Pomo, joka oli perso suklaalle

Joskus johtajien voi olla ainakin isommissa organisaatioissa vaikea käydä työntekijöiden luona luontevasti, ikään kuin vain moikkaamassa ja tutustumassa rennosti. Ehkä pomonkin mielessä on, että ei kai nuo ajattele, että käyn jotenkin kyttäämässä ja työntekijät miettivät, että eikö sillä ole muuta tekemistä. Tällaiset  lyhyet ja välittömät tapaamiset auttavat kuitenkin johtajia ja työntekijöitä tutustumaan toisiinsa ja kun tunnetaan paremmin, on helpompi hoitaa tarvittaessa hankaliakin asioita.

Olen kuullut eräästä johtajasta, jonka vierailut eri puolilla organisaatiota tuntuivat luontevilta ja työntekijöistäkin aika mukavilta. Tämä johtaja antoi ainakin ymmärtää ja näin varmaan myös olikin, että hän oli varsin perso suklaalle. Tämän varjolla hänen oli helppo tulla eri puolille organisaatiota ikään kuin etsimään suklaata. Ehkä hän tämän takia näyttäytyi hieman huvittavana, mutta samalla inhimillisenä. Samalla hän tuli tutuiksi työntekijöille ja ehkä työntekijät ajattelivat, että johtaja oli laajemminkin kiinnostunut siitä, miten organisaatiossa menee.

Jos ei johtaja ole perso makean perään, voisiko johtaja käydä vaikka hörppäämässä kupin kahvia kahvin puutteeseen eri puolilla organisaatiota tai keksiä jotain muuta vastaavaa, jotta tultaisiin tutuiksi.

Vielä jokunen jäljellä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi