Maistuisiko parsakaalisuklaa?

Olin iloinen, kun sain käsiini Sonja Ängeslevän Level _Up: Työrutiinit peliksi -kirjan (Talentum 2014, s.207). Kiinnostuin kirjasta, koska mielessäni on pyörinyt palvelukehittämiseen liittyvän sovelluksen tekeminen (ks.blogin tarkoitus). Olin ennen kirjan lukemista innostunut viemään omaa suunnitelmaani enemmän pelilliseen suuntaan, mutta luettuani kirjan, palasin muutaman askeleen takaisin enemmän palvelukehittämisen ja palvelukuvauksen apuna toimivan sovelluksen tekemiseen.

Ängeslevä näkee pelimäisen otteen hyötyjä työelämässä ja ainakin valkokaulustyöntekijöiden työn olevan jo yhteistoiminnallista moninpeliä. Hän on kuitenkin kriittinen niin sanotulle pelillistämiselle (gamification). Pelillistämisellä Ängeslevä tarkoittaa ”asiallisten, tärkeiden ja vakavien työasioiden tekemistä eri tavoin houkuttelevimmiksi ja helpommaksi käsittää” (s. 52). Ängeslevän mukan kuitenkin jo sana ”peli” saa monet varpailleen ja se voi herättää mielikuvan vain työn kuorruttamisesta pelilillisyydellä. Kun hyvä peli asettaa säännöt, mutta samalla sallii itseilmaisun ja elämyksellisyyden, nämä jäävät usein pelillisissä ratkaisuissa toteutumatta.

Kirjassa todetaan, kuinka pelillistäminen ja monet opetuspelit ovat törmänneet ilmiöön nimeltä parsakaalisuklaa. Parsakaalin eli työn kuorruttaminen pelisuklaalla ei ole tuottanut sitä, mitä on odotettu. Pelillisyyden eli viihteen ja asiatiedon välille ei ole löytynyt optimaalista suhdetta. Pelillisyyden ongelma on sama kuin opetuspelien. Jonkin hauskan ja viihteellisen lisääminen oppimiseen tai vaativiin työprosesseihin ilman syvällistä ymmärrystä siitä, miten hauskuus ja viihteellisyys niihin  tuodaan, tuottaa huonoa tulosta. Pahimmassa tapauksessa nämä pelilliset esimerkit vain heikentävät sovelluksen toimivuutta – hankaloittavat oppimista ja asian hahmottamista.

Oma suunnitteilla oleva sovellukseni on opettavainen eli opettaa hyvän palvelun tuottamista. Siinä oppiminen tapahtuu tekemisen kautta (learning by doing). Oppiminenhan on jo itsessään mukavaa ja koukuttavaakin, jos opittava aines on sopivan haastavaa ja aihe itselle tärkeä.

Sovelluksessa täytyy olla myös yhteistoiminnallisuutta, esimerkiksi mahdollisuus pyytää kommentteja muilta tai se voi joillain muilla keinoilla ohjata ja kannustaa yhteistoiminnallisuuteen.  Sovelluksessa pitää olla itseilmaisun eli tuunauksen mahdollisuuksia. Esimerkiksi itse innostuin tekemään ja tuunaamaan sarjakuvia mainion Bitstrips-sovelluksen avulla.

Ängeslevän kirjassa käsitellään pelillisyyttä hyvin laajasti. Koska kirja kertoo paljon myös työn tekemisestä ja työn suunnittelusta yleisellä tasolla, kirja sopii niille kaikille, joiden työssä on suunnittelua ja erilaisia projekteja.

LEVEL_Up. Kuvakaappaus Talentumin sivulta.

JKjuha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe