Päihdeongelmaiset saivat kännykkäsovelluksen

Suomessa on THL:n arvion mukaan noin 400 000 alkoholin ongelmakäyttäjää. Erilaisten päihderiippuvuuksien takia hoidettavien määrä on suuri ja asiakasryhmä on haastava. Päihderiippuvuus on myös suuri taakka läheisille, lapsille, työpaikoille ja yhteiskunnalle. Siksi kaikki keinot tukea päihdehoitoa ovat tarpeen.

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimi on kehittänyt mielenkiintoisen Helsinki Recovery Appin. Se tukee päihderiippuvuuden haltuun saamista ja siitä toipumista.
Sovellusta on kehitetty yhdessä ammatti- ja vertaisasiantuntijoiden kanssa ja sen voi ladata maksutta esimerkiksi Google Play -verkkokaupasta.

Kävin itsekin lataamassa sovelluksen ja tutustuin siihen.
Sovelluksesta löytyy tietoa mm. päihteistä ja niiden hoidosta, tietoa palvelupaikoista ja hoito-ohjelmista, päiväkirja ja kalenteri. Siellä on paikka, jonne voi kirjoittaa omista tavoitteistaan ja pitää muistikirjaa. 

Sovelluksessa on myös erilaisia päivittäin, kuukausittain tai kolmen kuukauden välein täytettäviä mittareita. Päivittäin käytettäviä mittareita ovat vieroitusoiremittari ja ahdistuneisuuskysely. Kuukausittain tehdään toimintakyvyn arviointi ja kolmen kuukauden välein voi arvioida omaa toipumispääoma.

On todella hienoa, että tämänkaltaisia sovelluksia tulee. On myös tärkeää, että vertaiset ovat itsekin mukana käyttäjäkokemuksellaan kehittämässä sovelluksia, koska niin varmistetaan, että sovellus palvelee asiakasta mahdollisimman hyvin.

Koska sovellus on hyvin tarpeellinen ja sen tekemiseen on käytetty paljon resursseja, olisi tärkeää, että sen olemassaolosta tietää mahdollisimman moni. Digipalvelun käyttäjän ei tarvitse olla helsinkiläinen vaan käyttäjiä voi olla eri puolilta maata.

Toivottavasti sovellusta markkinoidaan laajasti ja siitä viestintään eri toimijoille. Ilman hyvää markkinointia sovellukseen käytetyt panokset menevät ainakin hukkaan.

Ei riitä, että sovellus kerran ladattu asiakkaan älypuhelimeen, vaan siitä se palvelutarjoajan työ vasta alkaa. Sovelluksen ympärille on hyvä saada esimerkiksi koottua käyttäjien kehittämisverkosto jatkokehitystyötä varten. 

On myös tärkeää miettiä, kuinka sovellus ja sitä kautta saatava tieto tulevat osaksi ammattilaisten työn prosessia. Olennaisen tärkeää on, että ammattilaiset sitoutuvat ohjaamaan asiakkaita käyttämään sovellusta ja sen paikka hoitoprosessissa on mietitty.

Kun palveluja digitalisoidaan ja erilaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin kehitetään asiakkaita auttavia sovelluksia, näitä kokemuksia kannattaa jakaa laajasti. Olivatpa kokemukset sitten hyviä tai huonoja, kaikesta voidaan oppia.

Helsinki Recovery App -kuvake älypuhelimessa.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Oli se Jarna kova jätkä

Jarna eli jääkiekkoilija Marko Jantunen on kova jätkä. Jantunen oli hyvä ja lahjakas jääkiekkoilija ja onhan hän vielä 45-vuotiaanakin hyvä pelaaja, kun pystyy edelleen pelaamaan 2-divisioonassa.

Mielestäni Jantusen kovin temppu on ollut kertoa oma tarinansa kirjassa Läpi Helvetin (Otava 2016). Se on kertomus päihderiippuvaisesta isästä, puolisosta ja meidän monen tuntemasta jääkiekkoilijasta.

Olen aiemmin kirjoittanut blogissani (ks. Sinä inspiroit) siitä, että ihmisten osaamisen, taidot ja koko elämisen voi hyvinkin nähdä yhteisenä omaisuutena. Nimittäin meidän jokaisen osaaminen syntyy, lahjakkuus jalostuu ja elämä perustuu muiden ihmisten rakentamalle pohjalle. Kenenkään taidot ja lahjakkuus eivät synny tai jalostu ilman meitä muita. Meistä ei tule meitä ilman muita.

Samalla lailla jokaisen ihmisen elämän karikot ja tappiot voidaan nähdä ainakin osittain yhteisenä kokemuksena ja omaisuutena. Suomessa on esimerkiksi noin miljoona ihmistä, joilla on läheinen yhteys päihdeongelmiin (ks. Sokka irti vai ei sittenkään). Päihdeongelmat ovat osa meidän yhteistä omaisuuttamme ja kulttuuriamme.

Jantunen on kova jätkä, kun on uskaltanut ja halunnut kertoa oman tarinansa. Jantunen haluaa myös auttaa muita päihderiippuvaisia ongelman voittamisessa. Se on rohkeutta ja kovan jätkän merkki.

Erilaisia elämän tappioita, jotka luovat alakuloa ja masennusta on monella. Silti nämä tappiot ja taakat ovat myös meidän kaikkien yhteistä omaisuutta. 

Menneiden murehtimiselle on varmasti aikansa ja paikkansa. Huonollakin tarinalla - huonolla elämällä - on arvoa. Se voi auttaa jotain toista, vaikkapa vertaista, selviämään elämässä eteenpäin. Jonkun pitää vain uskaltaa kertoa.

Läpi helvetin. Marko Jantusen Tarina. Kirjoittanut Marko Lempinen. Otava 2016.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Sokka irti vai ei sittenkään

Teen parhaillaan taustaselvitystä liittyen vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden voimaan. Sattumaa tai ei, mutta nappasin kirjastosta poistettujen kirjojen hyllystä mukaani Raimo O. Kojon 1998 julkaistun kirjan Eroon viinasta. Uudenlaisia näkemyksiä alkoholismista ja siihen suhtautumisesta (Otava, s. 416). Ajattelin, että silmäilen sen nopeasti, mutta siitä tuli voimakas lukuelämys.

Huhhuh. Kojo kirjoittaa avoimesti omasta alkoholismistaan ja siitä toipumisesta. En ole moista kuvausta ennen lukenutkaan. Hän kuvaa tarkasti kuinka alkoholin käyttö lisääntyi ja juomaputket pitenivät.

Surullisen kuvan hän maalaa perhe-elämästään. Hän juopotteli oven takana omassa sotkuisessa huoneessaan. Muu perhe, vaimo ja kaksi tytärtä, eli muissa huoneissa. Yhä useammin hänen juomaputkensa päättyi sairaalaan, kunnes hän raitistui. Kojo kuvaa hyvin, kuinka alkoholi sairastutti koko perheen. Myös puoliso ja lapset tarvitsivat apua.

Raitistumisen polulla Kojo löysi myös AA-ryhmän ja se auttoi häntä raittiissa elämässä. AA:n tunnistaa moni ainakin nimeltä. Kojon kirjan inspiroimana tutustuin siihen paremmin. Kyseessähän on aivan uskomaton järjestö.

Alcoholics Anonymous on Suomessa Nimettömät Alkoholistit. AA on "vapaaehtoinen,

maailmanlaajuinen naisten ja miesten toveriseura, jossa he jakavat keskenään kokemuksensa, voimansa ja toivonsa voidakseen ratkaista yhteisen ongelmansa sekä saavuttaa pysyvä raittius.
• Ainoa päämäärä on pysyä raittiina ja auttaa toisia alkoholisteja saavuttamaan raittius.
• Ainoa jäseneksi pääsyn vaatimus on halu lopettaa juominen.
• AA:ssa ei ole pääsy- tai jäsenmaksuja."

Suomenkielisiä AA-ryhmiä järjestetään viikoittain 700 ja niissä käy yhteensä noin 8 000 jäsentä. Toiminnasta ei kerätä tarkkoja osallistujatietoja, joten jäsenmäärä on arvio. Vertaistuki saattaa olla alkoholistille parasta "palvelua" päihdeongelman voittamiseksi. 

Osallistujien sitoutuminen toimintaan on ainutlaatuista.  Koko toimintaa rahoitetaan AA-ryhmiin osallistuvien vapaaehtoisilla maksuilla. AA ei myöskään ota vastaan lahjoituksia tai hae avustuksia AA:n ulkopuolisilta tahoilta. Ryhmien vetäjille ei makseta palkkioita. AA:n nimettömyyttä kuvaa hyvin se, että AA:n nettisivuilta ei löydy yhdenkään AA-laisen nimeä. Edelliset osoittavat näinä aikoina vahvoja periaatteita.

Alkoholin suurkuluttajia arvellaan olevan Suomessa noin 500 000 ja huonosti voivia läheisiä on moninkertainen määrä (ks. Terveyskirjasto), joten ihan pienestä ongelmasta ei ole kyse.

Mikäli Kojon kirjaa on uskominen alkoholistina tai alkoholistin lähellä eläminen on yhtä helvettiä.

Tiukkaa tekstiä ja ytimekäs nimi.


JK
juha.kesanen@selede.fi