lauantai 22. heinäkuuta 2017

Polttaa pikitie miestä

Lasten kanssa liikkuessa tulee ympäristöä katsottua vähän eri silmin. Hiljattain meidän piti jäädä pitkäksi aikaa katsomaan, kuinka Lemminkäisen asfalttityöporukka päällysti lähikadulla jalkakäytävää. Selvähän se on, että asfaltointi on jonkun tekemää palvelua ja tässä tapauksessa pörssiyhtiö Lemminkäinen oli asialla.

Kun seurasimme asfaltin valmistumista tihkusateessa, kiinnitin huomioni työporukan työskentelyyn. Siitä huomasi, että kyseessä oli ammattimiehet. Jokainen näytti tietävän oman hommansa. Kuka käytti asfalttikonetta, kuka ajoi jyrällä, kuka huolehti, että jälki on siistiä ja pari kaveria heilui lapioiden kanssa. En nyt ollut ihan varma, kuka oli porukan vetäjä, eikä sillä kai olekaan niin väliä, koska homma eteni.

Kiinnitin huomiota myös työporukan työskentelyhenkeen. Aina välillä näytti siltä, että joku juttu tai ele oli sellainen, että se sai yhden tai useamman suun hymyyn. On varmaa, että tuollaisissa hommissa pitää olla joukkuepelaaja. Pienen yhteisen huumorin avulla asfaltti valmistuu kepeämmin.

Asfalttiporukka työssä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @Juhake
www.selede.fi

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Yleisessä saunassa - piippuhyllyn puolella

Selvästi oli mennyt liian pitkä aika siitä, kun viimeksi olin käynyt Kotiharjun yleisessä saunassa, joka sijaitsee Helsingissä kivenheiton päässä Sörnäisten metroasemalta.

Kotiharjun saunassa voi aistia vielä vuosikymmenten takaisten yleisten saunojen jälkilöylyt. Ajan, jolloin alueen kortteleiden kerrostaloissa ei ollut omia saunoja, eikä muutenkaan asuntojen peseytymistilat olleet kummoiset. Paikkaa ei ole turhaan siloteltu. Palvelu on hyvää, ystävällistä ja aitoa.

Tällä kertaa kävin ensimmäisen kerran myös privaattisaunan puolella, kun illan isäntämme oli varannut sen meille. Siellä oli kiva kokoontua omassa huoneessa pöydän äärellä ja käyttää omaa sähkösaunaa. Sieltä pääsi käymään myös yleisen saunan puolella yhdessä maailman parhaimmassa puulämmitteisessä saunassa. Kävin siellä tällä kertaa myös piippuhyllyllä, jossa on aina kovimmat löylyt. Visiitti piippuhyllylle jäi tosin lyhyeksi löylyn heittämisen jälkeen. Sen verran kuuma paikka se oli.

Mahtava sauna, jonne pitää viedä myös lapset saunomaan.

Tunnelmaa miesten puolelta. Kuvakaappaus Kotiharjun saunan nettisivuilta.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Nasta reissugaidi

Helsingissä liikkuminen onnistuu parhaiten julkisella liikenteellä. Vuoroja menee usein ja reittejä on paljon. Reittioppaan avulla löytää helposti sopivan reitin minne sitten onkaan menossa.

Vaikka olenkin käyttänyt reittiopasta usein, huomasin vasta hiljattain, että reissugaidin avulla voi tsögaa reittejä stadin slangillakin. Toivottavasti tämä mahdollisuus ei jää pois uudessa reittioppaan versiossa, sillä vaikka kaikki helsinkiläiset eivät ole slangia koskaan puhuneetkaan, on slangi silti osa helsinkiläístä kulttuuria.

Reittiopas-palvelu on ollut käytössä suomen, ruotsin, venäjän ja englannin kielellä sekä stadin slangilla. Ehkä siitä voisi olla vielä eestin, somalin ja saamenkielisetkin versiot.

Tsögaa reitti stadin slangilla.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

maanantai 26. kesäkuuta 2017

39 matkustajaa ja yksi kani

Lähdin juhannuksen viettoon bussilla ja mukanani oli yksi lapsistani. Kun elää hetkessä niin niinhän siinä kävi, etten ollut ostanut lippuja ajoissa. Ja kun sitten juhannusaaton aamuna yritin ostaa bussilippuja mobiilisti, ei se enää onnistunut. Ei auttanut muuta kuin lähteä Kampin terminaaliin jonottamaan bussiin.

Ensimmäinen bussi, joka oli Onnibussi, oli jo täynnä, eikä sinne mahtunut kyytiin. Seuraavan bussin lähtemiseen oli puoli tuntia aikaa. Kampin lipunmyyntipisteestäkään ei saanut enää ostaa lippuja ennakkoon, joten ei meidän auttanut kuin rynnätä äkkiä jonottamaan sen laiturin ovelle, josta seuraava bussi Porin suuntaan lähtisi. No ehdittiin toiseksi jonossa.

Hieman jännitti, että mahtuisimmeko tähänkään bussiin. Minulla kävi jo mielessä, viettääkö perhe juhannuksen kahdessa eri paikassa.

Sitten paikalle tuli kaksi Satakunnan liikenteen bussia. Huokaisin helpotuksesta. Kyllä me jompaan kumpaan mahduttaisiin.

Ennen kuin pääsimme bussiin, toinen kuskeista kertoi ystävällisesti matkustajille kuinka toimitaan. Matkan jouduttamiseksi kuskit olivat sopineet, että toinen pysähtyy matkan varrella toisilla paikkakunnilla ja toinen pysähtyy toisilla paikkakunnilla. Tämän ohjeistuksen jälkeen mekin säntäsimme meille sopivampaan bussiin.

Huh helpostusta. Pääsimme matkaan ja otimme matkaherkut esille. Lopullisesti tunnelman rentoutti ja juhannusfiiliksen toi kuljettajan matkan alussa kuuluttama ilmoitus. "Tervetuloa Satakunnan liikenteen bussiin. Meitä on kyydissä 39 matkustajaa ja yksi kani. Oikein hyvää matkaa ja juhannusaattoa kaikille."


Juhannuskyytiläiset: 39 matkustajaa ja yksi kani.


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Oppiminen on ihanaa – mistä koulusyrjäytyminen johtuu

Olen viime aikoina pohtinut syrjäytymistä ja koulusyrjäytymistä. Peruskoulusta syrjäytyminen voi johtaa syrjäytymiseen ammattiopinnoista ja heikentää näin myös työllistymistä. Syrjäytyneiden tai sen vaarassa olevien nuorten määrän on hieman eri perusteluin arvioitu olevan 14 000 - 100 000 (THL).

Oma peruskouluni meni perseelleen. Johtuiko sitten useista muutoista tai mistä, mutta monta vuotta meni niin, että en tehnyt läksyjä. Vain harvalla koulu menee hyvin, jos ei koskaan tee läksyjä. Opetus oli hepreaa. Oppimisen tasoni ja opetus eivät kohdanneet. Oppimisen iloa en päässyt kokemaan. Vaikkei se päälle päin näkynyt, se ahdisti. Kahdeksannella luokalla lintsasin paljon koulusta.

Meillä oli lähiöpoikien porukka joka lintsasi yhdessä. Tupakoitiin ja keksittiin kaikenlaista.

Jotenkin onnistuin luovimaan niin, että en jäänyt lintauksesta kunnolla kiinni. Ehkä opettaja ei viitsinyt soitella kotiin? Poissaololappuja pystyi väärentämään eikä 1980-luvulla Wilmasta vielä haaveiltukaan. Pahimmaltahan se olisi tuntunut, jos asiaan olisi kunnolla puututtu, vaikka se olisi ollut minulle parasta.

On selvää että huonosti kouluun kiinnittyneet lapset ja nuoret ahdistavat myös opettajia. Pitäisi edetä opetussuunnitelman mukaan ja osa oppilaista ei halua tai pysty oppimaan sitä, mitä pitäisi.
 
Olin hiljattain kuulemassa hienon Monikielinen ohjaus -hankkeen kokemuksia. Hankkeessa tuetaan maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja heidän vanhempiaan Helsingin kouluissa. Tällä hetkellä on joillekin kouluille palkattu työntekijöitä, jotka tukevat ja auttavat koulunkäynnissä lapsia ja perheitä. Hankkeessa on käytetty yhteiskehittämisen metodeja eli otettu oppilaat ja vanhemmat mukaan toimintamallin kehittämiseen, pyritty oikeasti ymmärtämään maahanmuuttajalasten tilannetta koulussa ja tämän pohjalta on kehitetty mm. monikielisten ohjaajien tehtäväkuvia.

Tunnistin hankkeen kokemuksista juuri sen, että monelle maahanmuuttajalle ei välttämättä tule mukavia ja iloisia oppimiskokemuksia, koska esimerkiksi kielitaito ei riitä siihen, että pystyisi oppimaan.
 
Koulusyrjäytymisen ratkaisu on oppijakeskeinen opetussuunnittelu. Ensin selvitetään ja ymmärretään oppilaan osaamisen taso ja opetus suunnitellaan lähtemään siitä tasosta ilman syyllistämistä. Osaamisen taso voi olla pöyristyttävänkin matala verrattuna vaikkapa keskivertoon ikätoveriin. Vain tätä kautta tulee onnistumisen kokemuksia ja voi syntyä oppimisen iloa. 

Lisäksi oppilaalle kerrotaan, että kaikkeen oppimiseen vaaditaan työtä. Virheet ja epäonnistumiset ovat normaalia oppimisessa. Harjoitus tekee mestarin ja mestari tekee harjoituksen. Edistyminen on hyvä näyttää ja edistymistä voi hyvin myös juhlia.

Suomella ei ole varaa menettää yhtään lasta ja nuorta koulusyrjäytymiselle. Kaikilla lapsilla on taitoja ja kykyjä, jotka pitää saada esille. Kaiken lisäksi globalisoituvassa maailmassa monella maahanmuuttajalapsella on aikuistuessaan esimerkiksi kaupankäynnissä tarvittavia kieli- ja kulttuuritaitoja, joita on syytä muistaa arvostaa.

Oppiminen vaatii keskittymistä.


 
JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Teatteri sai lähiöjätkät tähyilemään pilviin

Törmäsin twitterissä Tommi Laition (@tommilaitio) "maailmanselitykseen", jonka tarkoituksena oli selittää, miksi Helsingissä kannattaa panostaa kulttuuriin ja vapaa-aikaan (ks. kuva). Tommi Laitio toimii kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan (kulttuuri, liikunta ja nuorisotoimi) johtajana. Hienoa, että Tommi laittoi luonnostelemansa kuvan twitteriin nähtäväksi ja kommentoitavaksi. Kuva inspiroi minuakin.

Laition kuva toi minulle mieleeni muiston nuoruudestani ja siitä, kun teatteri tuli käymään yhteen Jyväskylän lähiöön ja lähiöjätkien elämään. Taisin olla itse siinä 13- tai 14-vuoden kieppeillä. Porukkamme vietti aikaa yhden perhepuiston ympäristössä. Suurin osa tupakoi, alkoholia kokeiltiin, koulusta lintsaus oli arkea ja vanhimmat kaverit olivat saaneet jo tuomioita rikoksista. Taisipa joku olla ollut jo vankilassakin.

Yhtenä kesänä perhepuistoon tuli joku nuorten aikuisten teatteriryhmä. En nyt muista tarkalleen mistä näytelmä kertoi, mutta ainakin meitä pyydettiin katsomaan pilviä. Sen muistan, että tämä normaalisti meluava nuorisojoukko katsoi näytelmää aivan hiljaa ja keskittyneesti. Näytelmä teki suuren vaikutuksen ja muistan olleeni haikein mielin, kun teatteriryhmä lähti puistostamme pois.

Jos katsotaan Laition kuviota, teatteri oli "hyvä sisältö", joka  tuli aivan uuteen paikkaan. Näytelmä sai ainakin "mielen liikkeelle" ja kosketti hyvällä tavalla mieltä ja toi ainakin hetkeksi "hyvinvointia". Eikä ainoastaan hetkeksi, koska tämä muistijälki on kestänyt yli 30 vuotta.

Helsingissä uudella kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla on huikea mahdollisuus tuottaa esimerkiksi juuri nuorille ja vaikkapa nuorisotaloille saakka hyvinvointia lisäävää toimintaa esimerkiksi kulttuurin, taiteen ja liikunnan keinoin.




T. Laition kuva, miksi Helsingissä kannattaa panostaa kulttuuriin ja vapaa-aikaan. Kuvakaappaus Twitteristä.


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Hyvää mittaamaan

Me-säätiö on tehnyt hyvää työtä miettimällä hyvinvointia lisäävän toiminnan vaikuttavuusketjua Hyvän mitta -hankkeessa. Hankkeen tarkoituksena oli tuottaa tietoa resurssien vaikuttavasta käytöstä.

Hyvän mitta -mallia (ks. kuva) voidaan hyvin käyttää minkä tahansa organisaation palvelun tai kehittämishankkeen suunnitteluun, vaikka Me-säätiö onkin keskittynyt pääosin lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymisen vähentämiseen.

Hyvän mitta -mallissa vastaus siihen, mitä halutaan, löytyy tarpeen, vision ja vaikuttavuuden kautta. Se, mitä konkreettisesti halutaan toiminnalla saavuttaa ja mitä myös mitataan, löytyvät tarkastelemalla tavoitteita ja tuloksia. Konkreettinen tekeminen tulee näkyviin toimenpiteissä ja resurssien käytössä.

Monen organisaation palvelun tai hankkeen vaikuttavuusketju saattaa jäädä helposti vaillinaiseksi. Esimerkiksi tarve voidaan perustella hyvin, mutta tavoite ja tulokset voivat olla epäselvät. Joskus tavoite ja odotettu tuloskin voi olla selvä, mutta resursseja ja tuloksia tuovia toimenpiteitä ei ole kovin tarkasti mietitty.

Hyvän mittaa voi käyttää hyvin myös toiminnan tarkistuksen, laadun kehittämisen ja arvioinnin kehikkona. Tarkemmin malliin voit tutustua Hyvän mitta raportista (osa 2).


Hyvän mitta. Kuvakaappaus täältä


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi