Nuuskat pois ja nikotiinipussit piiloon ainakin lasten harrastuksista

Minun on pitänyt kirjoittaa tästä jo pitkään, nimittäin siitä, että lasten ja nuorten urheiluharrastuksissa valmentajilla ja muulla seuraväellä tulisi olla nollatoleranssi nuuskan, nikotiinipussien ja tietysti muidenkin tupakkatuotteiden käyttöön lasten harrastusten yhteydessä. Olen ihmetellyt erityisesti nuuskan tai nikotiinipussien käyttöä (harva kehtaa sentään tupakoida) sekä jalkapallon että salibandyn piirissä. Sama varmaan koskee muitakin pallopelejä. Mikäli valmentajat tai muu seuraväki käyttää nikotiinituotteita lasten tai nuorten harrastusten aikana, antavat he vääränlaista esimerkkiä. Monesti ainakin pienemmät lapset ihailevat ja arvostavat valmentajia, mikä lisää myös kielteisten tapojen matkimista. 

Kun lähtökohtaisesti urheilussa haetaan huipputuloksia ja parasta mahdollista suoritusta, on vaikea ymmärtää, että seurat eivät kiellä tupakkatuotteiden käyttöä harrastustapahtumien aikana. Nikotiinituotteilla ei paranneta suorituskykyä ja ne ovat terveydelle vaarallisia. Syy siihen, että käyttöä ei kielletä, on varmaan siinä, että eri lajeissa niin moni valmentaja tai aikuisurheilija käyttää nikotiinituotteita ja niiden käyttö kuuluu lajikulttuuriin. 

Tällä blogitekstillä haastan urheilun lajiliitot ja urheiluseurat kieltämään tupakkatuotteiden käytön urheiluliittojen ja -seurojen kaikissa tapahtumissa.

Nämä pussukat eivät kuulu urheilukentälle.

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/Palveluksessanne

Twitter. @JuhaKe

www.selede.fi

Tuomari palvelee peliä

Olin viime sunnuntaina Pihlajamäessä jalkapallojoukkue PK-35:den miesten pelissä paarien kantajana. Onneksi ei tullut loukkaantumisia eikä ketään tarvinnut (yrittää) kantaa paareilla. Siinä paarien vieressä istuessani, minun oli samalla mahdollista seurata ensimmäistä kertaa elämässäni lähellä operoivaa avustavaa linjatuomaria. 

Sen lisäksi, että linjatuomarin piti olla tarkkana tarkkailessaan esim. paitsiotilanteita, minut yllätti se, kuinka paljon linjatuomari kommunikoi ja raportoi korvanappien kautta muille tuomareille pelitilanteista. Erityisesti se yllätti, kuinka paljon avustava tuomari kommunikoi, ohjasi ja jopa antoi myönteistä palautetta pelaajille, kun pelaajat noudattivat tarkasti jotain sääntöä. Päättelin, että tällä kommunikaatiolla pidettiin peli käynnissä ja vältettiin turhia pelin katkoja - palveltiin erinomaisesti peliä. 

 

 

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/ palveluksessanne

Twitter:@JuhaKe

www.selede.fi

Lisäsikö koronatauko harrastajien loukkaantumisia pallopeleissä?

Posti toi ilahduttavan lähetyksen viime viikolla, kun sain tilaamani Sami Kalajan ja Teppo Kalajan  vuoden alussa ilmestyneen Kehonhallinta - liikuntataitojen oppiminen ja harjoittelu -kirjan (2022/ VK-Kustannus). Olen jo nyt lyhyen tutustumisen jälkeen varma, että tämä nousee suosikkiurheilukirjaksi Kalervo af  Ursinin kovassa käytössä rispaantuneen yleisurheiluvalmennuskirjan rinnalle. 

Olen ihmetellyt, kuinka paljon salibandyn ikämiespeleissä (45v ja 50v) tuli eri asteisia loukkaantumisia, kun sarjaa pystyttiin viime syksynä pelaamaan ihan normaalisti. Hyvän käsityksen loukkaantumisista (venähdyksiä ym.) antaa se, että aiempina kausina olemme pelanneet helposti pelejä esim. 9 pelaajalla ja maalivahdilla, mutta nyt on joka pelissä on tullut loukkaantumisia, vaikka pelaajia olisi ollut 12. 

Oma hypoteesini on, että käytännössä pelaamatta jäänyt viime kausi on aiheuttanut sen, että pelaajat eivät ole tottuneet pelinomaiseen lihastyöhön ja sen takia loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Olisi mielenkiintoista nähdä vakuutustilastoja eli näkyvätkö loukkaantumiset tilastoissakin. 

Moni sarjapelaaja on ehkä korona-aikana lenkkeilyt, kävellyt, pyöräillyt tai käynyt punttisalillakin, mutta ne aiheuttavat erilaista rasitusta kuin pelaaminen. 

Kalajan veljesten kehonhallintakirja muistutti, että palloilijoiden omatoimisen harjoittelun tulisi sisältää ainakin seuraavanlaisia harjoitteita, olipa koronaa tai ei:

- suunnanmuutoksia ja spurtteja eri suuntaan (esim. viivajuoksu)

- jalkojen kesto-, maksi-, pika- ja räjähtävän voiman harjoituksia (esim. kyykyt, olympianostot)

- erilaisia hyppyjä eri suuntiin (esim. loikat, kinkat, aidat, tikkaat)

- keskivartalon harjoituksia sekä

- tasapainoharjoituksia.

 

Jalkojen ja keskivartalon voima sekä tasapainoharjoitukset kunniaan.

 

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook: Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Se, ettei ota kantaa asiaan, on myös kannanotto

Nykyisin, kun kaikenlainen tieto leviää nopeasti sosiaalisessa mediassa, olisi asioita kommentoidessa viisasta miettiä useampaakin kuin yhtä näkökulmaa.

Esimerkiksi omalla kohdallani kuningas Litmasen arvostus laski, kun hän kehui Qatarin tulevien jalkapallon MM-kisojen kisajärjestelyjä ainoastaan jalkapallon pelaajien näkökulmasta ja kieltäytyi ottamasta kantaa Qatarin ihmisoikeustilanteeseen.

Miksei Litmanen halunnut ottaa kantaa Qatarin ihmisoikeustilanteeseen? Voi olla, että hän ei oikeasti tiedä Qatarin ihmisoikeustilannetta (kuten en minäkään kovin tarkasti) tai sitten hän tietää, että arvostelemalla sitä, hän loukkaisi joitain hänelle tärkeitä sidosryhmiä. Maailmaa kiertäneenä ja fiksuna miehenä (Litmasen kirjan perusteella), hän varmasti tietää millainen tilanne Qatarissa on.

Litmanen olisi päässyt paljon helpommalla, jos olisi todennut, että hän on Qatarin tietoinen ihmisoikeustilanteesta. Ehkä hän olisi voinut sanoa, että ihmisoikeuksien kehittäminen Qatarissa on tärkeää ja hän toivoo, että jalkapallon avulla ehkä voitaisiin jotenkin tätä asiaa parantaa. Ja jos hän ei olisi tuntenut ko. maan ihmisoikeustilannetta kunnolla tai riittävästi, olisi hän voinut sanoa sen. Valitettavasti tästä kantaa ottamattomuudesta Litmanen sai maksaa sen, että hänen hyvä maineensa sai kolauksen. Se, ettei ota kantaa asiaan, on myös kannanotto. Tämä koskee meitä ihan kaikkia.

JK
S-posti. juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi