Koneelta kunnalle

Tämän päivän Kauppalehdessä (24.8.2016) oli juttua, että Helsingin kaupungin ensimmäisenä muotoilujohtajana aloittaa syyskuun alussa Koneesta tullut Anne Stenros.

Koneen varsinaisena perustajana pidetty Harald Herlin lähti aikoinaan Helsingin kaupungin palveluksesta 1920-luvulla (lue myös Perhe Koneen palveluksessa). Nyt tuli Koneelta kaupungille työntekijä vaihdossa.

Jutun mukaan Anne Stenros ei tiedä vielä, mitä kaikkea työtehtävä tuo mukanaan. Muotoilujohtajan tehtävänä on miettiä muun muassa palvelumuotoilua ja kaupungin designbrändiä.

Jutussa annetaan ymmärtää, että muotoilujohtajan tehtävä liikkuu strategisella ylätasolla. Stenrosin mielestä kuitenkin palveluiden ja muotoilun ymmärtämisessä on kyse siitä, että ymmärretään ihmisten jokapäiväisestä elämästä lähteviä toiveita ja tarpeita.

Vaikka strategiset tasot, visiot, ohjelmat ja brändit ovat tärkeitä, toivoisin uuden muotoilujohtajan menevän rohkeasti juuri kuntalaisten ja kunnan palvelujen jokapäiväiseen elämään.

Muun muassa Koneesta saatu kokemus voisi tuoda mielenkiintoisia huomioita kouluista, liikuntapaikoista ja päiväkodeista. Opettavaista olisi tehdä tutustumiskäynti myös terveyskeskukseen tai vaikkapa lastensuojeluun.

Myös rakentaminen ja tulevaisuuden kaupungin rakentaminen eli yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelu voisivat olla mielenkiintoisia kohteita ja vuoropuhelun paikkoja muotoilujohtajalle. Erilaiset kunnan liikelaitokset voisivat olla myös mainioita tutustumispaikkoja.

Tutustumiskäyntien jälkeen voisi miettiä tarkemmin, mitä toiveita ja tarpeita ihmisillä on ja miten näihin tarpeisiin ja odotuksiin voitaisiin paremmin vastata kaupungin toimesta.

Sen verran kokenut uusi muotoilujohtaja on, että häntä varmasti ainakin kuunnellaan, kun hän kertoo havainnoistaan ja uudistustarpeista.

Muotoilujohtaja aloittaa kiinnostavassa vaiheessa Helsingin kaupungilla. Parhaillaan on käynnissä vanhan virastorakenteen muuttaminen neljäksi toimialaksi. Lisäksi sote hämmentää kunnan keitosta myös Helsingissä.

Hieno juttu, että Helsingin kaupunki on saanut uuden muotoilujohtajan.

Pienet kuntalaiset. Leikkipuiston hiekkalaatikossa on hyvää hiekkaa.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi

Käyttäytymisohjeita myös asiakkaalle

Helsingin Sanomissa oli viime sunnuntaina juttu otsikolla Potilas löi yllättäen saksilla lääkäriä Leppävirralla (HS 14.8.2016). Jutussa mainitaan, että lyöjä on toimitettu terveydenhuollon huomaan.

Jouduin tällä viikolla käymään Helsingin Koskelan sairaalaan omahoitotarvikejakelussa. Hieman epäselvän tiedottamisen takia kävin ensin Herttoniemen terveyskeskuksessa hakemassa tarvikkeita ja sieltä minut sitten ohjattiin Koskelaan. Matkan tietysti tein pyörällä parivuotias lapsi kyydissäni.

Kun saavuin Koskelaan oli jo selkä hiestä märkänä. Kun sitten selvisi, että tarvikkeisiin liittyvää lähetettä ei ollut tullut Koskelaan vaan se oli lähetetty vahingossa Herttoniemeen, alkoi mieleni jo tummua. Jäänkö nyt ilman tarvikkeita ja pitääkö tänne tulla vielä uudestaan. Onneksi oli mukava työntekijä, joka selvitti asian ja sain lähetteessä olleet tarvikkeet mukaani.

Odottelun aikana näin sattumalta asiointiluukun sivuseinällä Hyvin tavoin terveyttä -ohjeistuksen (ks. kuva). Ohjeistus koski asiakkaita, potilaita sekä henkilökuntaa. Siinä muun muassa annetaan ohjeita ja pelisääntöjä sille, miten häiriötön ja turvallinen terveydenhuolto toteutuu.

Samalla mieleeni tuli se, että terveydenhuollon palvelupisteissä toimivilta työntekijöiltä vaaditaan paljon empatiaa ja asiakas- ja potilaslähtöistä pelisilmää, kun he kohtaavat monenlaisessa haastavassakin tilanteessa olevia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat väsyneitä, toivottomia tai muuten vain unohdettuja. Tässä tilanteessa yksikin turha pompottelu voi olla kohta, jossa pinna palaa lopullisesti. Yksi ystävällinen sana ja asiakkaan tilannetta helpottava teko voi helpottaa oloa ratkaisevasti - parantaa asiakas- tai potilaskokemusta.

Hyvin tavoin terveyttä. Ohjeistusta henkilökunnalle, asiakkaille ja potilaille.

JK
juha.kesanen@selede.fi

Innovaatiovinkit Harvardista: haasta muita ja kopioi luovasti

Kauppalehdessä oli Viikon henkilönä 18.7.2016 Harvardin yliopistossa opiskellut ja nykyisin myös Harvardin alumnikomitean jäsen Kalle Heikkinen.

Heikkinen on myös tutkimuksissaan kartoittanut maailmanlaajuisesti yritysten vahvuuksia ja heikkouksia. Hän on ollut huolestunut suomalaisista yritysjohtajista, koska heillä ei ole halua ja uskallusta riskinottoon ja kasvuun. Hänen mukaansa suomalaiset yritysjohtajat pärjäävät olemassa olevien liiketoimintojen kehittämisessä ja parantamisessa. Se on hänen mukaansa hyvä asia, mutta silloin ei välttämättä nähdä markkinoiden muutoksia.

Lääkkeeksi menestykselle Heikkinen kannustaa mm. verkostoitumaan, olemaan avoimena ideoille, hakemaan uusia liiketoimintamekanismeja ja -malleja. Edelliset ovat Heikkisen mukaan menestyksen rakennuspalikoita ja niitä voi löytyä esimerkiksi startup-ekosysteemeistä. Jutussa muuten mainitaan, että jotkut yritykset ovat jopa muuttaneet pääkonttorien paikkoja ekosysteemien perässä.

Haasta muita

Heikkisen mukaan innovaatioiden saamiseksi tai ongelmien ratkaisemiseksi yritysten, mielestäni myös minkä tahansa organisaation, pitäisi avata myös rajapintojaan, koska yksittäinen "yritys ei voi tehdä kaikkea yksin". Tämä voi tarkoittaa sitä, että ongelma tai haaste heitetään toisille tahoille ratkaistavaksi.

Kopioi luovasti

Jutussa Heikkinen puhuu myös luovasta kopioinnista ja imitaatiosta harkitsemisen arvoisena innovaatiomenetelmänä.

Hän ei tarkoita suoraan kopiointia vaan sitä, että ensiksi selvitetään tarkkaan mitä on jo olemassa ja sitten tehdään selvityksen pohjalta oma parempi tuote. Sama tietysti koskee myös palveluja. Tällä huolellisella olemassa olevaan tutustumisella voidaan Heikkisen mukaan välttää monta vaivalloista tuotekehitysvaihetta.

Heikkisen jutut kuulostavat hyviltä ja selkeiltä. On myös tärkeää, että Suomeen tulee tietoa siitä, miten muualla toimitaan. Varmasti näitä konsteja on käytetty myös Suomessa kaikenlaisissa organisaatioissa. Yritysten kasvua varmasti kaikki Suomessa toivovat, mutta mitä sitten tarkoittaa se, että suomalaisilla johtajilla ei ole tarpeeksi uskallusta riskinottoon? Tyhmiä riskejä ei kannata tietenkään ottaa, mutta aina sitä riskiä ei voi tietää etukäteen, vaikka kuinka viisaat tekijät olisivat riskejä miettimässä.

Kussakin organisaatiossa tietenkin punnitaan itse se millaisia innovaatiomenetelmiä käytetään. Usein ehkä sittenkin tilanne tai sattuma, oikeat (osaavat ja innokkaat) ihmiset, samassa paikassa, voivat synnyttää kuningasidean, josta syntyy lopulta uusi innovaatio.

Yhteisöllinen haaste. Peltokivipyramidin rakentaminen. Metsämaa.

JK
juha.kesanen@selede.fi

Hyvää kuhinaa sote-järjestöissä

Helsingin Sanomissa oli iso juttu otsikolla Suomi on sote-järjestöjen jättiläinen (18.7.2016). Jutussa kuvattiin sote-järjestöjen tilannetta ja haasteita.

Lehtijutun mukaan Suomessa on yli 900 sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavaa sotejärjestöä ja niistä noin 820 tuottaa sosiaalipalveluja ja reilu 200 terveyspalveluja - osa tuottaa kumpiakin.

Moni järjestö tuottaa palveluja pienelle kohderyhmälle ja valtaosa vain tietyillä paikkakunnalla. Erityisesti tätä yltiöpaikallisuutta ja toimijoiden suurta määrää kritisoidaan päällekkäisyydestä ja tehottomuudesta.

Lääke sote-järjestöjen haasteisiin on Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön Olli Holmströmin mukaan järjestöjen yhdistyminen, verkostoituminen ja kumppanuuksien rakentaminen. Hänen mukaansa järjestöjen tuottamien palvelujen laatu on hyvää mutta kustannustehokkuutta voisi parantaa.

Sote-järjestöt ovat kaikki erilaisia ja eri tilanteessa. Kussakin niissä tarvitaan kirkasta ajattelua esimerkiksi paikallisuuden asteen, kohderyhmien laajentamisen, lainsäädännön, sote-uudistuksen ja uusien palvelujen näkökulmasta. Nämä näkemykset voivat haastaa myös järjestöjen toiminta-ajatuksia.

Palvelujen tehokkuuden lisäämiseksi palvelujen konseptointi ja mallintaminen voisi olla yksi hyvä keino. Tällöin voi tulla paremmin näkyviin se, mistä ja mitä tekemällä palvelujen hyvä laatu syntyy, mitä resursseja palvelussa tarvitaan ja ylipäätään tulee näkyviin kirkkaammin se, mitä palveluja järjestö itseasiassa tuottaakaan.

Palvelujen mallintamisessa ja palvelumallissa tulee ottaa huomioon asiakkaiden (loppuasiakas ja esim. tilaaja) toiveet ja tarpeet, työntekijöiden tietotaito sekä organisaation toiminta-ajatus. Palvelumalli on hyvä tehdä laajalla ryhmällä, yhteistoiminnallisesti, ja muistaa, että palvelumallia voi aina parantaa, jos tarve niin vaatii.

Sekin on hyvä muistaa, että vaikka mallinnetun palvelun mukaan palveluja tuotetaan, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, ettei työntekijä saisi tilanteen mukaan käyttää omia tilannekohtaisia toimintatapojaan, jos asiakkaan etu sitä vaatii.

Muurahaiset työssä. Hyvää kuhinaa on myös sote-järjestöissä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne

Norjalaisia parisuhdevinkkejä

Yle on tehnyt mielestäni oivan palveluksen esittämällä kesällä norjalaista Onnistuuko avioliitto? -sarjaa. Sarjan jaksoja löytyy edelleen Yle Areenasta.

Onnistuuko avioliitto? -ohjelman ideana on, että ohjelmaan osallistuessaan pariskunnat saavat psykologin ja parisuhdeasiantuntijan arviot persoonallisuuksien yhteensopivuuksista, pariskunnan yhteistoiminnasta sekä lopuksi arvion siitä, millaiset onnistumisen mahdollisuudet tulevalla avioliitolla on. Vihreä kortti kertoo, että hyvältä näyttää. Keltainen kertoo, että pieniä riskejä on ja punainen viestii siitä, että parilla on edessä isoja haasteita.

Ohjelman alussa pariskunnat tekevät persoonallisuustestit. Testin jälkeen pariskunnat laitetaan tekemään erilaisia yhteistoimintaa vaativia tehtäviä. Esimerkiksi yhdessä jaksossa pariskunnalla oli vuorokauden ajan hoidossaan leikkivauva, joka herätti ja vaati huomiota myös yöllä. Yhdessä jaksossa pariskunta leipoi ison täytekakun ja teki pitkän kävelyretken autiotuvalle.

Näissä välillä melko vaativissakin tehtävissä tuli hyvin näkyviin pariskuntien persoonallisuuspiirteisiin ja yhteistoimintaan liittyviä asioita ja hankauksiakin. Miten käyttäydytään painetilanteissa, kuka päättää mitä ja miten tehdään, kuka kantaa vastuuta mistäkin asiasta ja kuka vetäytyy.

Yleisenä kehitysideana monelle pariskunnalle on ollut se, että taakka, vaikkapa vastuunkantaminen eri asioista on epätasapainossa ja se saattaa pitkän päälle kärjistää rooleja ja lisätä liiaksi toisen osapuolen taakkaa. Virheiden sattuessa anteeksi pyytäminen ja hyvittäminen ovat tärkeitä. Riidat voivat alkaa ja kasvaa pienistäkin asioista - sanonnasta tai ilmeestä.

Jos parisuhde ei ole patologisesti huono (alkoholi, huumeet, väkivalta, kaltoinkohtelu, syvä epäluottamus), tätä ohjelmaa katsomalla voi hyvinkin saada eväitä parempaan parisuhteeseen - oppia paljon itsestä, toisesta ja parisuhteesta.

Saa nähdä tuleeko tämä ohjelmaformaatti myös suomenkielisenä. Ainakin minä voisin sitä mieluusti katsoa.

Rakkauden pitkospuut.

JK
juha.kesanen@selede.fi

Lomalaisen palvelukokemuksia kotimaasta

Tänä kesänä teimme perheeni kanssa vajaan viikon mittaisen lomaretken kotimaassa. Kun pitää silmänsä auki ja on avoimin lomalaisen mielin liikenteessä, kohtaa melko varmasti myös hyvää palvelua ja ainutlaatuisia asiakaskokemuksia.

Pianomusiikkia ja mansikoita

Yyterin hiekkaranta ja sen ainutlaatuiset hiekkadyynit on hieno paikka. Lähellä rantaa sijaitsee Yyterin Kylpylähotelli. Upea ranta on jo itsessään elämyspalvelu.

Hotellissa siistijät olivat erittäin ystävällisiä ja täyttivät lapsiperheen tarpeet. He toivat petitarpeet lapsen matkasänkyyn ja tuiki tärkeän potan ystävällisesti hymyillen.

Vahvana asiakaskokemuksena jäi mieleen myös se, että aamupalalla oli tuoreita mansikoita ja mustikoita. Toisena aamuna aamupalalla oli lisäksi nuori nainen, joka soitti pianoa ja lauloi hienosti. Soittaja oli todennäköisesti hommattu sen takia, että Porin Jazzit olivat juuri alkamassa. Aiemmin en ole hotellin aamupalalla elävää musiikkia kuullut.

Yyterin hienot rannat.

Hotelli Mesikämmen Ähtärin eläinpuiston kupeessa

Monelle lapsiperheelle tuttu lomakohde on Ähtärin eläinpuisto. Eläinpuiston vieressä on Hotelli Mesikämmen. Hotellin henkilökunta oli mukavaa ja he ottivat kontaktia lapsiin ja kyselivät kuulumisia.

Aamupala oli erittäin hyvä ja tarjoiluhenkilökunta oli kiireisenäkin todella ystävällistä. Hotellissa käy paljon lapsiperheitä. Olikin hauska huomata, että ravintolan aulan seinälle oli laitettu kaikista työntekijöistä kuva lapsina. Ehkä lapsuuden kuvien laittaminen seinälle on ollut myös työntekijöille hyvä muistutus siitä, millaista on olla lapsi. Ehkä juuri tämän takia lapset huomioitiin erityisellä tavalla.

En yleensä kirjoita tässä blogissa palveluista kriittisesti. Tällä reissulla kuitenkin ihmettelin sitä, että hotelliin saapumispäivänä Mesikämmenen kylpylä oli käytössä vain lisämaksusta. Aamu-uinti oli maksuton. Kylpylän maksuttomuus hotellivieraille parantaisi mielestäni asiakaskokemusta helposti. Vaikea uskoa, että se ruuhkauttaisi uima-altaita liiaksi. Altaiden vesikin voisi olla hieman lämpimämpää.

Mitäpä mietit susihukka?

Tuurin kyläkaupalla kauheasti väkeä

Eipä ole aiemmin polkuni kulkenut Alavudella sijaitsevalle Tuurin kyläkaupalle. Huikean iso kauppakeskus keskellä Pohjanmaata oli näkemisen arvoinen.

Itse en kyläkaupalla kokenut suuria palveluelämyksiä, kun lähinnä olimme pikaisesti katsomassa tätä ihmettä. Ystävälliset työntekijät neuvoivat leluosaston paikan ja sen miten ylipäätään löydämme reitin kaupasta ulos.

Varmasti Tuurin kyläkauppa palvelee hyvin laajankin alueen asukkaita tuoden monenlaisia palveluja ja tavaroita alueen asukkaille. Nytkin kaupan vieressä oli iso tivoli ainakin perheen pienempien huvittamiseen. Varmasti tämä kyläkauppa tuo myös puheenaihetta ainakin pohjalaisille ja myös monelle keskisuomalaiselle. 

Tuurin kyläkauppaa laajennetaan koko ajan. Huokaisimme helpotuksesta, kun pääsimme parkkipaikan autoruuhkasta ulos.



Tuurin kyläkauppa. Näkemisen arvoinen.

 

 JK
juha.kesanen@selede.fi

Miljoonia tyttöjä rikotaan vuosittain

Viime viikolla päädyin kanavaselailun jälkeen katsomaan Liv-kanavalta somalialaisen huippumalli Waris Dirien tarinasta tehtyä elokuvaa Aavikon kukka / Desert Flower (2009). Tositapahtumiin perustuva tarina vuohipaimenesta huippumalliksi tuntui sen verran kiehtovalta, että jäin katsomaan elokuvaa.

Elokuvan tarina oli mielenkiintoinen, mutta voimakkaaksi elokuvan teki se, että siinä keskeisenä osana oli huippumallin oma kokemus siitä, miten sukupuolielinten silpominen oli rikkonut hänet sekä henkisesti että fyysisesti. Lisäksi hänen siskonsa oli kuollut sukupuolielinten silpomisessa verenhukkaan ja hänen toinen siskonsa synnytykseen vauva kohdussa.

UNWOMENin mukaan:

Kolme miljoonaa tyttöä ja naista joutuu vuosittain ympärileikkauksen kohteeksi

Käytäntö on yleisin Afrikassa sekä osissa Lähi-itää ja Aasiaa sekä näiltä seuduilta tulevien siirtolaisten keskuudessa

Sukuelinten silpominen on äärimmäinen ilmentymä sukupuolten epätasa-arvosta. Sen nähdään liittyvän tyttöjen ja naisten kunniaan ja avioliittokelpoisuuteen

Sukuelimet silvotaan useimmiten 4 - 15 vuoden iässä, mutta toimenpide voidaan tehdä myös aivan pienille lapsille tai joskus aikuiselle naiselle raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen

Toimenpiteessä ulkoiset synnytyselimet poistetaan kokonaan tai osittain

Silpominen lisää HIV-tartunnan riskiä ja voi johtaa kuolemaan. Silpominen tekee yhdynnästä ja virtsaamisesta tuskallista ja synnytyksestä hengenvaarallista

Tietoa tyttöjen sukupuolielinten silpomisesta löytyy myös Unicefin internet-sivuilta.
 
En ole pitänyt Liv-kanavaa yhteiskunnallisena tv-kanavana, mutta tämä elokuva oli voimakas kokemus ja Liv teki tärkeän palveluksen näyttäessään tämän elokuvan. Elokuva oli vaikuttanut moniin muihinkin, joiden kanssa keskustelin seuraavana päivänä.

Valokuvaaja Meeri Koutaniemi oli seuraamassa tyttöjen silpomista Keniassa vuonna 2013. Tästä oli juttu Helsingin Sanomissakin vuonna 2014, itselleni Aavikon kukka -elokuva oli vielä tekstiä ja valokuviakin voimakkaampi kokemus.

Minä aion nyt miettiä sitä, mitä voisin tehdä, ettei tätä tyttöjä rikkovaa tapaa jatkettaisi. Moni järjestö tekee työtä tyttöjen eteen. Tässä alla ainakin muutama hyvältä vaikuttava vaihtoehto.

https://www.unicef.fi/tue-tyotamme/

 https://plan.fi/koska-olen-tytto

https://worldvision.fi/pelasta-pimppi

http://www.solidaarisuus.fi/?gclid=CjwKEAjw-_e7BRDs97mdpJzXwh0SJABSdUH0dgtMh5Kf9dDx1vm_ILV43vr-2i7r9z4QiFB3KxPFAhoCzYHw_wcB

Yhtäkään tyttöä ei saa rikkoa.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne