Nuuskat pois ja nikotiinipussit piiloon ainakin lasten harrastuksista

Minun on pitänyt kirjoittaa tästä jo pitkään, nimittäin siitä, että lasten ja nuorten urheiluharrastuksissa valmentajilla ja muulla seuraväellä tulisi olla nollatoleranssi nuuskan, nikotiinipussien ja tietysti muidenkin tupakkatuotteiden käyttöön lasten harrastusten yhteydessä. Olen ihmetellyt erityisesti nuuskan tai nikotiinipussien käyttöä (harva kehtaa sentään tupakoida) sekä jalkapallon että salibandyn piirissä. Sama varmaan koskee muitakin pallopelejä. Mikäli valmentajat tai muu seuraväki käyttää nikotiinituotteita lasten tai nuorten harrastusten aikana, antavat he vääränlaista esimerkkiä. Monesti ainakin pienemmät lapset ihailevat ja arvostavat valmentajia, mikä lisää myös kielteisten tapojen matkimista. 

Kun lähtökohtaisesti urheilussa haetaan huipputuloksia ja parasta mahdollista suoritusta, on vaikea ymmärtää, että seurat eivät kiellä tupakkatuotteiden käyttöä harrastustapahtumien aikana. Nikotiinituotteilla ei paranneta suorituskykyä ja ne ovat terveydelle vaarallisia. Syy siihen, että käyttöä ei kielletä, on varmaan siinä, että eri lajeissa niin moni valmentaja tai aikuisurheilija käyttää nikotiinituotteita ja niiden käyttö kuuluu lajikulttuuriin. 

Tällä blogitekstillä haastan urheilun lajiliitot ja urheiluseurat kieltämään tupakkatuotteiden käytön urheiluliittojen ja -seurojen kaikissa tapahtumissa.

Nämä pussukat eivät kuulu urheilukentälle.

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/Palveluksessanne

Twitter. @JuhaKe

www.selede.fi

Pettymysten sietämätön tärkeys

Kevään jääkiekon MM-turnaus ei mennyt suomalaisten odotusten mukaan. Mediassa annettiin monenlaisia laveampia ja kapeampia lausuntoja Suomen jääkiekon tilasta ja sen tulevaisuudesta. 

Tärkeimmäksi lausunnoksi koin entisen jääkiekkoilijan ja maajoukkuettakin valmentaneen Raimo Summasen lausunnot (HS 14.5.2024) urheilu-uraan kuuluvista pettymysten käsittelyn taidoista. Summanen nosti erityisesti esiin sen, että nuorille lahjakkaille pelaajille ei välttämättä Suomessa pelatessaan tule tarpeeksi pettymyksiä vastaan ja siksi heille ei kehity kykyä käsitellä pettymyksiä ja kritiikkiä. Kun sitten lahjakas pelaaja pääsee pelaamaan NHL:ään niin siellä viimeistään tulee pettymyksiä ja vaikeampia jaksoja vastaan. Tällöin tarvitaan kykyä ja taitoa käsitellä pettymyksiä.

Jos vähänkin suhtautuu vakavasti ja tavoitteellisesti urheiluun, niin urheilu on kaikilla tasoilla yksi hyvä keino harjoitella pettymysten käsittelyä ja sitä taitoa tosiaan tarvitaan laajemminkin elämässä. Olisiko hyvä ottaa oikein jopa tietoisesti omaksi tavoitteekseen, että pettymyksiä tulee, koska samalla harjaantuu kyky käsitellä niitä. Esim. tänä vuonna tavoitteena on neljä pettymystä ja samalla opin niiden käsittelyä rakentavasti ja tulevaisuuteen uskoa luoden. Rinnalla voi harjoitella myös itsemyötätuntoa esim. tunnustamalla, että virheet kuuluvat taitoharjoitteluun.

Auttaisikovatko ne kuuluisat lehmänhermot pettymysten käsittelyssä?

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/ Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi