keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ensimmäisen kerran Kannassa

Kävin tässä hiljattain katsomassa ja kokeilemassa ensimmäistä kertaa Kanta-palvelua, johon tulee kootusti erilaiset terveystiedot. Kantaan kirjautuminen vaatii ns. vahvan tunnistautumisen eli vaikkapa pankkitunnukset.

Tämä palvelu on kyllä näppärä, sillä sitä kautta voi seurata vaikkapa erilaisia omaan terveyteen liittyviä asioita, vaikkapa veriarvoja tai lääkärikäyntien tietoja.

Ainoa asia tietenkin on se, osaako käyttäjä itse tulkita esimerkiksi laboratoriotuloksia. Mielestäni palvelussa pitäisi olla tulosten yhteydessä selkeästi sanottu esimerkiksi se, ovatko jotkut arvot liian korkeita. Tietenkin toivon, että lääkäri tai hoitaja soittaisi, jos jokin ei ole kunnossa. Toivottavasti näin tehdäänkin. No toivottavasti ei soittoa kuulu ja terveys säilyy jatkossakin hyvänä.


www.kanta.fi


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi



keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Koulu paikasta palveluksi

Aalto-yliopiston julkaisemassa Aalto University Magazinessa (21/2018) oli juttu Koulu palveluna -mallista, jota toteutetaan Otaniemen kampuksella yliopiston, lukion ja yritysten yhteistyönä.

Mallin mukaan "koulu ei ole rakennus tai paikka, vaan yhteisen ajattelun ja oppimisen alusta". Yhteisessä alustassa voidaan nähdä olevan tilat, opetus ja erilaiset hankkeet. Jutun mukaan mallista ollaan kiinnostuttu, koska "uusi tapa oppia, opettaa ja toimia yhteisönä kiinnostaa".

Tämän tyyppinen oppimisen alustatalous tuntuu viisaalta, vaikkakin se vaatii opiskelijoiden ohjaukselta enemmän resursseja ja toimijoiden omienkin ennakkoajatusten ravistelua. On tärkeää, että eri tahot hahmottavat oman merkityksensä alustan kokonaisuuden osana. Jos kaikki toimijat näkevät olevansa osa kaikkia hyödyttävää oppimisen alustaa, on helpompi sitoutua toimintaan.

Saman tyyppistä alusta-ajattelua voisi varmaan vielä lisätä ja tuoda myös vaikkapa erilaisiin palveluihin esimerkiksi sosiaalialalla, työvoimahallinnossa ja miksei myös rikosseuraamusalalla. Siinä eri toimijat tuovat oman osuutensa osaksi palvelualustaa.

Yksilön elämän voisi nähdä kulkevan erilaisten alustojen kautta yhdistyen elämänalustaksi tai elämänkouluksi.

Kirjasto on yksi oppimisen alusta monille eri oppijoille ja oppilaitoksille.
JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

torstai 1. helmikuuta 2018

Lapsivaikutukset ja arjen päätökset

Olen hiljattain pohtinut paljon lapsivaikutusten arviointia. Sillä tarkoitetaan erilaisten päätösten ja toimenpiteiden vaikutuksia lapsiin. Vaikutukset voivat olla suoria tai epäsuoria, lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia. Vaikutuksia voidaan arvioida ennakkoon, toteutuksen aikana ja jälkiarviointina (ks. esim. THL).

Erityisesti julkisten asioiden yhteydessä, vaikkapa lainsäädännön tai lasten palveluita koskevissa asioissa (lastensuojelu, terveydenhuolto, koulutus, varhaiskasvatus...) voidaan tehdä lapsivaikutusten arviointia. Esimerkiksi uuden alkoholilain yhteydessä tehtiin lapsivaikutusten arviointia ja vaikka uusi alkoholilaki nähtiin lasten kannalta huonona, lakimuutos ikävä kyllä toteutettiin eli haitat lapsille hyväksyttiin.

Erilaisten vaikutusten arvioiminen ei ole kuitenkaan ihan helppoa ja monenlaiset intressit on perusteltavissa jostakin näkökulmasta. Esimerkiksi panimoteollisuus tuottaa työpaikkoja, palkka- ja ja verotuloja, joilla taas pidetään hyvinvointiyhteiskuntaa yllä. Alkoholin suurkulutus perheissä on suurin lastensuojelun tarvetta aiheuttava tekijä, mutta muutama olut voi olla joillekin vanhemmille se ratkaiseva rentouttava tekijä, joka heijastuu lasten kasvatukseen myönteisesti.

Lapsivaikutusten arviointia voi ainakin jokainen vanhempi tehdä ja harjoitella omassa arjessaan. Ovatko omat päätökset ja teot lasten edun mukaisia tai jopa lapsia haittaavia. Siinäpä sitä haastetta piisaa ihan jokaiselle päivälle.


Miten arvioidaan lapsiin kohdistuvat vaikutukset.



JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

torstai 25. tammikuuta 2018

Tarvitseeko kännykkääsi juoksuttaa?

Nordea Henkivakuutus Suomi on tuomassa markkinoille liikuntaan kannustavan palvelun (Kauppalehti 17.1.2018). Palvelun avulla Nordean henkivakuutusasiakas saa  mitä tahansa liikuntaa harrastamalla suuremman korvaussumman henkivakuutuksestaan.

Palvelu toimii siten, että Nordean henkivakuutusasiakas liittyy ohjelmaan, lataa puhelimeensa Fjuul-sovelluksen, lisää tietojaan (ikä, paino, pituus ja liikkumistavoite) sekä antaa sovellukselle luvan lähettää tietoja Nordea Henkivakuutukselle. Sovelluksen käyttäjä saa itselleen tarkat liikuntaraportit, mutta Nordealle menee vain asiakkaan tunnistetiedot ja liikuntasuoritteista muutetut suorituspisteet. Asiakkaan pitää jatkaa liikuntaa jatkuvasti. Jos nimittäin asiakas ei liiku seuraavana vakuutusvuotena, korvaussumma putoaa perustasolle.

Jutun mukaan palvelu perustuu vakuutusmatematiikkaan eli varmaankin siihen, että henkivakuutuksia ei tarvitse maksaa asiakkaille niin paljon, jos ihmiset liikkuvat enemmän. Lehtijutussa todetaan, että ideaa voisi laajentaa myös ravitsemuksen, unen ja muutenkin tasapainoisen elämän suuntaan.

Mielenkiintoinen palvelu, josta syntyy paljon asiakastietoa Nordea Henkivakuutukselle. Koska puhelin näyttelee palvelussa niin isoa roolia, niin puhelimen pitää varmaankin olla mukana pallokentälläkin. Tietenkin kohtelias lenkille lähtijä voi kysyä muilta, tarvitseeko kännykkääsi juoksuttaa? Ehkä kännykän ulkoiluttamisesta voi syntyä uuttaa liiketoimintaa.

Kuhan ei olisi kännykkä unohtunut kotiin.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

torstai 18. tammikuuta 2018

Suvussamme on melkein Miss maailma

Moni tuttuni on joutunut sukututkimuksen pauloihin ja olen sitä jossakin suhteessa tehnyt itsekin (ks. Isoisä ilmestyi valokuviin).

Ehkä sukututkimus liittyy osaltaan keski-ikään ja siihen, että tutkimalla omaa sukua sijoittaa itsensä myös sukupolvien ketjuun, tiettyihin paikkoihin ja alueisiin. Sukututkimukset tuottavat palasia kysymyksiin, kuka minä olen ja mistä minä tulen. Esimerkiksi omaa juuriini liittyvää alueidentiteettiä määrittää se, että olen viimeiset parikymmentä vuotta asunut Helsingissä ja toisaalta minun juureni ovat Savossa. Olen kutsunut itseäni Itä-Helsingin savolaiseksi. 

Sain hiljattain käteeni varsin ison sukututkimuskirjan isänäidin puolelta. Sitä oli kiva lukea ja löysin sukutaulusta tietenkin myös itseni. Kirjasta teki kivan, että siellä oli sukutaulujen lisäksi myös juttuja suvusta ja sen vaiheista. Harmitti, kun en itse tullut aikoinani laittaneeksi tarkemmin kirjaa varten tietoja, kun sukututkijat niitä pyysivät.

Kyseisessä sukututkimuksessa kootaan hienosti oman sukumme tarinaa. Mieleen jäi myös se itsetuntoa hivelevä kohta, että tässä sukuhaarassani on myös miss Suomi vuodelta 1976. Ja tietysti hän olisi voittanut myös Miss maailma -tittelin, ellei vuonna 1975 Anne Pohtamoa olisi valittu Miss maailmaksi. Sukututkimuskirjan mukaan miss maailmaa ei valita samasta maasta kahtena vuotena peräkkäin.

Ja kappas, kun katsoin tarkemmin itseäni peilistä, erotin nuo sukumme ajattoman kauniit piirteet kasvoissani ;-).

Sukupuu ja sen juuret.




JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Rennommin intissä

Helsingin Sanomissa oli maanantaina (8.1.2018) juttua uudistuvasta varusmiespalvelusta, jonka yhtenä airueena toimii Porin prikaati. Saa nähdä, mitä uudistuksia juuri varusmiespalveluksen aloittanut yli 12 000 varusmiestä saa vastaansa. Muuttuuko varusmiespalveluskokemus entistä myönteisemmäksi.

Lehtijutussa Porin prikaatin komentaja eversti Rami Saari mainitsi, että hän haluaa eroon turhista käytännöistä, joilla ei ole koulutuksellisia perusteita. Tuloksiakin on Porissa uudistuksella tullut, kun varusmiespalveluksen peruskoulutuskauden keskeyttäneiden määrä on laskenut. Se, että mahdollisimman moni käy armeijan, sopii myös siihen, että Saari sanoo kuuluvansa vankkumattomiin yleisen asevelvollisuuden kannattajiin.

Pohdin tässä jutussa joitakin lehdessä mainituista uudistuksista. Kävin varusmiespalveluksen Mikkelissä ja Lappeenrannassa vuosina 1989 - 90. Nyt kumpikin varuskunta on jo lakkautettu. Itselleni ja omissa ystäväpiireissäni oli tuolloin itsestään selvää, että armeijaan mennään eikä sitä kyseenalaistettu. Ehkä ajattelen nyt armeijasta niin, että armeija ja uskottava puolustus on hyvä olla. Ainakaan minä en nuorena miehenä huomannut samanlaista levottomuutta Suomen turvallisuudesta kuin tällä hetkellä. Ehkä mielessä pyöri silloin ihan muut ajatukset kuin nyt.

Huomion kiinnittäminen ensimmäiseen päivään

Kieltämättä ensimmäinen päivä armeijassa on erityinen. Sitä voi verrata sisäoppilaitokseen tai jonkinlaiseen vankilaan, jonne tulet yhtäkkiä tuiki tuntemattomien kanssa ja joudutte asumaan samassa tuvassa 24/7. Toisten määrittämä aikataulu ohjaa päivän ja viikon kulkua. Alussa kouluttajien kannustavat sanat ja huumorikin voivat laukaista ja katkaista kielteisiä ajatuksia siitä, että "mihin helvettiin tässä on tultu".

Tuen tarpeessa olevat pitää tunnistaa heti alussa

Saaren mukaan tukea tarvitsevat alokkaat pitää tunnistaa heti palvelusajan alussa. Jutussa mainitaan, että niillä alokkailla, joilla on vähän onnistumisia elämässä, keskeytyskynnys on matalampi. Näen, että armeija voi tarjota onnistumisen kokemuksia monelle miehelle ja nykyään naisellekin ja vahvistaa näin elämänhallintaa. Armeija luo myös hyvät puitteet ystävystyä ja näin vähentää yksinäisyyttä. Tästä näkökulmasta se uudistus, että varusmiesjohtajat majoittuvat varusmiesten kanssa samaan tupaan, voi olla hyvä juttu. Hyvä varusmiesjohtaja pystyy kouluttajien ohella kiinnittämään huomiota myös ryhmän dynamiikkaan ja siihen, ettei kukaan jää yksin ja ettei ketään kiusata.

Vapaa-ajan ja palvelusajan selkeä erottaminen

Yhtenä uudistuksena on vapaa-ajan ja palvelusajan selkeämpi erottaminen. Vapaa-aikana voi olla rennommin ja älypuhelimella voi olla läheisiin helposti yhteydessä. Oma siviilielämä säilyy, vaikkapa somen välityksellä. Omana varusmiesaikana oli muistaakseni joitakin puhelinkoppeja, joista pääsi soittamaan läheisille.

Mikä sitten oli parasta armeijassa. Olihan se mielenkiintoinen kokemus ja monia muistoja jäi. Oma tupa, ryhmä ja komppania tulivat tutuiksi ja armeijassa syntyi ystävyyssuhteitakin, vaikkei niistä mikään kantanut tänne 30 vuoden taakse. Lämpimiä muistoja heistä kuitenkin riittää. Ensimmäisen päivän shokki on vieläkin mielessä.

Hyvänä muistona ovat myös persoonalliset kouluttajat. Yksi vääpeli kantoi marssilla useamman väsyneen varusmiehen reppuja. Kiva oli myös jonkun ajan jälkeen tajuta, kuinka varuskunnan yhden pelottavan kapteenin karjunnassa ja komennuksessa oli sittenkin aina pieni pilke silmäkulmassa. Jäistä maata pystyikin kaivamaan, kun vain kaivoi ja kaivoi. Jälkimaku armeijasta on myönteinen ja humoristinen. Huonointa oli ikävä tyttöystävää ja viikonloput armeijassa.

Rennosti intissä.


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi




keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Miten hyvän mielen vuosi rakentuu?

Vuodenvaihteessa on medioissa ollut paljon erilaisia vinkkejä uuden vuoden lupausten ja niihin liittyvien suunnitelmien toteuttamiseksi. Itsekin olen kerännyt ainakin itseäni muistuttamaan pragmaattista muistilistaa elämän tavoitteiden saavuttamisen tueksi.

1) Hyvä elämä rakentuu siitä, että toimii omien arvojen mukaan.
2) Sopivan kokoiset tavoitteet lisäävät hyvinvointia.
3) Tavoitteiden pilkkominen osatavoitteisiin, helpottaa tavoitteiden saavuttamista.
4) Tavoitteiden kirjaaminen ja visualisointi auttavat tavoitteiden saavuttamisessa.
5) Flow-tilaan pääsee, kun tehtävä ei ole liian vaikea tai helppo vaan sopiva vaatimuksiltaan. Liian helpot tehtävät turhauttavat ja liian vaikeat ahdistavat.
6) Tavoitteiden asettamiseen, sisukkuuteen ja itseluottamukseen vaikuttavat sekä meidän omat ominaisuutemme että menneet ja nykyiset ihmissuhteet.

Sain muuten mielenkiintoisen Maaretta Tukiaisen tekemän Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjani (PS-kustannus 2017), jossa on jokaiselle kuukaudelle erilaisia mm. positiivisen psykologian inspiroimia tehtäviä. Saa nähdä miten hyvän mielen vuosi tästä sitten tulee, jos toteutan tehtäviä. Millaisia oman elämän pieniä ja suuria läpimurtoja tuleekaan tehtyä? Mistä on viisainta luopua? Ehkä vuoden lopussa tuo keräämäni pragmaattinen faktalistani elämän tavoitteiden toteuttamiseen on saanut täydennystä.

Hyvää alkanutta vuotta, terveyttä ja sopivan kokoisia positiivisia läpimurtoja tälle vuodelle!


Mikäs lohikäärme tänä vuonna selätetään? Kuva otettu Turun linnassa.

Supermanin voimilla tavoitteita kohti. Kuva napattu Tennispalatsissa.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi