettutien sosiaalipalvelutoimiston ja kirjaston rakennus oli purettu ja paikalle oli rakenteilla uusia kerrostaloja. Kun jatkoimme Siilitieltä ylöspäin Siilitien loppuun, huomasimme, että Siilitien kiinteistöt Oy:n konttorina toiminut pienempi rakennus oli juuri purettu. 

Tasan 20 vuotta sitten julkaistiin Siilitien asukkaiden tarinat kirjaksi Siilitien tarinat. Kirjoituksia kaupunkielämästä (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2002). Kun tuolloin toimitin tuota kirjaa en ihan niin syvällisesti ymmärtänyt kuin nyt, miten arvokasta oli kerätä asukkaiden tarinoita alueestaan. Tarinoissa tallennettiin samalla Siilitien asukashistoriaa ja laajemminkin Helsingin kaupunkihistoriaa. Tarinoiden arvon näkee erityisesti jälkeenpäin samalla lailla kuin ehkä vanhoja päiväkirjoja lukiessa. Ne ovat tiettynä aikana muistiin merkittyjä muistoja ja ajatuksia.

Nyt kun Siilitiellä ja sen läheisyydessä on sekä purettu taloja että rakennettu uusia taloja ja niiden mukana on tullut uusia asukkaita, voi Siilitien tarinoiden lukeminen avata aivan uusia näkökulmia asumiseen Siilitiellä.

Hyvää Helsinki-päivää 12.6.2022!


Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 2002 julkaisema Siilitien tarinat.

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook: Palveluksessanne

Twitter. @JuhaKe

www.selede.fi



lauantai 6. marraskuuta 2021

Syksyn kivoja juttuja: punttikoulua ja Hirvihölkkää

Syksy ei ole ollut ihan pelkkää yläkierrettä, joten hyviin asioihin on silloin tärkeä yrittää kiinnittää huomiota. Jos mietin syksyn kohokohtiani perheenisänä täysin itsekkäästi omista tarkoitusperistä käsin, niin ehdottomasti ne liittyvät liikuntaan. 

Syksyn aikana olen osallistunut toista kertaa Helsingin Kulosaaressa sijaitsevan The Process - Health & Performance Oy:n punttikouluun. Varsinaisena syksyn ihmeenä voi pitää sitä, että tempauksessa hartiat ja lavat ovat venyneet niin, että pääsen alas saakka tempauksessa ja valakyykkyjä pystyn tekemään jopa pienien painojen kanssa. Tähän en ole ikinä ennen pystynyt! Seniorisarjalainenkin venyy vielä. Kahdestatoista punttikoulukerrasta minulla on takana seitsemän treeniä ja arvosana kaikista harjoituksista on kiitettävä 10/10.

Toinen syksyn kohokohta liittyy viime sunnuntaina Helsingissä Herttoniemen Hiihtäjien vuosittain järjestämään Hirvihölkkään. Viime vuonna koronan takia tätä pientä (alle 100 juoksijaa) juoksutapahtumaa ei järjestetty. Itse osallistuin 9,7 km juoksuun ja voi kuinka mukavaa oli pitkästä aikaa osallistua tällaisen tapahtumaan, vaikka lähdössä kuulinkin puhuvani itsekseni, että pitikö tähän lähteä. Juoksu meni mukavasti ja fiilis oli maalissa korkealla. Muutama päivä meni palautumisessa, mutta oli se sen arvoista.

 

Hirvihölkkä 2021. Dynaaminen lähtöasento on tärkein.

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/ Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

torstai 9. huhtikuuta 2020

Mua ei enää ohiteta (koronablogi 2)

Nyt kun ihmisiin tulee pitää fyysistä etäisyyttä koronan takia, polkupyörä korvaa hyvin julkisen liikenteen. Pyöräily nostaa myös peruskuntoa.

Kun olen joutunut töiden puolesta käymään muutamia kertoja pyörällä keskustassa (n. 10 km suuntaansa) tuli selväksi, että vanha pyöräni oli elinkaarensa päässä. Vanhalla pyörällä ajaessa minut ohitettiin vähän väliä, keskiö löi ratkaisevalla hetkellä tyhjää ja vie ylämäessä voimat. Kun pari kertaa sormet rasvassa laitoin kiireessä ketjuja paikalleen, päädyin siihen, että tarvitsen uuden pyörän.

 
Kun olin lopulta analyysin jälkeen (pyörän käyttötarkoitus, huolto ja säilytys) tehnyt linjauksen uudesta pyörästä, sopiva pyörä löytyi koeajon jälkeen Helsingin Kalevankadun Pelagon pyöräkaupasta. Ystävällinen ja asiantunteva palvelu teki vaikutuksen ja niinpä pyöräkaupat syntyivät. Eilen kävin uudella pyörällä kaupungissa. Tällä kertaa minä olin se, joka kepeästi ohitteli muita. Pyörissä on eroja. Hyvää pääsiäistä koronasta huolimatta!

Pelagolla on hieno logo.
JK
S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter: @JuhaKe
www.selede.fi

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Oodi oleskelulle

Minäkin pääsin vihdoin ja viimein viime lauantaina iltapäivällä käymään uudessa Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Emmekä todellakaan olleet ainoita.

Koin vahvan vau-elämyksen eli menin aika hiljaiseksi ihmetyksestä. Päällimmäisenä tunteena koin ylpeyttä. Hienoa, että olemme yhteiskuntana pystyneet tuottamaan tämänkaltaisen rakennuksen ja tilan. Mielestäni tämä on Helsingin keskustan ykköskohde niin helsinkiläisille, vierailijoille kuin turisteillekin.

Erityisesti koin, että Oodissa on lupa olla ja pysähtyä. Varsinkin kolmas ylin kerros on valoisa ja se kutsuu arkkitehtuurillakin pysähtymään ja lukemaan. Myös mukana olleet lapseni hakivat hyllyistä kirjoja ja lukivat innostuneesti. Pelasimme myös lautapelejä. Kiva, että tässä kerroksessa oli myös kahvila. Veikkaan, että kesällä auki pidettävä terassikin tulee olemaan suosittu.

Tämäntapainen kirjasto haastaa myös kirjaston perustehtävää ja työntekijöiden työnkuvaa uuteen suuntaan. Siinäkin mielessä Oodi on erilainen kirjasto, koska se on myös matkailukohde. Kyllä Oodi kannatti rakentaa.


Oodin portaat.


Oodi 3. krs.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

tiistai 1. tammikuuta 2019

Ylös ja ulkosalille mars

Menneitä ovat ajat, kun pururadan reunalla oli ainoastaan muutama tukki, joita sai nostella lihaskuntoa parantaakseen. Erilaiset ulkoliikuntapaikat ovat kehittyneet ja ulkopunttisalilaitteina on ollut pitempään jo monenlaisia värkkejä. Niitä on kuitenkin vielä vaivannut se, että ne on suunnattu ehkä enemmän kevyempään liikuntaan.

Ilokseni pääsin kokeilemaan uusia Latokartanon liikuntahallin lähettyville tulleita laitteita ja näillä laitteilla on jo mahdollista harjoitella ihan kunnolla. Penkkipunnerruslaitteeseen taisi saada säädettyä 60 kilon painon ja jalkakyykyssä 70 kilon painon eli nyt pääsee jo ihan kunnolla harjoittelemaan ulkonakin.

Vaikka pururatojen tukitkin on ihan hyviä edelleen, näillä uusilla laitteilla pääsee treenaamaan monipuolisemmin vahvempikin kaveri. Nyt ei myöskään korkeat kuntosalimaksut pääse estämään harjoittelua. Talvella tällä salilla ei pärjää kuitenkaan pelkillä trikoilla vaan jalassa pitää olla toppahousut tai useammat verkkarit. Kesällä kannattaa varoa, ettei iho pala.


Tuli mieleen, että pururadan vierelle tai osaksi niitä voisi tehdä myös jonkinlaisia esteratoja eli hieman sentyyppisiä kuin jossain varuskunnissa on.


Jossakin just hehkutettiin syväkyykyn hyötyjä.
 
 
JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Nämä viisi asiaa on hyvä oppia palomiehiltä

Viime tiistaina 12.6. oli Helsinki-päivä. Monen lapsiperheen ykköskohde on paloasema. Mekin olemme jo useamman kerran käyneet Herttoniemen paloasemalla ja sinne suuntasimme nytkin - se oli meille se ainoa Helsinki-päivän kohde ja oli siellä muitakin lapsiperheitä.

Siinä paloautoihin ja -kalustoon tutustumisen yhteydessä jututin yhtä palomiestä. Lyhyessä ajassa palomies kertoi monenlaisia asioita, jotka herättivät ajatuksia, joita voisi ottaa huomioon muutenkin työelämässä ja eri palveluissa.

1) Pitää osata pyytää apua eikä leikkiä sankaria. Useamman kerran palomies sanoi, että työssä on tärkeä pyytää apua, jos vähänkin siltä tuntuu. Avun pyytäminen voi tarkoittaa sitä, että isokokoisen potilaan kantamiseen tarvitaan nosto- tai kantoapua. Polisiin apua voi tarvita, jos esimerkiksi asiakas käyttäytyy aggressiivisesti. Avunpyytäminen tärkeä osa työtä ja riskien pienentämistä.

2) Työvälineet paikallaan, kunnossa ja valmiina. On selvää, että työvälineet on aina kunnossa ja huollettu. Mitä siitä tulisi, jos esimerkiksi hälytyksen tullessa pitäisi alkaa etsiä vaatteita ja tankata paloautoa ennen kuin pääsisi matkaan. Oikeastaan tämä tavaroiden paikallaan oleminen tai yksinkertaiset tiedostopolut liittyvät vähän lean-ajatteluun.

3) Henkinen ja fyysinen kunto pitää olla kohdallaan. Palomiehen täytyy olla henkisesti ja fyysisesti teräskunnossa, että jaksaa ja pystyy suorittamaan hälytystehtävät. Samalla lailla muissakin töissä on erilaisia vaatimuksia ja jotta ne pystyy tekemään, pitää olla toimistotöissä ainakin hyvässä henkisessä kunnossa vaikkei ehkä fyysistä kuntoa niin tarvitsisikaan.

4) Yhdessätoimimisen taito ja joukkuepelaaja. Palomiesten pitää pystyä toimimaan haastavissa tehtävissä yhdessä toisten kanssa. Jokaisella on oma tehtävänsä ja roolinsa. Kaikkien panosta tarvitaan. Harvassa työssä tehdään nykyään töitä ihan yksin.

5) Omien rajojen tunteminen. Palomiesten pitää tunnistaa omat henkiset ja fyysiset rajansa. Esimerkiksi ikääntyminen tuo rajoitteita ainakin joihinkin palomiesten tehtäviin. Silloin on tärkeä tunnistaa riskienhallinnankin näkökulmasta omat rajansa. 
 
Pitkät perinteet.


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Pienen vihreän lapun viesti

Yksi lapsemme kaiveli repustaan pienen vihreän lapun, jossa oli tietoja kouluterveystarkastuksen tuloksista. Pituuden, painon, kasvun, ryhdin, muiden asioiden sekä päivittäisen D-vitamiinisuosituksen lisäksi lappuun oli laitettu useita linkkejä. Nämä linkit olivat sivuille, joilla on erilaista hyödyllistä tietoa lapsen sekä koko perheen terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen. Linkit veivät sivuille www.easysport.fi, www.harrastushaku.fi, www.mll.fi sekä www.neuvokasperhe.fi.

Tieto lapsen terveystarkastuksen tuloksista kiinnostaa varmasti jokaista vanhempaa. Siksi tuo lappunen on erittäin hyvä paikka viestiä kaupungin ja yhdistysten tarjoamista palveluista.

Vaikka esimerkiksi Helsinki on viime vuosina rakentanut eri toimialoistaan isompia kokonaisuuksia, ovat eri toiminnot silti valitettavan usein omia kokonaisuuksiaan. Toisten tekemistä asioista ei muisteta tai hoksata kertoa.

Helsingin kaupungin terveyskeskus näyttääkin esimerkillisesti mallia, kun se kertoo arkisessa ilmoituksessa lapsen terveystarkastuksesta myös kaupungin liikuntapalveluista sekä muiden tahojen tarjoamista palveluista. Kaikki nämä palvelut tukevat myös terveyskeskuksen omaa toimintaa, koska ne tarjoavat ennaltaehkäiseviä palveluita ja ohjaavat koululaisia esimerkiksi liikunnan pariin.

Yhteistyö kaupungin tasolla ei aina vaadi isoja työryhmiä ja hankkeita. Se voi toteutua myös pienessä vihreässä lappusessa. 

Liikkumaan.


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

tiistai 21. marraskuuta 2017

Treffeille metrosta

Viime lauantaina (18.11.2017) avautui pitkän odotuksen jälkeen länsimetro. Se on iso asia pääkaupunkiseudulle ja tietysti Espoolle. Itse asiassa se on niin iso asia, että sitä on edes vaikea ymmärtää. Se tulee ohjaamaan ihmisten arkea, liike-elämän ratkaisuja ja rakentamista monin tavoin.

Minäkin lähdin perheen kanssa heti avajaispäivänä tätä odotettua ihmettä katsomaan. Oli kiva nähdä, että metroreitin avautumista juhlittiin sille kuuluvin riitein. Jotkut ihmiset olivat pukeutuneet oransseihin vaatteisiin. Jonkun rintamerkissä luki teksti "Minä uskon länsimetroon". Iloinen ja ihmettelevä tunnelma oli vallannut ihmiset. Osa matkustajista hyppäsi metrosta pois jokaisella uudella upealla asemalla ikään kuin ottaen uutta tilaa ja samalla metroa haltuun. Me ajoimme suoraan Tapiolaan, jossa vaihdoimme Matinkylään menevään metroon.

Parikymmentä vuotta metroa käyttäneenä kokemukseni on, että  metro on nopea, täsmällinen, yksinkertainen ja varma menopeli. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta metrossa matkustaminen on myös turvallista.

Olen kokenut metrossa monenlaista yhteyttä kanssamatkustajien kanssa. Muiden ihmisten läsnäolo on kohottanut mielialaakin. Ja olenpa nuorempana poikamiehenä käynyt laskujeni mukaan ainakin kolmen eri ihmisen kanssa treffeillä, tavattuani heidät metrossa. Tätä ei varmastikaan tapahdu, jos köröttelee autolla tai polkee pyörällä töihin. :-)

Länsimetro avautui 18.11.2017. Tunnelmaa Matinkylässä.

JK 
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Hyvä paha täydennysrakentaminen

Täydennysrakentamisesta voi olla montaa mieltä ja täydennysrakentamiseen liittyy jo lähtökohtaisesti erilaisia näkökulmia ja konflikteja.

Ristiriitoja voi liittyä näkemyksiin lähiluonnon tuhoutumisesta ja liian tiivistä rakentamisesta. Toisaalta täydennysrakentaminen tuo kasvavaan kaupunkiin lisää asuntoja ja keventää valmiin infran takia kunnan kustannuksia. Uudet asukkaat voivat auttaa palveluiden säilymisessä tai kohentumisessa ja liikenneyhteyksien parantumisessa tai tehostamisessa. Oikeisiin paikkoihin tehty lisärakentaminen voi lisätä myös alueen turvallisuutta - vähentää ns. kuolleita alueita, joissa ihmiset eivät liiku ja jonne on vaikea nähdä.

Olen törmännyt hiljattain ainakin kahteen hyvään täydennysrakentamiskohteeseen. Toinen on Helsingin Siilitiellä ja toinen Viikissä. Kumpikin täydennysrakentamiskohde koostuu 4 - 5 kerrostalosta. Siilitien talot on rakennettu osittain samalle paikalle kuin aiemmin purettu seurakuntatalo ja ne istuvat kohteeseen hienosti. Viikissä kerrostalot on rakennettu melko ruman kuplahallin paikalle ja yhden alueella olevan urheilukentän reunamille.

Edellisessä kappaleessa totesin, että kuplahalli oli mielestäni ruma. Se on mielipideasia ja erilaiset mielipiteet ja faktat sekoittuvat täydennysrakentamiskeskustelussa. Jonkun toisen mielestä kuplahalli oli hieno ja se voi olla mukavilla muistoilla ladattu. Ja olenhan minäkin siellä käynyt salibandya pelaamassa. Täydennysrakentaminen tuo rakentajille liiketoimintamahdollisuuksia. Tontin myyminen voi tuoda yksittäiselle taloyhtiölle rahaa esimerkiksi putkiremonttia varten.

Ehkä täydennysrakentamisen sisään rakennettua konfliktia on helpompi elää, kun tunnistaa eri intressitahot ja huomaa erilaiset näkökulmat. Erilaiset simulaatiomallit (lue esim. Helsingin 3 D-mallia käsittelevä blogiteksti täältä) voivat auttaa ymmärtämään täydennysrakentamisen etuja ja haittoja ja ne voivat vaikuttaa myös suunnitteluunkin.

Ainakin Helsingissä täydennysrakentamiseen liittyvää keskustelua tullaan käymään jatkossakin, sillä jyrkimmän kasvuennusteen mukaan Helsingin väkiluku on vuonna 2050 jo 860 000 (Helsingin ja Helsingin seudun väestöennuste 2017-2050). Asuntoja siis tarvitaan.


Täydennysrakentamista Siilitiellä.



Täydennysrakentamista Viikissä.
JK
juha.kesanen (at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

torstai 5. lokakuuta 2017

Tapahtumabisnes kukoistaa - miten lähiöt saisivat osansa

Viime viikolla oli noin kymmenessä Helsingin lähiössä ja kaupunginosassa Lähiöfest2017 -toimintaan kuuluvia erilaisia tapahtumia. Mielenkiintoista on, että koko Lähiöfest2017 -toiminnan tuottaja oli yksityinen yritys Egnahem Media Oy. Kiva ajatus, että on yrityksiä, joiden toimintana on lähiökehittäminen tapahtumatuotannon kautta. 

Lähiöfestin päätukija oli Helsingin kaupunki eli helsinkiläiset veronmaksajat. Lisäksi tapahtuman kumppaneina oli isoja yrityksiä mm. K-Kauppa, Kiinteistömaailma ja rakennusalalta Vahanen-yhtiöt.

Harmi, että en päässyt osallistumaan seminaareihin, työpajoihin tai viikonlopun lähiöjuhliin. Ainakin Herttoniemi ja Kontula olisivat olleet aika lähellä kotiani.

Monenlaiset tapahtumat ovat tervetulleita myös lähiöihin. Mistä sitten voisi ammentaa ideoita erilaisiin lähiötapahtumiin?

Alueen erityispiirteet

Ihan ensimmäiseksi tulee tietysti mieleen alueen erityispiirteiden huomioiminen. Esimerkiksi Helsingin Vanhankaupunginkoskella järjestetään vuosittain koskeen liittyvä tapahtuma, jossa oli mm. koskimelontanäytöksiä.

Helsingin Viikissä on yliopiston koetilan ympärille järjestetty ainakin lapsiperheitä kovasti innostanut Päivä maalla -tapahtuma sekä suuren suosion saanut kevättapahtuma, jolloin innoissaan hyppivät ja kirmaavat lehmät päästetään laitumelle. Alueen erityispiirteet voivat liittyä johonkin ympäristön tekijään, fyysiseen tai kulttuuriseen tekijään tai instituutioon.

Alueen yhteisöt

Monen tapahtuman taustalla ovat erilaiset yhteisöt ja intressiryhmät. Esimerkiksi Helsingin Herttoniemessä on joka lokakuu Hirvihölkkä ja Vantaan Hakunilassa perinteinen uudenvuoden kymppi. Itse olen osallistunut näihin urheiluseurojen järjestämiin tapahtumiin ja tykännyt niistä kovasti. Taide- ja kulttuuriväki ja tietenkin erilaiset asukasyhdistykset ovat järjestäneet eri kaupunginosissa monenlaisia juttuja. Suuret Kumpulan ja Käpylän kyläjuhlat voi hyvin mainita esimerkkeinä.

Myös kiinteistöyhtiöt ja alueen yritykset voivat olla tapahtumien järjestäjiä. Kiinteistöyhtiöt voivat järjestää tapahtumia esimerkiksi silloin kun alueella on syntymäpäiviä. Minäkin sain olla mukana kun Helsingin Siilitie täytti 50 vuotta. Kirjoitin pienen historiikin alueesta ja se jaettiin kaikkiin Siilitien kiinteistöjen kotitalouksiin.

Yksittäiset tekijät

Moni lähiöjuttukin voi lähteä liikkeelle yksittäisen ihmisen ideasta tai kiinnostuksesta. Esimerkiksi pienen kaveriporukan alkuun järjestämä juoksutapahtuma Viikin viitonen paisui kisaksi, johon piti jo etukäteen ilmoittautua. Joskus jotkut jutut voi joskus olla hyväkin pitää pienenä. Riskinä voi ollakin se, että homma lähtee niin sanotusti lapasesta. Silloin tapahtuma vaatii enemmän resursseja ja työtä. Tämä voi väsyttää innostuneet aktiivit ja pian tapahtumat voivat tyrehtyä kokonaan.

Mitä hyötyä?
Erilaisten tapahtumien järjestämisestä tekijät saavat monenlaista oppia esimerkiksi verkostojen rakentamisesta, projektien suunnittelusta, johtamisesta, viestinnästä ja markkinoinnista. Tapahtumien suunnittelussa tutustuu myös uusiin ihmisiin.  Ja jos virheitä sattuu, nekin voi ottaa oppimisen kannalta.

Yksinäisyys on yksi suuri ongelma Suomessa ja se nähdään olevan monen ongelman taustalla. Kaikille tarkoitetut matalan osallistumiskynnyksen tapahtumat ovat yksi keino lisätä ihmisten välistä yhteisyyttä ja vähentää yksinäisyyttä. Siinäpä yksi hyvä syy lähiöissäkin tapahtumien järjestämiselle. Edellisen lisäksi tapahtumat voi olla yksi keino kartuttaa järjestäjälle rahaa.


Viikin Päivä maalla -tapahtuma. 8 km Helsingin keskustaan.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi


tiistai 12. syyskuuta 2017

Kaupunki julkaisi Helsingin 3D:nä

Törmäsin tänään mielenkiintoiseen Helsinki 3D-kaupunkitietomalliin. Se löytyy osoitteesta https://kartta.hel.fi/3d/.

Kartan ja 3D-lasien avulla voi tutustua kolmiulotteisesti Helsinkiin ja sen alueisiin. Kartalla yksittäistä taloa napauttamalla saa myös kyseisen talon perustietoja mm. rakennusmateriaalit, rakennusvuoden ja talon kokoon liittyviä tietoja. Karttapohja on vuodelta 2015, mutta muistaakseni tänä vuonna kartta päivitetään.

Uudenlaisia viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitettyjä kaupunkitietomalleja voidaan käyttää monenlaisen kaupunkisuunnittelun ja kaupunkisimulaation tukena. Lisätietoa kaupunkimalleista löytyy Helsingin kaupungin sivuilta. 

Palvelun avulla Helsingissä tai Helsinkiin muuttoa miettiväkin voi käydä katsastamassa eri asuinpaikkoja kotikoneeltaan. Myös matkailija voi tutustua Helsinkiin ja sen alueisiin elävästi ja kolmiulotteisesti. Fyysisten palvelujenkin kehittäjä voi käydä katsomassa toimipisteelleen sopivia seutuja palvelun kautta.  

Ihan mahtava palvelu, johon kannattaa käydä tutustumassa. Jossain meilläkin piti olla 3D-lasit, joten nyt lähden etsimään niitä.



Herttoniemen Siilitie. Kuvakaappaus https://kartta.hel.fi/3d/
JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Yleisessä saunassa - piippuhyllyn puolella

Selvästi oli mennyt liian pitkä aika siitä, kun viimeksi olin käynyt Kotiharjun yleisessä saunassa, joka sijaitsee Helsingissä kivenheiton päässä Sörnäisten metroasemalta.

Kotiharjun saunassa voi aistia vielä vuosikymmenten takaisten yleisten saunojen jälkilöylyt. Ajan, jolloin alueen kortteleiden kerrostaloissa ei ollut omia saunoja, eikä muutenkaan asuntojen peseytymistilat olleet kummoiset. Paikkaa ei ole turhaan siloteltu. Palvelu on hyvää, ystävällistä ja aitoa.

Tällä kertaa kävin ensimmäisen kerran myös privaattisaunan puolella, kun illan isäntämme oli varannut sen meille. Siellä oli kiva kokoontua omassa huoneessa pöydän äärellä ja käyttää omaa sähkösaunaa. Sieltä pääsi käymään myös yleisen saunan puolella yhdessä maailman parhaimmassa puulämmitteisessä saunassa. Kävin siellä tällä kertaa myös piippuhyllyllä, jossa on aina kovimmat löylyt. Visiitti piippuhyllylle jäi tosin lyhyeksi löylyn heittämisen jälkeen. Sen verran kuuma paikka se oli.

Mahtava sauna, jonne pitää viedä myös lapset saunomaan.

Tunnelmaa miesten puolelta. Kuvakaappaus Kotiharjun saunan nettisivuilta.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Nasta reissugaidi

Helsingissä liikkuminen onnistuu parhaiten julkisella liikenteellä. Vuoroja menee usein ja reittejä on paljon. Reittioppaan avulla löytää helposti sopivan reitin minne sitten onkaan menossa.

Vaikka olenkin käyttänyt reittiopasta usein, huomasin vasta hiljattain, että reissugaidin avulla voi tsögaa reittejä stadin slangillakin. Toivottavasti tämä mahdollisuus ei jää pois uudessa reittioppaan versiossa, sillä vaikka kaikki helsinkiläiset eivät ole slangia koskaan puhuneetkaan, on slangi silti osa helsinkiläístä kulttuuria.

Reittiopas-palvelu on ollut käytössä suomen, ruotsin, venäjän ja englannin kielellä sekä stadin slangilla. Ehkä siitä voisi olla vielä eestin, somalin ja saamenkielisetkin versiot.

Tsögaa reitti stadin slangilla.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Striimausta palvelutaloihin

Olin viime perjantaina käymässä Helsingin kaupunginmuseossa Aleksanterinkadulla ja osallistuin opastetulle kierrokselle. Hiljattain valmistuneeseen museoon on vapaa pääsy ja sen luulisi laskevan kynnystä käväistä vaikkapa ihan pikaisesti tutustumassa Helsingin historiaan.

Jo sisääntuloaula ja oleskelutilat on tehty uudenlaisella tavalla viihtyisiksi. Sinne voi vaikka mennä pitämään palaveriä. Oli kiva kuulla, että kansainvälisiä palkintojakin pokannut museo on miettinyt palvelumuotoilun näkökulmasta esimerkiksi asiakasprofiileja ja heidän tarpeitaan. Tunnistin itseni selvästi Helsingin rakastajaksi.

Kierrokselta jäi mieleen erityisesti Lasten kaupunki -näyttely. Siellä oli esimerkiksi vanha 1930-luvun koululuokka vanhanaikaisineen pulpetteineen. Lapsille oli myös vanhanaikaisia vaatteita, joita pystyi pukemaan päälleen.

Lasten kaupungissa oli tehty yksi huone 1970-luvun mummolaksi. Tuon ajan tyypilliset esineet ovat kuulemma herättäneet paljon ihmisten muistoja. Mummolan huoneessa oli ikkuna ja siitä näkyi Siilitien kerrostaloja. Mummola oli siis Siilitiellä. Tämä lämmitti tietenkin mieltäni, koska olen ollut mukana keräämässä alueelta tarinoita, myös mummoilta, ja ne tuotiin myös laajemmalle yleisölle Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemassa kirjassa Siilitien tarinat. Kirjoituksia kaupunkielämästä (2002).

Opas muuten kertoi, että Lasten kaupungissa saattaa melutaso nousta välillä niin korkeaksi, että työntekijöitä joutuu kierrättämään. Sen voi kyllä uskoa. Museossa on kuulemma työntekijöitä, jotka ovat perehtyneet lastenmuseotoimintaan. Sekin kuulostaa hienolta.

Aikakone-näyttelyssä pääsi kokeilemaan virtuaalilaseja. Itsekin kokeilin niitä vasta toista kertaa. Ja ainakin korkeimmista paikoista laseilla katsoessani hieman huimasi.

Uudenlainen museo on siis toiminnallinen eikä pölyttynyt vanhojen tavaroiden arkisto. Parhaiten mummon huoneen lisäksi jäi mieleen se, että vanhassa kansakoululuokassa on pidetty suosittuja koululauluiltoja. Hienointa on ollut, että lauluilta on ainakin kerran lähetetty striimattuna vanhusten palvelutalolle. Näin laulamisen hyvä mieli on jaettu laajemmalle porukalle. Tämän tyyppisen toiminnan toivoisi jatkuvan.

Näkymä Siilitien mummon ikkunasta.
 

Ja tällä se mummo soitteli.


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi




maanantai 7. marraskuuta 2016

Alibaba ja 50 000 kiinalaista

Helsingin Sanomissa oli hiljattain (28.10.2016) juttua siitä, kuinka kiinalaiseen maailman suurimpaan verkkokauppayhtiö Alibabaan kuuluva Alitrip aikoo tuoda Suomen Lappiin ensi vuonna 50 000  kiinalaisturistia. Enemmänkin voisi tuoda, mutta Alibaban markkinointijohtaja Chris Tung ei halua heikentää turistien matkailukokemusta.

Äkkiseltään määrä tuntuu suurelta, mutta kun ajattelee, että Alibaban verkkokauppaan on kirjautunut 200 miljoonaa käyttäjää, voi olla varma, että heistä monikin innostuu Suomen Lapista.

Lehtijutussa mainittiin, että Alibaban mainoskanavina on Kiinan Youtube eli Youku ja Twitteri eli Welbo, joten niiden kautta saadaan kiinalaiset kiinni ja ohjattua heidän käyttäytymistään. Alitripin nettipalvelua käyttää päivittäin 10 miljoonaa ihmistä. Hurja määrä.

Toivottavasti lisääntynyt kiinalaisturistien joukko osataan hyödyntää. Hyvä palvelu ja turistien kiinnostus Suomesta voi tuoda hyviä mahdollisuuksia Suomalaisten palvelujen ja tuotteiden käytölle ja viennille. Kiinnostaisiko heitä esimerkiksi Suomen terveyspalvelut tai koulutusosaaminen?

Kun hieman haastattelin kiinalaisia tuttujani, he kertoivat, että kiinalaisia kiinnostaa Lapissa ainakin puhdas ilma ja luonto, hiljaisuus, revontulet, porot ja porokoirat.

Nyt vain kovasti opiskelemaan kiinaa, suunnittelemaan palveluja kiinalaisille sekä rakentamaan uusia majoitustiloja. Apua kannattaa pyytää jo Suomessa asuvilta kiinalaisilta.

Tuli mieleen, että voisiko Helsinkiä mainostaa samalla Suomen suurimpana saamelaiskylänä, nimittäin Helsingissä asuu Suomen kaupungeista ja kylistä eniten saamelaisia. :-)

Tervetuloa kiinaksi. Google Translaten mukaan :-)


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne