Hyvä sairaanhoitaja ja ammattietiikka

Tässä kovan ja lähes viikon kestäneen vatsaflunssan (huhhuh) toipumisvaiheessa ajatukseni siirtyivät terveydenhoidon puolelle ja ammattietiikkaan.

Sairaanhoitajan hyvin toteuttamasta ammattietiikasta minulla on omakohtaista kokemusta. Kymmenisen vuotta sitten jouduin päivystykseen, kun sydämeni rytmissä oli lääkärin mukaan jotain häikkää. Jouduin jäämään yöksi Malmin sairaalaan, seuraavana päivänä todettiin sydämeni olleen täysin kunnossa. Sairaalavisiitin aikana minuun teki suuren vaikutuksen miten ystävällisiä sekä mies- että naissairaanhoitajat olivat potilaille. Esimerkiksi minua vastapäätä oli nainen, joka oli lähes tiedottomassa tilassa ja tästä huolimatta potilasta puhuteltiin hyvin kohteliaasti rouvaksi. Tämä on tietysti koulutuksessa painotettu asia, mutta silti se teki minuun vaikutuksen.

Hyvää ammattietikkaa voisi toivoa myös sotea tekeville pukumiehille ja jakkupukunaisille. Toivottavasti joku soten suunnittelijoista on joskus kokenut jonkin vakavan sairauden ja viettänyt aikaa sairaalassa ja ymmärtäisi, mitä tarkoittaa, että potilas on kaiken keskiössä. Sairaiden ja tietysti myös sosiaalipalveluiden asiakkaiden pitäisi saada olla voimiensa mukaan suunnittelemassa sotea ja muutenkin sairauden- ja terveydenhoidon ja sosiaalityön palveluita - se olisi myös eettisesti oikein. Pienen kokemuksen usein vaihtuvista hoitajista antoi minulle se, että kerroin vatsaflunssan hoidosta saman tarinan kolmelle eri työterveyshoitajalle. Vatsan väänteiden kuvailu alkoi jo tympiä viimeisellä kerralla.

Veri analyysiin.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe