Tärkeä kysymys joulusta, jos läheisesi on jäänyt yksin

Kuulin hiljattain kauniin ja surullisenkin tarinan. Erään naisen äiti oli hiljattain kuollut. Kun tämä nainen suunnitteli joulun viettoa, hän tuli kysyneeksi leskeksi jääneeltä isältään, jäisikö tämä jouluaattona heille yöksi, oli isä purskahtanut itkuun. Isä oli ehkä pelännyt ajatusta viettää jouluyö yksin omassa kodissaan.

Joulu voi olla vaikeaa aikaa läheisen menettäneelle, koska joulu mielletään perhejuhlaksi ja perheillä on erilaisia tapoja ja perinteitä viettää joulua. Jos sinulla on joku joka on hiljattain menettänyt läheisensä ja tiedät, että hän on yksin jouluna, mikset pyytäisi häntä teille yöksi. Ei hän välttämättä halua, mutta onpahan sekin asia sitten tarkistettu.

Hyvää ja levollista joulunaikaa kaikille lukijoille!

Hyvää joulua! Kuva V. Kesänen

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Kartano, joka koskettaa

Joskus palvelu yhdistyy merkitykselliseen paikkaan. Tällöin paikka tekee kohteessa saatavan palvelun ylivertaiseksi. Paikka vaikuttaa merkittävästi asiakaskokemukseen.

Meidän perheen elämässä esimerkiksi Viikin kartano on ollut juuri tällainen paikka. Ei niin etteikö Viikin kartanossa ole ollut aina ruoka- ja tapahtumapalvelut kunnossa, mutta meille paikasta tekee erityisen se, että olemme viettäneet siellä jo neljät eri perhejuhlat. Toivottavasti juhlia tulee myös jatkossa.

Olen juhlinut kartanossa häitäni parhaiden ystävien ja sukulaisten seurassa. Kun menen Viikin kartanon ohi voin nähdä edelleen pihalla olleen "peräkonttibaarin" ja poikien iloisen naurun peräkontilla. Monen monta hääkuvaakin otettiin kartanon sisällä. Tanssia ja juhlaa. Minäkin siellä kuvissa nuorempana, jos en nyt sentään nuorena.

Viikin kartanossa on kaksi lapsistani saanut nimensä. Juhlat ovat toki olleet pienemmät ja hillitymmät kuin hääjuhlat. Silti lämpimät ja merkitykselliset lähimpien omaisten ja lasten kummien seurassa.

Surulliset perhejuhlat eli hiljattain kuolleen isäni hautajaisten muistojuhlat vietimme kartanolla viime viikonloppuna. Taas koolla olivat läheiset ja sukulaiset. Hyvää ruokaa. Pohjatonta surua.

Nyt näen kartanon ohi mennessäni isän häissäni ja kahden lapseni nimiä juhlimassa. Nyt kartano kantaa iloisia ja surullisia muistoja elämästä.

Viikin kartano lokakuussa 2016.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Viimeinen palvelus

Meinasin ensin laittaa otsikoksi "Kielletty alle 40-vuotiailta", mutta tämä koskee varmasti meitä aivan jokaista - nimittäin läheisen kuolema. Neljänkympin jälkeen tosin oma kuolemakin alkaa hiipiä mieleen. Mitä jos en eläkään virkeänä ja vetreänä 80 - 90-vuotiaaksi teräsvaariksi. Kaikki voi päättyä nopeastikin.

Helsingin Sanomissa 22.4.2015 kirjoitettiin, että kun omainen kuolee, ei enää osata oikein toimia. Jutussa annettiin hyvä muistilista siitä, mitä kaikkea pitää tehdä. Myös erilaisista some-kanavista pitäisi muistaa poistaa profiilit. Mieleen tulee heti yksi LinkedIn-palvelussa oleva ystäväni, joka kuoli muutama vuosi sitten ja silti hän edelleen "viettää vuosipäivää tietyssä työtehtävässä".

Arjen kiireestä, mainosten ja myynnin maailmasta kuolema on usein kaukana. Kovia jätkiä ja naisia on paljon, mutta olisiko heistä tai minusta pesemään esimerkiksi kuolleen läheisen ruumista - tekemään viimeistä palvelusta? Tuntea rakkaan eloton ruumis - tuttu, mutta vieras.

Ei ole elämää ilman kuolemaa, eikä kuolemaa ilman elämää. Jotenkin niin olen yrittänyt lapsille puhua kuolemasta.

Jos kuolema on arjesta vieras asia, on sitä myös syntymä. Muistan ajatukseni, kun kolmas lapsemme oli syntymässä. Miten absurdilta minusta tuntui, kun Kätilöopiston ikkunasta kuuluivat neljän ruuhkan äänet samalla, kun uusi ihminen pönkesi maailmaan.

"Elämä on" vain miten se meni, mutta myös "kuolema on".

 

JKjuha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/PalveluksessanneTwitter @JuhaKe