Anna uudenvuodenlupaus kaverin kanssa

Uudenvuodenlupaukset ovat monesti yhden miehen tai naisen lupauksia. Mitä jos löytyisikin kaveri, kenen kanssa mennä kohti uudenvuoden tavoitetta. Kaverin tuki voisi auttaa tavoitteen toteutumisessa. Tavoitteeseen pääsyä voisi myös yhdessä juhlistaa.

Tavoitteita asettaessa kannattaa miettiä tavoitteiden vaikutuksia itselle. Tietysti tavoitteen toteutumisen pitää olla itselle tärkeä ja myönteinen. Esimerkiksi kuntoilun aloittaminen tuottaa itselle hyvää nyt ja tulevaisuudessa.

Tavoitetta kannattaa miettiä myös läheisten näkökulmasta. Vaikka tavoite voi olla itselle tärkeä, voi tavoitteen saavuttaminen vaatia kohtuuttomia läheisiltä. Vaikka haluaisin kiivetä Mount Everestille, tämä tavoite on monessa mielessä kohtuuton läheisilleni. Puoliso joutuisi hoitamaan lapset monta kuukautta yksin. Riskinä on myös se, että lapset saattaisivat jopa menettää isänsä.

Uudenvuoden tavoitetta voi konkretisoida grow-mallin* avulla. Ensin määritellään tavoite (goal). Toiseksi arvioidaan nykytilanne (reality) ja kolmanneksi mietitään mahdollisia esteitä (obstacles), joita voi olla tavoitteen saavuttamisen tiellä. Neljänneksi pohditaan vaihtoehtoja (options), joilla päästään esteiden ohi. Viidenneksi määritellään ne teot (way ahead), joilla tavoitteeseen käytännössä päästään.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!


*Luin Grow-mallista Matti Alahuhdan Johtajuus. Kirkas suunta ja ihmisten voima -kirjasta. Lue kirjaa käsittelevä blogiteksti täältä.

Olipa tavoite mikä tahansa, sitä kohti olisi parempi mennä kaverin kanssa.

JK
juha.kesanen@selede.fi

Kun kuperkeikka pyörryttää

On etuoikeus, kun omalla asuinalueella on paljon erilaisia palveluja lapsiperheille. Kiireen keskellä ja pimeänä vuoden aikana ei jaksa kulkea kauas lasten harrastusten perässä.

Onneksi Viikissä on hyvä Latokartanon liikuntahalli, jossa Helsingin kaupungin liikuntavirasto järjestää mm. temppujumppaa 3 - 4-vuotiaille ja perhejumppaa 2 - 3-vuotiaille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Eikä mitä tahansa jumppaa vaan erittäin laadukasta.

Yksi lapsistamme käy temppujumpassa. Temppujumpan vetäjä pitää hienosti ohjat käsissä vilkkaimpienkin lasten kanssa. Hän muistaa kivalla tavalla myös aikaisemmin hänen ryhmässään olleet lapset. Jumpat ovat monipuolisia ja vaihtelevia. Todellista ammattitaitoa osoittaa se, kuinka hyvin noin 15 pienen lapsen ryhmä pysyy kasassa.

Minä käyn kahden lapseni kanssa perhejumpassa, jossa myös vanhemmille tulee hiki. Ohjaaja on tosi mukava, taitava ja hän toimii hienosti lasten kanssa. Myös vanhemmat innostuvat kokeilemaan esimerkiksi siltoja ja päälläseisontoja. Kuperkeikkojen jälkeen pää on hieman pyörällä, mutta niitäkin tulee tehtyä.

Liikuntahallissa jumpat ovat isossa salissa, joten lapsilla on tilaa juosta. Mikäpä sen parempaa, kuin viedä lapset sateella valoisaan halliin juoksemaan ja hyppimään.

Jumpat ovat myös edullisia yksityisten palveluntarjoajien jumppiin verrattuna. Kaupunki tukee niitä huomattavasti. Toisaalta, jos nämä jumpat onnistuvat herättämään lapsissa ja aikuisissa liikunnan intoa, tulee tuki moninkertaisena takaisin vuosien kuluessa esimerkiksi vähentyneinä terveydenhuoltokuluina.

Isi tuu perässä.


JK
juha.kesanen@selede.fi

Pikku kakkosta ja kakkosolutta

Kuulin jutun vanhemmasta, jolla on tapana laittaa lapset katsomaan Pikku kakkosta. Sitten hän avasi itselleen kakkosoluen ja nautiskeli sitä samalla kun hän valmisteli perheelleen päivällistä.

Yleisradion TV kahden Pikku kakkonen on tullut televisiosta jo lähes neljäkymmentä vuotta. Ensimmäinen Pikku kakkonen tuli nimittäin televisiosta jo tammikuussa 1977. Itsekin muistan katselleeni sitä pikkupoikana ja hyvä se oli jo silloin. Silloin ei tosin ollut mainoskanavia, yleareenoita tai netflixejä määrättömine tarjontoineen.

Pikku kakkonen on luotettava palvelu lapsiperheille. Se tarjoaa taktisen lepotauon myös vanhemmille kiireisen päivän jälkeen. Sen ohjelmisto on luotettavaa ja turvallista - ammattitaitoisesti ja viisaasti valittu ohjelmisto rauhoittaa usein myös vilkkaammat lapset.  Ohjelman vetäjiksi löytyy vuosi toisensa jälkeen mukavasti lapsille puhuvia naisia ja miehiä. Mukavaa on myös se, ettei Ylen kanavilla ole lapsille suunniteltuja mainoksiakaan, koska rahoittajina ovat veronmaksajat eli me.

No, jos nyt jotain hieman pelottavaa Pikku kakkosesta hakemalla hakee, niin Tuttiritarissa vilahteleva Robin Huttunen on ollut yhdelle lapsistamme hieman pelottava, Muumeissa on joskus ollut jännittäviä kohtauksia ja ilmeisesti uusimmassa Maltin ja Valtin joulukalenterissakin on joku kohta ollut hieman jännä. No näistäkin on selvitty ilman suurempia traumoja.

Pikku kakkosta voi pitää jopa varhaiskasvatuksena, jos ei jo ihan ennaltaehkäisevänä lastensuojelutyönä. Se on monelle suomalaiselle osa lapsuutta. Kiitos Ylelle siitä.

Pikku kakkosen -logo. Kuvakaappaus täältä.


JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne

Tänään on kovan treenin päivä

Monen mielestä liikunnan tulee olla tavoitteellista - niin kuin elämän muutenkin. Tavoitteet tekevät monella tapaa elämästä innostunutta ja mielekästä.

Minäkin kuulun tähän porukkaan. Illalla, kun suljen silmät mietin usein liikuntaan liittyviä tavoitteita ja seuraavan päivän treeniä. Tietysti ikämiesurheilijan rentoudella. Iästä huolimatta, 50 vuotta on lähempänä kuin 40, kehittymistä tapahtuu edelleen. Esimerkiksi pelinlukeminen paranee edelleen, voimakin lisääntyy ja myös nopeutta voi ylläpitää tai jopa kehittää, jos treenaa oikein.

Nykyisin erityisesti liikunnan seuraamiseen on monenlaisia sovelluksia, vaikka ruutuvihkokin toimii. Treenisovelluksia tulee esimerkiksi sykemittareiden mukana ja lisäksi on ladattavia tai verkossa toimivia sovelluksia.

Minä olen käyttänyt jo muutaman vuoden ajan suomalaista treenit.net-treenipäiväkirjaa. Minusta se on yksinkertainen ja helppokäyttöinen. Sinne voi lisätä omia lajeja, pitää ruoka- ja terveyspäiväkirjaa. Samalla voi seurata omaa harjoittelua. Tällä hetkellä käyttäjiltä haetaan tähän verkkopalveluun kehittämisideoita.

Kuulin muuten joku vuosi sitten jutun, että yhdellä kaverilla oli sykemittarivalmentaja - siis sykemittari, joka antoi harjoitteluvinkkejä syketasojen ja harjoittelumäärien mukaan. Kaveri oli hieman masentunut maratonia seuraavana päivänä, kun sykemittari ilmoitti, että tänään on kovan treenin päivä.

Treenit.net. Kuvakaappaus ko. sivuilta.

Paskamainen haaste

Onko sinulla ollut niin kova vessahätä, että lähin vessa on tuntunut olevan liian kaukana? Menikö paskat housuun?

Viime keskiviikkona (25.11.) Inhimillinen tekijä -ohjelmassa oli keskustelemassa kaksi rohkeaa nuorta aikuista, Teemu Ramstedt ja Anna Hakala. Teemu on Hifk:n ammattijääkiekkoilija, joka sairastaa suolistosairautta. Anna on kolmen lapsen äiti, jolla on Crohnin tauti. Lisäksi ohjelmassa oli aivan mahtava sisätautien erikoislääkäri Hannu Väänänen.

Sekä Teemun että Annan sairaudet liittyvät suolistoon ja suolen toimintaan ja nämä asiat ovat hyvin intiimejä. Crohn ja Colitis ry:n internet-sivuilla todetaan: "Sairauksien ikävimpiin oireisiin kuuluu toiminnallinen suoliston häiriötila, joka aiheuttaa lähes invalidisoivan, jatkuvan tarpeen käydä WC:ssä."

Teemu ja Anna eivät ole sairautensa kanssa yksin. Suomessa on lähes 45 000 ihmistä, jotka sairastavat tulehduksellista suolistosairautta (IBD).

Crohn ja Colitis ry on luonut jäsenilleen vessapassin. Yhdistys toivoo, että yritykset ja julkiset organisaatiot avaisivat vessansa, mikäli ovelle tulee ihminen, joka näyttää vessapassia.

Yhdistyksen internet-sivuilta voi myös tilata Meillä käy VESSAPASSI -tarran toimipaikan ikkunaan tai ovenpieleen. Tarra kertoo, että myös tätä erityisryhmää halutaan palvella hyvin.

Haastan Palveluksessanne-blogin, hyvän palvelun ja inhimillisen kohtaamisen nimissä suomalaiset organisaatiot avaamaan minkä tahansa vessansa nopeasti vessapassin esittäjälle. Nekin vessat, jotka on tarkoitettu vain henkilökunnalle.

Avaathan vessan. Kiitos.

JK
juha.kesanen@selede.fi
Facebook/Palveluksessanne

Jos tosi-tv koukuttaa, lukuvalmentaja auttaa

Pitäisikö lukea enemmän - rentoutua ja avartaa maailmankuvaa?

Sunnuntaina 22.11. oli mielenkiintoinen juttu Helsingin Sanomissa. Siinä kerrottiin Kallion kirjaston lukuvalmentajista, joiden esikuvina ovat olleet Kirjasto 10:n musavalmentajat. Lukuvalmentajat auttavat lukemisen polulla tarjoten asiakkaille sopivaa luettavaa.

Lukuvalmennuksen palvelukonsepti toimii seuraavasti:

1. Asiakas varaa lukuvalmentajalle ajan - käytännössä tämä tapahtuu sähköpostilla.
2. Haastattelu, jossa selvitetään valmennettavan  lukumieltymyksiä.
3. Valmentaja kerää parinkymmenen kirjan setin valmennettavalle.
4. Asiakas lukee kirjat.

Lukuvalmentajalta vaaditaan hyvää asiakasymmärrystä. Tämän tulee osata tunnistaa valmennettavan lukutarpeet ja innoituksen kohteet sekä lukijana kasvamisen potentiaalin. Jälkimmäinen voi tarkoittaa sitä, että tarjoaa kirjoja, jotka haastavat valmennettavan ajatuksia ja maailmaa. Lisäksi vaaditaan hyvää kirjallisuuden tuntemusta ja intohimoa kirjoja kohtaan. Lukuvalmentajan oma innostus voi tarttua.

Lukuvalmennusta on tehty Helsingissä muutaman vuoden ajan. Kovin paljon lukuvalmennusta ei vielä ole annettu. Viime vuonna valmennusta sai 33 asiakasta. Tämän vuoden syyskuuhun mennessä valmennettavia oli 22. Valmennettavista suurin osa oli ollut naisia.

Kokeiluna voisi tarjota valmennusta etenkin miehille ja nuorille. Se laajentaisi lukuvalmentajien asiakaskokemusta erilaisista lukijaprofiileista ja voisi tuoda uusia ideoita koko palvelukonseptiin.

Miksei voisi olla vaikka ryhmävalmennusta tietylle tunnistetulle asiakasryhmälle? Esimerkiksi keski-ikäisille tosi-tv:n koukussa uinuville miehille.

Ehkä lukuvalmentajan kirjatarjontaa voisi laajentaa valmennettavan elämäntilanteen mukaan. Silloin asiakkaalle valittaisiin elämäntilanteeseen sopivia kirjoja.

Jos valmennettava vaikkapa kaipaisi nostatusta elämäänsä, valittaisiin iloa ja toivoa herättäviä kirjoja. Äidiksi tai isäksi tulevalle voisi etsiä tietynlaisia kirjoja ja eläkkeelle siirtyvälle täsmäkirjasetti. 

Vai olisiko sittenkin parempi pitäytyä vain lukemiseen liittyvissä kiinnostuksen kohteissa?

Lukuvalmentajat voivat tuoda näistä lukijakohtaamisista paljon uudenlaista asiakasymmärrystä kirjastolle. Toivottavasti lukuvalmentajien kokemuksia hyödynnetään koko kirjaston kehittämisessä. Lukuvalmentajana toimiminen laajentaa myös hienolla tavalla kirjastoammattilaisten osaamista ja työnkuvaa.

Käynti lukuvalmentajan valmennuksessa tuo varmasti koko kirjaston lähemmäksi ja parantaa näin käyttäjäkokemusta - ehkä jopa perinpohjaisesti. Tärkeä, mutta hieman kasvoton kirjasto saa lukuvalmentajasta tutut kasvot.

Itsevalmennuksen materiaalia.

JK
juha.kesanen@selede.fi

Hyvä Supercell!

Helsingin Sanomissa oli 14. marraskuuta juttu, jossa oli laskettu, että Supercell-peliyhtiö tulee maksamaan vuodelta 2014 Helsingille yhteisöveroja 62 miljoonaa euroa. Summan arvellaan olevan suurin, mitä 2000-luvulla yksikään yritys on maksanut. Vuodelta 2013 Supercell maksoi yhteisöveroja 24 miljoonaa euroa.

Verosummat on aikamoisia, kun ajatellaan, että kyseessä on mobiilipelejä tekevä yritys, jolla on Suomessa 150 työntekijää. Kaiken lisäksi yritys perustettiin vasta vuonna 2010.

En tiedä minkälaista veropolitiikkaa Supercellissä on mietitty ja minkälaiset verokonsultit ovat audienssia pyytäneet tarjoten win-win-ratkaisuja. Helposti tulee kuitenkin kuva suoraselkäisestä ja yhteiskuntavastuuta mielellään kantavasta yrityksestä. Yritys ja sen johtohahmot ovat saaneet paljon julkisuutta veropolitiikastaan eikä veronmaksua ole kukaan ainakaan julkisesti kehdannut kritisoida. Enkä minäkään aio sitä kritisoida vaan päin vastoin.

Noilla Supercellin verosummilla on tuotettu ja tuotetaan julkisia palveluja, on lisätty ja lisätään yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua ja pidetään yllä yhteiskuntarauhaa. Supercell on tuonut myös uskoa suomalaiseen peliosaamiseen ja laajemminkin koko digitoimialaan.

Tietenkin jotain harmia yhtiön pelit ovat tuoneet mukanaan. Liian innokkaita pelaajia ainakin pelaajien lähipiirin mielestä.

Toivottavasti pelit myyvät yhtä hyvin jatkossa eikä pelimaailman arvaamattomuus pääse vaikuttamaan yhtiön verojalanjälkeen.



Hyvä Supercell. HS 14.11.2015 A27