tiistai 13. lokakuuta 2015

Palveluyhteyden hetkiä tyvenessä ja myrskyssä

Ajattele, että seilaisit laivalla töissä vaikkapa viikon ja sitten olisi viikko lepoa, ja taas takaisin laivalle. Tuhannet asiakkaat vaihtuisivat tiuhaan tahtiin ja  sinun pitäisi palvella asiakkaita aina vähintään hyvin, vaikka laiva kuinka aallokossa keikkuisi.

Kirjoitin jo aiemmin kesällä laivan leikkipisteestä ja sitä mitä se vaatii työntekijöiltä. Kun lähdin nyt taas perheeni kanssa laivalle päätin, että lomailun ohessa seuraan laivan palvelutasoa. Tällä kertaa
laivana oli Silja Linen Symphony-alus ja matkalla oltiin 9.10.-11.9. Kyseessä oli perinteinen ja varmaan lähes jokaiselle suomalaiselle tuttu päivä Tukholmassa -konsepti.

Tietysti ko. matkakonseptin sisältö muuttuu matkaseuran, iän ja henkilökohtaisten mieltymysten mukaan. Kaveriporukoilla matkan sisältö on erilainen kuin perhematkoilla. Oma ohjelmamme laivalla oli ohi viimeistään kymmeneltä, kun kaikki jo nukkuivat.

Sinällään on jännä ajatella millaista bisnestä koko Ruotsin risteilykulttuuri on. Joku on joskus saanut idean, aletaanpa kulkea Tukholman ja Helsingin väliä. Laivat ja väkimäärä laivoilla ovat vuosien myötä kasvaneet. 1991 rakennettuun Symphonyynkin mahtuu yli 28 00 matkustajaa eli enemmän kuin monessa suomalaisessa kunnassa on asukkaita.

No, millaista palvelua laivalla oli? Tässä muutamia havaintoja. Osa työntekijöistä osasi vain ruotsia ja englantia esim. ravintolassa. Entä jos suomalainen asiakas ei osaa kumpaakaan kieltä? No ruokalistat ovat myös suomeksi, joten niistä voi näyttää mitä haluaa syödä.

Lähtökohdaltaan palvelu oli ihan kohtuullisen ystävällistä. Työntekijöistä kuitenkin näkyi, että asiakkaat vaihtuvat tiuhaan. Ehkä laivalla asuminen ja oleminen näkyy väsymyksenä ja  siinä, kuinka ystävällisiä työntekijät jaksavat olla asiakkaille. Tässä työssä pitää olla todella asiakaspalvelija, jotta jaksaa olla ystävällinen asiakkaille päivästä toiseen.

Nuori filosofi Frank Martela on kirjoittanut vanhainkotien yhteydessä hoivayhteyden hetkistä, jolloin kohtaamisissa on läheisyyttä ja lämmintä inhimillisyyttä*. Martela on todennut, että näitä kohtaamisia voi olla joskus kahden entuudestaan tuntemattoman ihmisen kohdalla myös vaikkapa kaupassa.

Oman blogiteemani mukaan voisi hoivayhteyden hetkiä kutsua myös palveluyhteyden hetkiksi. Näitä hetkiä yritin tarkkailla ja hieman yllättäen tällaisia tuli vasta loppumatkalla. Ensimmäinen tuli, kun olimme aamupalalla. Keskellä leikkelepöytiä yksi työntekijä jaksoi ystävällisesti katsoa silmiin ja toivottaa hyvää huomenta. Toinen tuli kosmetiikkakaupassa, jossa mukava myyjä jaksoi innostua pienestä taaperostamme ja jutella hänelle kivasti. Se palveluyhteys tuli sydämestä. Noin pienestä palveluyhteys on kiinni.

Näitä palveluyhteyden hetkiä ei tullut laivan infotiskillä, jonka voisi olla olettaa olevan oikea palveluyhteyden hetkien sydän - paikka jossa asiakkaat kyselevät ja selvittävät vaikka mitä. Palveluyhteyden hetkiä ei tullut sinällään kivassa leikkitilassa, koska leikkityöntekijät eivät olleet yhteydessä lapsiin ja vanhempiin kuin välttämättömimmän pienen hetken verran. 

Harri hylkeen discossa lapset pääsivät tanssimaan ja halaamaan laivan hyljemaskottia, mutta muuten hyljettä ei näkynyt laivan käytävillä. Omille lapsille oli jäänyt mieleen mukavana asiana Viking Lineltä se, että Ville Viikinki kierteli ympäri laivaa ja oli yhteydessä lapsiin.

Ruokaravintolassa oli palvelu sinällään ihan ystävällistä, mutta kun käteen lyötiin laite, joka ilmoitti milloin ravintolasta vapautuu pöytä meille sekä ilmiselvät pakastekasvispihvit lautaselle, asiakaskokemus hieman laski.

Vaikka palvelu ei aina olekaan ihan huippuhyvää, nämä laivamatkat Ruotsiin ovat osa suomalaista matkailukulttuuria. Monen suomalaisen laivat myös vievät ensimmäisen kerran kokeilemaan kouluruotsin taitoja.

Näistä Ruotsin reissuista syntyy myös monille perheille yhteisiä kokemuksia ja seikkailuja.  Puhumattakaan niistä monista tarinoista, joita on syntynyt kohdatessa uusia ihmisiä matkoilla. Nuo palveluyhteyden hetket voivat luoda myös mukavia muistoja ja kokemuksia ihmisille.

Jäin myös miettimään, että onko laivojen hengessä eroja? Onkohan jollakin laivalla niin hyvä henki 200-300 työntekijöiden kesken, että se näkyy asiakaspalvelussa -  lämpiminä palveluyhteyden hetkinä ja lopulta myös laivan tuloksessa.

* Martela Frank (2015) Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja. Gummerus.


Laivan promenadi aamulla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti