Mainarien jäljillä Okussa

Teimme perheen kanssa kesälomamatkan vanhoille kotikonnuille Outokumpuun. Asuin nimittäin kultaisella 80-luvulla muutaman vuoden siellä. Mielenkiintoista, miten tuohon aikaan elämässä jokainen vuosi oli niin intensiivinen, että voin sanoa itseäni myös jollain lailla kumpulaiseksi. Kävellessäni Kummun katuja hieman haikeana tuntui, että eihän siitä ole kuin hetki, kun täällä asuin, vaikka moni asia on vuosien myötä muuttunut.

Outokumpuhan tunnetaan parhaiten kaivoshistoriastaan. Kaivosvaihe kesti Outokummussa vuodet 1913 - 1989. Itse asuin Kummussa, kun kaivosvaihe oli päättymässä.

Hyvän kuvan Outokummun kaivosvaiheesta saa käymällä Outokummun käytännössä keskustassa sijaitsevassa Vanha Kaivos -elämyspaikassa. Minulle Vanha Kaivos näyttäytyi ja jäi mieleen ennen kaikkea kaivosmuseona ja laittoi ajattelemaan sitä, miten kaupunki voi rakentua kaivostoiminnan ympärille, mitä se tarkoittaa ja millaisia vaikutuksia sillä on. Toiseksi se antoi myös mielenkiintoisen kuvan siitä, millaista kaivosmiesten arki on joskus ollut ja millaisia vaaroja ja riskejä siihen sisältyi. 

Oman lisänsä visiittiin tietenkin toivat omat kokemukseni kaupungista ja sekin, että me pelattiin jossakin kaivosalueen rakennuksista jääkiekkojoukkuueen pelikavereideni kanssa aikoinaan myös sählyä. Myös silloinen lukioni on siirtynyt toisaalta Vanhan Kaivoksen alueelle. Ainutlaatuinen paikka lukiolle.

Suosittelen visiittiä Outokummun Vanhalle Kaivokselle. Pidin siitä, että Vanha Kaivos keskittyy kaivostoimintaan ja mainareiden elämään Outokummussa, vaikka myös lasten tarpeet on huomioitu esimerkiksi isoilla ja monipuolisilla leikkipaikoilla. 

                                              

  Kuva otettu kaivosmuseon tunnelista.

JK 

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook: Palveluksessanne 

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

 

110 metrin hissimatka

Elokuussa kävimme perheen kanssa Lohjalla ja samalla kävimme myös Tytyrin elämyskaivoksessa. Syvemmältä kaivoksesta Nordkalk louhii edelleen kalkkikiveä. Samassa kompleksissa toimii myös Koneen hissien tuotekehitysyksikkö.

Olimme katsoneet netistä, että opastettu kierros oli tiettyyn aikaan, mutta paikan päällä selvisi, että kyseinen opastuskierros olikin lapsille suunnattu peikkotyyppinen seikkailukierros. Olimme hieman pettyneitä, koska ajattelimme, että lapsemme voisivat olla enemmän kiinnostuneita ihan oikeasta kaivoskierroksesta. Päädyimme kuitenkin lähtemään peikkoseikkailuun ja mukavahan sekin oli. Perheemme lisäksi kierrokselle osallistui ainoastaan yksi muu seurue yhden lapsen kanssa. Tiedollinen puoli järjestyi, kun yksi peikkoretken roolihahmoista kertoi meille aikuisille faktoja kaivoksesta, mikä oli mukava juttu meidän aikuistenkin kannalta.

Jäin kuitenkin miettimään, miksei lapsille voisi olla mieluummin ihan kaivamiseen liittyvää mainariretkeä hakkuineen ja varusteineen? Samoin kuin paloasemistakin tekee lapsille kiehtovan juuri oikeat autot ja välineet, samanlaista kiinnostusta luulisi herättävän myös kaivostoiminta.

Hissimatka 110 metrin syvyyteen Koneen uudella hissillä, kiertely kaivoskäytävillä ja vierestä sujahtanut kaivoslepakko jäivät mieleen. Kiva oli käydä istumassa kaivoskäytävillä olleissa vanhoissa työkoneissa ja miettiä millaista oli aiemmin työskennellä pölyisessä kaivoksessa ja millaista työ olisi nyt. Miten sitä tottuisi työskentelemään päivänvalon ulottumattomissa - alkaisiko mieli huutaa apua, että päästäkää minut päivänvaloon. 

Kaivomiesten lamput.

Hissillä syvyyteen. Kuva otettu Tytyrin kaivomuseossa.

JK
juha.kesanen (at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi