Kaveruus kannattelee brändiä

Kävin eilen katsomassa Stadin derbyn eli HJK:n ja HIFK:n välisen jalkapallo-ottelun. Mieleeni jäi kuinka voittaneen joukkueen pelaajat menivät pelin jälkeen kiittämään innokkaimpia kannattajiaan sekä tanssimaan ja juhlimaan heidän kanssaan. Tämäntyyppinen yhteisöllisyys, ehkei ihan tällä tasolla, on tuttua urheilussa.

Monessa muussa palvelussa tai tuotteessa pyritään luomaan yhteisöllisyyttä asiakkaiden kanssa. Esimerkiksi monella lehdellä on lukija- tai asiakastapaamisia samoin kuin vaikkapa kuntosaleilla asiakkaille tarkoitettua tapahtumia. Yhteisillä tilaisuuksilla luodaan yhteisöllisyyttä ja samalla rakennetaan palvelulle tai tuotteelle lisäarvoa ja brändiä.

Yksi Supercellin perustajista on todennut, että yksi keskeinen tekijä uuden mobiilipelin onnistumiselle on sen sielu. Sielu voi olla esimerkiksi pelaajien välille syntyvä yhteistyö (Taivas+Helvetti 2013, s. 191). 

Sosiaali- ja terveyspalveluidenkin ympärille voisi vielä enemmän rakentaa asiakkaita tukevaa yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä. Itse olen ollut mukana lastensuojelun perheille tarkoitetuilla perheleireillä. Veikkaan, että leireillä on syntynyt osallistujien välille myös arkea tukevaa vertaisuuteen perustuvaa yhteistyötä ja ihmissuhteita.
 



Kannattajat ja joukkue 31.7.2017.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Arvot omiksi

Olen viime aikoina pohtinut arvoja. Monella organisaatioilla - ainakin nyrkkipajaa isoimmilla - on jonkinlaiset arvot eli ne asiat, jotka ovat organisaatiolle tärkeitä. Organisaatioiden arvoja voivat olla vaikka vastuullisuus, rohkeus, asiakkaan ilahduttaminen, joukkuepeli, rehellisyys jne.

Jotta organisaation arvot ohjaavat tai vaikuttavat toimintaan, täytyy ne olla kaikkien tiedossa ja jokaisen täytyisi olla sisäistänyt ne. Arvojen täytyisi jollain lailla tulla työntekijöiden omiksi arvoiksi.

Joskus haetaan työntekijöitä, joiden arvot sopivat yrityksen arvoihin. Supercellin Mikko Kodisoja toteaa arvoista (Taivas+Helvetti 2013) liittyen rekrytointiin seuraavaa: "Ratkaisevan tärkeää on palkata firmaan pelintekijöitä, joiden arvot ovat linjassa yrityksen arvojen kanssa."

Minä en ole juuri työpaikkojen arvoja työstänyt tai ajatellut aiemmin sen kummemmin.  Harva muukaan työntekijä taitaa niitä kovin paljon miettiä. 

Oman elämän arvojen pohtiminen herätti pohtimaan myös organisaatioiden arvojen merkitystä. Omien arvojen pohtimiseen sain hyvän herätyksen kun luin Russ Harrisin Onnellisuusansa. Elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla (Duodecim 2012) -kirjaa.

Kirjassa on hyvin yksikertainen elämänarvojen kysely 10 arvoalueelta. Näitä arvoalueita ovat 1. perhesuhteet, 2. parisuhde ja muut läheiset suhteet, 3. ystävyyssuhteet, 4. työ ja opiskelu, 5. henkilökohtainen kasvu ja koulutus, 6. harrastukset, huvittelu ja vapaa-aika, 7. henkisyys, 8. yhteisöllisyys, 9. ympäristö ja luonto, 10. terveys ja keho.

Kunkin arvoalueen kohdalla on tarkoitus miettiä, mitä kukin asia itselle merkitsee, millainen itse olisi kussakin ihanneminänä ja miten haluaisi toimia kullakin osa-alueella. Sitten voi miettiä mikä niistä on itselle kaikkein tärkein ja mitä on ehkä laiminlyönyt eniten. Sitten voi miettiä mitä niistä voi ryhtyä työstämään kaikkein ensimmäiseksi.

Tärkeän huomion sain eräältä psykologilta, joka korosti sitä, että pienet muutokset arvoissa, voivat muuttaa radikaalisti arkisia asioita ja vaikuttaa tavoitteisiin sekä niiden saavuttamiseen. Omien arvojen pohtimisen avulla voi löytyä myös aidosti itseä kiinnostavat asiat. Asiat joihin löytyy myös omista arvoista lähtevä motivaatio.

Onnellisen elämän resepti on Harrisin mielestä yksinkertainen arvojen osalta. Tunnista arvosi ja tee arvojen mukaisia tekoja.

Ehkä samalla lailla voisi myös käsitellä ja miettiä organisaation arvoja. Nimittäin mikäli organisaation arvot alkavat tuntua työntekijöiden mielestä omilta, tämä voi vaikuttaa dramaattisesti myös työhön sitoutumiseen sekä työn ja palveluiden laatuun.

Luovuus arvona.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Swing Game - opetusdokkari pelien tekemisestä

Hyvän ystäväni vinkistä katsoin Yle Areenasta Swing Game -dokumentin. Siinä kotkalaiset elokuvantekijät päättävät itse tehdä menestyspelin ja tienata sillä isot rahat. 

Swing Game kertoo hienosti ja opettavaisesti siitä, miten haastavaa on tehdä menestyspeli. Ensimmäisenä ideana pelitiimillä oli tehdä peli niin sanotusta pillurallista, jossa autolla ajellaan kaupungilla ja yritetään iskeä naisia. Tämä idea kuitenkin unohdettiin pian. Uudeksi peli-ideaksi tuli nostalgisesti keinuminen. 

Elokuvassa on paljon hyviä ja opettavaisia kohtia. Esimerkiksi tapaamiset sijoittajien kanssa opettavat pelitiimille sijoittajien logiikkaa. Tiimillä tapaamiset eivät menneet aina ihan nappiin, mutta vähitellen he kehittyivät. Esimerkiksi yrityksen arvo oli pelinkehittäjien mukaan monta miljoonaa euroa jo siinä vaiheessa, kun ensimmäinen peliversio oli vasta työn alla. Pelitiimi sai kuitenkin sijoittajia mukaansa, vaikkei isoista sijoitussummista puhuttukaan.

Kahden päähenkilön, Swing Game -yrityksen toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan kemiat toimivat hienosti. Innostuksellaan he ruokkivat ja kannustivat toisiaan. Innostus ja luottamus tiimissä on ainakin tärkeää, jos aikoo onnistua.

Monien käänteiden jälkeen Swing Game julkaistiin. Alkuperäiset laskelmat ja yrittäjien toiveet olivat, että maksullista peliä ladattaisiin reippaasti. Muutaman kuukauden myynnin jälkeen peliä oli ladattu 980 kappaletta, josta tuloja tuli noin 1 000 euroa. Miljardit jäivät saavuttamatta ja toimistoksi vuokratusta omakotitalosta piti luopua.

Tärkeänä oppina pelaajat saivat sen, että pitää tehdä peliä, josta tekijät ovat itse aidosti innostuneita ja jota he haluaisivat pelata. Dokumentti loppuu siihen, että pelitiimi on tapaamassa oululaisen peliyhtiö Fingersoftin väkeä, jolle he esittelevät alkuperäistä pilluralli-ideaa.

Ensimmäisen pelin epäonnistumiseen ei kannata vielä luovuttaa. Kenties nämä kaverit ovat luomassa uutta menestysyritystä pelialalle. Jo tämän opettavaisen dokumentin tekeminen on kelpo palvelus kaikille pelien ja sovellusten tekijöille.

Swing Game -dokumentin katsomisen jälkeen voi vain nostaa hattua esimerkiksi Supercellille. Pelialalla kilpailu on kovaa. Monen asian pitää mennä nappiin, jos aikoo saada pelistä leipää pöytään. Pelin julkaisijan pitää olla hyvä ja markkinointiin pitää olla paljon rahaa.

Tämä dokumentti kannattaa ehdottomasti ottaa oppimateriaaliksi, jos tavoitteena on tehdä pelejä tai muita sovelluksia.

Swing Game ja pelin lataukset monitorilla kuukauden jälkeen. Kuvakaappaus Swing Game -elokuvasta.

JK
juha.kesanen@selede.fi

Markkinoinnin tiikerinloikka

Helsingin Sanomien välissä oli taas viime keskiviikkona 20-sivuinen urheiluliikeketju XXL:n mainoslehtinen. Itäkeskuksessa näin taksin kyljessä Wolt-ruokapalvelun mainoksen.

Viime viikon Talouselämä-lehdessä (6/2016) oli hallitusammattilaisen Anne Korkiakosken haastattelu markkinoinnista. Korkiakoski on toiminut aiemmin muun muassa Koneen ja Elisan markkinointi- ja viestintäjohtajana.

Haastattelun pääviesti on se, että suomalaiset yritykset mieluummin säästävät itsensä kumoon kuin markkinoinnin avulla kasvattavat liikevaihtoaan. Korkiakoski ottaakin esimerkiksi juuri norjalaisen XXL-ketjun joka on kasvanut voimakkaalla markkinoinnilla. Hänen mukaan heikkoina aikoina markkinaosuutta voittavat juuri ne yhtiöt, jotka investoivat markkinointiin. Jutussa tuodaan iloisena yllätyksenä esiin Supercell, joka käytti 400 miljoonaa euroa markkinointiin ja sai aikaan puolentoista miljardin euron liikevaihdon.

Markkinointia koskevia haasteita on Korkiakosken mukaan myös suomalaisissa startup-yrityksissä. Tuotteet ovat hyviä, mutta markkinointia ei ole mietitty tarpeeksi. Rohkeuden pitäisi näkyä myös markkinointibudjetissa. En muuten nähnyt Woltin mainosta kuin yhden taksin kyljessä. Toisaalta monella startup-yrityksellä ei ole rahaa rohkeaan markkinointibudjettiin.

Korkiakoski esittää hyviä markkinoinnin peruskysymyksiä: Kenelle tuotetta tai palvelua markkinoidaan ja miten? Mistä tuotto syntyy? Mikä on ansaintalogiikka? Miten tuote brändätään?




Valmiina markkinoinnin tiikerinloikkaan.

 

Wolt mainostaa taksin kyljessä.

 

Huumoria. Wolt mainostaa myös ämpäreillä. Kuvakaappaus Twitteristä 19.2.2016.

JK
juha.kesanen@selede.fi
Facebook/Palveluksessanne

Hyvä Supercell!

Helsingin Sanomissa oli 14. marraskuuta juttu, jossa oli laskettu, että Supercell-peliyhtiö tulee maksamaan vuodelta 2014 Helsingille yhteisöveroja 62 miljoonaa euroa. Summan arvellaan olevan suurin, mitä 2000-luvulla yksikään yritys on maksanut. Vuodelta 2013 Supercell maksoi yhteisöveroja 24 miljoonaa euroa.

Verosummat on aikamoisia, kun ajatellaan, että kyseessä on mobiilipelejä tekevä yritys, jolla on Suomessa 150 työntekijää. Kaiken lisäksi yritys perustettiin vasta vuonna 2010.

En tiedä minkälaista veropolitiikkaa Supercellissä on mietitty ja minkälaiset verokonsultit ovat audienssia pyytäneet tarjoten win-win-ratkaisuja. Helposti tulee kuitenkin kuva suoraselkäisestä ja yhteiskuntavastuuta mielellään kantavasta yrityksestä. Yritys ja sen johtohahmot ovat saaneet paljon julkisuutta veropolitiikastaan eikä veronmaksua ole kukaan ainakaan julkisesti kehdannut kritisoida. Enkä minäkään aio sitä kritisoida vaan päin vastoin.

Noilla Supercellin verosummilla on tuotettu ja tuotetaan julkisia palveluja, on lisätty ja lisätään yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua ja pidetään yllä yhteiskuntarauhaa. Supercell on tuonut myös uskoa suomalaiseen peliosaamiseen ja laajemminkin koko digitoimialaan.

Tietenkin jotain harmia yhtiön pelit ovat tuoneet mukanaan. Liian innokkaita pelaajia ainakin pelaajien lähipiirin mielestä.

Toivottavasti pelit myyvät yhtä hyvin jatkossa eikä pelimaailman arvaamattomuus pääse vaikuttamaan yhtiön verojalanjälkeen.



Hyvä Supercell. HS 14.11.2015 A27

Superrikkaan vinkit hyviin palveluihin

Aluksi täytyy sanoa, että minä en ainakaan (vielä) ole se superrikas miljonääri, joka antaa otsikon lupaamat vinkit, vaan olen hakenut ne Taivas + Helvetti -kirjasta (2013), jonka ovat toimittaneet Terho Puustinen ja Mika Mäkeläinen. Kirjassa kerrotaan erilaisten yrittäjien tarinoita, minä en tosin Helvetti-osastoa kirjasta löytänyt.

Minulle jäi mieleen kirjan julkaisemisen jälkeen superrikkaaksi tulleen ja kolmessa vuodessa miljaridiluokkaan nousseen Supercellin Mikko Kodisojan haastattelu. Kun kirjan haastattelua tehtiin, hän jo näki mahdollisuutensa tulla superrikkaaksi.

Kodisoja nosti esiin mielestäni tärkeitä teemoja liittyen menestyvien pelien tekemiseen, mutta nämä opit soveltuvat myös minkä tahansa palvelun tai tuotteen kehittämiseen ja aivan mille tahansa toimialalle.

1. Ownership eli omistajuus. Kodisoja näkee, että ihmiset yltävät parhaisiin suorituksiin, kun he saavat mahdollisimman paljon vapautta ja vastuuta. Tällöin voi ajatella syntyvän aitoa kiinnostusta työhön, koska tuote tai palvelu koetaan omaksi. Tämän omistajuuden voi ajatella olevan myös merkittävä motivaation kannalta.

2. Pelin, palvelun tai tuotteen idea on hyvä. Tämä tietenkin kuulostaa yksinkertaiselta vinkiltä, mutta voi olla myös niin, että hyväkään idea ei ole tarpeeksi hyvä etenemisen kannalta ja toisaalta tyhmäkin idea voi osoittautua lopulta hyväksi.

3. Hyvä tiimi. Hyväkään idea ei riitä, jos tiimi ei ole hyvä. "Ydinporukan pitää pystyä työskentelemään saumattomasti yhteen ja muuttamaan suuntaa, jos idea ei olekaan hyvä". Tähän liittyy myös se, että hyvä tiimi pystyy katsomaan omaa peliä, tuotetta tai palvelua objektiivisesti. Tuli mieleen Mato Valtosen jossain todenneen, että "mulkkujen kanssa en tee yhteistyötä".

4. Palvelun henki. Neljänneksi vinkiksi voisi nostaa pelin ja miksei myös samalla tuotteen tai palvelun hengen. Kodisoja puhuu pelin sielusta, joka voi olla esimerkiksi pelaajien välinen yhteistyö, joka kytkee pelaajat yhteen pitkäksikin aikaa. Aitoa yhteisöllisyyttä, arvostusta, lämmintä huumoria ja hyvää meininkiä voi liittyä monenlaisiin palveluihin ja miksei myös tuotteisiin. Miten osaisi luoda hyvän fiiliksen vaikkapa kuntosalille tai kauppaan? Ehkä sekin jo edistää asiaa, että ylipäänsä miettii asiaa - siis käyttäjäkokemusta. Sinäkin ehkä tunnet ihmisiä, jotka osaavat luoda hyvän tunnelman ja samalla palvelulle hyvän hengen ja jopa sielun.

5. Tekemisen avoimuus ja läpinäkyvyys ovat myös teemoja, jotka Kodisojan mukaan liittyvät hyvään tekemiseen. Kaikki "solut" tietävät toistensa tekemisistä ja kaikki menevät aikataulu ja liiketoiminta edellä.

6. Yksinkertaisuus. Kodisojan mukaan pelin pitää näyttää hyvältä ja siihen on päästävä tutustumaan ilmaiseksi. Tämä voi monien palvelujen tai tuotteiden kohdalla olla hieman hankalampaa, mutta varmasti asiakkaille voidaan tuoda paremmin ja erilaisin keinoin tietoa omasta toiminnasta - mennä vaikka asiakkaiden luokse ja esitellä toimintaa vapaamuotoisemmin ilman aggressiivistä myyntiä. Samalla vuorovaikutuksessa voidaan saada arvokasta tietoa asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden toiveista ja tarpeista.

7. Suhde epäonnistumisiin. Mediassakin on tuotu esille Supercellin yhteydessä tapaa kohdata epäonnistumiset. Epäonnistumisia juhlitaan tarjoamalla epäonnistumisesta kertoville tiimeille samppanjapullot. Epäonnistumiset analysoidaan yhdessä huolella. Epäonnistumisia juhlimalla kannustetaan riskinottoon, "...koska ihmiset ideoivat luovasti vain ottamalla riskejä".

8. Työntekijöiden valinta. Valitse työntekijät, joiden arvot ovat samanlaiset organisaation kanssa.

9. Markkinointi. Esimerkiksi monet pelialan isot yritykset käyttävät suuria summia pelien markkinointiin. Näin myös Supercell on tehnyt tullessaan miljardiluokkaan.

Kuvakaappaus Taivas + Helvetti -sivuilta

Supercell. Kuvakaappaus Supercellin www-sivulta.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe