Hakaniemen kauppahalli - onko väliaikaisratkaisu liiankin hyvä?

Eilen kävelyreittini kulki siten, että pääsin oikaisemaan luontevasti Hakaniementorille pystytetyn väliaikaisen yksikerroksisen paviljonkikauppahallin läpi. En ollut nimittäin aikaisemmin käynyt siellä sisällä. Voi miten eloisa ja "trendikkään urbaani meininki" tuntui olevan kauppahallissa. Lounaspaikat näyttivät olevan täynnä ja iloinen puheensorina täytti valoisan kauppahallin. Eräskin nuori pariskunta, jonka vauva nukkui vaunuissa, näytti syövän höyryävää ja herkullisen näköistä lohikeittoa.

Vaikka parhaillaan peruskorjauksessa oleva vanha kauppahallirakennus on hieno ja perinteikäs, ymmärrän kyllä senkin, että moni kauppahallin yrittäjä saattaisi mieluummin jatkaa yrittämistä väliaikaisessa kauppahallissa. Vanha kauppahalli ei ole kovin valoisa ja varsinkin toiseen kerrokseen ei välttämättä ole helppo saada ohjattua asiakkaita. Voi olla, että peruskorjauksen jälkeen vanhakin kauppahalli on valoisamman oloinen ja vetovoimaisempi.

Väliaikainen kauppahallirakennus vie Hakaniemen torikauppiailta tilaa, mutta voi olla niinkin, että väliaikainen kauppahalli hyödyttää myös torikauppiaita.

Hakaniemen väliaikainen kauppahalli.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Redi tulee vielä

Julkisuudessa on viime aikoina ollut esillä Redi-kauppakeskuksen ongelmat. Ongelmat ovat näkyneet Redin kauppiaiden tyytymättömyytenä kaupankäyntiin. Asiakkaat eivät ole tuoneet riittävästi rahaa siellä toimiville yrittäjille. Redin toimitusjohtajakin vaihdettiin tämän takia. Lisäksi on kirjoiteltu siitä, että uusi kauppakeskus on niin sokkeloinen, ettei sieltä osaa ulos.

Pienyrittäjien näkökulmasta heikko kaupankäynti on kohtalokas asia. En tiedä millaisilla kävijämäärillä ja tilastoilla Rediin tulevat asiakasmäärät on esitelty. On selvää, että Kalasataman alue kasvaa vuosien myötä, mutta monelle yrittäjälle tulovirtaa pitäisi alkaa tulla heti, kun kauppa on avattu. Vuokra, muut menot ja lainat pitäisi pystyä maksamaan suunnitellusti pois. Jos yrittäjän tulovirta ja investoinnit on suunniteltu isompien Redin kävijämäärien ja sitä kautta tulojen mukaan, on selvää, että ongelmia tulee. Tämäntyyppiset riskit voi helposti unohtua, jos on ensimmäistä kertaa tekemisissä esimerkiksi kaupan perustamisen kanssa. Ison toimijan vakuuttavasti viestittyihin laskelmiin ja tilastoihin on helppo uskoa ja jos oma mielikin on vielä innostuneen positiivinen. Riskienarvioiminen ei ole aina ihan helppoa.

Mekin kävimme Redissä sen avajaispäivänä ja on myönnettävä, että takaisin metrolaiturille löytäminen ei sujunut ihan helposti, mutta olen varma, että ainakin jo viiden kerran käynnin jälkeen suunnistuskin tilassa alkaa sujua. Prisma-vetoisissa kauppakeskuksissa en ole koskaan eksynyt, mutta ovatko ne tiloina kiehtovia? Redin katolla oleva leikki- ja ulkoilualue on muuten jo itsessään jännä paikka.

Kalasataman alue kasvaa ja siellä on oma metroasema, joten olen varma, että Redille tulee vielä paremmat ajat.

Redin katolla on kiva leikki- ja ulkoilualue.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Näin löytyy 150 uutta ideaa

Luin uusimmasta 26.4.2016 ilmestyneestä lääkäreille suunnatusta Mediuutiset-lehdestä mielenkiintoisen jutun Standfordin yliopistossa kehitetystä Biodesign-konseptista.

Konseptia kokeillaan ensi kertaa Suomessa Biodesign Finland -hankkeessa. Hanketta rahoittavat Hus, Helsingin yliopisto sekä Aalto-yliopisto.

Biodesign-konseptin tarkoitus on tukea uudenlaista terveysteknologian yrittäjyyttä ja synnyttää uusia innovaatioita sairaalan toimintaan. Konsepti yhdistää hoitohenkilökunnan tarpeet, lääkärien ja insinöörien ongelmaratkaisukyvyn sekä kaupallisen näkökulman.

Konseptin keskiössä Suomessa on Biodesing Finland -ryhmä, joka koostuu pääosin lääkäreistä ja insinööreistä sekä kaupallisesta osaajasta.

Varsinainen Biodesing-konseptin kehittämisprosessi etenee seuraavasti.

1. Biodesing-työryhmä menee ensiksi sairaalaan, tässä tapauksessa Lastenklinikalle, neljäksi viikoksi ja kirjaa kaikki huomatut kehitystarpeet ylös. Yhtenä tavoitteena on kerätä vähintään 150 kehityskohdetta tai -ongelmaa.

2. Tämän jälkeen saadusta idea-, kehitys- ja ongelmalistasta valitaan ryhmässä kaikkein akuuteimmat ja toteuttamiskelpoisimmat (kohtuullinen vaiva ja kustannukset).

3. Ideaalitapauksessa puolen vuoden kehityshankkeesta syntyy yksi tuoteidea, jota varten ryhmä perustaa startup-yrityksen.

Mielestäni konsepti yksinkertaisuudessaan on mainio. Ulkopuoliset, joilla on mielessä ongelmalistauksen näkökulma, pystyvät joissain tapauksissa näkemään organisaation omaa henkilökuntaa kirkkaammin ongelmia ja haasteita. He eivät ehkä arvota tai tyrmää mitään ongelmaa tai kehittämistarvetta triviaalina.

Sekin konseptissa on hyvää, että ongelmia ja haasteita kerätään ensiksi runsaasti. Varmaan tuo 150 haastetta on hyvä minimi haasteiden ja ongelmien määrälle. Silloin alkaa olla riittävästi haasteita, joista mahdollisia tuote- tai palveluideoita voi lähteä karsimaan. Tämä tuo myös perspektiiviä - ensimmäinen hyvä idea ei välttämättä vielä ole se lopullinen tuote- tai palveluidea.

Voihan tuosta 150 haasteesta löytyä muitakin ideoita joko toisten yritysten ideoiden pohjaksi tai sitten ihan kehittämisideoiksi tässä tapauksessa tutkimuskohteena olevalle sairaalalle.

Mielestäni tämäntyyppisiä kehittämishankkeita vaikka pienemmin panostuksin voisi tehdä sisäisesti omien työntekijöiden voimin tai ristiin eri kumppaniorganisaatioiden kanssa. Niitä voisi tehdä myös vaikkapa asiakasorganisaatioissa. Sovellettuna konsepti sopisi niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille ja mille toimialalle tahansa.

On selvää, että tällainen hanke opettaa paljon kaikille mukana olleille, vaikkei varsinaisesti syntyisikään yhtään uutta yritystä. Luulisi, että moni listattu ongelma varmasti tulee jollain lailla ajan kanssa ratkaistua.

Olisi mielenkiintoista ja opettavaista olla mukana tuollaisessa Biodesign-konseptia toteuttavassa työryhmässä ja käydä koko prosessi läpi.

Biodesing kirjan kansi. Kuvakaappaus Standfordin yliopiston Internetsivulta.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Kirkkaita välähdyksiä, tulisia hiiliä

Hyvät, pahat ja rumat. Writers' Studio. Sisäinen Sankari. Trainers' House. Valmennusbisnes. Les Misérables. Diili. Satama Interactive ja pörssi. Työtä älyttömästi. Menestystä, mainetta, rahaa, lokaa sekä mediamyllerrystä.

Siinä joitakin teemoja, joita löytyy Jari Sarasvuon uudesta, kirkkaasti kirjoitetusta kirjasta Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä (Otava, 2015).

Kirja on yhteenveto hiljattain 50 vuotta täyttäneen Jari Saravuon neljännesvuosisadan mittaisesta seikkailusta suomalaisessa yritys- ja medialiiketoiminnassa. Reissu keskeytyi hetkeksi kirjoittajan loppuunpalamiseen. Kirja on syntynyt paluusta "raunioiden keskeltä uuteen päivään, uuteen kohtaloon".

On hienoa ja rohkeaa, että Sarasvuo on uskaltanut kirjoittaa niin avoimesti omista kokemuksistaan aina isän kaipuusta, isän alkoholismista ja isän pieleen menneistä bisneksistä. Sarasvuo kirjoittaa koskettavasti myös pienituloisen äidin kanssa elämisestä, kuten esimerkiksi lehtien jakamisesta yhdessä äidin kanssa. Nämä tarinat ovat tuttuja monelle suomalaiselle. Minua kosketti erityisesti kohta, jossa Sarasvuo kertoi käyttäneensä isänsä vanhoja kalvosinnappeja Trainers' Housen ja Sataman yhdistymistä koskevissa tiedotustilaisuuksissa. Hän koki menestyksellään sovittaneensa isänsä kohtalon yrittäjänä.

Kirjaa voi lukea myös yrittäjän tarinana, jossa on välillä voitettu ja välillä hävitty. Pimeät välähdykset ovat maksaneet paljon sekä taloudellisesti että ihmissuhteina. Välähdykset pimeässä ovat taas tuoneet menestystä.

Varsinkin pimeistä välähdyksistä on hyvä ajatella, että niitä tulee elämän aikana jokaiselle. Ja kun ylipäänsä päässä välähtää, kannattaa miettiä vielä sitä, oliko kyseessä pimeä vai kirkas väläys. Toisaalta kirjasta voi olla apua myös niille, joilla asiat ovat menneet pieleen. Ehkä kirjan lukemisen jälkeen voi ajatella, että en ole ainoa kenellä on ollut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Palvelua ja asiakaskokemusta Sarasvuo käsittelee kirjassa paljon. Yksi  asiakaskohtaamista käsittelevä kohta on tämä (s. 68-69).

"Arvo syntyy asiakkaiden kokemuksissa, kun tapa harkita vaihtoehtoja ja tapa markkinoida vaihtoehtoja törmäävät. Arvo syntyy kohtaamisissa yrityksen ulkopuolella. Arvo syntyy maineesta. Arvo ei synny palaveroimalla, kehittämällä, suunnittelemalla tai täydellistämällä yrityksen sisäistä toimintaa. Usein panostus sisäiseen laatuun alkaa syödä asiakkaan kokemaa ulkoista laatua. Jos yritystä johdetaan ulkoisesta laadusta, asiakkaiden mahdollisuuksista, heidän kohtaamisistaan käsin, todennäköisyydet mobilisoivat mahtinsa yrityksen tueksi. Jos yritystä johdetaan sisäisestä laadusta, täydellistämisestä käsin, seuraa sutta ja sottaa, pieleen menee."

Aina ei voi tietää etukäteen, mistä asiakas innostuu. Sarasvuo kuvaa kirjassaan eräälle yritykselle pidettyä valmennusta, jonka yhtenä osana oli tulisilla hiilillä kävely. Järjestäjät eivät olleet varmoja, kuinka hiilet tulisi käsitellä kävelyä varten, joten hiilillä kävelijät polttivat nahkansa ja saivat rakkoja jalkoihinsa. Sarasvuo kirjoittaa olleensa varma, ettei asiakas osta valmennusta enää koskaan. Asiakas kuitenkin osti. Seuraavalla kerralla valmentajat osasivat käsitellä hiilet niin, etteivät kävelijöiden jalat palaneet rakoille. Valmennettavat olivat pettyneitä. Edellinen valmennus oli synnyttänyt huikeita tarinoita ja uudet valmennettavat odottivat samanlaista kokemusta.

Kirkkaasti kirjoitettu.

JK
juha.kesanen@selede.fi