torstai 7. heinäkuuta 2016

Miljoonia tyttöjä rikotaan vuosittain

Viime viikolla päädyin kanavaselailun jälkeen katsomaan Liv-kanavalta somalialaisen huippumalli Waris Dirien tarinasta tehtyä elokuvaa Aavikon kukka / Desert Flower (2009). Tositapahtumiin perustuva tarina vuohipaimenesta huippumalliksi tuntui sen verran kiehtovalta, että jäin katsomaan elokuvaa.

Elokuvan tarina oli mielenkiintoinen, mutta voimakkaaksi elokuvan teki se, että siinä keskeisenä osana oli huippumallin oma kokemus siitä, miten sukupuolielinten silpominen oli rikkonut hänet sekä henkisesti että fyysisesti. Lisäksi hänen siskonsa oli kuollut sukupuolielinten silpomisessa verenhukkaan ja hänen toinen siskonsa synnytykseen vauva kohdussa.

UNWOMENin mukaan:
  • Kolme miljoonaa tyttöä ja naista joutuu vuosittain ympärileikkauksen kohteeksi
  • Käytäntö on yleisin Afrikassa sekä osissa Lähi-itää ja Aasiaa sekä näiltä seuduilta tulevien siirtolaisten keskuudessa
  • Sukuelinten silpominen on äärimmäinen ilmentymä sukupuolten epätasa-arvosta. Sen nähdään liittyvän tyttöjen ja naisten kunniaan ja avioliittokelpoisuuteen
  • Sukuelimet silvotaan useimmiten 4 - 15 vuoden iässä, mutta toimenpide voidaan tehdä myös aivan pienille lapsille tai joskus aikuiselle naiselle raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen
  • Toimenpiteessä ulkoiset synnytyselimet poistetaan kokonaan tai osittain
  • Silpominen lisää HIV-tartunnan riskiä ja voi johtaa kuolemaan. Silpominen tekee yhdynnästä ja virtsaamisesta tuskallista ja synnytyksestä hengenvaarallista

  • Tietoa tyttöjen sukupuolielinten silpomisesta löytyy myös Unicefin internet-sivuilta.
     
    En ole pitänyt Liv-kanavaa yhteiskunnallisena tv-kanavana, mutta tämä elokuva oli voimakas kokemus ja Liv teki tärkeän palveluksen näyttäessään tämän elokuvan. Elokuva oli vaikuttanut moniin muihinkin, joiden kanssa keskustelin seuraavana päivänä.

    Valokuvaaja Meeri Koutaniemi oli seuraamassa tyttöjen silpomista Keniassa vuonna 2013. Tästä oli juttu Helsingin Sanomissakin vuonna 2014, itselleni Aavikon kukka -elokuva oli vielä tekstiä ja valokuviakin voimakkaampi kokemus.

    Minä aion nyt miettiä sitä, mitä voisin tehdä, ettei tätä tyttöjä rikkovaa tapaa jatkettaisi. Moni järjestö tekee työtä tyttöjen eteen. Tässä alla ainakin muutama hyvältä vaikuttava vaihtoehto.

    https://www.unicef.fi/tue-tyotamme/

     https://plan.fi/koska-olen-tytto

    https://worldvision.fi/pelasta-pimppi

    http://www.solidaarisuus.fi/?gclid=CjwKEAjw-_e7BRDs97mdpJzXwh0SJABSdUH0dgtMh5Kf9dDx1vm_ILV43vr-2i7r9z4QiFB3KxPFAhoCzYHw_wcB


    Yhtäkään tyttöä ei saa rikkoa.
    JK
    juha.kesanen(at)selede.fi
    Facebook/Palveluksessanne


    Ei kommentteja:

    Lähetä kommentti