maanantai 9. toukokuuta 2016

Juttuseuraa pahimpaan hätään

Viime viikolla silmääni osui Kirkko & kaupunki -lehdestä Paavalin seurakunnan kirkkoherran Kari Kanalan esittelemä kirkkokaljat -idea. Kanala on tullut tunnetuksi Ensitreffit alttarilla -televisio-ohjelmasta.  Kanalan sunnuntaisen saarnavuoron jälkeen on tarkoitus lähteä johonkin lähipubiin kirkkokahvien sijasta kirkkokaljoille juomaan olutta ja kuuntelemaan alustuksia.

Kirkkokaljat-tempauksella juhlistetaan 500 vuoden kulumista siitä, kun Martti Luther naulasi teesinsä Wittenbergin linnan kirkon oveen. Lehtijutussa kerrotaan Lutherin olleen loistava seuramies, jolle olutkin maistui. Kanalan mukaan tempauksen pointti on niiden ihmisten kohtaamisessa, jotka eivät tule kirkkoon.

Ensireaktioni oli hieman epäileväinen. Ajattelin, että tällä tempauksella pyritään keinotekoisesti luomaan rosoisempaa ja kapinallisempaa kuvaa seurakunnasta ja kristinuskosta. Mutta kun asiaa hieman mietin tuli myös erilaisia ajatuksia. Eli jos tällä tavalla tavoitetaan ja luodaan paikkoja ihmisten väliselle keskustelulle ja varsinkin autetaan, luodaan toivoa ja lohdutusta elämän kolhimille kanssaihmisille, tämän tyyppinen toiminta on tärkeää.

En tiedä millaisia kohtaamisia kirkkokaljoilla tapahtuu, mutta palveluna ihmisten pariin meneminen ja luotettavan juttuseuran tarjoaminen ihmisten hätään voi olla kultaakin arvokkaampaa. Sen avulla voidaan mahdollisesti vaikuttaa monen ihmisen elämään. Eikä ainoastaan sen henkilön elämään kenen kanssa jutellaan vaan myös hänen läheistensä elämään.

Koti- vai kirkkokaljat?
JK
juha.kesanen@selede.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti