Monipuolinen kielitaito tarpeen terveydenhuollossa

Kävin eilen nuoremman lapseni kanssa Pihlajamäen neuvolassa ikäkausitarkastuksessa. Odotusaulassa istuessani huomasin ihmetteleväni, kuinka monen lapsen vanhemmat näyttivät maahanmuuttajataustaisilta. Ainakin yksi pariskunta oli japanilainen ja yksi vaikutti Lähi-idästä tulleelta.

En osannut arvioida kyseisten perheiden suomenkielen taitoa, kun he eivät suomea puhuneet. Jäin pohtimaan, että ainakin suurissa kaupungeissa terveydenhuollon ammattilaisten täytyy pystyä työskentelemään hyvin ainakin englannin kielellä. Jos ihan suomenkielisenäkin saattaa jotkut terveydenhuollon sanat ja asiat olla vieraita tai vaikeita ymmärtää, niin näiden keskustelujen käyminen ei ole helppoa, jos kumpikaan ei puhu äidinkieltään. Asioita ei pystytä sanomaan niin kuin halutaan vaan niin kuin kyetään.

Kun ei ole työntekijän ja asiakkaan tai potilaan välillä yhteistä kieltä, tarvitaan tulkkeja. Mikäli terveydenhuollossa tai sosiaalipalveluissakin herää voimakkaampi huoli, tulkkeja kannattaisi käyttää, vaikka yhteinen kielitaito riittäisi perustasolla laadukkaaseen vuorovaikutukseen. Lue Husin tulkkien käytöstä Lääkärilehdestä täältä.

Joka tapauksessa kielitaitoa tarvitaan ja sitä kannattaa kehittää jatkuvasti terveydenhuollossakin laadukkaan vuorovaikutuksen ja hyvän sekä vaikuttavan palvelun edistämiseksi. Sekin on hyvä, että hiljalleen alkaa olla ainakin jo toisen polven maahanmuuttajia töissä terveydenhuollossakin. He pystyvät ymmärtämään samantaustaisten kieltä ja kulttuuria paremmin. He tietävät miten asiat kannattaa esittää, jotta päästään esimerkiksi hyviin hoitotuloksiin.

Paperiselle sai sähköiselle sanakirjalle tulee olemaan entistä enemmän käyttöä myös terveydenhuollossa.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Osaajia miljardimarkkinoille

Minulla oli eilen ilo olla juhlassa, jossa oli paljon intialaisia nuoria (alle 40-vuotiaita), joiden verkostoissa on paljon esimerkiksi it-alan osaajia.

Kaiken muun keskustelun ohessa puhuttiin myös siitä, miten esimerkiksi yrityksen perustaminen koetaan Suomessa vaikeaksi ja byrokraattiseksi.

Kuulin, että osa esimerkiksi Nokian intialaisista irtisanotuista it-osaajista olisi valmis käynnistämään oman yrityksen tai investoimaan yritykseen Suomessa, mutta byrokratian kiemurat tuntuvat olevan liian haastavia. Helpompi on investoida, esimerkiksi käynnistämällä start up -yrityksen, muualle. Osa olikin lähtenyt esimerkiksi Britteihin.

Esimerkiksi työsopimusten tai peruslomakkeiden tiivistelmät ovat englanniksi, mutta varsinaiset lomakkeet ja täyttöohjeet vain suomeksi.

Toinen hitaus liittyy viisumiin, jota joutuu jonottamaan kuukausia. Vaikka viisumihakemuksen olisi tehnyt ajoissa, saa sen vasta juuri ennen vanhan päättymistä.

Yksi intialainen ystäväni totesi, että ilman sitä, että hänen suomalainen vaimonsa työskentelisi heidän yrityksessään, hän ei ehkä selviäisi yrittäjänä Suomessa. Ystäväni kuitenkin osaa suomea varsin hyvin.

Voisiko jotakin yrittää tehdä, jotta esimerkiksi nämä intialaiset osaajat voisivat perustaa yrityksiä ja investoida Suomeen? Ehkä tätä tehdäänkin, mutta näiden keskustelujen pohjalta eivät teot ole saavuttaneet ja vakuuttaneet näitä intialaisia. Kaikki lomakkeet pitäisi ainakin olla englanniksi sekä viranomaisten palvelu ystävällistä.

Kannattaa muistaa, että kyseessä ovat it-osaajat, joilla on osaamista ja ymmärrystä myös siitä, miten pitäisi toimia, jos aiotaan palvella ja tehdä kauppaa myös miljardin ihmisen Intiassa. Ja eikös me aiota?



Miljardissa on monta ihmistä.