Markkinoinnin tiikerinloikka

Helsingin Sanomien välissä oli taas viime keskiviikkona 20-sivuinen urheiluliikeketju XXL:n mainoslehtinen. Itäkeskuksessa näin taksin kyljessä Wolt-ruokapalvelun mainoksen.

Viime viikon Talouselämä-lehdessä (6/2016) oli hallitusammattilaisen Anne Korkiakosken haastattelu markkinoinnista. Korkiakoski on toiminut aiemmin muun muassa Koneen ja Elisan markkinointi- ja viestintäjohtajana.

Haastattelun pääviesti on se, että suomalaiset yritykset mieluummin säästävät itsensä kumoon kuin markkinoinnin avulla kasvattavat liikevaihtoaan. Korkiakoski ottaakin esimerkiksi juuri norjalaisen XXL-ketjun joka on kasvanut voimakkaalla markkinoinnilla. Hänen mukaan heikkoina aikoina markkinaosuutta voittavat juuri ne yhtiöt, jotka investoivat markkinointiin. Jutussa tuodaan iloisena yllätyksenä esiin Supercell, joka käytti 400 miljoonaa euroa markkinointiin ja sai aikaan puolentoista miljardin euron liikevaihdon.

Markkinointia koskevia haasteita on Korkiakosken mukaan myös suomalaisissa startup-yrityksissä. Tuotteet ovat hyviä, mutta markkinointia ei ole mietitty tarpeeksi. Rohkeuden pitäisi näkyä myös markkinointibudjetissa. En muuten nähnyt Woltin mainosta kuin yhden taksin kyljessä. Toisaalta monella startup-yrityksellä ei ole rahaa rohkeaan markkinointibudjettiin.

Korkiakoski esittää hyviä markkinoinnin peruskysymyksiä: Kenelle tuotetta tai palvelua markkinoidaan ja miten? Mistä tuotto syntyy? Mikä on ansaintalogiikka? Miten tuote brändätään?




Valmiina markkinoinnin tiikerinloikkaan.

 

Wolt mainostaa taksin kyljessä.

 

Huumoria. Wolt mainostaa myös ämpäreillä. Kuvakaappaus Twitteristä 19.2.2016.

JK
juha.kesanen@selede.fi
Facebook/Palveluksessanne

Unelmia ja realiteetteja

Unelmoitko hyvästä palvelusta ja haluaisitko tuottaa sellaista?

Olen lueskellut filosofi Frank Martelan Valonööri-kirjaa (2015 Gummerus). Kirjassa on paljon käytännön vinkkejä hyvästä elämästä ja oppimisesta. Yksi hyvä vinkki koskee unelmia, unelmointia ja unelmien seuraamista. Unelmien toteuttamisen esteenä on se, että pelko ohjaa elämää. 

Miten pitäisi toimia? Martela kirjoittaa, että on kahdenlaisia ihmisiä. Toiset lähtevät seuraamaan unelmiaan aivan liian sokeasti ja toiset eivät osaa enää unelmoida. Ensimmäisiä pitäisi tukea ja neuvoa ottamaan huomioon elämän realiteetit ja reunaehdot kun taas jälkimmäisiä tulisi kannustaa taas unelmoimaan.

Oikea järjestys on Martelan mukaan se, että ensin pitää antaa itselleen tilaa unelmoida vapaasti ja sen jälkeen katsotaan vasta reunaehtoja ja realiteetteja. "Tietoisuus realiteeteista on eri asia kuin pelon ohjaama elämä (s. 212)."

Eipä sitten muuta kuin unelmoimaan hyvistä palveluista realiteetteja unohtamatta!

Tää tekis tällaisen palvelun.


JK
juha.kesanen@selede.fi

Minimisuoritus palveluiden eteen

"Jos nyt tehtäisiin edes minimisuoritus eli projektiehdotus, projektisuunnitelma ja projektin päätyttyä loppuraportti voitaisiin sen jälkeen olla ihan niin ketteriä kuin halutaan."

Näin kirjoitti viime vuonna paljon projektitoimintaa miettinyt Aaro Ollikainen blogissaan. Hän kritisoi organisaatioita, joissa johtajat ovat todenneet, että jatkossa meidän organisaation projektit hoidetaan ketterin menetelmin, vaikka projektitoiminnan minimisuoritukseenkin olisi vielä matkaa.

Jäin miettimään tuota minimisuoritusta palvelukonseptoinnin tai palvelukuvauksen näkökulmasta. Tarjolla on monenlaisia malleja konseptoida ja kuvata palveluja. Yksi hyvä esimerkki on Jukka ja Katri Ojasalon erittäin hyvässä palveluliiketoimintaa koskevassa artikkelissa Using Service Logic Business Model Canvas in Lean Service Development (2015) kuvaama Service Logic Business Model Canvas.

Jo pienikin ja työntekijöiden yhdessä miettimä palvelukuvaus voi auttaa tekemään huiman laatuhypyn organisaation palvelutuotannolle. Tällainen palvelukuvaus voi tukea työntekijöiden itseohjautuvuutta ja työhyvinvointia, parantaa asiakaskokemusta ja hyödyntää koko organisaatiota tehokkaampina ja tuottavampina palveluina. 

Hyvässä palvelukuvauksessa voisi olla ainakin seuraavia asioita: palvelun nimi, palvelukanava (missä palvelua tarjotaan ja milloin), palvelun asiakkaat, palvelun tavoite ja arvolupaus, tavoiteltava asiakaskokemus, palvelun toiminnot (eli mitä tehdään, missä ja kuka), resurssitarpeet, palvelun hinta, palvelun viestintä ja markkinointi, palvelun mittarit, palvelua koskevat ohjeet ym. dokumentit. Kaikkia näitä voi katsoa sekä organisaation että asiakkaan näkökulmasta kuten Ojasalojen artikkelissa todetaan.
 
Lisäisin tuohon listaan vielä tavoiteltavan työntekijäkokemuksen. Jos palvelun tuottaminen on työntekijälle kurjaa, ei palvelu ole kestävällä pohjalla.
 
Palvelun tuottajat ja palvelun vastaavat osaavat parhaiten miettiä, mitä heidän omassa palvelukuvauksessaan kannattaa olla.

Organisaation yhteinen palvelukuvausmalli olisi hyvä rakentaa laajassa yhteistyössä eikä niin, että otetaan sellainen malli kyseenalaistamatta vastaan, mitä konsultit tai johto tarjoavat. Tämä lisää työyhteisön sitoutumista palveluun ja ennen kaikkea ohjaa siihen, että palvelukuvaus oikeasti ohjaa palvelutuotantoa. Pahimmassa tapauksessa palvelukuvaus tehdään ja se jää säilöön jonnekin mappiööhön.

Katso myös blogitekstit:
12 syytä kuvata palvelu
Mikä avuksi palveluiden kuvaamiseen?
Tätä on palvelu

Hyvät palvelut tehdään yhdessä.

JK
juha.kesanen@selede.fi

Rentona kuin Usain Bolt

Aloitin muutama viikko sitten aikuisten yleisurheilukoulun Viipurin Urheilijoissa. Nyt takana on kolmet treenit ja tarkoituksena on harrastaa muun liikunnan ohella kerran viikossa yleisurheilua.

Minulla ei ole juuri aiempaa yleisurheilukokemusta, mutta olin aiemmin PT Movementin nopeuskoulussa. Siitä jäi sellainen kovan juoksun kipinä, että nyt päätin lähteä ihan urheiluseuraan. Varsinkin kun omalla lapsellakin on samassa paikassa ja samaan aikaan omat yleisurheiluharjoitukset.

Viipurin Urheilijoilta oli nimittäin hyvä idea käynnistää aikuisten harjoitukset samaan aikaan kun lapsilla on omat harjoitukset. Ainakin osa kentän laidalla istuvista vanhemmista lähti mukaan. Meitä on yhteensä noin parikymmentä. Osa harjoittelee tiistaisin, osa lauantaisin ja osa kumpanakin päivänä.

Tähän mennessä olemme harjoitelleet mm. juoksun koordinaatiota, kestävyysjuoksua, pituushyppyä ja pikajuoksua. Olen tykännyt ja muutkin osallistujat ovat vaikuttaneet innostuneilta ja iloisilta. Viime lauantaista jalat ovat vieläkin kipeinä, mutta hyvällä tavalla. Ja tiedät kai, että pikajuoksun lähdössä pitää olla yhtä rento kuin Usain Bolt.

Valmentaja on ollut hyvä ja pätevä ammattilainen. Hän ottaa kaikki huomioon ja kannustaa menemään omalla vauhdilla. Aina tehdään hyvät lämmittelyt ja ohjeet ovat selkeitä ja havainnollisia. Yhdellä kerralla meillä oli sijainen ja hänkin oli erittäin hyvä.

Harjoitukset pidetään Liikuntamyllyssä. Myllypurossa sijaitseva Helsingin kaupungin Liikuntamylly on aivan huippu paikka. Vanha teollisuusrakennus tuottaa nyt liikunnan iloa ja riemua nuoremmille ja vanhemmille. Liikuntamyllyn pelikentät, 200 metrin juoksurata, yleisurheilualue, kunto- ja painonnostosali, painisalit jne.  ansaitsisivat oman blogitekstin. Suosittelen käyntiä.

Uutta vauhtia kengille aikuisten yleisurheilukoulussa.


JK
juha.kesanen@selede.fi

Perhe Koneen palveluksessa

Oli kiva ja työläs iltaluku-urakka historiikin "Kone - Perhe, yrittäjyys ja yritys teollisuuden vuosisadalla" parissa (Otava 2013, 640 s.)*.

Kirja on hyvää luettavaa, jos on kiinnostunut yritysten kehittämisestä tai niiden kehittymisestä toimintaympäristöissään. Koneen historiikki on mielenkiintoinen, jos haluaa ymmärtää, miten Koneesta tuli Kone. Kirja sopii hyvin myös niille, jotka ovat perheyrityksen palveluksessa tai joilta odotetaan panostusta perheyritykseen - sukupolvien ketjuun.

Vaikka Kone onkin pörssiyritys, se on myös perheyritys. Ja vaikka yrityksen omistajuus on hajautunut, on päätösvalta säilynyt Herlineillä.  

Harald Herlin hankki Koneen osakekannasta yli puolet 1920-luvun puolessavälissä. Harald oli ennen yrittäjäksi ryhtymistään virkamiehenä Helsingin kaupungin Vesijohtolaitoksessa. Haraldin jälkeen Heikki Herlin, Pekka Herlin ja nykyisin Antti Herlin ovat vuorollaan kantaneet vastuuta perheyrityksestä ja suunnanneet yrityksen toimintaa. Nyt on jo viides sukupolvi tullut Koneen hallitukseen. Antin poika ja tytär ovat aloittaneet hallitustyöskentelyn varsinaisena- ja varajäsenenä.

Koneen historiikki kertoo yrityksen lisäksi mielenkiintoisesti myös Suomen historiasta. Miltä esimerkiksi kaupungistuminen, sodat, sotakorvaukset, Neuvostoliiton hajoaminen, teknologinen kehitys sekä globalisoituminen ovat näyttäneet yhden yrityksen näkökulmasta.

Mielenkiintoisia yksityiskohtia kirjassa on paljon. Miten esimerkiksi hintakartellit olivat jossain vaiheessa ihan normaalia liiketoimintaa. Aina sukupolvenvaihdokset eivät käy helposti. Kun Pekka Herlin siirsi päätösvallan Koneesta Antti Herlinille, repi tämä päätös Antin ja hänen sisarustensa suhteita. Voi kysyä, olisiko asian voinut hoitaa toisin.

Konetta olen käsitellyt aiemmin blogiteksteissä Johtaminen by Matti Alahuhta sekä Autohallin liukuovi ja Koneen huoltopalvelu.


* Michelsen, Karl-Erik. Kone. Perhe, yrittäjyys ja yritys teollisuuden vuosisadalla. Otava. Helsinki.



640 sivun jämäkkä unikirja.


JK
juha.kesanen@selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Kirkkaita välähdyksiä, tulisia hiiliä

Hyvät, pahat ja rumat. Writers' Studio. Sisäinen Sankari. Trainers' House. Valmennusbisnes. Les Misérables. Diili. Satama Interactive ja pörssi. Työtä älyttömästi. Menestystä, mainetta, rahaa, lokaa sekä mediamyllerrystä.

Siinä joitakin teemoja, joita löytyy Jari Sarasvuon uudesta, kirkkaasti kirjoitetusta kirjasta Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä (Otava, 2015).

Kirja on yhteenveto hiljattain 50 vuotta täyttäneen Jari Saravuon neljännesvuosisadan mittaisesta seikkailusta suomalaisessa yritys- ja medialiiketoiminnassa. Reissu keskeytyi hetkeksi kirjoittajan loppuunpalamiseen. Kirja on syntynyt paluusta "raunioiden keskeltä uuteen päivään, uuteen kohtaloon".

On hienoa ja rohkeaa, että Sarasvuo on uskaltanut kirjoittaa niin avoimesti omista kokemuksistaan aina isän kaipuusta, isän alkoholismista ja isän pieleen menneistä bisneksistä. Sarasvuo kirjoittaa koskettavasti myös pienituloisen äidin kanssa elämisestä, kuten esimerkiksi lehtien jakamisesta yhdessä äidin kanssa. Nämä tarinat ovat tuttuja monelle suomalaiselle. Minua kosketti erityisesti kohta, jossa Sarasvuo kertoi käyttäneensä isänsä vanhoja kalvosinnappeja Trainers' Housen ja Sataman yhdistymistä koskevissa tiedotustilaisuuksissa. Hän koki menestyksellään sovittaneensa isänsä kohtalon yrittäjänä.

Kirjaa voi lukea myös yrittäjän tarinana, jossa on välillä voitettu ja välillä hävitty. Pimeät välähdykset ovat maksaneet paljon sekä taloudellisesti että ihmissuhteina. Välähdykset pimeässä ovat taas tuoneet menestystä.

Varsinkin pimeistä välähdyksistä on hyvä ajatella, että niitä tulee elämän aikana jokaiselle. Ja kun ylipäänsä päässä välähtää, kannattaa miettiä vielä sitä, oliko kyseessä pimeä vai kirkas väläys. Toisaalta kirjasta voi olla apua myös niille, joilla asiat ovat menneet pieleen. Ehkä kirjan lukemisen jälkeen voi ajatella, että en ole ainoa kenellä on ollut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Palvelua ja asiakaskokemusta Sarasvuo käsittelee kirjassa paljon. Yksi  asiakaskohtaamista käsittelevä kohta on tämä (s. 68-69).

"Arvo syntyy asiakkaiden kokemuksissa, kun tapa harkita vaihtoehtoja ja tapa markkinoida vaihtoehtoja törmäävät. Arvo syntyy kohtaamisissa yrityksen ulkopuolella. Arvo syntyy maineesta. Arvo ei synny palaveroimalla, kehittämällä, suunnittelemalla tai täydellistämällä yrityksen sisäistä toimintaa. Usein panostus sisäiseen laatuun alkaa syödä asiakkaan kokemaa ulkoista laatua. Jos yritystä johdetaan ulkoisesta laadusta, asiakkaiden mahdollisuuksista, heidän kohtaamisistaan käsin, todennäköisyydet mobilisoivat mahtinsa yrityksen tueksi. Jos yritystä johdetaan sisäisestä laadusta, täydellistämisestä käsin, seuraa sutta ja sottaa, pieleen menee."

Aina ei voi tietää etukäteen, mistä asiakas innostuu. Sarasvuo kuvaa kirjassaan eräälle yritykselle pidettyä valmennusta, jonka yhtenä osana oli tulisilla hiilillä kävely. Järjestäjät eivät olleet varmoja, kuinka hiilet tulisi käsitellä kävelyä varten, joten hiilillä kävelijät polttivat nahkansa ja saivat rakkoja jalkoihinsa. Sarasvuo kirjoittaa olleensa varma, ettei asiakas osta valmennusta enää koskaan. Asiakas kuitenkin osti. Seuraavalla kerralla valmentajat osasivat käsitellä hiilet niin, etteivät kävelijöiden jalat palaneet rakoille. Valmennettavat olivat pettyneitä. Edellinen valmennus oli synnyttänyt huikeita tarinoita ja uudet valmennettavat odottivat samanlaista kokemusta.

Kirkkaasti kirjoitettu.

JK
juha.kesanen@selede.fi

Kauppakassi kävi meillä

Tuli sitten meidänkin kokeiltua HOK-Elannon Kauppakassi-palvelua. Myönnän heti, että aloite tuli puolisolta ja tätä tilausta pohjusti keskustelut ystävien kanssa. Mekin tilasimme ruoat kotiovelle. Nyt ei enää periaatteessa tarvitsísi ikinä rynniä hiki hatussa ruokakaupassa.

Palvelu toimii siten, että kyseisillä verkkosivuille tehdään omat tunnukset. Kirjautua voi myös Facebook-tunnuksilla. Sitten tehdään ja maksetaan ostokset.

Seuraavana päivänä sekä tekstiviestillä että sähköpostilla ilmoitettiin siitä, että tuotteet on kerätty. Toisella viestillä ilmoitettiin, milloin tuotteet on otettu kuljetukseen eli milloin ne tuodaan kotiin. Ruokien kotiintuontiaika ilmoitettiin kahden tunnin tarkkuudella.

Niinhän se sitten Kauppakassi-auto pärähti pihaan sovittuna aikana ja sieltä tuotiin oikeat tuotteet. Hieman mietitytti kasvisten ja hedelmien kunto, mutta hyviä olivat.

Kuljetus maksoi 7,90 euroa. Se on sinällään aika iso summa, mutta jos kaupassa tehtävät heräteostokset jäävät pois ja aikaa käyttää mieluummin muuhun kuin ruokakaupassa käyntiin ja kerralla tilaa reilummin, niin sen ehkä pystyy maksamaan.

Palvelun saanti on myös rajoitettu. Sitä ei taida olla kuin suuremmissa kaupungeissa.

Kaiken kaikkiaan Kauppakassi-palvelu oli asiakaskokemuksena oikein myönteinen. Ruokien tuoja oli mukava ja iloisesti yllättynyt kun kerroin, että ollaan tässä ensimmäistä kertaa asialla.

Kyllä me vielä ruokakaupassa tullaan käymään, mutta eiköhän me tätäkin palvelua vielä käytetä. Ehkä seuraavaksi kokeilemme Citymarketin kotiinkuljetuspalvelua.

Ruoat kotiovelle.

Kerralla reilummin.

JK
juha.kesanen@selede.fi