Jutussa mainitaan pahoinvoinnin ratkaisuksi sen, että työmäärän pitäisi olla sopivampi eli asiakkaita vähemmän yhtä työntekijää kohti. Työ pitäisi myös organisoida paremmin eli työtä pitäisi johtaa paremmin.
Itsellänikin on hieman, yhteensä noin pari vuotta, kenttäkokemusta sekä aikuisten että lastensuojelun sosiaalityöstä, vaikken olekaan koulutukseltani sosiaalityöntekijä.
Varsinkin lastensuojelussa ongelmat ja haasteet ovat melkoisia ja monet asiakastapaukset ovat erittäin vaikeita ja stressaavia mm. väkivaltaan ja päihteisiin liittyvät asiat (ks. blogiteksti Lastensuojelu ja rohkeus puuttua väkivaltaan). Itselleni oli onni, että oma esimies oli taitava ja kokenut. Hänen kanssaan selvitin yhdessä monta asiaa.
Minä tarjoaisin sosiaalityöntekijöiden ja oikeastaan kaikkien sosiaalialan työntekijöiden työhyvinvoinnin lisäämiseen ja samalla masennukseen ja ahdistukseen vähentämiseen kolmea ratkaisuehdotusta.
Parityöstä potkua
Parityössä kaksi työntekijää pystyy monessa tapauksessa toimimaan tehokkaammin ja rohkeammin kuin yksin työtä tekevä.
Kaksi pystyy saamaan tilannekuvan selkeämmäksi. Kaksi pystyy tuottamaan enemmän ideoita ja ratkaisuja. Kaksin uskaltaa toimia nopeammin ja rohkeammin, jos on hätätilanne. Kahdestaan voi käsitellä myös vaikeita työhön liittyviä tuntemuksia ja näin palautua lehtijutussakin mainituista avuttomuuden tunteista tekemiseen nopeammin.
Vertaistukea vertaismentoroinnista
Toiseksi tarjoaisin vertaismentorointia, joka nimensä mukaisesti perustuu vertaistukeen. Vertaismentorointia on käytetty erityisesti uransa alussa olevien opettajien työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen tukemiseen. Helsingin kaupungilla vertaismentorointia ovat käyttäneet myös lastentarhanopettajat.
Vertaismentoroinnissa käsitellään luottamuksellisesti ja sovitusti ryhmässä työhön liittyviä asioita. Tapaamisia voi olla vaikkapa kerran kuussa puolen vuoden ajan. Ryhmää vetää vertainen, joka on saanut vertaismentorin koulutuksen. Ryhmä määrittelee itse mitä työhön liittyviä asioita ryhmässä käsitellään. Ryhmän jäsenet voidaan koota useista eri toimipisteistä.
Kuvauksilla palvelut näkyviksi
Kolmanneksi kannustan mallintamaan ja kuvaamaan sosiaalityön palveluja ja työprosesseja. Palvelujen mallintamisella tarkoitan sitä, että työn sisältö eli miten työtä tehdään ja mitä työllä tavoitellaan, on kuvattu työntekijöiden ja johdon toimesta. Palveluiden kuvaamisesta olen kirjoittanut blogitekstissä Minimisuoritus palveluiden eteen.
Vaikka palvelujen kuvaaminen voi tuntua aluksi ehkä turhalta ja abstraktiltakin, korkeasti koulutetuille sosiaalityöntekijöille sen hyödyt aukeavat varmasti nopeasti. Vaikka sosiaalipalvelut nojaavat lakiin, laki ei kerro kokonaisuudessaan työn sisältöä.
Palveluja tuotetaan aina jonkin mallin mukaan olipa palvelut kuvattu tai ei. Palvelun kuvaaminen konkretisoi yhteisen tiedon työstä ja asiakkaista siten, että palvelusta on helpompi yhteisesti keskustella. Esimerkiksi palvelun kuvaaminen voi johtaa yhteiseen ymmärrykseen siitä, että näin me haluamme palvella ja auttaa asiakkaitamme. (Palvelujen kuvaamisen hyötyjä löytyy täältä.)
Joskus palvelujen kuvaaminen voi tuoda esille juuri niitä ristiriitoja, joista ahdistus syntyy. Ristiriita voi syntyä siitä, että asiakkaita parhaiten auttavaan palvelumalliin ei riitä resursseja. Silloin pitää raportoida ja viestittää tästä ristiriidasta eteenpäin johdolle ja päättäjille. Sekin voi jo helpottaa sosiaalityöntekijöiden ahdistusta, että tietää ja tunnistaa nämä ristiriidat ja on omalta osaltaan yrittänyt vaikuttaa niihin. Itse asiassa koko sosiaalityö on elämistä monenlaisten ristiriitojen maailmassa.
Parhaimmillaan palvelukuvaus ohjaa työn organisointia, työtä ja työn kehittämistä vaikkapa palvelumuotoilun keinoin. Huonoimmillaan palvelukuvaus tehdään jonkun pyynnöstä ja sitten valmis palvelukuvaus työnnetään jonnekin öömappiin.
 |
| Suuntana sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi. |
JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi
