Norjalaisia parisuhdevinkkejä

Yle on tehnyt mielestäni oivan palveluksen esittämällä kesällä norjalaista Onnistuuko avioliitto? -sarjaa. Sarjan jaksoja löytyy edelleen Yle Areenasta.

Onnistuuko avioliitto? -ohjelman ideana on, että ohjelmaan osallistuessaan pariskunnat saavat psykologin ja parisuhdeasiantuntijan arviot persoonallisuuksien yhteensopivuuksista, pariskunnan yhteistoiminnasta sekä lopuksi arvion siitä, millaiset onnistumisen mahdollisuudet tulevalla avioliitolla on. Vihreä kortti kertoo, että hyvältä näyttää. Keltainen kertoo, että pieniä riskejä on ja punainen viestii siitä, että parilla on edessä isoja haasteita.

Ohjelman alussa pariskunnat tekevät persoonallisuustestit. Testin jälkeen pariskunnat laitetaan tekemään erilaisia yhteistoimintaa vaativia tehtäviä. Esimerkiksi yhdessä jaksossa pariskunnalla oli vuorokauden ajan hoidossaan leikkivauva, joka herätti ja vaati huomiota myös yöllä. Yhdessä jaksossa pariskunta leipoi ison täytekakun ja teki pitkän kävelyretken autiotuvalle.

Näissä välillä melko vaativissakin tehtävissä tuli hyvin näkyviin pariskuntien persoonallisuuspiirteisiin ja yhteistoimintaan liittyviä asioita ja hankauksiakin. Miten käyttäydytään painetilanteissa, kuka päättää mitä ja miten tehdään, kuka kantaa vastuuta mistäkin asiasta ja kuka vetäytyy.

Yleisenä kehitysideana monelle pariskunnalle on ollut se, että taakka, vaikkapa vastuunkantaminen eri asioista on epätasapainossa ja se saattaa pitkän päälle kärjistää rooleja ja lisätä liiaksi toisen osapuolen taakkaa. Virheiden sattuessa anteeksi pyytäminen ja hyvittäminen ovat tärkeitä. Riidat voivat alkaa ja kasvaa pienistäkin asioista - sanonnasta tai ilmeestä.

Jos parisuhde ei ole patologisesti huono (alkoholi, huumeet, väkivalta, kaltoinkohtelu, syvä epäluottamus), tätä ohjelmaa katsomalla voi hyvinkin saada eväitä parempaan parisuhteeseen - oppia paljon itsestä, toisesta ja parisuhteesta.

Saa nähdä tuleeko tämä ohjelmaformaatti myös suomenkielisenä. Ainakin minä voisin sitä mieluusti katsoa.

Rakkauden pitkospuut.

JK
juha.kesanen@selede.fi

Swing Game - opetusdokkari pelien tekemisestä

Hyvän ystäväni vinkistä katsoin Yle Areenasta Swing Game -dokumentin. Siinä kotkalaiset elokuvantekijät päättävät itse tehdä menestyspelin ja tienata sillä isot rahat. 

Swing Game kertoo hienosti ja opettavaisesti siitä, miten haastavaa on tehdä menestyspeli. Ensimmäisenä ideana pelitiimillä oli tehdä peli niin sanotusta pillurallista, jossa autolla ajellaan kaupungilla ja yritetään iskeä naisia. Tämä idea kuitenkin unohdettiin pian. Uudeksi peli-ideaksi tuli nostalgisesti keinuminen. 

Elokuvassa on paljon hyviä ja opettavaisia kohtia. Esimerkiksi tapaamiset sijoittajien kanssa opettavat pelitiimille sijoittajien logiikkaa. Tiimillä tapaamiset eivät menneet aina ihan nappiin, mutta vähitellen he kehittyivät. Esimerkiksi yrityksen arvo oli pelinkehittäjien mukaan monta miljoonaa euroa jo siinä vaiheessa, kun ensimmäinen peliversio oli vasta työn alla. Pelitiimi sai kuitenkin sijoittajia mukaansa, vaikkei isoista sijoitussummista puhuttukaan.

Kahden päähenkilön, Swing Game -yrityksen toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan kemiat toimivat hienosti. Innostuksellaan he ruokkivat ja kannustivat toisiaan. Innostus ja luottamus tiimissä on ainakin tärkeää, jos aikoo onnistua.

Monien käänteiden jälkeen Swing Game julkaistiin. Alkuperäiset laskelmat ja yrittäjien toiveet olivat, että maksullista peliä ladattaisiin reippaasti. Muutaman kuukauden myynnin jälkeen peliä oli ladattu 980 kappaletta, josta tuloja tuli noin 1 000 euroa. Miljardit jäivät saavuttamatta ja toimistoksi vuokratusta omakotitalosta piti luopua.

Tärkeänä oppina pelaajat saivat sen, että pitää tehdä peliä, josta tekijät ovat itse aidosti innostuneita ja jota he haluaisivat pelata. Dokumentti loppuu siihen, että pelitiimi on tapaamassa oululaisen peliyhtiö Fingersoftin väkeä, jolle he esittelevät alkuperäistä pilluralli-ideaa.

Ensimmäisen pelin epäonnistumiseen ei kannata vielä luovuttaa. Kenties nämä kaverit ovat luomassa uutta menestysyritystä pelialalle. Jo tämän opettavaisen dokumentin tekeminen on kelpo palvelus kaikille pelien ja sovellusten tekijöille.

Swing Game -dokumentin katsomisen jälkeen voi vain nostaa hattua esimerkiksi Supercellille. Pelialalla kilpailu on kovaa. Monen asian pitää mennä nappiin, jos aikoo saada pelistä leipää pöytään. Pelin julkaisijan pitää olla hyvä ja markkinointiin pitää olla paljon rahaa.

Tämä dokumentti kannattaa ehdottomasti ottaa oppimateriaaliksi, jos tavoitteena on tehdä pelejä tai muita sovelluksia.

Swing Game ja pelin lataukset monitorilla kuukauden jälkeen. Kuvakaappaus Swing Game -elokuvasta.

JK
juha.kesanen@selede.fi

Pikku kakkosta ja kakkosolutta

Kuulin jutun vanhemmasta, jolla on tapana laittaa lapset katsomaan Pikku kakkosta. Sitten hän avasi itselleen kakkosoluen ja nautiskeli sitä samalla kun hän valmisteli perheelleen päivällistä.

Yleisradion TV kahden Pikku kakkonen on tullut televisiosta jo lähes neljäkymmentä vuotta. Ensimmäinen Pikku kakkonen tuli nimittäin televisiosta jo tammikuussa 1977. Itsekin muistan katselleeni sitä pikkupoikana ja hyvä se oli jo silloin. Silloin ei tosin ollut mainoskanavia, yleareenoita tai netflixejä määrättömine tarjontoineen.

Pikku kakkonen on luotettava palvelu lapsiperheille. Se tarjoaa taktisen lepotauon myös vanhemmille kiireisen päivän jälkeen. Sen ohjelmisto on luotettavaa ja turvallista - ammattitaitoisesti ja viisaasti valittu ohjelmisto rauhoittaa usein myös vilkkaammat lapset.  Ohjelman vetäjiksi löytyy vuosi toisensa jälkeen mukavasti lapsille puhuvia naisia ja miehiä. Mukavaa on myös se, ettei Ylen kanavilla ole lapsille suunniteltuja mainoksiakaan, koska rahoittajina ovat veronmaksajat eli me.

No, jos nyt jotain hieman pelottavaa Pikku kakkosesta hakemalla hakee, niin Tuttiritarissa vilahteleva Robin Huttunen on ollut yhdelle lapsistamme hieman pelottava, Muumeissa on joskus ollut jännittäviä kohtauksia ja ilmeisesti uusimmassa Maltin ja Valtin joulukalenterissakin on joku kohta ollut hieman jännä. No näistäkin on selvitty ilman suurempia traumoja.

Pikku kakkosta voi pitää jopa varhaiskasvatuksena, jos ei jo ihan ennaltaehkäisevänä lastensuojelutyönä. Se on monelle suomalaiselle osa lapsuutta. Kiitos Ylelle siitä.

Pikku kakkosen -logo. Kuvakaappaus täältä.


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne