maanantai 31. lokakuuta 2016

Helpotusta sosiaalityöntekijän ahdistukseen

Helsingin Sanomissa oli viime lauantaina (29.10.2016) juttua, että kuntien sosiaalityöntekijöillä on selvästi muita kuntien työntekijöitä enemmän mielenterveydenongelmista johtuvaa työkyvyttömyyttä - ahdistusta ja masennusta.

Jutussa mainitaan pahoinvoinnin ratkaisuksi sen, että työmäärän pitäisi olla sopivampi eli asiakkaita vähemmän yhtä työntekijää kohti.  Työ pitäisi myös organisoida paremmin eli työtä pitäisi johtaa paremmin.

Itsellänikin on hieman, yhteensä noin pari vuotta, kenttäkokemusta sekä aikuisten että lastensuojelun sosiaalityöstä, vaikken olekaan koulutukseltani sosiaalityöntekijä.

Varsinkin lastensuojelussa ongelmat ja haasteet ovat melkoisia ja monet asiakastapaukset ovat erittäin vaikeita ja stressaavia mm. väkivaltaan ja päihteisiin liittyvät asiat (ks. blogiteksti Lastensuojelu ja rohkeus puuttua väkivaltaan). Itselleni oli onni, että oma esimies oli taitava ja kokenut. Hänen kanssaan selvitin yhdessä monta asiaa.

Minä tarjoaisin sosiaalityöntekijöiden ja oikeastaan kaikkien sosiaalialan työntekijöiden työhyvinvoinnin lisäämiseen ja samalla masennukseen ja ahdistukseen vähentämiseen kolmea ratkaisuehdotusta.

Parityöstä potkua

Parityössä kaksi työntekijää pystyy monessa tapauksessa toimimaan tehokkaammin ja rohkeammin kuin yksin työtä tekevä.

Kaksi pystyy saamaan tilannekuvan selkeämmäksi. Kaksi pystyy tuottamaan enemmän ideoita ja ratkaisuja. Kaksin uskaltaa toimia nopeammin ja rohkeammin, jos on hätätilanne. Kahdestaan voi käsitellä myös vaikeita työhön liittyviä tuntemuksia ja näin palautua lehtijutussakin mainituista avuttomuuden tunteista tekemiseen nopeammin. 

Vertaistukea vertaismentoroinnista

Toiseksi tarjoaisin vertaismentorointia, joka nimensä mukaisesti perustuu vertaistukeen. Vertaismentorointia on käytetty erityisesti uransa alussa olevien opettajien työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen tukemiseen. Helsingin kaupungilla vertaismentorointia ovat käyttäneet myös lastentarhanopettajat. 

Vertaismentoroinnissa käsitellään luottamuksellisesti ja sovitusti ryhmässä työhön liittyviä asioita. Tapaamisia voi olla vaikkapa kerran kuussa puolen vuoden ajan. Ryhmää vetää vertainen, joka on saanut vertaismentorin koulutuksen. Ryhmä määrittelee itse mitä työhön liittyviä asioita ryhmässä käsitellään. Ryhmän jäsenet voidaan koota useista eri toimipisteistä.

Kuvauksilla palvelut näkyviksi

Kolmanneksi kannustan mallintamaan ja kuvaamaan sosiaalityön palveluja ja työprosesseja. Palvelujen mallintamisella tarkoitan sitä, että työn sisältö eli miten työtä tehdään ja mitä työllä tavoitellaan, on kuvattu työntekijöiden ja johdon toimesta. Palveluiden kuvaamisesta olen kirjoittanut blogitekstissä Minimisuoritus palveluiden eteen.

Vaikka palvelujen kuvaaminen voi tuntua aluksi ehkä turhalta ja abstraktiltakin, korkeasti koulutetuille sosiaalityöntekijöille sen hyödyt aukeavat varmasti nopeasti. Vaikka sosiaalipalvelut nojaavat lakiin, laki ei kerro kokonaisuudessaan työn sisältöä.

Palveluja tuotetaan aina jonkin mallin mukaan olipa palvelut kuvattu tai ei. Palvelun kuvaaminen konkretisoi yhteisen tiedon työstä ja asiakkaista siten, että palvelusta on helpompi yhteisesti keskustella. Esimerkiksi palvelun kuvaaminen voi johtaa yhteiseen ymmärrykseen siitä, että näin me haluamme palvella ja auttaa asiakkaitamme. (Palvelujen kuvaamisen hyötyjä löytyy täältä.)

Joskus palvelujen kuvaaminen voi tuoda esille juuri niitä ristiriitoja, joista ahdistus syntyy. Ristiriita voi syntyä siitä, että asiakkaita parhaiten auttavaan palvelumalliin ei riitä resursseja. Silloin pitää raportoida ja viestittää tästä ristiriidasta eteenpäin johdolle ja päättäjille. Sekin voi jo helpottaa sosiaalityöntekijöiden ahdistusta, että tietää ja tunnistaa nämä ristiriidat ja on omalta osaltaan yrittänyt vaikuttaa niihin. Itse asiassa koko sosiaalityö on elämistä monenlaisten ristiriitojen maailmassa.

Parhaimmillaan palvelukuvaus ohjaa työn organisointia, työtä ja työn kehittämistä vaikkapa palvelumuotoilun keinoin. Huonoimmillaan palvelukuvaus tehdään jonkun pyynnöstä ja sitten valmis palvelukuvaus työnnetään jonnekin öömappiin.


Suuntana sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi.


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Oli se Jarna kova jätkä

Jarna eli jääkiekkoilija Marko Jantunen on kova jätkä. Jantunen oli hyvä ja lahjakas jääkiekkoilija ja onhan hän vielä 45-vuotiaanakin hyvä pelaaja, kun pystyy edelleen pelaamaan 2-divisioonassa.

Mielestäni Jantusen kovin temppu on ollut kertoa oma tarinansa kirjassa Läpi Helvetin (Otava 2016). Se on kertomus päihderiippuvaisesta isästä, puolisosta ja meidän monen tuntemasta jääkiekkoilijasta.

Olen aiemmin kirjoittanut blogissani (ks. Sinä inspiroit) siitä, että ihmisten osaamisen, taidot ja koko elämisen voi hyvinkin nähdä yhteisenä omaisuutena. Nimittäin meidän jokaisen osaaminen syntyy, lahjakkuus jalostuu ja elämä perustuu muiden ihmisten rakentamalle pohjalle. Kenenkään taidot ja lahjakkuus eivät synny tai jalostu ilman meitä muita. Meistä ei tule meitä ilman muita.

Samalla lailla jokaisen ihmisen elämän karikot ja tappiot voidaan nähdä ainakin osittain yhteisenä kokemuksena ja omaisuutena. Suomessa on esimerkiksi noin miljoona ihmistä, joilla on läheinen yhteys päihdeongelmiin (ks. Sokka irti vai ei sittenkään). Päihdeongelmat ovat osa meidän yhteistä omaisuuttamme ja kulttuuriamme.

Jantunen on kova jätkä, kun on uskaltanut ja halunnut kertoa oman tarinansa. Jantunen haluaa myös auttaa muita päihderiippuvaisia ongelman voittamisessa. Se on rohkeutta ja kovan jätkän merkki.

Erilaisia elämän tappioita, jotka luovat alakuloa ja masennusta on monella. Silti nämä tappiot ja taakat ovat myös meidän kaikkien yhteistä omaisuutta. 

Menneiden murehtimiselle on varmasti aikansa ja paikkansa. Huonollakin tarinalla - huonolla elämällä - on arvoa. Se voi auttaa jotain toista, vaikkapa vertaista, selviämään elämässä eteenpäin. Jonkun pitää vain uskaltaa kertoa.

Läpi helvetin. Marko Jantusen Tarina. Kirjoittanut Marko Lempinen. Otava 2016.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

maanantai 17. lokakuuta 2016

Kartano, joka koskettaa

Joskus palvelu yhdistyy merkitykselliseen paikkaan. Tällöin paikka tekee kohteessa saatavan palvelun ylivertaiseksi. Paikka vaikuttaa merkittävästi asiakaskokemukseen.

Meidän perheen elämässä esimerkiksi Viikin kartano on ollut juuri tällainen paikka. Ei niin etteikö Viikin kartanossa ole ollut aina ruoka- ja tapahtumapalvelut kunnossa, mutta meille paikasta tekee erityisen se, että olemme viettäneet siellä jo neljät eri perhejuhlat. Toivottavasti juhlia tulee myös jatkossa.

Olen juhlinut kartanossa häitäni parhaiden ystävien ja sukulaisten seurassa. Kun menen Viikin kartanon ohi voin nähdä edelleen pihalla olleen "peräkonttibaarin" ja poikien iloisen naurun peräkontilla. Monen monta hääkuvaakin otettiin kartanon sisällä. Tanssia ja juhlaa. Minäkin siellä kuvissa nuorempana, jos en nyt sentään nuorena.

Viikin kartanossa on kaksi lapsistani saanut nimensä. Juhlat ovat toki olleet pienemmät ja hillitymmät kuin hääjuhlat. Silti lämpimät ja merkitykselliset lähimpien omaisten ja lasten kummien seurassa.

Surulliset perhejuhlat eli hiljattain kuolleen isäni hautajaisten muistojuhlat vietimme kartanolla viime viikonloppuna. Taas koolla olivat läheiset ja sukulaiset. Hyvää ruokaa. Pohjatonta surua.

Nyt näen kartanon ohi mennessäni isän häissäni ja kahden lapseni nimiä juhlimassa. Nyt kartano kantaa iloisia ja surullisia muistoja elämästä.

Viikin kartano lokakuussa 2016.
JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

maanantai 10. lokakuuta 2016

Palveluyhteiskuntaa rakentavat arvot

Välillä olen pohtinut, mitä järkeä on miettiä palveluja tässä sekavassa maailmassa, jossa sadat tuhannet ihmiset joutuvat lähtemään pakolaisiksi. Itänaapurissa eletään omassa todellisuudessa. Syyriassa pommitetaan viattomia.

Samassa maailmassa ihmiset kulkevat pokemonien perässä. Miljoonia tehdään digipeleillä. Digimaailma kasvaa ja monenlaista sovellusta kehitetään palvelemaan paremmin.

Suomessa olemme onnekkaita, että saamme elää maassa, jossa on hyviä yksityisiä ja julkisia palveluja, ja jossa palvellaan ja kohdataan toinen ihminen hyvin. Se ei ole itsestäänselvyys.

Palveluyhteiskunnan perustana tärkeitä ovat muun muassa demokratia, tasa-arvo, sananvapaus, uskonnonvapaus, ihmisarvo, ja sekin, että osaamme valita hyvät ja viisaat poliittiset päätöksentekijät. Näiden asioiden tärkeyttä ei voi unohtaa. 

Onkohan meidän suunta paras mahdollinen?

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

maanantai 3. lokakuuta 2016

Kohtaaminen on yhteiskunnallinen teko

Helsingin Sanomissa oli 28.9.2016 juttua professori Juho Saaren toimittamasta kirjasta Yksinäisten Suomi (Gaudeamus). Yksinäisyys ei ole mikään pieni ongelma, jos siitä kärsii jollain tasolla 15 prosenttia eli yli 800 000 suomalaista.

Lehtijutussa Saari sanoo, että "yksinäisyys on keskeisin ihmisten terveyttä huonontava ja hyvinvointia alentava tekijä". Yksinäisyys löytyy monen ongelman taustalta. Jutussa mainitaan yksinäisyydellä olevan yhteyksiä lohtusyömisen, vähäisen liikunnan ja sydänongelmien kanssa.

Yksinäisyys liittyy tasa-arvoon. Yhteiskunnallinen asema vaikuttaa yksinäisyyteen. Mitä matalammalla asemassa ihminen on yhteiskunnassa, sen enemmän yksinäisyys on vaivana ja päin vastoin. Saaren mukaan yksinäisyydestä on tullut politiikassa kiinnostava, sillä yksinäisyyttä vähentämällä voidaan vähentää palvelujen käyttöä eli säästää rahaa.

Saari penää erityisesti epäsuoria tapoja vähentää yksinäisyyttä eli pitäisi luoda paikkoja ihmisten vuorovaikutukselle ja toisten kohtaamiselle. Saari kuitenkin muistuttaa, että työllisyyspolitiikkakin on yksi tapa vähentää yksinäisyyttä. Tukityöllistäminen lisää työttömien mahdollisuuksia sosiaalisiin suhteisiin.

Itse näen, että työllisyyspolitiikan lisäksi koulutus- ja sosiaalipolitiikallakin voidaan vaikuttaa myös yksinäisyyteen.

Monet kuntien palvelut voivat olla yksinäisyyttä vähentäviä. Sosiaalityössä kohdataan paljon heikossa asemassa olevia ja varmasti myös yksinäisiä ihmisiä. Liikuntapaikat, koirapuistot ja leikkipuistot ovat ainakin paikkoja, jotka vähentävät  myös konkreettisesti yksinäisyyttä. Päiväkotien ja koulujen kautta tulee tuttuja.  Monet järjestöt muun muassa Helsinki MissioSuomen Mielenterveysseura, Suomen Setlementtiliitto ovat tehneet töitä yksinäisyyden vähentämiseksi monenlaisilla palveluilla ja hankkeilla, mutta töitä riittää muillekin.

Jokainen yhteisö voi olla auki tai kiinni toisille ihmisille. Joko houkutella mukaan yksinäisiäkin tai sulkea muut ulos. Ja ihan loppupeleissä jokainen kohtaaminen voi sisältää siemenen yksinäisyyden vähentämiselle ja yhteisyyden lisäämiselle.

Sinunkin läsnäololla voi olla suuri merkitys yksinäisyyden vähentämiseksi, vaikkei se heti tulisi mieleen. Kohtaamisesi on yhteiskunnallinen teko.

"Tääl on kivaa älä jää himaan"

Leikkipuisto estää eri-ikäisten yksinäisyyttä.



JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi