Paranoidia riskienhallintaa

Mikä voi mennä pieleen? Tämä kysymys on hyvä pitää jatkuvasti mielessä niin yksittäisen palvelun kuin koko organisaation näkökulmasta.

Olen lukenut Risto Siilasmaan johtamiskokemuksista kertovaa kirjaa Paranoidi Optimisti. Näin johdin Nokiaa murroksessa (Risto Siilasmaa & Catherine Fredman, Tammi 2018). Kirjassa kuvataan mielenkiintoisesti Risto Siilasmaan kokemuksia Nokian hallituksen jäsenenä, hallituksen puheenjohtajana ja sitä, miten Nokian matkapuhelinliiketoiminta ajautui kriisiin ja lopulta myytiin kokonaan pois.

Riskienhallinnan näkökulmasta Siilasmaan kokemuksissa korostuu se, että organisaation pitäisi jatkuvasti paranoidisti katsoa ja tarkastella sitä, mikä voi mennä pieleen. Kirjan nimen optimismi-osio viittaa siihen, että lähtökohtaisesti tulee säilyttää optimistin asenne siihen, että kaikki ongelmat ja haasteet pystytään ratkaisemaan.

Kirjassa korostuu myös erilaisten skenaarioiden laatimisen tärkeys eli sen miettiminen, miten erilaiset tapahtumakulut voivat vaikuttaa organisaation toimintaan luoden uhkia tai mahdollisuuksia. Erilaisten skenaarioiden tuoma tieto tulisi sitten tuoda osaksi organisaation strategian ja toiminnan suuntaamista.

Tietenkin Nokian kokoisella organisaatiolla on voimavaroja tehdä ja analysoida erilaisia skenaarioita, mutta ihan jokaisen palveluvastaavan tai pienyrittäjän kuin isompienkin johtajien on hyvä pitää mielessä, mikä voi mennä pieleen. Se on hyvän riskienhallinnan lähtökohta ja se lisää kyvykkyyttä toimia, mikäli tietty tapahtumakulku alkaa todentua.




Makoisa mahdollisuus.



JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Ylös ja ulkosalille mars

Menneitä ovat ajat, kun pururadan reunalla oli ainoastaan muutama tukki, joita sai nostella lihaskuntoa parantaakseen. Erilaiset ulkoliikuntapaikat ovat kehittyneet ja ulkopunttisalilaitteina on ollut pitempään jo monenlaisia värkkejä. Niitä on kuitenkin vielä vaivannut se, että ne on suunnattu ehkä enemmän kevyempään liikuntaan.

Ilokseni pääsin kokeilemaan uusia Latokartanon liikuntahallin lähettyville tulleita laitteita ja näillä laitteilla on jo mahdollista harjoitella ihan kunnolla. Penkkipunnerruslaitteeseen taisi saada säädettyä 60 kilon painon ja jalkakyykyssä 70 kilon painon eli nyt pääsee jo ihan kunnolla harjoittelemaan ulkonakin.

Vaikka pururatojen tukitkin on ihan hyviä edelleen, näillä uusilla laitteilla pääsee treenaamaan monipuolisemmin vahvempikin kaveri. Nyt ei myöskään korkeat kuntosalimaksut pääse estämään harjoittelua. Talvella tällä salilla ei pärjää kuitenkaan pelkillä trikoilla vaan jalassa pitää olla toppahousut tai useammat verkkarit. Kesällä kannattaa varoa, ettei iho pala.

Tuli mieleen, että pururadan vierelle tai osaksi niitä voisi tehdä myös jonkinlaisia esteratoja eli hieman sentyyppisiä kuin jossain varuskunnissa on.


Jossakin just hehkutettiin syväkyykyn hyötyjä.
 

 

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Tärkeä kysymys joulusta, jos läheisesi on jäänyt yksin

Kuulin hiljattain kauniin ja surullisenkin tarinan. Erään naisen äiti oli hiljattain kuollut. Kun tämä nainen suunnitteli joulun viettoa, hän tuli kysyneeksi leskeksi jääneeltä isältään, jäisikö tämä jouluaattona heille yöksi, oli isä purskahtanut itkuun. Isä oli ehkä pelännyt ajatusta viettää jouluyö yksin omassa kodissaan.

Joulu voi olla vaikeaa aikaa läheisen menettäneelle, koska joulu mielletään perhejuhlaksi ja perheillä on erilaisia tapoja ja perinteitä viettää joulua. Jos sinulla on joku joka on hiljattain menettänyt läheisensä ja tiedät, että hän on yksin jouluna, mikset pyytäisi häntä teille yöksi. Ei hän välttämättä halua, mutta onpahan sekin asia sitten tarkistettu.

Hyvää ja levollista joulunaikaa kaikille lukijoille!

Hyvää joulua! Kuva V. Kesänen

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Pomo, joka oli perso suklaalle

Joskus johtajien voi olla ainakin isommissa organisaatioissa vaikea käydä työntekijöiden luona luontevasti, ikään kuin vain moikkaamassa ja tutustumassa rennosti. Ehkä pomonkin mielessä on, että ei kai nuo ajattele, että käyn jotenkin kyttäämässä ja työntekijät miettivät, että eikö sillä ole muuta tekemistä. Tällaiset  lyhyet ja välittömät tapaamiset auttavat kuitenkin johtajia ja työntekijöitä tutustumaan toisiinsa ja kun tunnetaan paremmin, on helpompi hoitaa tarvittaessa hankaliakin asioita.

Olen kuullut eräästä johtajasta, jonka vierailut eri puolilla organisaatiota tuntuivat luontevilta ja työntekijöistäkin aika mukavilta. Tämä johtaja antoi ainakin ymmärtää ja näin varmaan myös olikin, että hän oli varsin perso suklaalle. Tämän varjolla hänen oli helppo tulla eri puolille organisaatiota ikään kuin etsimään suklaata. Ehkä hän tämän takia näyttäytyi hieman huvittavana, mutta samalla inhimillisenä. Samalla hän tuli tutuiksi työntekijöille ja ehkä työntekijät ajattelivat, että johtaja oli laajemminkin kiinnostunut siitä, miten organisaatiossa menee.

Jos ei johtaja ole perso makean perään, voisiko johtaja käydä vaikka hörppäämässä kupin kahvia kahvin puutteeseen eri puolilla organisaatiota tai keksiä jotain muuta vastaavaa, jotta tultaisiin tutuiksi.

Vielä jokunen jäljellä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Puututko metrolaiturilla pyöräilyyn?

Taas aamulla mennessäni metrolle näin nuoren pojan ajavan polkupyörällä ja huomautin hänelle, että laiturilla ei saa pyöräillä.

No eihän siitä laiturilla pyöräilystä periaatteessa hirveästi haittaa ole, jos laiturilla ei ole montaa matkustajaa ja pyöräilijällä on hyvät ajotaidot. Joskus pyöräilijä voi olla sen verran kaukana tai "iso ukko", jolle ei oikein uskalla mennä valittamaan. En ole viime aikoina kuullut muuten edes metroaseman kaiuttimista ääntä, että metrolaiturilla pyöräily on kielletty.

Pääasia puuttumisessa on kuitenkin se, että jokainen metrolaiturilla pyöräilijä rakentaa sellaista kulttuuria, jossa pyöräily laiturilla on sallittua. Joku nuorempi voi sitten ajaa esimerkiksi metrolaiturilta alas tai vaikka törmätä metroon. Lievemmässä tapauksessa törmätä johonkin matkustajaan.

Tuo on yksi esimerkki, joihin arjessa voi törmätä ja joissa jokainen miettii haluaako, viitsiikö vai pitääkö puuttua. Antaako kaikkien toimia vapaasti ja omien halujensa mukaan ja kuvaa tapahtunutta someen ja paheksuu sitä sosiaalisessa mediassa.

Työelämässä organisaatioilla on eettiset periaatteet (esim. SOK-yhtymä), joiden tehtävänä on ohjata organisaation henkilöstöä toimimaan oikein ja välttämään väärin tekemistä. Eettiset periaatteet toimivat johtamisen selkärankana. Erityisen rapauttavana organisaation toimintaan vaikuttaa se, jos johto toimii eettisten periaatteiden vastaisesti. Sen jälkeen on esimerkiksi henkilöstöosaston vaikea yrittää saada läpi viestiään siitä, kuinka tärkeä on, että kaikki tuntevat eettiset periaatteet ja osaavat toimia niiden mukaan.

Ei työelämässäkään ole helppo puuttua eettisten periaatteiden vastaiseen toimintaan. Sitä kuitenkin helpottaa, jos kaikilla on tiedossa eettiset periaatteet ja niitä on esimerkiksi rekrytoinneissa hyödynnetty ja johto on niistä viestinyt omilla kasvoillaan.

Miksi otin teemaksi juuri metrolaiturin? Isäni kertoi aikoinaan, että hän oli 1970-luvun alussa lättähattu-junan seisakkeella odottamassa junaa. Seisakkeella oli myös äiti ja pienen pyöräilevän poikansa kanssa. Lättähatun tullessa seisakkeelle, pienen pojan pyörä jäi kiinni lättähattuun ja juna veti pojan junan alle. Voit kuvitella äidin surun kun pieni poika särkyi raiteille.

Poika hei, metrolaiturilla ei saa ajella.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Redi tulee vielä

Julkisuudessa on viime aikoina ollut esillä Redi-kauppakeskuksen ongelmat. Ongelmat ovat näkyneet Redin kauppiaiden tyytymättömyytenä kaupankäyntiin. Asiakkaat eivät ole tuoneet riittävästi rahaa siellä toimiville yrittäjille. Redin toimitusjohtajakin vaihdettiin tämän takia. Lisäksi on kirjoiteltu siitä, että uusi kauppakeskus on niin sokkeloinen, ettei sieltä osaa ulos.

Pienyrittäjien näkökulmasta heikko kaupankäynti on kohtalokas asia. En tiedä millaisilla kävijämäärillä ja tilastoilla Rediin tulevat asiakasmäärät on esitelty. On selvää, että Kalasataman alue kasvaa vuosien myötä, mutta monelle yrittäjälle tulovirtaa pitäisi alkaa tulla heti, kun kauppa on avattu. Vuokra, muut menot ja lainat pitäisi pystyä maksamaan suunnitellusti pois. Jos yrittäjän tulovirta ja investoinnit on suunniteltu isompien Redin kävijämäärien ja sitä kautta tulojen mukaan, on selvää, että ongelmia tulee. Tämäntyyppiset riskit voi helposti unohtua, jos on ensimmäistä kertaa tekemisissä esimerkiksi kaupan perustamisen kanssa. Ison toimijan vakuuttavasti viestittyihin laskelmiin ja tilastoihin on helppo uskoa ja jos oma mielikin on vielä innostuneen positiivinen. Riskienarvioiminen ei ole aina ihan helppoa.

Mekin kävimme Redissä sen avajaispäivänä ja on myönnettävä, että takaisin metrolaiturille löytäminen ei sujunut ihan helposti, mutta olen varma, että ainakin jo viiden kerran käynnin jälkeen suunnistuskin tilassa alkaa sujua. Prisma-vetoisissa kauppakeskuksissa en ole koskaan eksynyt, mutta ovatko ne tiloina kiehtovia? Redin katolla oleva leikki- ja ulkoilualue on muuten jo itsessään jännä paikka.

Kalasataman alue kasvaa ja siellä on oma metroasema, joten olen varma, että Redille tulee vielä paremmat ajat.

Redin katolla on kiva leikki- ja ulkoilualue.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Parempi paikka powerpointeille

Olen tehnyt ja kuvannut paljon sosiaalialan palveluja. Parhaimmillani olen pitänyt kädessäni lähes 200 tulostesivua powerpoint-ohjelmalla tehtyjä palvelukuvauksia. Jäin silloin miettimään, että minnekähän tietokoneasemalle kuvaukset laitetaan ja minkäköhän verran niitä tullaan käyttämään. Olen nähnyt myös kuinka palvelukuvausmallit ovat lähes lennossa vaihtuneet uusiin ilman, että sen tarkemmin on mietitty juuri meidän tapaa kuvata palvelut.

Näiden kokemusten pohjalta olen ideoinut sovellusta, joka auttaa organisaatioita kuvaamaan helposti ja tehokkaasti omat palvelunsa (lue täältä miksi palvelut kannattaa kuvata). Se korvaisi powerpointit ja toisi paikan, josta organisaation palvelut löytyisivät helposti.

Sovellus rakentaisi osaltaan organisaation palvelukulttuuria. Se laittaisi miettimään, millaista palvelua haluamme tuottaa. Sen, mikä organisaation työntekijöille on tärkeää, pitäisi näkyä myös organisaation palvelukuvauksissa ja lopulta henkilöstö- ja asiakaskokemuksena.

Palvelukuvaus tekee näkyväksi sen, miten organisaation resursseja käytetään asiakkaan hyväksi. Lisäksi sovellus "kiinnittää" palvelukuvausmallin yhtenäiseksi siten, etteivät organisaation palvelukuvausmallit vaihdu muodin mukana. Samalla varmistuisi, että kaikki työntekijät käyttävät ja kaikissa palveluissa käytettäisiin samanlaista palvelukuvausmallia. 

 

Pyörämatka voisi olla yksi visuaalinen keino kertoa palvelukuvauksen etenemisestä.

 

JK

juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook /Palveluksessanne

Twitter @JuhaKe

www.selede.fi