Helsingin Sanomissa 22.4.2015 kirjoitettiin, että kun omainen kuolee, ei enää osata oikein toimia. Jutussa annettiin hyvä muistilista siitä, mitä kaikkea pitää tehdä. Myös erilaisista some-kanavista pitäisi muistaa poistaa profiilit. Mieleen tulee heti yksi LinkedIn-palvelussa oleva ystäväni, joka kuoli muutama vuosi sitten ja silti hän edelleen "viettää vuosipäivää tietyssä työtehtävässä".
Arjen kiireestä, mainosten ja myynnin maailmasta kuolema on usein kaukana. Kovia jätkiä ja naisia on paljon, mutta olisiko heistä tai minusta pesemään esimerkiksi kuolleen läheisen ruumista - tekemään viimeistä palvelusta? Tuntea rakkaan eloton ruumis - tuttu, mutta vieras.
Ei ole elämää ilman kuolemaa, eikä kuolemaa ilman elämää. Jotenkin niin olen yrittänyt lapsille puhua kuolemasta.
Jos kuolema on arjesta vieras asia, on sitä myös syntymä. Muistan ajatukseni, kun kolmas lapsemme oli syntymässä. Miten absurdilta minusta tuntui, kun Kätilöopiston ikkunasta kuuluivat neljän ruuhkan äänet samalla, kun uusi ihminen pönkesi maailmaan.
"Elämä on" vain miten se meni, mutta myös "kuolema on".
 |
JKjuha.kesanen(at)selede.fi Facebook/PalveluksessanneTwitter @JuhaKe |
Aiheeseen olen joutunut tutustumaan sattuneesta syystä viime aikoina kovinkin läheisesti. Tähän aiheeseen olisi montakin tulokulmaa, mutta tässä muutamia huomioita viime ajoilta.
VastaaPoistaSuomessa on kuuleman mukaan noin 20 000 erilaista lupaa, kun myös samalla hakemuksia. Tilanteessa jossa läheinen kuolee on kaiken surun ja tuskan keskellä pystyttävä selviytymään erilaisen hakemusten, todistusten, lupien ja valtakirjojen viidakossa. Ajoittain täysin järjenvastaisten byrokraattisten kuvioiden keskellä. Esim. maistraatissa välttämätöntä virkatodistusta hakiessa aviomiehen kuolintodistus ja ruumiinavauspöytäkirja kädessä veloitetaan 8 euroa todistuksesta jossa todetaan että mieheni elää. Maistraatti kun voi todetä henkilön kuolleeksi vasta kun väestörekisterikeskus on rekisteröinyt tiedon. Ja siihen voi mennä kuukausia tässä tapauksessa, kertoivat. Koska kaikki virkamiehet ovat nyt lomalla.
Toinen huomio liittyy siihen uskomattomaan tuen ja pyyteettömän auttamisen määrään mitä olemme toisaalta saaneet kokea. Joskus jopa täysin tuntemattomien ihmisten osalta. Se on vahvistanut uskoa ihmisten hyvyyteen ja antanut lohdutusta osaltaan.
Toisin on myös tullut tilanteita, joissa on saanut kokea sairastavansa jotain tarttuvaa ja ikävää tautia, tuomalla konkreettisesti ihmisten mieleen asian jota kukaan ei oikeastaan haluaisi ajatella. Oman elämän haurauden, rajallisuuden sekä sen mahdollisuuden että kuolema saattaa osua kohdalle täysin yllättäen ja odottamatta.
Kiitos Merja kommentista. Kuulostaa tosiaan rankalta nuo byrokraattiset kuviot, joita joutuu surun keskellä käymään läpi... ja jos sitten vielä virkamiesten lomien takia asiat viipyvät. Itselläni ei ole vielä kokemusta aivan lähipiirin perheenjäsenen kuolemasta, mutta sekin hetki tulee. Tuo toisilta tullut apu ja lohdutus kuulostaa kyllä arvokkaalta. Voimia.
PoistaHirmu hyvä kirjoitus! Käsittelet inhimillisesti ja realistisesti aihepiiriä, joka useimmille meistä on tabu.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Onko kuolema tabu vai onko se monelle nuoremmalle esim. alle nelikymppiselle vain vieras asia?
PoistaEhkä sekä että?
Poista