tiistai 19. kesäkuuta 2018

Aurinko paistaa sukujuhlissa

Aion jatkossa mennä kaikkiin sukujuhliin mihin vain kutsutaan. Kesäloma on hyvää aikaa käydä sukuloimassa ja sukujuhlissa.

Suku kertoo paljon siitä, kuka olen ja mistä tulen. Vanhoilta sukulaisilta kuulee juttuja suvun vaiheista. Monelle vanhemmalle sukulaiselle vierailu voi olla, jos ei nyt kesän, niin ainakin viikon kohokohta. Eikä sitä tarvitse jäädä sukuloidessa asumaan eikä väkisin tuppautua, mutta pienikin visiitti voi ilahduttaa paljon.

Sukulaisten luona käyminen kertoo myös omille lapsille heidän juuristaan, sukupolvien ketjusta ja suvun jutuista ja paikoista. Serkkujen kanssa voi ihmetellä yhteisiä juuria ja muistella lapsuuden mummola- ja sukulaiskokemuksia.

Erilaiset suvun juhlat ,kuten häät, ristiäiset/nimiäiset ja hautajaiset tuovat sukulaiset luontevasti yhteen. Häät ovat tärkeät myös suvulle ja ystäväpiirille, vaikka hääparin päivästä onkin kyse. Ja vaikka hääpari ei pelkästään itsensä takia halua juhlia pitää, voi tämä sukulaisnäkökulma olla yksi kannuste pitää juhlat.

Jos ei kyse ole kovin riitaisasta suvusta, yhteiset juhlat lähentävät ja lujittavat sukulaissuhteita. Läheiset sukulaiset voivat lohduttaa myös läheisensä menettäneitä. He kantavat mukanaan muistoja vainajasta.

Ei kun sitten vaan sukuloimaan ja sukujuhliin. Hyvää kesää kaikille lukijoilleni! Palataan asiaan lomien jälkeen.
 
Suku kertoo kuka olen ja mistä tulen.

JK

juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Nämä viisi asiaa on hyvä oppia palomiehiltä

Viime tiistaina 12.6. oli Helsinki-päivä. Monen lapsiperheen ykköskohde on paloasema. Mekin olemme jo useamman kerran käyneet Herttoniemen paloasemalla ja sinne suuntasimme nytkin - se oli meille se ainoa Helsinki-päivän kohde ja oli siellä muitakin lapsiperheitä.

Siinä paloautoihin ja -kalustoon tutustumisen yhteydessä jututin yhtä palomiestä. Lyhyessä ajassa palomies kertoi monenlaisia asioita, jotka herättivät ajatuksia, joita voisi ottaa huomioon muutenkin työelämässä ja eri palveluissa.

1) Pitää osata pyytää apua eikä leikkiä sankaria. Useamman kerran palomies sanoi, että työssä on tärkeä pyytää apua, jos vähänkin siltä tuntuu. Avun pyytäminen voi tarkoittaa sitä, että isokokoisen potilaan kantamiseen tarvitaan nosto- tai kantoapua. Polisiin apua voi tarvita, jos esimerkiksi asiakas käyttäytyy aggressiivisesti. Avunpyytäminen tärkeä osa työtä ja riskien pienentämistä.

2) Työvälineet paikallaan, kunnossa ja valmiina. On selvää, että työvälineet on aina kunnossa ja huollettu. Mitä siitä tulisi, jos esimerkiksi hälytyksen tullessa pitäisi alkaa etsiä vaatteita ja tankata paloautoa ennen kuin pääsisi matkaan. Oikeastaan tämä tavaroiden paikallaan oleminen tai yksinkertaiset tiedostopolut liittyvät vähän lean-ajatteluun.

3) Henkinen ja fyysinen kunto pitää olla kohdallaan. Palomiehen täytyy olla henkisesti ja fyysisesti teräskunnossa, että jaksaa ja pystyy suorittamaan hälytystehtävät. Samalla lailla muissakin töissä on erilaisia vaatimuksia ja jotta ne pystyy tekemään, pitää olla toimistotöissä ainakin hyvässä henkisessä kunnossa vaikkei ehkä fyysistä kuntoa niin tarvitsisikaan.

4) Yhdessätoimimisen taito ja joukkuepelaaja. Palomiesten pitää pystyä toimimaan haastavissa tehtävissä yhdessä toisten kanssa. Jokaisella on oma tehtävänsä ja roolinsa. Kaikkien panosta tarvitaan. Harvassa työssä tehdään nykyään töitä ihan yksin.

5) Omien rajojen tunteminen. Palomiesten pitää tunnistaa omat henkiset ja fyysiset rajansa. Esimerkiksi ikääntyminen tuo rajoitteita ainakin joihinkin palomiesten tehtäviin. Silloin on tärkeä tunnistaa riskienhallinnankin näkökulmasta omat rajansa. 
 
Pitkät perinteet.


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Näistä viidestä asiasta tiedät olevasi 50-vuotias

Ikääntyminen palvelee ihmisyyttä. Näin ei ajatellut hiljattain 50 vuotta täyttänyt ystäväni, joka piti murheellisena hetkeä, jolloin ikä alkoi alkaa viitosella. Itse en ole vielä 50 vuotta täyttänyt, mutta melko lähellä se hetki on.

Näistä asioista tiedät, että 50 vuotta alkaa olla mittarissa:

1) Urheilua enemmän harrastanut tietää, että 50 ikävuoden nurkilla jokainen päivä ei ole se ihan paras päivä. Tässä iässä ei ole varaa välivuosiin, sillä sieltä ei ole helppo palata. Kuntokin voi kuitenkin säilyä tai jopa parantua, jos jaksaa liikkua, ja jos ei ole ollut nuorempana ihan huippukunnossa. Aktiivisemmankin liikkujan kannattaa kuitenkin muistaa myös levätä.

2) Työelämässä ei 50-vuotiaassa juurikaan nähdä tulevaisuuden potentiaalia, vaikka eläkeikä tuntuu karkaavan ja työvuosia on vielä rutkasti edessä. Tässä iässä pitää pystyä tekemään ammattimaisesti ne tehtävät ja tulokset, joita odotetaan. Toisaalta, jos intoa riittää, uusia suuntiakin voi vielä hakea.

3) Kaverit eivät enää juuri soittele. Ainakin näin miehen ja perheellisen näkökulmasta on haikeaa, että enää ei ole samanlaista sosiaalista pöhinää kuin nuorempana. Aiemmin kaverit soittelivat ja kaikenlaista järjesteltiin. Ehkä kaikilla on elämä tasaantunut niin (hyvässä lykyssä työtä, parisuhde, perhettä), että aika, halu ja voimat eivät vain riitä. Kiva olisi juhlia enemmän, mutta juhlimisen laskua maksaa monta päivää hirveänä väsymyksenä. Ehkä ikääntyvien miesten testosteronitaso on laskenut siten, että enää ei tarvitse "voittavaa" jengiä ympärilleen. Ehkä somesta saa ihan tarpeeksi tietoa kavereiden menoista.


4) Tässä iässä monet ikätoverit ja moni ystävänikin on kokenut jo ainakin isän kuolemisen. Niin ihmisen ytimeen menevää kipua ja kaipuuta on vaikea sanoittaa. Monia muitakin lapsuuden läheisiä ja tärkeitä ihmisiä on jo kuollut. Tätä kautta myös lapsuuden tärkeät paikat voivat nousta uudella tavalla mieleen. Kipu, suru ja murhe kuuluvat tähän elämänvaiheeseen ja minulla on pieni epäilys, että se tulee jossain muodossa jatkumaan tästä eteenpäin. Ehkä läheisten menetykseenkin voi tottua ja oppia. Nämä ensimmäiset harjoitukset ovat melkein liian vaativia.

5) Eläkkeelle jäävät työtoverit eivät enää näytä ollenkaan vanhoilta. Lähinnä ihmetystä herättää, että miten noin nuorekkaat voivat jo jäädä pois työelämästä.

50-vuotiaana elämässä on ilojen lisäksi monenlaista murhetta ja haikeutta, joten ei siis ihme, että ystävänikin koki merkkipäivänään murheellisen hetken. Elämään kuuluu myös murhe... Tosin jossainhan vasta todettiin, että 50 on uusi 40 :-).


Tässä iässä aika juoksee.

Viiskymppinenkin ehtii valloittaa itselle sopivia vuoria.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Suositteluherkkyys ratkaisee hyvän palvelun

Asiakaspalvelun ja -lähtöisyyden vilpittömyyttä testataan silloin, kun organisaation omista palveluista tai tuotteista ei löydy sitä, mitä asiakas tarvitsee. Miten silloin toimitaan ja mitä asiakkaalle kerrotaan.

Hyvästä asiakaspalvelusta ja ammattitaidosta kertoo se, että näissä tilanteissa pystytään asiakas ohjaamaan sellaisen palvelun piiriin, josta arvellaan löytyvän asiakkaalle ratkaisu.

Näin kevätjuhlan kunniaksi voisin antaa kiitettävän arvosanan ainakin Helsingin Mikonkadulla sijaitsevalle Mikonkullalle ja Helsingin Sokoksen miestenvaateosastolle. Mikonkullassa myyjä tarkisti lastenkellojen tilanteen, mutta  kun sopivaa ei löytynyt, hän antoi hyvän vinkin, mistä kelloa voisi hakea. Kun Sokokselta ei löytynyt juuri ihan sopivasti istuvaa pikkutakkia, myyjällä oli ratkaisu siihen, mistä löytyisi. Kummastakin paikasta on osattu ohjata minut sellaiseen paikkaan, josta olen löytänyt tarpeitani vastaavat tuotteet. 

Hyvää kesää kaikille lukijoille.
 
JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Monipuolinen kielitaito tarpeen terveydenhuollossa

Kävin eilen nuoremman lapseni kanssa Pihlajamäen neuvolassa ikäkausitarkastuksessa. Odotusaulassa istuessani huomasin ihmetteleväni, kuinka monen lapsen vanhemmat näyttivät maahanmuuttajataustaisilta. Ainakin yksi pariskunta oli japanilainen ja yksi vaikutti Lähi-idästä tulleelta.

En osannut arvioida kyseisten perheiden suomenkielen taitoa, kun he eivät suomea puhuneet. Jäin pohtimaan, että ainakin suurissa kaupungeissa terveydenhuollon ammattilaisten täytyy pystyä työskentelemään hyvin ainakin englannin kielellä. Jos ihan suomenkielisenäkin saattaa jotkut terveydenhuollon sanat ja asiat olla vieraita tai vaikeita ymmärtää, niin näiden keskustelujen käyminen ei ole helppoa, jos kumpikaan ei puhu äidinkieltään. Asioita ei pystytä sanomaan niin kuin halutaan vaan niin kuin kyetään.


Kun ei ole työntekijän ja asiakkaan tai potilaan välillä yhteistä kieltä, tarvitaan tulkkeja. Mikäli terveydenhuollossa tai sosiaalipalveluissakin herää voimakkaampi huoli, tulkkeja kannattaisi käyttää, vaikka yhteinen kielitaito riittäisi perustasolla laadukkaaseen vuorovaikutukseen. Lue Husin tulkkien käytöstä Lääkärilehdestä täältä.

Joka tapauksessa kielitaitoa tarvitaan ja sitä kannattaa kehittää jatkuvasti terveydenhuollossakin laadukkaan vuorovaikutuksen ja hyvän sekä vaikuttavan palvelun edistämiseksi. Sekin on hyvä, että hiljalleen alkaa olla ainakin jo toisen polven maahanmuuttajia töissä terveydenhuollossakin. He pystyvät ymmärtämään samantaustaisten kieltä ja kulttuuria paremmin. He tietävät miten asiat kannattaa esittää, jotta päästään esimerkiksi hyviin hoitotuloksiin.



Paperiselle sai sähköiselle sanakirjalle tulee olemaan entistä enemmän käyttöä myös terveydenhuollossa.


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi



torstai 17. toukokuuta 2018

Yhdessä syöminen on mukavaa

Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, että pitkään jatkuneen ruoanjaon tai ruokajonojen rinnalle tulee yhteisiä ruokailuja. Mielestäni idea on hyvä, vaikka osa ruoka-avun saajista varmaan ainakin aluksi voi karsastaa yhteisiä aterioita - "minulle rittää ruokakassi". Yhdessä on kuitenkin mukavampi syödä kuin ihan yksin.

Osalle ruoka-avun saajista yhteiset ruokailut lisäävät hyvinvointia ja sosiaalisia kontakteja ja vähentävät näin huono-osaisuuteen vahvasti vaikuttavaa yksinäisyyttä. Jos jollekin riittää tiettynä hetkenä vain ruokakassi, voivat yhteiset lounaat jossakin vaiheessa alkaa kiinnostaa. Jo pelkästään se, että olisi mahdollisuus syödä toisten kanssa voi jo lisätä hyvinvointia. Omat valinnan mahdollisuudet lisääntyvät.

Uusien ideoiden lanseeraaminen ei ole aina helppoa. Uusi tapa vaatii aikaa ja totuttelua ja toteuttajiltakin sitkeyttä ja voimia. Yhteisruokailun viestintään, markkinointiin ja muidenkin ihmisiä auttavien julkisten palvelujen (mm. terveys, sosiaalityö, työllisyys) ja järjestöjenkin toiminnan liittämisessä ruokailun yhteyteen voisi hyvinkin käyttää palvelumuotoilun keinoja.

Ja tietysti yhteisen ruokailun kruunaa hyvä ja laadukas ruoka. Jos ruoka on hyvää, silloin syöjiä varmasti piisaa. :-)
 

Jokapäiväinen leipämme maistuu paremmalta toisen kanssa syötynä.

JK

juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi





lauantai 12. toukokuuta 2018

Sosiaalityö digitalisoituu, mutta hitaasti

Terveydenhuollon puolella on kova terveyden huollon digitalisaatio käynnissä, sosiaalityön puolella ei ole samanlaista imua nähtävissä ainakaan julkisessa keskustelussa.

Yksi hyvä sovellus voisi olla sellainen, jolla lastensuojelun asiakaslapset ja -nuoret saisivat suoraan yhteyden sosiaalityöhön, jos on joku hätä. Tällaisen puhelimen voisi vaikka sosiaalitoimi lainata asiakkuuden ajaksi. Se voisi antaa lapselle turvaa ja tiedon siitä, että joku aikuinen vastaa, jos on hätä. Tiedän, tässäkin on varmaan monta tietoturvaan liittyvää asiaa. Tiedän, että jotkut nuoret voisivat ihan hupimielessä olla yhteydessä, mutta eikös se juuri tuo ja luo turvaa, että ei tarvitse olla hädässä yksin.

Yksi mielenkiintoinen ja sosiaalityöntekijätuttuni ideoima palvelu on Socfinder. Sen avulla kunnan sosiaalityöntekijä voi etsiä nopeasti sijoitustarpeessa olevalle lapselle sijaishuoltopaikan.

Kaikki digitaaliset sovellukset, jotka nopeuttavat ja helpottavat arjen työtä ovat sosiaalityössäkin tervetulleita. Jos tiedät, niin vinkkaahan vaikka tuonne kommentteihin hyviä sosiaalityön digitaalisia palveluja.

Socfinder helpottamaan sosiaalityötä. Kuvakaappaus Socfinderin www-sivulta.

JK

juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi