lauantai 29. huhtikuuta 2017

Isoisä ilmestyi valokuviin

Joskus elämä pistää pohtimaan muutosten ja luopumisten kautta oman elämän isoja kysymyksiä. Esimerkiksi sitä, kuka minä olen, mistä tulen ja minne olen suuntaamassa. 

Yksi näkökulma ja vastauksia omaa elämää koskeviin kysymyksiin löytyy omasta perheestä ja oman suvun historiasta. Varmasti jokainen sukututkimusta tehnyt on löytänyt asioita, joiden kautta on löytynyt vastauksia ja asioita, jotka ovat auttaneet ymmärtämään omaa paikkaansa sukupolvien ketjussa. Sukututkimus on opettanut suvusta ja perheestä sekä niiden vaikutuksesta omaan elämään ja asenteisiin.

Yhden opettavaisen teeman suomalaisten elämään tuo toinen maailmansota - talvi- ja jatkosota. Jollain lailla nuo sotakokemukset ovat vielä meidän elämässä.

Helsingin Sanomissa käsiteltiin (23.4.2017) sodassa olleiden sukulaisten sotakokemusten tutkimista. Jutussa tuotiin esille, että moni sodassa käynyt ei mielellään puhunut sotakokemuksistaan vaan vaikeni niistä, joten sukulaisilla ei juuri ole tietoa, mitä "siellä jossakin" tapahtui.

Oma isäni kertoi kuunnelleensa hieman salaa oven pielessä oman isänsä ja hänen aseveljiensä sotajuttuja. Yleensä tarinointia vauhditti alkoholi. Isäni mukaan pikkuisen alkoholia juoneena isoisänikin normaali vaitonaisuus sai säröjä.

Jos on kiinnostunut oman sukulaisensa, vaikkapa isoisän tai isoisoisän sotakokemuksista, Hesarin jutussa kuvataan hyvin, kuinka tutkimuksissa voi edetä:

Ensimmäisenä voi tilata Kansallisarkistosta sukulaisensa kantakortin sotapolku.fi-palvelun kautta. Kantakortista selviää perustiedot sodassa olleesta, kuten esimerkiksi se, missä hän on palvelut, missä taisteluissa hän on ollut ja vaikkapa haavoittumiset.

Kun kantakortista selviää, missä joukko-osastoissa sukulainen on palvellut, voi perehtyä toiseksi joukko-osastojen sotapäiväkirjoihin. Niistä näkee miten joukko-osasto on liikkunut. Näitäkin tietoja voi hakea sotapolku.fi-palvelun kautta.

Jos vielä tarkemmin haluaa seurata sukulaisensa sotakokemuksia, pitää perehtyä joukko-osastojen päiväkäskyihin. Silloin pitää jo mennä Kansallisarkiston tutkijasaliin.

Hyvän lisän sotakokemusten tutkimiseen tuovat myös mahdolliset sodasta lähetetyt kirjeet ja tietenkin keskustelut sukulaisten kanssa.

Itse tein joitakin vuosia sitten lähisukulaisille pienen kirjasen isänisäni sotavaiheista (1939 - 1944). Selvitykseni oli tärkeä minulle ja isälleni. Kävimme paljon keskustelua aiheesta ja siitä millainen isoisäni oli. Isoisäni haavoittui sodassa molempiin käsivarsiin. Isäni kanssa pohdimme myös sitä, miten sota oli häneen vaikuttanut fyysisen haavoittumisen lisäksi.

Kirjanen toi minulle isoisän. Koska hän kuoli muutama kuukausi ennen syntymääni, en ehtinyt tutustua häneen. Kirjasen myötä isoisäni ilmestyi mieleni sukualbumiin konkreettisempana ihmisenä eri elämänvaiheineen. Nyt ymmärrän senkin, että minä synnyin keskelle suurta surua.



Kaksi sotilasta. Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja Väinö Kannisto.



Talvisota 1939 - 1940. 

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Renkaiden vaihto käy sutjakasti miesmaassa

Olen jokusen vuoden vaihdattanut auton renkaat ja jättänyt samalla renkaat säilytykseen samaan paikkaan eli Tattarisuon RengasHotelliin. Tattarisuota voi hyvinkin kutsua varsinaiseksi miesmaaksi, on siellä sen verran erilaisiin koneisiin ym. värkkeihin liittyvää toimintaa.

Renkaiden vaihdon varaaminen käy näppärästi ja yksinkertaisesti netin kautta. Ajankin sain ainakin tässä vaiheessa kevättä nopeasti. Tänä aamuna varasin renkaiden vaihtovuoron kello 16 - 16:20 väliseksi ajaksi. Paikalle pääsin noin kello 15:50. Kävin sisällä maksamassa ja jäin, miten sen nyt sanoisi, aika pelkistetysti sisustetun odotushuoneen vaalealle nahkasohvalle istumaan.

Annoin autonavaimet tiskillä olleelle työntekijälle. Valitsin pöydällä olevista autolehdistä yhden ja luin siitä yhden autoesittelyn. Säikähdin, kun tiskillä ollut työntekijä sanoi hieman suomea murtaen, että auto on valmis. Istuin taas hallista ulos ajetussa autossa. Auton kello näytti 15:59 ja ajoin pihasta pois.

Meneehän siinä kaksi kertaa vuodessa 90 euroa, mutta väitän, että omalla kohdallani itse omin kätösin tehtynä renkaanvaihto tarkoittaa kaiken kaikkiaan parin tunnin hikistä hommaa. Ja kun renkaat jättää samalla säilytykseen, säästyy verkkokellarista säilytystilaa muille tavaroille.

Mitä sanoisin palvelukokemuksesta? Paljon tässä palveluprosessissa ei sanoja, puhumattakaan kohteliaisuuksista, vaihdeta. Pääasia on, että renkaiden vaihdon varaaminen käy helposti, renkaat saa nopsaan vaihdettua eivätkä ne tipu matkalle ja niille löytyy hyvä säilytyspaikka. Tattarisuo miesmaailmana on aina itsessään kiehtova etnografinen tutkimusmatka, joka nostattaa palvelukokemusta.

Nähdään taas syksyllä, lausahdukseni sai tiskillä olleen työntekijän kasvoille hymyn häivähdyksen. Silloin laitetaan talvirenkaat takaisin. Nautitaan välissä keväästä ja kesästä.

Renkaiden vaihto ja säilytys käy täällä näppärästi.


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

torstai 20. huhtikuuta 2017

Paras Palvelija Suomesta

Kävin katsomassa tänään pari vuotta Helsingin Kaupunginteatterissa esitettyä Palvelija-näytelmää. Näytelmän on kirjoittanut Kari Hotakainen ja sen ovat ohjanneet Martti Suosalo ja Raila Leppäkoski. Ainoana näyttelijänä oli Martti Suosalo.

Menin katsomaan näytelmää tietysti blogini-teeman takia*. Ajatuksena oli mennä mieli ja sydän avoimena katsomaan, mitä palveluihin liittyviä ajatuksia näytelmä herättäisi.

Kyseessä on hieno näytelmä, joka kertoo palvelemisesta mutta myös ihmisen ytimestä - mitä ihmisestä jää jäljelle, jos sitä puristetaan kuin puolikasta sitruunaa.


Hyvän palvelijan tunnuspiirteisiin kuuluu ainakin hyvä myötätunto ja kyky eläytyä asiakkaiden maailmaan. On tärkeää ymmärtää, miten asiakas ajattelee ja kokee sekä mitä hän haluaa tehdä. Pitkää pinnaa tarvitaan myös.  Nämä ovat perusasioita hyvälle palvelijalle sekä lähtökohtia toimivien palveluiden kehittämiselle. Esitys havainnollisti myös sen, että palvelutyöstä riippuen vuosien palvelu saattaa näkyä kehossakin ja sen asennoissa.

Ehkä parasta kuitenkin oli taas kerran nähdä ja todeta, kuinka taitava näyttelijä Martti Suosalo on. Ihan hirmu taitava. Mielestäni hän liittyy johonkin sellaiseen suomalaiseen "designiin" kuin näyttelijä Sulevi Peltolakin. Itseä ei tarvitse korostaa. Mieluummin tekoja kuin puheita. Jos jollekin ulkomaalaiselle haluaisin näyttää mielestäni parasta Suomesta, olisi se Suosalon näytteleminen.

Palvelija-näytelmä oli minun mieleeni ja lähes yhtä hyvä kuin Espoon kaupunginteattereissa esitetyt Esitystalous 1- ja 2-näytelmät. Ensimmäisessä Suosalo näytteli kaupunginjohtoa auttavaa konsulttia ja toisessa itse kaupunginjohtajaa.

*Pääsin katsomaan esitystä bloggarina maksutta.


Palvelija Martti Suosalo.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Sovellus vie sinut tavoitteeseen

Olen tässä bloggailun ja muun palvelukehityksen lisäksi kehitellyt verkkopalvelua. Sen tarkoituksena on auttaa hahmottamaan ja suunnittelemaan oman elämän tavoitteita. Erilaisia elämäntavoitteita peilataan myös arvoihin.

Sovelluksen ensimmäisenä kohderyhmänä ovat noin 17 - 30-vuotiaat nuoret aikuiset, mutta kyllä se käy vanhemmillekin. Ihan kaikille, joilla on jotain suunnitelmia ja jotka ovat kiinnostuneita tavoittelemaan niitä.

Mistä kaikki sai alkunsa? Tein jo joskus 1990-luvun lopulla urheiluun liittyviä tavoitevuoria tukemaan, kirkastamaan ja visualisoimaan urheilutavoitteitani. Teimme myös ystäväni kanssa poikamiehinä rakkaudenvuoria eli mietimme vakavissamme huumorimielellä, kuinka etenemme perusleirin ja välileirien kautta kohti ”täydellisen rakkauden avioliiton huippua”. Minä saavutin rakkaudenvuoren ja ystäväni tulee varmasti vielä saavuttamaan tavoitteen ellei tavoite ole sitten jo muuttunut. Koin, että tavoitteiden kirjaaminen ja visualisointi auttoivat tavoitteiden saavuttamisessa, joten miksei se auttaisi myös muita.

Monestakaan asiasta en paljoa tiedä. Olen ollut vierellä, kun kolme lastani on syntynyt maailmaan. Olen ollut isäni vierellä hänen ottaessaan viimeisen henkäyksen. Elämä on edellisten hetkien välissä. Elämässä kannattaa ainakin pyrkiä tekemään itselle tärkeitä ja arvokkaita asioita. Itselle tärkeät ja sopivan kokoiset tavoitteet lisäävät myös hyvinvointia.

Sovelluksen tarkoituksena on siis auttaa ihmisiä asettamaan ja saavuttamaan kestävästi tärkeitä, arvokkaita ja konkreettisia oman elämän tavoitteita. Tavoitteet voivat liittyä koulutukseen, ammattiin, harrastukseen, ihmissuhteisiin, terveyteen, hyvinvointiin tai muuhun itselle arvokkaaseen asiaan. Kun tavoite on itsestä lähtevä ja arvokas, se vaikuttaa motivaatioon ja tekee tavoitteesta tavoittelemisen arvoisen.

Sovelluksen tekemistä on auttanut Tekesin innovaatioseteli. Toivottavasti sovelluksesta tulee hyvä. Pidähän peukkuja.



Step by Step.
JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi


 

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Oppiminen vie palvelut uudelle tasolle

Hyvien palvelujen tuottaminen ja kehittäminen saattaa vaatia monenlaista uuden oppimista jatkuvasti. Maailma muuttuu ja asiakkaiden tarpeet muuttuvat.

Lohdullista on, että ihminen oppii jotakin uutta päivittäin vaikkei sitä heti huomaisikaan. Työ tekijäänsä opettaa.

Joskus oppimistarve tulee ajankohtaiseksi, kun esimerkiksi työtehtävässä toteaa, että tätä minä en osaa. Monesti auttaa jo se, että tiedostaa osaamistarpeen. Tällöin mieli alkaa etsiä vastausta osaamistarpeeseen. Mielestäni on hyvä kirjoittaa ylös tällaiset oppimistarpeet. Kirjoittaminen tai miksei piirtäminenkin ovat opittavan työstämistä ja osaamistarpeesta tulee näin ollen selkeämpi ja konkreettisempi.

Kun osaamistarve on tiedossa, voi alkaa hyvin miettiä keinoja sille, miten oppisin kyseisen taidon. Osaamistarve voi olla pienempi tai suurempi. Joskus tarvittavan asian oppimiseen menee lyhyt aika ja joskus kyse voi olla pitemmistäkin ajoista - vuosien prosessista.

Monesti pienemmät oppimistarpeet voi täyttää ihan vain etsimällä itse tietoa kirjoista ja netistä. Joskus on hyvä etsiä käsiin joku kokeneempi tekijä - kysyä suoraan, että voisitko auttaa tämän asian oppimisessa. Kokeneempi mentori voi auttaa hahmottamaan vaikkapa uuden työtehtävän tai työroolin osaamistarpeita ja tukea uusien taitojen ja asenteiden oppimisessa.

Joskus oppimista voi tukea työkierto tai kehittämisprojekteihin hakeutuminen. Joskus oppimista voi hakea myös kursseilta tai muusta koulutuksesta. Jos muutkin tarvitsevat samojen taitojen osaamista, voi hyvin perustaa opintopiirin. Jostain luin, että toisten opettaminen on yksi tehokkaimmista tavoista oppia, joten jos jokainen opettaa vuorollaan, tiedä vaikka palvelut pomppaisivat ihan uudelle tasolle.

Oppimispäiväkirjan pitäminen voi olla yksi hyvä keino tunnistaa omia osaamistarpeita ja huomata oma kehitys. 


Leikkisä ilmapiiri tukee oppimista. Pexels-photo.
JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi