Rentona kuin Usain Bolt

Aloitin muutama viikko sitten aikuisten yleisurheilukoulun Viipurin Urheilijoissa. Nyt takana on kolmet treenit ja tarkoituksena on harrastaa muun liikunnan ohella kerran viikossa yleisurheilua.

Minulla ei ole juuri aiempaa yleisurheilukokemusta, mutta olin aiemmin PT Movementin nopeuskoulussa. Siitä jäi sellainen kovan juoksun kipinä, että nyt päätin lähteä ihan urheiluseuraan. Varsinkin kun omalla lapsellakin on samassa paikassa ja samaan aikaan omat yleisurheiluharjoitukset.

Viipurin Urheilijoilta oli nimittäin hyvä idea käynnistää aikuisten harjoitukset samaan aikaan kun lapsilla on omat harjoitukset. Ainakin osa kentän laidalla istuvista vanhemmista lähti mukaan. Meitä on yhteensä noin parikymmentä. Osa harjoittelee tiistaisin, osa lauantaisin ja osa kumpanakin päivänä.

Tähän mennessä olemme harjoitelleet mm. juoksun koordinaatiota, kestävyysjuoksua, pituushyppyä ja pikajuoksua. Olen tykännyt ja muutkin osallistujat ovat vaikuttaneet innostuneilta ja iloisilta. Viime lauantaista jalat ovat vieläkin kipeinä, mutta hyvällä tavalla. Ja tiedät kai, että pikajuoksun lähdössä pitää olla yhtä rento kuin Usain Bolt.

Valmentaja on ollut hyvä ja pätevä ammattilainen. Hän ottaa kaikki huomioon ja kannustaa menemään omalla vauhdilla. Aina tehdään hyvät lämmittelyt ja ohjeet ovat selkeitä ja havainnollisia. Yhdellä kerralla meillä oli sijainen ja hänkin oli erittäin hyvä.

Harjoitukset pidetään Liikuntamyllyssä. Myllypurossa sijaitseva Helsingin kaupungin Liikuntamylly on aivan huippu paikka. Vanha teollisuusrakennus tuottaa nyt liikunnan iloa ja riemua nuoremmille ja vanhemmille. Liikuntamyllyn pelikentät, 200 metrin juoksurata, yleisurheilualue, kunto- ja painonnostosali, painisalit jne.  ansaitsisivat oman blogitekstin. Suosittelen käyntiä.

Uutta vauhtia kengille aikuisten yleisurheilukoulussa.


JK
juha.kesanen@selede.fi

Perhe Koneen palveluksessa

Oli kiva ja työläs iltaluku-urakka historiikin "Kone - Perhe, yrittäjyys ja yritys teollisuuden vuosisadalla" parissa (Otava 2013, 640 s.)*.

Kirja on hyvää luettavaa, jos on kiinnostunut yritysten kehittämisestä tai niiden kehittymisestä toimintaympäristöissään. Koneen historiikki on mielenkiintoinen, jos haluaa ymmärtää, miten Koneesta tuli Kone. Kirja sopii hyvin myös niille, jotka ovat perheyrityksen palveluksessa tai joilta odotetaan panostusta perheyritykseen - sukupolvien ketjuun.

Vaikka Kone onkin pörssiyritys, se on myös perheyritys. Ja vaikka yrityksen omistajuus on hajautunut, on päätösvalta säilynyt Herlineillä.  

Harald Herlin hankki Koneen osakekannasta yli puolet 1920-luvun puolessavälissä. Harald oli ennen yrittäjäksi ryhtymistään virkamiehenä Helsingin kaupungin Vesijohtolaitoksessa. Haraldin jälkeen Heikki Herlin, Pekka Herlin ja nykyisin Antti Herlin ovat vuorollaan kantaneet vastuuta perheyrityksestä ja suunnanneet yrityksen toimintaa. Nyt on jo viides sukupolvi tullut Koneen hallitukseen. Antin poika ja tytär ovat aloittaneet hallitustyöskentelyn varsinaisena- ja varajäsenenä.

Koneen historiikki kertoo yrityksen lisäksi mielenkiintoisesti myös Suomen historiasta. Miltä esimerkiksi kaupungistuminen, sodat, sotakorvaukset, Neuvostoliiton hajoaminen, teknologinen kehitys sekä globalisoituminen ovat näyttäneet yhden yrityksen näkökulmasta.

Mielenkiintoisia yksityiskohtia kirjassa on paljon. Miten esimerkiksi hintakartellit olivat jossain vaiheessa ihan normaalia liiketoimintaa. Aina sukupolvenvaihdokset eivät käy helposti. Kun Pekka Herlin siirsi päätösvallan Koneesta Antti Herlinille, repi tämä päätös Antin ja hänen sisarustensa suhteita. Voi kysyä, olisiko asian voinut hoitaa toisin.

Konetta olen käsitellyt aiemmin blogiteksteissä Johtaminen by Matti Alahuhta sekä Autohallin liukuovi ja Koneen huoltopalvelu.


* Michelsen, Karl-Erik. Kone. Perhe, yrittäjyys ja yritys teollisuuden vuosisadalla. Otava. Helsinki.



640 sivun jämäkkä unikirja.


JK
juha.kesanen@selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Kirkkaita välähdyksiä, tulisia hiiliä

Hyvät, pahat ja rumat. Writers' Studio. Sisäinen Sankari. Trainers' House. Valmennusbisnes. Les Misérables. Diili. Satama Interactive ja pörssi. Työtä älyttömästi. Menestystä, mainetta, rahaa, lokaa sekä mediamyllerrystä.

Siinä joitakin teemoja, joita löytyy Jari Sarasvuon uudesta, kirkkaasti kirjoitetusta kirjasta Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä (Otava, 2015).

Kirja on yhteenveto hiljattain 50 vuotta täyttäneen Jari Saravuon neljännesvuosisadan mittaisesta seikkailusta suomalaisessa yritys- ja medialiiketoiminnassa. Reissu keskeytyi hetkeksi kirjoittajan loppuunpalamiseen. Kirja on syntynyt paluusta "raunioiden keskeltä uuteen päivään, uuteen kohtaloon".

On hienoa ja rohkeaa, että Sarasvuo on uskaltanut kirjoittaa niin avoimesti omista kokemuksistaan aina isän kaipuusta, isän alkoholismista ja isän pieleen menneistä bisneksistä. Sarasvuo kirjoittaa koskettavasti myös pienituloisen äidin kanssa elämisestä, kuten esimerkiksi lehtien jakamisesta yhdessä äidin kanssa. Nämä tarinat ovat tuttuja monelle suomalaiselle. Minua kosketti erityisesti kohta, jossa Sarasvuo kertoi käyttäneensä isänsä vanhoja kalvosinnappeja Trainers' Housen ja Sataman yhdistymistä koskevissa tiedotustilaisuuksissa. Hän koki menestyksellään sovittaneensa isänsä kohtalon yrittäjänä.

Kirjaa voi lukea myös yrittäjän tarinana, jossa on välillä voitettu ja välillä hävitty. Pimeät välähdykset ovat maksaneet paljon sekä taloudellisesti että ihmissuhteina. Välähdykset pimeässä ovat taas tuoneet menestystä.

Varsinkin pimeistä välähdyksistä on hyvä ajatella, että niitä tulee elämän aikana jokaiselle. Ja kun ylipäänsä päässä välähtää, kannattaa miettiä vielä sitä, oliko kyseessä pimeä vai kirkas väläys. Toisaalta kirjasta voi olla apua myös niille, joilla asiat ovat menneet pieleen. Ehkä kirjan lukemisen jälkeen voi ajatella, että en ole ainoa kenellä on ollut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Palvelua ja asiakaskokemusta Sarasvuo käsittelee kirjassa paljon. Yksi  asiakaskohtaamista käsittelevä kohta on tämä (s. 68-69).

"Arvo syntyy asiakkaiden kokemuksissa, kun tapa harkita vaihtoehtoja ja tapa markkinoida vaihtoehtoja törmäävät. Arvo syntyy kohtaamisissa yrityksen ulkopuolella. Arvo syntyy maineesta. Arvo ei synny palaveroimalla, kehittämällä, suunnittelemalla tai täydellistämällä yrityksen sisäistä toimintaa. Usein panostus sisäiseen laatuun alkaa syödä asiakkaan kokemaa ulkoista laatua. Jos yritystä johdetaan ulkoisesta laadusta, asiakkaiden mahdollisuuksista, heidän kohtaamisistaan käsin, todennäköisyydet mobilisoivat mahtinsa yrityksen tueksi. Jos yritystä johdetaan sisäisestä laadusta, täydellistämisestä käsin, seuraa sutta ja sottaa, pieleen menee."

Aina ei voi tietää etukäteen, mistä asiakas innostuu. Sarasvuo kuvaa kirjassaan eräälle yritykselle pidettyä valmennusta, jonka yhtenä osana oli tulisilla hiilillä kävely. Järjestäjät eivät olleet varmoja, kuinka hiilet tulisi käsitellä kävelyä varten, joten hiilillä kävelijät polttivat nahkansa ja saivat rakkoja jalkoihinsa. Sarasvuo kirjoittaa olleensa varma, ettei asiakas osta valmennusta enää koskaan. Asiakas kuitenkin osti. Seuraavalla kerralla valmentajat osasivat käsitellä hiilet niin, etteivät kävelijöiden jalat palaneet rakoille. Valmennettavat olivat pettyneitä. Edellinen valmennus oli synnyttänyt huikeita tarinoita ja uudet valmennettavat odottivat samanlaista kokemusta.

Kirkkaasti kirjoitettu.

JK
juha.kesanen@selede.fi

Kauppakassi kävi meillä

Tuli sitten meidänkin kokeiltua HOK-Elannon Kauppakassi-palvelua. Myönnän heti, että aloite tuli puolisolta ja tätä tilausta pohjusti keskustelut ystävien kanssa. Mekin tilasimme ruoat kotiovelle. Nyt ei enää periaatteessa tarvitsísi ikinä rynniä hiki hatussa ruokakaupassa.

Palvelu toimii siten, että kyseisillä verkkosivuille tehdään omat tunnukset. Kirjautua voi myös Facebook-tunnuksilla. Sitten tehdään ja maksetaan ostokset.

Seuraavana päivänä sekä tekstiviestillä että sähköpostilla ilmoitettiin siitä, että tuotteet on kerätty. Toisella viestillä ilmoitettiin, milloin tuotteet on otettu kuljetukseen eli milloin ne tuodaan kotiin. Ruokien kotiintuontiaika ilmoitettiin kahden tunnin tarkkuudella.

Niinhän se sitten Kauppakassi-auto pärähti pihaan sovittuna aikana ja sieltä tuotiin oikeat tuotteet. Hieman mietitytti kasvisten ja hedelmien kunto, mutta hyviä olivat.

Kuljetus maksoi 7,90 euroa. Se on sinällään aika iso summa, mutta jos kaupassa tehtävät heräteostokset jäävät pois ja aikaa käyttää mieluummin muuhun kuin ruokakaupassa käyntiin ja kerralla tilaa reilummin, niin sen ehkä pystyy maksamaan.

Palvelun saanti on myös rajoitettu. Sitä ei taida olla kuin suuremmissa kaupungeissa.

Kaiken kaikkiaan Kauppakassi-palvelu oli asiakaskokemuksena oikein myönteinen. Ruokien tuoja oli mukava ja iloisesti yllättynyt kun kerroin, että ollaan tässä ensimmäistä kertaa asialla.

Kyllä me vielä ruokakaupassa tullaan käymään, mutta eiköhän me tätäkin palvelua vielä käytetä. Ehkä seuraavaksi kokeilemme Citymarketin kotiinkuljetuspalvelua.

Ruoat kotiovelle.

Kerralla reilummin.

JK
juha.kesanen@selede.fi

Anna uudenvuodenlupaus kaverin kanssa

Uudenvuodenlupaukset ovat monesti yhden miehen tai naisen lupauksia. Mitä jos löytyisikin kaveri, kenen kanssa mennä kohti uudenvuoden tavoitetta. Kaverin tuki voisi auttaa tavoitteen toteutumisessa. Tavoitteeseen pääsyä voisi myös yhdessä juhlistaa.

Tavoitteita asettaessa kannattaa miettiä tavoitteiden vaikutuksia itselle. Tietysti tavoitteen toteutumisen pitää olla itselle tärkeä ja myönteinen. Esimerkiksi kuntoilun aloittaminen tuottaa itselle hyvää nyt ja tulevaisuudessa.

Tavoitetta kannattaa miettiä myös läheisten näkökulmasta. Vaikka tavoite voi olla itselle tärkeä, voi tavoitteen saavuttaminen vaatia kohtuuttomia läheisiltä. Vaikka haluaisin kiivetä Mount Everestille, tämä tavoite on monessa mielessä kohtuuton läheisilleni. Puoliso joutuisi hoitamaan lapset monta kuukautta yksin. Riskinä on myös se, että lapset saattaisivat jopa menettää isänsä.

Uudenvuoden tavoitetta voi konkretisoida grow-mallin* avulla. Ensin määritellään tavoite (goal). Toiseksi arvioidaan nykytilanne (reality) ja kolmanneksi mietitään mahdollisia esteitä (obstacles), joita voi olla tavoitteen saavuttamisen tiellä. Neljänneksi pohditaan vaihtoehtoja (options), joilla päästään esteiden ohi. Viidenneksi määritellään ne teot (way ahead), joilla tavoitteeseen käytännössä päästään.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!


*Luin Grow-mallista Matti Alahuhdan Johtajuus. Kirkas suunta ja ihmisten voima -kirjasta. Lue kirjaa käsittelevä blogiteksti täältä.

Olipa tavoite mikä tahansa, sitä kohti olisi parempi mennä kaverin kanssa.

JK
juha.kesanen@selede.fi

Kun kuperkeikka pyörryttää

On etuoikeus, kun omalla asuinalueella on paljon erilaisia palveluja lapsiperheille. Kiireen keskellä ja pimeänä vuoden aikana ei jaksa kulkea kauas lasten harrastusten perässä.

Onneksi Viikissä on hyvä Latokartanon liikuntahalli, jossa Helsingin kaupungin liikuntavirasto järjestää mm. temppujumppaa 3 - 4-vuotiaille ja perhejumppaa 2 - 3-vuotiaille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Eikä mitä tahansa jumppaa vaan erittäin laadukasta.

Yksi lapsistamme käy temppujumpassa. Temppujumpan vetäjä pitää hienosti ohjat käsissä vilkkaimpienkin lasten kanssa. Hän muistaa kivalla tavalla myös aikaisemmin hänen ryhmässään olleet lapset. Jumpat ovat monipuolisia ja vaihtelevia. Todellista ammattitaitoa osoittaa se, kuinka hyvin noin 15 pienen lapsen ryhmä pysyy kasassa.

Minä käyn kahden lapseni kanssa perhejumpassa, jossa myös vanhemmille tulee hiki. Ohjaaja on tosi mukava, taitava ja hän toimii hienosti lasten kanssa. Myös vanhemmat innostuvat kokeilemaan esimerkiksi siltoja ja päälläseisontoja. Kuperkeikkojen jälkeen pää on hieman pyörällä, mutta niitäkin tulee tehtyä.

Liikuntahallissa jumpat ovat isossa salissa, joten lapsilla on tilaa juosta. Mikäpä sen parempaa, kuin viedä lapset sateella valoisaan halliin juoksemaan ja hyppimään.

Jumpat ovat myös edullisia yksityisten palveluntarjoajien jumppiin verrattuna. Kaupunki tukee niitä huomattavasti. Toisaalta, jos nämä jumpat onnistuvat herättämään lapsissa ja aikuisissa liikunnan intoa, tulee tuki moninkertaisena takaisin vuosien kuluessa esimerkiksi vähentyneinä terveydenhuoltokuluina.

Isi tuu perässä.


JK
juha.kesanen@selede.fi

Pikku kakkosta ja kakkosolutta

Kuulin jutun vanhemmasta, jolla on tapana laittaa lapset katsomaan Pikku kakkosta. Sitten hän avasi itselleen kakkosoluen ja nautiskeli sitä samalla kun hän valmisteli perheelleen päivällistä.

Yleisradion TV kahden Pikku kakkonen on tullut televisiosta jo lähes neljäkymmentä vuotta. Ensimmäinen Pikku kakkonen tuli nimittäin televisiosta jo tammikuussa 1977. Itsekin muistan katselleeni sitä pikkupoikana ja hyvä se oli jo silloin. Silloin ei tosin ollut mainoskanavia, yleareenoita tai netflixejä määrättömine tarjontoineen.

Pikku kakkonen on luotettava palvelu lapsiperheille. Se tarjoaa taktisen lepotauon myös vanhemmille kiireisen päivän jälkeen. Sen ohjelmisto on luotettavaa ja turvallista - ammattitaitoisesti ja viisaasti valittu ohjelmisto rauhoittaa usein myös vilkkaammat lapset.  Ohjelman vetäjiksi löytyy vuosi toisensa jälkeen mukavasti lapsille puhuvia naisia ja miehiä. Mukavaa on myös se, ettei Ylen kanavilla ole lapsille suunniteltuja mainoksiakaan, koska rahoittajina ovat veronmaksajat eli me.

No, jos nyt jotain hieman pelottavaa Pikku kakkosesta hakemalla hakee, niin Tuttiritarissa vilahteleva Robin Huttunen on ollut yhdelle lapsistamme hieman pelottava, Muumeissa on joskus ollut jännittäviä kohtauksia ja ilmeisesti uusimmassa Maltin ja Valtin joulukalenterissakin on joku kohta ollut hieman jännä. No näistäkin on selvitty ilman suurempia traumoja.

Pikku kakkosta voi pitää jopa varhaiskasvatuksena, jos ei jo ihan ennaltaehkäisevänä lastensuojelutyönä. Se on monelle suomalaiselle osa lapsuutta. Kiitos Ylelle siitä.

Pikku kakkosen -logo. Kuvakaappaus täältä.


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne