tiistai 13. lokakuuta 2015

Palveluyhteyden hetkiä tyvenessä ja myrskyssä

Ajattele, että seilaisit laivalla töissä vaikkapa viikon ja sitten olisi viikko lepoa, ja taas takaisin laivalle. Tuhannet asiakkaat vaihtuisivat tiuhaan tahtiin ja  sinun pitäisi palvella asiakkaita aina vähintään hyvin, vaikka laiva kuinka aallokossa keikkuisi.

Kirjoitin jo aiemmin kesällä laivan leikkipisteestä ja sitä mitä se vaatii työntekijöiltä. Kun lähdin nyt taas perheeni kanssa laivalle päätin, että lomailun ohessa seuraan laivan palvelutasoa. Tällä kertaa
laivana oli Silja Linen Symphony-alus ja matkalla oltiin 9.10.-11.9. Kyseessä oli perinteinen ja varmaan lähes jokaiselle suomalaiselle tuttu päivä Tukholmassa -konsepti.

Tietysti ko. matkakonseptin sisältö muuttuu matkaseuran, iän ja henkilökohtaisten mieltymysten mukaan. Kaveriporukoilla matkan sisältö on erilainen kuin perhematkoilla. Oma ohjelmamme laivalla oli ohi viimeistään kymmeneltä, kun kaikki jo nukkuivat.

Sinällään on jännä ajatella millaista bisnestä koko Ruotsin risteilykulttuuri on. Joku on joskus saanut idean, aletaanpa kulkea Tukholman ja Helsingin väliä. Laivat ja väkimäärä laivoilla ovat vuosien myötä kasvaneet. 1991 rakennettuun Symphonyynkin mahtuu yli 28 00 matkustajaa eli enemmän kuin monessa suomalaisessa kunnassa on asukkaita.

No, millaista palvelua laivalla oli? Tässä muutamia havaintoja. Osa työntekijöistä osasi vain ruotsia ja englantia esim. ravintolassa. Entä jos suomalainen asiakas ei osaa kumpaakaan kieltä? No ruokalistat ovat myös suomeksi, joten niistä voi näyttää mitä haluaa syödä.

Lähtökohdaltaan palvelu oli ihan kohtuullisen ystävällistä. Työntekijöistä kuitenkin näkyi, että asiakkaat vaihtuvat tiuhaan. Ehkä laivalla asuminen ja oleminen näkyy väsymyksenä ja  siinä, kuinka ystävällisiä työntekijät jaksavat olla asiakkaille. Tässä työssä pitää olla todella asiakaspalvelija, jotta jaksaa olla ystävällinen asiakkaille päivästä toiseen.

Nuori filosofi Frank Martela on kirjoittanut vanhainkotien yhteydessä hoivayhteyden hetkistä, jolloin kohtaamisissa on läheisyyttä ja lämmintä inhimillisyyttä*. Martela on todennut, että näitä kohtaamisia voi olla joskus kahden entuudestaan tuntemattoman ihmisen kohdalla myös vaikkapa kaupassa.

Oman blogiteemani mukaan voisi hoivayhteyden hetkiä kutsua myös palveluyhteyden hetkiksi. Näitä hetkiä yritin tarkkailla ja hieman yllättäen tällaisia tuli vasta loppumatkalla. Ensimmäinen tuli, kun olimme aamupalalla. Keskellä leikkelepöytiä yksi työntekijä jaksoi ystävällisesti katsoa silmiin ja toivottaa hyvää huomenta. Toinen tuli kosmetiikkakaupassa, jossa mukava myyjä jaksoi innostua pienestä taaperostamme ja jutella hänelle kivasti. Se palveluyhteys tuli sydämestä. Noin pienestä palveluyhteys on kiinni.

Näitä palveluyhteyden hetkiä ei tullut laivan infotiskillä, jonka voisi olla olettaa olevan oikea palveluyhteyden hetkien sydän - paikka jossa asiakkaat kyselevät ja selvittävät vaikka mitä. Palveluyhteyden hetkiä ei tullut sinällään kivassa leikkitilassa, koska leikkityöntekijät eivät olleet yhteydessä lapsiin ja vanhempiin kuin välttämättömimmän pienen hetken verran. 

Harri hylkeen discossa lapset pääsivät tanssimaan ja halaamaan laivan hyljemaskottia, mutta muuten hyljettä ei näkynyt laivan käytävillä. Omille lapsille oli jäänyt mieleen mukavana asiana Viking Lineltä se, että Ville Viikinki kierteli ympäri laivaa ja oli yhteydessä lapsiin.

Ruokaravintolassa oli palvelu sinällään ihan ystävällistä, mutta kun käteen lyötiin laite, joka ilmoitti milloin ravintolasta vapautuu pöytä meille sekä ilmiselvät pakastekasvispihvit lautaselle, asiakaskokemus hieman laski.

Vaikka palvelu ei aina olekaan ihan huippuhyvää, nämä laivamatkat Ruotsiin ovat osa suomalaista matkailukulttuuria. Monen suomalaisen laivat myös vievät ensimmäisen kerran kokeilemaan kouluruotsin taitoja.

Näistä Ruotsin reissuista syntyy myös monille perheille yhteisiä kokemuksia ja seikkailuja.  Puhumattakaan niistä monista tarinoista, joita on syntynyt kohdatessa uusia ihmisiä matkoilla. Nuo palveluyhteyden hetket voivat luoda myös mukavia muistoja ja kokemuksia ihmisille.

Jäin myös miettimään, että onko laivojen hengessä eroja? Onkohan jollakin laivalla niin hyvä henki 200-300 työntekijöiden kesken, että se näkyy asiakaspalvelussa -  lämpiminä palveluyhteyden hetkinä ja lopulta myös laivan tuloksessa.

* Martela Frank (2015) Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja. Gummerus.


Laivan promenadi aamulla.



sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Sinä inspiroit!

Osaatko punnertaa siten, että yhden punnerruksen aikana taputat ensin kädet yhteen vartalon alla sekä selän takana ennen kuin tulet takaisin punnerrusasentoon?

Odota vielä hetki ennen kuin kokeilet tätä punnerrusta!

Helsingin Sanomissa oli 1.10.2015 kasvatustieteen professori Kai Hakkaraisen haastattelu. Yhtenä Hakkaraisen pointtina oli se, että helposti ajattelemme älykkyyden ja luovuuden olevan vain yksilöissä, vaikka pitäisi ajatella, että ne ovat yhteisön ominaisuuksia. Tällainen ajattelu voisi saada inspiroitumaan toisten osaamisesta.

Minäkin sain toisilta eli tässä tapauksessa punttisaliyhteisöltäni inspiraatiota.

Olin nimittäin viime keskiviikkona kaupunginosamme punttisalilla. Siellä harjoitteli pari hyvässä kunnossa olevaa maahanmuuttajataustaista noin kolmekymppistä miestä. He tekivät monenlaisia vaativia oman kehon painoa hyödyntäviä harjoituksia.

Yhtenä liikkeenä heillä oli punnerrukset. Eikä mitkä tahansa punnerrukset vaan sellaiset, joissa punnerretaan räjähtävästi ylöspäin siten, että punnerruksen aikana kädet lyödään ensin yhteen vartalon alla ja sitten selän takana ennen kuin tullaan takaisin maahan punnerrusasentoon.

Minusta nuo punnerrukset näyttivät hienoilta, mutta en tietenkään arvannut lähteä niitä punttisalilla kokeilemaan. Tiedostin, että räjähtävyyteni ei välttämättä ole samaa luokkaa kuin noilla nuoremmilla miehillä.

Kun pääsin kotiin olin jo unohtanut spekulaationi räjähtävästä voimastani. Niinpä kokosin koko perheen keittiöön ja päätin, että nytpä iskä näyttää uuden punnerruksen.

Eipä muuta kuin punnerrusasentoon ja räjähtävä punnerrus ylös. Kerkesin läpsäyttää kädet yhteen mahan alla, mutta kun kädet olivat vasta selän takana tärähdin jo huuli edellä maahan.

Auts. Ei sentään hampaita katkennut, vaikka huulesta verta tulikin.

Mitä tästä seurasi? Tämä iskän kieltämättä näyttävä suoritus ei säikäyttänyt muita, vaan päinvastoin kaikki perheenjäsenet inspiroituivat kokeilemaan omia punnerruksiaan -  myös 1,5-vuotias pikkukaverimme takapuoli pystyssä.

Ei varmaan nuo punttisalin kaverit tienneet, miten heidän punnerruksensa inspiroivat perhettämme. Vietimme mukavan punnerrushetken. Ja nyt on jo huulikin paranemassa.

Samalla tavalla kuin punttisalin kaverit, sinä voit tietämättäsi inspiroida muita millä tahansa elämän saralla ja myös hyvän palvelun tuottajana.

Kun muiden taidot ja osaamiset nähdään yhteisön ominaisuuksina, voit antaa itsellesi hyvän syyn nauttia, inspiroitua ja oppia niistä.


Tästä se lähtee.


Turvallisuussyistä kädet yhteen vain vartalon alla.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Osaajia miljardimarkkinoille

Minulla oli eilen ilo olla juhlassa, jossa oli paljon intialaisia nuoria (alle 40-vuotiaita), joiden verkostoissa on paljon esimerkiksi it-alan osaajia.

Kaiken muun keskustelun ohessa puhuttiin myös siitä, miten esimerkiksi yrityksen perustaminen koetaan Suomessa vaikeaksi ja byrokraattiseksi.

Kuulin, että osa esimerkiksi Nokian intialaisista irtisanotuista it-osaajista olisi valmis käynnistämään oman yrityksen tai investoimaan yritykseen Suomessa, mutta byrokratian kiemurat tuntuvat olevan liian haastavia. Helpompi on investoida, esimerkiksi käynnistämällä start up -yrityksen, muualle. Osa olikin lähtenyt esimerkiksi Britteihin.

Esimerkiksi työsopimusten tai peruslomakkeiden tiivistelmät ovat englanniksi, mutta varsinaiset lomakkeet ja täyttöohjeet vain suomeksi.

Toinen hitaus liittyy viisumiin, jota joutuu jonottamaan kuukausia. Vaikka viisumihakemuksen olisi tehnyt ajoissa, saa sen vasta juuri ennen vanhan päättymistä.

Yksi intialainen ystäväni totesi, että ilman sitä, että hänen suomalainen vaimonsa työskentelisi heidän yrityksessään, hän ei ehkä selviäisi yrittäjänä Suomessa. Ystäväni kuitenkin osaa suomea varsin hyvin.

Voisiko jotakin yrittää tehdä, jotta esimerkiksi nämä intialaiset osaajat voisivat perustaa yrityksiä ja investoida Suomeen? Ehkä tätä tehdäänkin, mutta näiden keskustelujen pohjalta eivät teot ole saavuttaneet ja vakuuttaneet näitä intialaisia. Kaikki lomakkeet pitäisi ainakin olla englanniksi sekä viranomaisten palvelu ystävällistä.

Kannattaa muistaa, että kyseessä ovat it-osaajat, joilla on osaamista ja ymmärrystä myös siitä, miten pitäisi toimia, jos aiotaan palvella ja tehdä kauppaa myös miljardin ihmisen Intiassa. Ja eikös me aiota?


Miljardissa on monta ihmistä.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Salibisneksen mullistus

Mikä olisi sopiva kuntosalimaksu kuukaudessa? Olisiko 20 euroa liikaa?

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin eilen, kuinka Onnibusin kruununjalokiveksi nimitettiin ohjelmistoa, joka ottaa huomioon kysynnän, ajankohdan ja muita asioita, joiden pohjalta se päättää minkä hintaisia lippuja kannattaa milloinkin myydä. Parhaimmillaan pitkiäkin matkoja pääsee matkustamaan muutamalla eurolla. Itse en ole vieläkään Onnibusilla matkustellut, vaikka jo kuulopuheiden pohjalta olen hehkuttanut myös Onnibusin matkustajakokemusta (ks. ko. blogiteksti täältä).

Onnibusia on nimetty matkustajaliikennetoimialan mullistajaksi. Se on käynnistänyt myös muiden toimijoiden hintojen ja toimintatapojen tarkistukset.

Samanlainen haastaja on ehkä tulossa kuntosalitoimintaan.

Facebookissa silmääni osui uuden Norjan ja Ruotsin kautta Suomeen rantautuvan kuntosaliketju Fresh Fitnessin tarjous. Tarjouksessa kuntosalin kuukausimaksua tarjotaan alle kymmenellä eurolla. Normaalihintakin on alle 20 euroa kuukaudessa.

Kyse ei ole autotallin nurkassa tai ikkunattomassa kellarissa olevasta maastavetopisteestä vaan ainakin kuvien perusteella hyvää palvelua tuottavasta, laadukkaasta ja korkeatasoisesta kuntosaliketjusta.

Kyseisen kuntosaliketjun Internetsivujen mukaan ensimmäiset kuntosalit avataan Suomessa Helsinkiin tämän vuoden marras-joulukuussa. Toiminnan on tarkoitus laajentua 40 - 50 kuntosaliin ja toiminta-alueena on pääkaupunkiseutu ja muut suuret kaupungit.

Minusta tämä 20 euroa kuukaudessa alkaa olla jo sellainen hinta, että sen maksaminen ei enää ole pienituloisellekaan saati pahimmallekaan penninvenyttäjälle liikaa, jos miettii mitä kaikkea hyvää kuntosaliharjoittelu tuo.

Vertailun vuoksi hinnasta voi todeta, että ostin viime viikolla Helsingin kaupungin yhdelle kuntosalille 10 kerran kuntosalikortin ja se maksoi 39 euroa. Neljän kuukauden kortin hinta olisi maksanut 96 euroa. Kaupungin kuntosaleja ei yleensä ole pidetty kävijöille kalleimpina vaan päin vastoin. Kaupungin neljän kuukauden kuntosalikortin hinnalla olisin käynyt lähes viisi kuukautta Fresh Fitnessin kuntosalilla.

Saa nähdä mullistaako Fresh Fittness tai joku muu vastaava kuntosaliketju ko. toimialan tarjoamalla hyvää laatua halpaan hintaan. Tekee saman tempun kuntosaliharjoittelulle kuin Onnibusi teki matkustamiselle?

Kahvakuula nurkkaan ja salille mars.


maanantai 14. syyskuuta 2015

Kun palvelurobotti jäämäessä liukasteli

Sain naapurilta hyvän ja kansantajuisen Soneran tänä vuonna julkaiseman Uuskasvun polut - Digitalisaation lupaus -kirjan. Kirjassa käsitellään digitalisaation roolia Suomen kansallisen kilpailukyvyn kohentajana.

Kirjan pikaselailu toi monia kiinnostavia asioita esiin, esimerkiksi palvelurobotit. Teollisuusrobottien rinnalle ollaan nimittäin kovalla vauhdilla kehittämässä palvelurobotteja. Niitä on tarkoitus käyttää ihmisten ja yhdyskuntien apuna.

Haasteena palvelurobottien kehitykselle verrattuna teollisuusrobotteihin on se, että teollisuusrobotit ovat työskennelleet pääosin paikallaan, kun taas palvelurobottien pitää pystyä liikkumaan ja toimimaan järkevästi muuttuvissa ja epämääräisissä toimintaympäristöissä. Niillä pitää olla hyvät aistinta- ja navigaatiokyvyt.

Samoin kuin teollisuusrobotit, palvelurobotit tulevat tekemään ihmiselle sopimattomia töitä ja tehtäviä. Näitä voivat olla avaruusmatkailu ja meren pohjassa olevien luonnonvarojen hyödyntäminen.

Toiseksi palvelurobottien toiminta-alueeksi kirjassa nähdään koti ja julkiset tilat.

Palvelurobotit tulevat varmaan lisääntymään, mutta vaikea on vielä sanoa millaisia palvelurobotteja tulee olemaan. Ovatko esimerkiksi kotona yksin toimiva robotti-imuri tai nurmikkoa itsestään leikkaava ruohonleikkuri tai hoivattava Paro-robottihylje jo näitä palvelurobotteja? Ystävä- ja tarjoilijarobotteja on jo kehitelty.

Itsestään kulkevia autoja on jo olemassa ja käytössäkin pienimuotoisesti. Voisiko tulevaisuudessa tällaisesta itsekseen kulkevasta autosta nousta palvelurobotti, joka vaikka toisi kauppakassin kotiovelle. Mitenköhän palvelurobotti reagoisi, jos esimerkiksi olisi paljon lunta tai tie jäässä. Heräisikö lapsilla ilkikuriset ajatukset, jos näköpiiriin tulisi vaappuva palvelurobotti?

Nykyisin pohditaan, voiko palvelun hoitaa digipalveluna. Ellei digipalvelu onnistu, kohta saatetaan kysyä hyvinkin luontevasti, voiko robotti hoitaa palvelun.

Testattiin muuten tätä hypoteesia naapurin kanssa, kun vietiin poikia muskariin. Kysyimme heiltä, mitä jos robotti veisikin teidät. Ei ollut kuulemma hyvä idea. Kun jatkettiin kysymällä, entä jos robotti antaisi samalla karkkia, poikien ilme muuttui hyvinkin myönteiseksi.

Paro robottihylje. Kuvakaappaus http://www.parorobots.com/


JK
juha.kesanen@selede.fi

maanantai 7. syyskuuta 2015

Soittais nyt!

Palvelu koostuu monenlaisista lupauksista. On tietenkin päälupaus, eli että palveluntuottaja tuottaa tietyn luvatun palvelun asiakkaalle. Esimerkiksi kuntovalmentaja auttaa tavoittamaan tietyn kuntotavoitteen edellyttäen, että asiakas tekee oman osansa sovitusti.

Sitten on erilaisia pienempiä lupauksia, jotka voivat koskea vaikka sovittua yhteydenottoa. Näissä pienissä lupauksissa lunastetaan palveluntarjoajan luottamus. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos lääkäri tai sosiaalityöntekijä on luvannut soittaa vaikkapa torstaina klo 12, silloin pitää myös soittaa. Pitää soittaa, vaikka esimerkiksi joidenkin tutkimusten tulokset eivät olisi vielä valmistuneet.

Erityisesti esimerkiksi sairaalle tai muuten haavoittuvassa tilanteessa olevalle nämä pienetkin palvelulupaukset, esimerkiksi sovitut yhteydenotot ovat erityisen tärkeitä. Näistä petetyistä lupauksista puhutaan myös läheisille ja ne rapauttavat luottamusta koko palvelun tarjoajaan. Ne vaikuttaa asiakaskokemukseen ja koko palveluprosessin onnistumiseen.

Tämän takia pienetkin lupaukset ovat isoja ja lupaukset on syytä pitää.

Soittas nyt!

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Anna sen soida

Meillä on ollut ilo käydä lasten kanssa Itä-Helsingin Musiikkiopiston tuottamassa perhemuskarissa. Eilen aloitin taas muskaritaipaleeni pienimmän lapseni kanssa. Erityisen hyvä on ollut yksi muskarin opettaja - Milja.

Erityisen hyväksi hänet tekee monikin asia. Hän on tietenkin ammatillisesti hyvä eli hän soittaa ja laulaa hyvin. Hän tekee työtä lapset - meidän tapauksessa 1 - 2-vuotiaat edellä. 45 minuutin muskarissa tekeminen vaihtuu riittävän usein, jotta lasten mielenkiinto säilyy.  Hänellä on lämmin ote lapsiin. Hän kuitenkin huomioi kivasti myös aikuiset. Vauhdikkaammat lapset hän saattaa ottaa varmoin ottein omaan syliinsä laulun ja leikin ajaksi. Hänellä on myös kiva ja lämmin huumorintaju.

Erityisen kivalta minusta tuntuu se, mitä hän sanoi jo kun ensimmäisen lapsen kanssa menin vuonna 2009 ensimmäiseen muskariin. Hän sanoi kivasti ja lämpimästi sen, että lapselle on tärkeää, että vanhempi laulaa mukana, olipa ääni millainen tahansa. Siitä lähtien en ole häpeillyt tai arkaillut omaa lauluääntäni vaan olen antanut sen soida. Tämä on tulos hyvästä palvelusta!



Logo. Kuvakaapaus Itä-Helsingin Musiikkiopiston www-sivulta.




JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi