perjantai 26. helmikuuta 2016

Passi kourassa Ärrältä kotiin

Kyllä on aika muuttunut passin uusimisen kanssa. Ennen piti mennä ruuhkaiselle poliisilaitokselle valokuvien kanssa ja passi piti vielä erikseen noutaa poliisilaitokselta. Nykyään lähes koko homman voi monesti hoitaa sähköisesti.

Sähköisesti tilattu passi on halvempikin kuin poliisilaitokselta hankittu passi, vaikka osansa passin hinnasta saa sen R-Kioskille vievä Schenker Express sekä passit jakava R-Kioski.

Sähköinen passin uusiminen onnistuu, jos on käynyt enintään kuusi vuotta aiemmin antamassa sormenjälkensä passia varten eivätkä sormenjäljet tai henkilötiedot ole muuttuneet. Tällöin passin uusimisprosessi menee yksinkertaisesti näin:

1. Käy kuvattavana valokuvaamossa, joka lähettää passikuvasi sähköisen järjestelmän kautta poliisille.

2. Täytä hakemus verkossa: www.poliisi.fi/asiointipalvelu. Tunnistaudu asiointipalveluun verkkopankkitunnuksilla. Liitä hakemukseen kuvatunnus, jonka sait valokuvaamosta. Maksa hakemus samalla verkkopankissa.

3. Nouda passi lähimmästä R-Kioskista. Minulle passi tuli kahdeksassa päivässä. Siitä, että passin voi noutaa, muistutettiin sekä tekstiviestillä että sähköpostilla. Helppoa.

Jäin miettimään, miksei samoilla tiedoilla kuten valokuvalla, sormenjäljillä ja allekirjoituksella pysty hakemaan virallista henkilökorttia. Se olisi ainakin toistaiseksi Euroopan unionin alueella riittävä matka-asiakirja ja mahtuisi lompakkoon paremmin. Mieluusti olisin hankkinut senkin samalla, jos ei pitäisi sitä varten erikseen lähteä käymään poliisilaitoksella.

Passin saa nykyään näppärästi.
JK
juha.kesanen@selede.fi

perjantai 19. helmikuuta 2016

Markkinoinnin tiikerinloikka


Helsingin Sanomien välissä oli taas viime keskiviikkona 20-sivuinen urheiluliikeketju XXL:n mainoslehtinen. Itäkeskuksessa näin taksin kyljessä Wolt-ruokapalvelun mainoksen.

Viime viikon Talouselämä-lehdessä (6/2016) oli hallitusammattilaisen Anne Korkiakosken haastattelu markkinoinnista. Korkiakoski on toiminut aiemmin muun muassa Koneen ja Elisan markkinointi- ja viestintäjohtajana.

Haastattelun pääviesti on se, että suomalaiset yritykset mieluummin säästävät itsensä kumoon kuin markkinoinnin avulla kasvattavat liikevaihtoaan. Korkiakoski ottaakin esimerkiksi juuri norjalaisen XXL-ketjun joka on kasvanut voimakkaalla markkinoinnilla. Hänen mukaan heikkoina aikoina markkinaosuutta voittavat juuri ne yhtiöt, jotka investoivat markkinointiin. Jutussa tuodaan iloisena yllätyksenä esiin Supercell, joka käytti 400 miljoonaa euroa markkinointiin ja sai aikaan puolentoista miljardin euron liikevaihdon.

Markkinointia koskevia haasteita on Korkiakosken mukaan myös suomalaisissa startup-yrityksissä. Tuotteet ovat hyviä, mutta markkinointia ei ole mietitty tarpeeksi. Rohkeuden pitäisi näkyä myös markkinointibudjetissa. En muuten nähnyt Woltin mainosta kuin yhden taksin kyljessä. Toisaalta monella startup-yrityksellä ei ole rahaa rohkeaan markkinointibudjettiin.

Korkiakoski esittää hyviä markkinoinnin peruskysymyksiä: Kenelle tuotetta tai palvelua markkinoidaan ja miten? Mistä tuotto syntyy? Mikä on ansaintalogiikka? Miten tuote brändätään?



Valmiina markkinoinnin tiikerinloikkaan.
 
Wolt mainostaa taksin kyljessä.
 
Huumoria. Wolt mainostaa myös ämpäreillä. Kuvakaappaus Twitteristä 19.2.2016.

JK
juha.kesanen@selede.fi
Facebook/Palveluksessanne

torstai 11. helmikuuta 2016

Unelmia ja realiteetteja

Unelmoitko hyvästä palvelusta ja haluaisitko tuottaa sellaista?

Olen lueskellut filosofi Frank Martelan Valonööri-kirjaa (2015 Gummerus). Kirjassa on paljon käytännön vinkkejä hyvästä elämästä ja oppimisesta. Yksi hyvä vinkki koskee unelmia, unelmointia ja unelmien seuraamista. Unelmien toteuttamisen esteenä on se, että pelko ohjaa elämää. 

Miten pitäisi toimia? Martela kirjoittaa, että on kahdenlaisia ihmisiä. Toiset lähtevät seuraamaan unelmiaan aivan liian sokeasti ja toiset eivät osaa enää unelmoida. Ensimmäisiä pitäisi tukea ja neuvoa ottamaan huomioon elämän realiteetit ja reunaehdot kun taas jälkimmäisiä tulisi kannustaa taas unelmoimaan.

Oikea järjestys on Martelan mukaan se, että ensin pitää antaa itselleen tilaa unelmoida vapaasti ja sen jälkeen katsotaan vasta reunaehtoja ja realiteetteja. "Tietoisuus realiteeteista on eri asia kuin pelon ohjaama elämä (s. 212)."

Eipä sitten muuta kuin unelmoimaan hyvistä palveluista realiteetteja unohtamatta!

Tää tekis tällaisen palvelun.


JK
juha.kesanen@selede.fi

perjantai 5. helmikuuta 2016

Minimisuoritus palveluiden eteen

"Jos nyt tehtäisiin edes minimisuoritus eli projektiehdotus, projektisuunnitelma ja projektin päätyttyä loppuraportti voitaisiin sen jälkeen olla ihan niin ketteriä kuin halutaan."

Näin kirjoitti viime vuonna paljon projektitoimintaa miettinyt Aaro Ollikainen blogissaan. Hän kritisoi organisaatioita, joissa johtajat ovat todenneet, että jatkossa meidän organisaation projektit hoidetaan ketterin menetelmin, vaikka projektitoiminnan minimisuoritukseenkin olisi vielä matkaa.

Jäin miettimään tuota minimisuoritusta palvelukonseptoinnin tai palvelukuvauksen näkökulmasta. Tarjolla on monenlaisia malleja konseptoida ja kuvata palveluja. Yksi hyvä esimerkki on Jukka ja Katri Ojasalon erittäin hyvässä palveluliiketoimintaa koskevassa artikkelissa Using Service Logic Business Model Canvas in Lean Service Development (2015) kuvaama Service Logic Business Model Canvas.

Jo pienikin ja työntekijöiden yhdessä miettimä palvelukuvaus voi auttaa tekemään huiman laatuhypyn organisaation palvelutuotannolle. Tällainen palvelukuvaus voi tukea työntekijöiden itseohjautuvuutta ja työhyvinvointia, parantaa asiakaskokemusta ja hyödyntää koko organisaatiota tehokkaampina ja tuottavampina palveluina. 

Hyvässä palvelukuvauksessa voisi olla ainakin seuraavia asioita: palvelun nimi, palvelukanava (missä palvelua tarjotaan ja milloin), palvelun asiakkaat, palvelun tavoite ja arvolupaus, tavoiteltava asiakaskokemus, palvelun toiminnot (eli mitä tehdään, missä ja kuka), resurssitarpeet, palvelun hinta, palvelun viestintä ja markkinointi, palvelun mittarit, palvelua koskevat ohjeet ym. dokumentit. Kaikkia näitä voi katsoa sekä organisaation että asiakkaan näkökulmasta kuten Ojasalojen artikkelissa todetaan.
 
Lisäisin tuohon listaan vielä tavoiteltavan työntekijäkokemuksen. Jos palvelun tuottaminen on työntekijälle kurjaa, ei palvelu ole kestävällä pohjalla.
 
Palvelun tuottajat ja palvelun vastaavat osaavat parhaiten miettiä, mitä heidän omassa palvelukuvauksessaan kannattaa olla.

Organisaation yhteinen palvelukuvausmalli olisi hyvä rakentaa laajassa yhteistyössä eikä niin, että otetaan sellainen malli kyseenalaistamatta vastaan, mitä konsultit tai johto tarjoavat. Tämä lisää työyhteisön sitoutumista palveluun ja ennen kaikkea ohjaa siihen, että palvelukuvaus oikeasti ohjaa palvelutuotantoa. Pahimmassa tapauksessa palvelukuvaus tehdään ja se jää säilöön jonnekin mappiööhön.

Katso myös blogitekstit:
12 syytä kuvata palvelu
Mikä avuksi palveluiden kuvaamiseen?
Tätä on palvelu



Hyvät palvelut tehdään yhdessä.

JK
juha.kesanen@selede.fi