Hyvä johtaja ja johtamisen x-tekijä

Olen seurannut yhdessä työryhmässä erästä arvostamaani johtajaa. Pohdin, mikä hänestä tekee mielestäni niin hyvän. Ensinnäkin tämä johtaja on asiantunteva ja oleelliseen keskittyvä. Hän tuntee toimialan ja sen toimintaympäristön sekä siihen liittyvät oleelliset tekijät. Toiseksi hän on kaikille kannustava ja hän myös kiittää kivalla tavalla asiantuntijoita valmistelusta. 

Ehkä kuitenkin suurimman vaikutuksen minuun tekee se, että vaikka kokouksissa keskitytään asiaan, on niissä myös sellainen ilmapiiri, että joskus saatetaan purskahtaa yhdessä nauramaan asialle, josta löytyy joku koominen kulma. Koskaan ei kuitenkaan naureta kenellekään ihmiselle. 

Ajatelen, että tämä yhdessä nauraminen kertoo turvallisesta ilmapiriistä ja luo turvallista ilmapiiriä. Kokouksissa ihmiset myös sanovat kantansa, jos heillä on jotain sanottavaa. Kokouksiin on myös mukava mennä, vaikka asioita on välillä paljon. Yhdessä nauraminen on tämän johtajan johtamisen x-tekijä, joka tekee asioiden etenemisestä helpompaa.

Hyvää uutta vuotta 2024 kaikille lukijoille!

Metron rakennustöitä 1977 - 1978. Helsingin kaupunginmuseo.

JK

S-posti. juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/ palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Mitä minä oikein ajattelen

Varsinkin lasten kännykän käytön rajaamisesta joudutaan monessa perheessä käymään jatkuvaa keskustelua ja riitojakin voi syntyä. Välillä päätetään ryhdistäytyä ja tehdään sisäistä valvontaa pelisääntöjen suhteen, kunnes linjaukset taas hämärtyvät. Samalla lailla aikuisetkin saattavat miettiä omia kännykänkäyttötapojaan. Vanhempien oma kännykän käyttö on tietty mallina myös lapsille.

Hiljattain jäin miettimään, että miten kävisi, jos välillä vaan olisi ja kuuntelisi, millaisia ainutlaatuisia ajatuksia ja mietteitä päässä pyörisi, jos ei keskittyisikään someen, kännykän pläräilyyn tai esimerkiksi musiikin kuuntelemiseen tilanteessa, jossa se on nykyään luonnollista(?). Samalla voisi tutustua itseen ja omiin ajatuksiin paremmin. Voihan se olla niin, että aika kuluu hitaammin tai mieleen voi tulla myös ikäviä ja surullisia ajatuksia ja tuntemuksia. Se on kuitenkin hyvä muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne tulevat ja menevät. 

Ja kun panee merkille omaa ajattelua, niin eihän sitä tiedä, vaikka joku päässä pyörivä ajatus voisi olla sellainen, jonka avulla voi parantaa palveluja tai keksiä jopa uusia palveluja. Ennen kaikkea voi olla mielenkiintoista panna merkille se, millaisia ajatuksia tulee mieleen ja mitä omassa päässä oikein pyörii. :-)

Tasapainoilua - Muraali - Kontulankaari 11.

JK

S-posti: juha.kesanen@selede.fi

Facebook: Palveluksessanne

Twitter: @Juhake

www.selede.fi

Tunteet ja vireystila

Joskus jokin ikään kuin itsestään selvä asia kirkastuu omassa mielessä. Näin minulle kävi tällä viikolla, kun kuuntelin yhtä toimintaterapeuttia. Sain ahaa-elämyksen pohtiessani, miten tunteet vaikuttavat omaan vireystilaan ja toimintaan. 

Tästä näkökulmasta kaikkea omaa tekemistä ja myös sitä, mitä muut tekevät, on hyvä miettiä ja arvioida. Esimerkiksi ikävästi annettu palaute voi vaikuttaa palautteen saajaan siten, että moti voi mennä moneksi päiväksi ja työvire laskee kuin lehmän häntä. Toisaalta kannustus ja hyvin annettu palaute voi nostaa työvirettä ja motivaatiota moninkertaisesti.

Mikäli saan kielteistä tai oikeastaan lannistavasti annettua palautetta, voin yrittää harjoittaa itseäni siihen, että mahdollisimman nopeasti pääsen siitä takaisin hyvään vireystilaan. Tätä tunteiden ja vireystilan yhteyttä voisi olla hyvä pohtia kaikissa oman elämän toimintaympäristöissä ja tietenkin myös johtamis- ja palvelutehtävissäkin. Etäaikana on tärkeä muistaa, että hyvä vire kuuluu myös äänessä.

Kuva: HKM. Eric Alander, n. 1930-luku.

JK

S-posti. juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook: Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Lähiopinnot vs. verkkokurssi 6-0

Osallistuin viime vuonna töiden ohessa vuoden kestävään johtamiskoulutukseen. Koulutuksen pystyi suorittamaan joko lähes kokonaan verkkokurssina tai lähiopintoina. Itse tein opinnot lähes kokonaan verkkokurssina. Itselläni lähipäiviä taisi tulla kaksi.

Helmikuun alussa oli sitten ko. koulutuksen juhlalliset päättäjäiset. Päättäjäisiin oli kutsuttu sekä ne, jotka olivat osallistuneet lähiopetukseen että meitä, jotka tekivät verkko-opinnot. Kun saavuin juhlapaikkaan muutama henkilö näytti jollain lailla tutulta. Suuntasin lähimpään pöytään ja varovasti kysyin yhdestä pöydästä, sopisiko siihen istua. Melko heti tajusin, että muut pöydässä olijat kuuluivat samaan opiskeluryhmään. Kaikki juttelivat keskenään ja heittivät ylävitosia toisilleen siinä sivussa, kun keräsivät yhteystietoja jatkotapaamista varten.

Itse jäin miettimään, että ainakin ne, jotka olivat osallistuneet lähiopetukseen näyttivät viihtyvän hyvin keskenään ja heistä oli tullut yhtenäinen ryhmä, joita selvästi yhdisti myönteinen tunnesidos. Lisäksi opiskelijan pitämässä puheessa korostettiin sitä, miten paljon oli opittu toisilta vertaisilta opintojen ohessa ja miten paljon oli tullut muilta uusia ideoita omaan työhön. Ainakin fiiliksen ja vertaisoppimisen osalta lähiopetus näytti voittaneen tässä tapauksessa verkkokurssin 6-0, vaikka koinkin omat opinnot hyvin myönteisiksi ja onnistuneiksi.



Ruusu valmistuneelle.
 

JK
S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter. @JuhaKe
www.selede.fi

Entä jos ajattelisitkin olevasi maailman paras tyyppi juuri siinä ja nyt?

Joskus niin helposti, varsinkin me suomalaiset tai ainakin minä, huomaan sisäisen puheeni olevan itseäni mollaavaa ja vähättelevää. Eikä siinä ole mitään järkeä. Sehän vaan entisestään masentaa ja heikentää itseluottamusta. Ja vaikka tottahan sekin on, että sisäisessä vertailussa siihen, mitä voisi olla, ei mikään riitä.

 

Otetaan masentava ajatusleikki omasta elämismaailmastani. Kun olen salibandyn ikämiehissä moninkertainen Suomen mestari, mollaus voisi lähteä siitä, että mikset voittanut Suomen mestaruutta pelattuasi liigassa. Jos olisin siellä voittanut Suomen mestaruuden, olisi varmaan pitänyt voittaa se monta kertaa. Jos olisin voittanut monta kertaa Suomen mestaruuden olisi varmaan pitänyt voittaa Europan cup ja Ruotsin mestaruus seurajoukkueessa ja tietenkin monta maailman mestaruutta.

Jos näin olisi käynyt, olisi sisäinen mollaaja voinut sanoa, että juu salibandy onkin marginaalilaji verrattuna jääkiekkoon tai jalkapalloon. Ja jos niissä olisi tullut maailmanmenestys, minä olisin ratkaissut Suomelle jalkapallon tai jääkiekon maailmanmestaruuden ja useita NHL-mestaruuksia, sisäinen mollaaja olisi voinut vielä sanoa, että kyllä se NBA:n koris on kovin urheilusarja. Kun sitten olisin äkkiä venynyt 50 senttiä pitemmäksi ja pelannut NBA:ssa huikean uran LeBron James apulaisenani ja NBA:ssa olisi tullut joka vuosi mestaruuksia ja koripallonkin maailmanmestaruuksia, olisi sisäinen mollaaja voinut sanoa, että hei urheilu on vain urheilua.

Mikään ei siis riitä ja sen takia on nyt on aika ottaa uusi asenne. Sen takia onkin jatkossa viisaampi ajatella, että minä olen just oikea ja ihan paras kaikissa tekemisissäni. Vaikka tämä perustuu vain omaan arvioon, uskon, että vaikka tällainen ajattelutapa aluksi tuntuu vieraalta, seuraa siitä virtaa ja voimaantumista. Kokeillaanpa. Ikämiessarjat, varsikin 45 - 50-vuotiaiden, salibandyssa ovat maailman kovimmat sarjat ja kaikki siellä pelaavat ovat nopeita, taitavia ja atleettisia. Minä olen siellä yksi huikeimmista pelaajista, jonka look a way syötöt ja viuhuva laukaus ovat legendaarisia. Meidän joukkue on aivan maailman eliittiä. Tai tässä sitä kirjoitan maailman parasta blogitekstiä, maailman parhaaseen palveluja käsittelevään blogiin. Hyvältä tuntuu. Eikä haittaa, että arvio on omani (OA= oma arvio).

Samalla lailla esimerkiksi opiskelija voisi ajatella olevansa maailman paras juuri kyseisen aineen opiskelija tai toipuva alkoholisti voisi ajatella, että minä olen ihan maailman paras toipumaan alkoholiriippuvuudesta. Tai vaikeassa elämäntilanteessa olevana voit ajatella, että minä, jos joku selviän tästäkin tilanteesta löytämällä parhaan avun. Tai jonkun uuden taidon aloittelija, voit ajatella olevasi paras aloittelija ikinä. Ja tietenkin sinä tämän maailman parhaan blogitekstin lukijana saat ajatella, että olet maailman paras tämän blogitekstin lukija ja koet maailman suurimman hyödyn tästä kirjoitetusta aarteesta. No mitä olet mieltä, oletko valmis olemaan paras sinä?

Rinta rottingilla eteenpäin. Olet paras sinä.

JK
S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi