Ystävällinen puhe kuuluu kaikille - myös lapsille harrastuksissa

Hyvää alkanutta vuotta 2023 sinulle lukijani!

Olen viime syksyn ja tämän vuoden aikana ollut pienessä roolissa apuvalmentajana ja valmentajan apulaisena yhden lapsemme urheiluharrastuksissa. Näissä tehtävissä on tullut opittua paljon sekä ko. urheilulajeista, mutta myös lasten urheilutoiminnassa esiin tulevista ryhmädynaamisista ilmiöistä. 

Olen miettinyt sitä, miten lapsille puhutaan harrastuksissa, millainen ilmapiiri on ja hymyilläänkö vai mennäänkö kuri ja järjestys edellä. Sanomattakin on selvää, että oma jonkinlaisen kaaoksen ja epäjärjestyksen siedon hyväksyminen on myös edelleen kehittynyt ja tietysti myös arvostus niitä kohtaan kohtaan, jotka osallistuvat valmennukseen.

Helsinkiläisen jääkiekkoseura Redsin junioripäällikkö Jesse on minusta erittäin hyvä esimerkki siitä, miten lasten kanssa tulisi olla. Hän puhuu kiekkokoulussa kaikille lapsille ja myös aikuisille ystävällisesti ja hymyilee paljon. Jessen vetämät harjoitukset ovat sopivan haastavia ja ohjeet annetaan selkeästi. Yksinkertaisesti Jessestä paistaa, että hän arvostaa harjoituksiin tulevia.

Jossain vaiheessa oli käynnissä Puhun lapselle kauniisti -kampanja. Tuon kampanjan idean pitäisi olla aina ajankohtainen lasten harrastuksissa mukana olevilla valmentajilla ja ohjaajilla. Tästä asiasta pitäisi olla selvät ohjeet myös seurojen arvoissa tai eettisissä periaatteissa sekä valmennuksen käsikirjoissa. Vaikka lasten kanssa meinaa välillä hermot mennä jokaisella, niin nämä ohjeet ja periaatteet muistuttavat aikuisen velvollisuudesta käyttäytyä aikuisen tavalla. Jokainen vanhempi haluaa varmasti, että omalle lapselle puhutaan kauniisti harrastuksissa. Ihan kuten jokainen aikuinenkin haluaa, että hänelle puhutaan kauniisti.

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/ Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Tuomari palvelee peliä

Olin viime sunnuntaina Pihlajamäessä jalkapallojoukkue PK-35:den miesten pelissä paarien kantajana. Onneksi ei tullut loukkaantumisia eikä ketään tarvinnut (yrittää) kantaa paareilla. Siinä paarien vieressä istuessani, minun oli samalla mahdollista seurata ensimmäistä kertaa elämässäni lähellä operoivaa avustavaa linjatuomaria. 

Sen lisäksi, että linjatuomarin piti olla tarkkana tarkkailessaan esim. paitsiotilanteita, minut yllätti se, kuinka paljon linjatuomari kommunikoi ja raportoi korvanappien kautta muille tuomareille pelitilanteista. Erityisesti se yllätti, kuinka paljon avustava tuomari kommunikoi, ohjasi ja jopa antoi myönteistä palautetta pelaajille, kun pelaajat noudattivat tarkasti jotain sääntöä. Päättelin, että tällä kommunikaatiolla pidettiin peli käynnissä ja vältettiin turhia pelin katkoja - palveltiin erinomaisesti peliä. 

 

 

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/ palveluksessanne

Twitter:@JuhaKe

www.selede.fi

Lisäsikö koronatauko harrastajien loukkaantumisia pallopeleissä?

Posti toi ilahduttavan lähetyksen viime viikolla, kun sain tilaamani Sami Kalajan ja Teppo Kalajan  vuoden alussa ilmestyneen Kehonhallinta - liikuntataitojen oppiminen ja harjoittelu -kirjan (2022/ VK-Kustannus). Olen jo nyt lyhyen tutustumisen jälkeen varma, että tämä nousee suosikkiurheilukirjaksi Kalervo af  Ursinin kovassa käytössä rispaantuneen yleisurheiluvalmennuskirjan rinnalle. 

Olen ihmetellyt, kuinka paljon salibandyn ikämiespeleissä (45v ja 50v) tuli eri asteisia loukkaantumisia, kun sarjaa pystyttiin viime syksynä pelaamaan ihan normaalisti. Hyvän käsityksen loukkaantumisista (venähdyksiä ym.) antaa se, että aiempina kausina olemme pelanneet helposti pelejä esim. 9 pelaajalla ja maalivahdilla, mutta nyt on joka pelissä on tullut loukkaantumisia, vaikka pelaajia olisi ollut 12. 

Oma hypoteesini on, että käytännössä pelaamatta jäänyt viime kausi on aiheuttanut sen, että pelaajat eivät ole tottuneet pelinomaiseen lihastyöhön ja sen takia loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Olisi mielenkiintoista nähdä vakuutustilastoja eli näkyvätkö loukkaantumiset tilastoissakin. 

Moni sarjapelaaja on ehkä korona-aikana lenkkeilyt, kävellyt, pyöräillyt tai käynyt punttisalillakin, mutta ne aiheuttavat erilaista rasitusta kuin pelaaminen. 

Kalajan veljesten kehonhallintakirja muistutti, että palloilijoiden omatoimisen harjoittelun tulisi sisältää ainakin seuraavanlaisia harjoitteita, olipa koronaa tai ei:

- suunnanmuutoksia ja spurtteja eri suuntaan (esim. viivajuoksu)

- jalkojen kesto-, maksi-, pika- ja räjähtävän voiman harjoituksia (esim. kyykyt, olympianostot)

- erilaisia hyppyjä eri suuntiin (esim. loikat, kinkat, aidat, tikkaat)

- keskivartalon harjoituksia sekä

- tasapainoharjoituksia.

 

Jalkojen ja keskivartalon voima sekä tasapainoharjoitukset kunniaan.

 

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook: Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Painoliivikävely on koronakevään hitti

Korona-aikana moni, joka on ehkä aiemmin vähätellyt kävelyä, on löytänyt sen harrastuksekseen. Kävelyn avulla on helppo pitää sekä fyysistä että psyykkistä kuntoa yllä. Kävelyhän on monessa mielessä hyvä ja kätevä harrastus ihan uusien ideoidenkin saamisen kannalta (lue: Ideoita lenkiltä). Kävelyä voi tehostaa sauvojen kanssa. Onkohan sauvakävelyn suosio hiipunut, kun vaikuttaa siltä, että  sauvakävelijöihin törmää aiempaa harvemmin.  

Korona-aikana olen tehostanut kävelyä käyttämällä 10 kilon painoliiviä. Mikäli kävelylenkille on käytettävissä vähemmän aikaa, painoliivillä saa kävelyyn reilusti enemmän tehoa. Mikäli kokeilet painoliivikävelyä, kannattaa se aloittaa siten, että hiljalleen lisäät lenkin pituutta ja siihen käytettyä aikaa, jotta paikat eivät tule kipeäksi ja keho sopeutuu painoliiviin. Juoksulenkille ei kannata lähteä painoliivin kanssa, koska kuormitus nivelille on kova.

Veikkaanpa, että tästä painoliivikävelystä on tulossa tämän kevään hittilaji ja tämä blogi aloittaa sen. 😁 

Takki päälle, painoliivi alle ja kävelylenkille.

JK

S-posti. juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook: Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Syksyn kivoja juttuja: punttikoulua ja Hirvihölkkää

Syksy ei ole ollut ihan pelkkää yläkierrettä, joten hyviin asioihin on silloin tärkeä yrittää kiinnittää huomiota. Jos mietin syksyn kohokohtiani perheenisänä täysin itsekkäästi omista tarkoitusperistä käsin, niin ehdottomasti ne liittyvät liikuntaan. 

Syksyn aikana olen osallistunut toista kertaa Helsingin Kulosaaressa sijaitsevan The Process - Health & Performance Oy:n punttikouluun. Varsinaisena syksyn ihmeenä voi pitää sitä, että tempauksessa hartiat ja lavat ovat venyneet niin, että pääsen alas saakka tempauksessa ja valakyykkyjä pystyn tekemään jopa pienien painojen kanssa. Tähän en ole ikinä ennen pystynyt! Seniorisarjalainenkin venyy vielä. Kahdestatoista punttikoulukerrasta minulla on takana seitsemän treeniä ja arvosana kaikista harjoituksista on kiitettävä 10/10.

Toinen syksyn kohokohta liittyy viime sunnuntaina Helsingissä Herttoniemen Hiihtäjien vuosittain järjestämään Hirvihölkkään. Viime vuonna koronan takia tätä pientä (alle 100 juoksijaa) juoksutapahtumaa ei järjestetty. Itse osallistuin 9,7 km juoksuun ja voi kuinka mukavaa oli pitkästä aikaa osallistua tällaisen tapahtumaan, vaikka lähdössä kuulinkin puhuvani itsekseni, että pitikö tähän lähteä. Juoksu meni mukavasti ja fiilis oli maalissa korkealla. Muutama päivä meni palautumisessa, mutta oli se sen arvoista.

 

Hirvihölkkä 2021. Dynaaminen lähtöasento on tärkein.

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook/ Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Ideoita lenkiltä

Aina silloin, kun on tullut hieman enemmän lenkkeiltyä, olen huomannut, että hyvän mielen lisäksi uusia ajatuksia ja ideoita on pulpunnut enemmän. Meille on tullut puolison kanssa tavaksi kysyä toiselta lenkin jälkeen, tuliko uusia ideoita, ja yleensä vastaus on ollut myönteinen. 

Helsingin Sanomissa oli hiljattain hyvä juttu, jossa tätä lenkkeilyn ja ideoiden yhteyttä avattiin tarkemmin. Jutun mukaan nimittäin juoksu tai kävely omalla vauhdilla vaimentaa aivojen aktiivisuutta prefrontaalisilla alueilla, jotka suosivat rationaalista ja suoraviivaista ajattelua. Näiden aivoalueiden vaimentaminen antaa luovalle ajattelulle enemmän tilaa.

Eli ei muuta kuin lenkille ja laitahan muistiinpanovälineet kotona valmiiksi ideoiden kirjaamista varten.

 

 JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook / Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

Miksi naiset eivät tee 10-ottelua?

Yksi lempikirjoistani on Kalervo Af Ursinin tekemä ja vuonna 1974 julkaistu Valmentajan käsikirja. Kirja on yleisteos yleisurheilusta ja eri yu-lajien valmennuksesta ja erityispiirteistä. Jotenkin kirja inspiroi minua vuodesta toiseen oman liikunnan suunnittelussa.

Koska kyseinen kirja on tehty1970-luvulla, pistää  silmään esimerkiksi se, että seiväshyppyä käsittelevässä osuudessa puhutaan vain pojista tyyliin (s. 179) "Pojat ovat kiihkeimmässä kasvuvaiheessa 13 - 16 vuoden iässä". Tytöt ja naiset eivät vielä tuolloin hypänneet seivästä. Tilannehan on jo pitkän aikaan ollut toinen seiväshypyssä. Silti vieläkin on niin, että naisilla ei ole lajeina yleisurheilussa 10-ottelua tai hiihdossa 50 kilometriä.

En tiedä, mikä näissä on perusteluna. Ainakaan mitenkään "lajien rankkuudella" ei voi asiaa perustella, sillä juoksevathan naiset maratoneja ja tekevät täyspitkiä triathloneja. Ja sanotaan sekin vielä, että kolme raskautta ja synnytystä vierestä seuranneena voin todeta, että naisen keho on vahva.

 

JK

S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook: Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

Pari hyvää nuorta valmentajaa

 Vaikka lähtökohtaisesti monessa asiassa arvostan senioriteetin tuomaa kokemusta silloin, kun se esimerkiksi näkyy kokemuksen tuomana rauhallisuutena tiukoissa ja stressaavissa tilanteissa, nuorillakin on valtavasti osaamista, hyviä kykyjä ja taitoja.

 

Tässä otan pari esimerkkiä liikuntapuolelta ja nuorilta, joiden valmennuksessa olen ollut. Heitä kumpaakin yhdistää se, että he ovat omassa lajissaan tosi taitavia ja menestyneitä. Tässä nostan vain muutaman asian heistä valmentajina esille. Näitä asioita olen heissä arvostanut ja ne ovat jääneet mieleen. Vain ensimmäisen mainitsen nimeltä, koska hän on täysi-ikäinen, lajin piirissä ja somessakin tunnettu.

Ensimmäiseksi nostan esille ainakin Kulosaaressa The Process -painonnostosalilla valmentavan Jesse Nykäsen. Tämän menestyksekkään painonnostajan valmennuksessa nousee helposti sama innostus ja intohimo, mikä näkyy hänen omassa painonnostossaan (ks. Instagram Jesse Nykänen). Hän löytää kivalla tavalla jokaiselta valmennettavalta hyviä vahvuuksia. Hän puhuu ja tiukassa tilanteessa jopa karjahtaa kannustavasti. Esimerkiksi minua hän kutsui mieleen jääneen kannustavasti raakojen vetojen mieheksi (kun en oikein kunnolla pääse kyykkyyn).

Toiseksi nostan esille Viipurin Urheilijoista nuoren, alle 18-vuotiaan naisen. Myös hän on korkean tason yleisurheilija. Hän on aina välillä vetänyt meidän vähän varttuneempien eli aikuisten yleisurheilijoiden ryhmää. Hänen vetämänsä harjoitukset on aina hyvin suunniteltu ja tekemiset hyvin ohjeistettu. Ohjaajalla on huumorintajua ja ihailtavat ryhmänvetämisen taidot. Ei nimittäin ole kertaakaan ollut epäilystäkään, kuka ryhmää ohjaa ja johtaa. Ihan kaikilta ei noin vain onnistuisi pelkästään keski-ikäisten aikuisten ryhmän vetäminen.

JK
S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @Juhake

www.selede.fi

Mua ei enää ohiteta (koronablogi 2)

Nyt kun ihmisiin tulee pitää fyysistä etäisyyttä koronan takia, polkupyörä korvaa hyvin julkisen liikenteen. Pyöräily nostaa myös peruskuntoa.

Kun olen joutunut töiden puolesta käymään muutamia kertoja pyörällä keskustassa (n. 10 km suuntaansa) tuli selväksi, että vanha pyöräni oli elinkaarensa päässä. Vanhalla pyörällä ajaessa minut ohitettiin vähän väliä, keskiö löi ratkaisevalla hetkellä tyhjää ja vie ylämäessä voimat. Kun pari kertaa sormet rasvassa laitoin kiireessä ketjuja paikalleen, päädyin siihen, että tarvitsen uuden pyörän.
 
Kun olin lopulta analyysin jälkeen (pyörän käyttötarkoitus, huolto ja säilytys) tehnyt linjauksen uudesta pyörästä, sopiva pyörä löytyi koeajon jälkeen Helsingin Kalevankadun Pelagon pyöräkaupasta. Ystävällinen ja asiantunteva palvelu teki vaikutuksen ja niinpä pyöräkaupat syntyivät. Eilen kävin uudella pyörällä kaupungissa. Tällä kertaa minä olin se, joka kepeästi ohitteli muita. Pyörissä on eroja. Hyvää pääsiäistä koronasta huolimatta!

Pelagolla on hieno logo.

JK
S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter: @JuhaKe
www.selede.fi

Mestarisarja kuulostaa paremmalta kuin seniorisarja

Viime viikonloppuna matkatessani seniorisarjan äärimmäisen tärkeisiin salibandypeleihin, tuli mieleeni, että sanana seniorisarja ei ole kovin hyvä. Seniorista tulee mieleen senioritalo, jonne on toivon mukaan viisikymppisellä vielä matkaa.

Eikä kovin hyviä nimiä ole sukupuolisesti värittynyt ikäMIESsarjat tai sodat mieleen tuova veteraanisarja-sana. Yleisurheilussa käytetään aikuisyleisurheilu-sanaa, mutta ovathan jo 18-vuotiaatkin aikuisia. Yleisurheilussa aikuisilla tarkoitetaan yli 30-vuotiaita. 

Monessa lajissa puhutaan jo mastersurheilijoista ja -sarjoista. Vaikka masters on sanana vierasperäinen, se kuulostaa paremmalta kuin esimerkiksi seniori. Masters viittaa myös mestariuteen.

Nyt blogini kautta ehdotan vakavasti pohdittavaksi, että salibandyn seniorisarjat muutetaan masters- tai mestari- tai mestaruussarjoiksi.

Toivottavasti itse pelaan vielä 20 vuoden päästäkin, vaikka sitten kinestesiateipillä kokoon kasattuna mestarisarjassa miehet 70-vuotta.

JK
S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter. @JuhaKe
www.selede.fi

Toimivampi kroppa

Sain merkkipäivälahjaksi FysioNovan lahjakortin. Päätin käyttää siitä osan Fysiokartoitukseen, koska ajattelin, että olisi hyvä katsoa missä kunnossa miehen kroppa on ja jos... siis kun jotain vikoja löytyisi, saisin ehkä harjoitusvinkkejä, jotka perustuisivat ammattilaisen tekemään analyysiin.

Tänä aamuna kävin Sami Ollin tekemässä fysiokartoituksessa. Noin tunnin kestänyt kartoitus oli mielenkiintoinen ja siinä käytiin ammattitaidolla, rennossa ilmapiirissä ja huolellisesti läpi koko kehon toimivuus. Lopuksi käytiin kartoituksen tulokset läpi ja sovittiin, että ensi maanantaina käydään Samin tekemä harjoitusohjelma läpi. Vielä ennen kuin lähdin sain jo muutaman ensiapuvinkin kireiden takareisien ja pohkeiden venyttelyyn.

Kartoituksen tuloksena syntyi kuva oman kehon vahvuuksista ja heikkouksista. Enkä varmasti myöhästy enää ensi maanantain pilatestreenistä, sillä myös syviä keskivartalon lihaksia ja koko vasenta kehon puolta tulee vahvistaa.



Samin vinkki! Jäädytetyllä vesipullolla on hyvä hieroa kipeitä jalkapohjia. 


Kiitos ystäville lahjakortista!

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Perusjuttuja jaksamisesta

Jotta jaksaa palvella hyvin on palvelijan pidettävä itsestään huolta. Kuuntelin viime viikolla Hintsa Performancesta Pekka Pohjakallion esitystä hyvinvoinnista. Muutamana päällimmäisenä asiana jäi mieleen nukkuminen ja kasvisten syöminen. Ainakin ruuhkavuosia elävien elämässä unen määrä voi jäädä liian vähäiseksi. Pitäisi pystyä nukkumaan ainakin kahdeksan tuntia, jotta aivot ja kehokin ehtivät palautua ja että ne toimivat optimaalisesti. Myös pienikin annos alkoholia, taisi olla kaksi lasillista, vaikuttaa jo unta heikentävästi. Toiseksi jäi mieleen kasvisten syömisen tärkeys. Pohjakallion mukaan pitäisi syödä erivärisiä kasviksia ja hedelmiä kahdeksan nyrkillistä päivästä.

Tämän viikon maanantaina 11.2.2019 oli mielenkiintoinen juttu Helsingin Sanomissa myös liikunnasta. Jutun mukaan pitää liikkua, jotta säilymme hengissä. Liikunta vapauttaa endorfiineja, jotka ovat luonnollisia kipulääkkeitä ja nostavat mielialaa. Näyttöä alkaa olla siitäkin, että kestävyysliikunta vähentää kroonista tulehdusta, joka on riskitekijä sydän ja verisuonitaudeille. Jutun mukaan liikunta vähentää altistusta diabetekselle ja vähentää syöpien riskiä. Meidän pitäisi kävellä noin 13 000 askelta päivässä, alkaa harrastaa viimeistään viisikymppisenä voimailua ja muistaa kehittää nopeusvoimaakin. Nykyisin monessa älypuhelimessa on askelmittari, joten ainakin askelten seuraaminen käy helposti.

Tällaisten perusjuttujen toteuttaminen voi auttaa jaksamaan paremmin ja samalla auttaa tuottamaan parempia palveluja.

Peace & love!

JK
juha.kesanen(at)hel.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Ylös ja ulkosalille mars

Menneitä ovat ajat, kun pururadan reunalla oli ainoastaan muutama tukki, joita sai nostella lihaskuntoa parantaakseen. Erilaiset ulkoliikuntapaikat ovat kehittyneet ja ulkopunttisalilaitteina on ollut pitempään jo monenlaisia värkkejä. Niitä on kuitenkin vielä vaivannut se, että ne on suunnattu ehkä enemmän kevyempään liikuntaan.

Ilokseni pääsin kokeilemaan uusia Latokartanon liikuntahallin lähettyville tulleita laitteita ja näillä laitteilla on jo mahdollista harjoitella ihan kunnolla. Penkkipunnerruslaitteeseen taisi saada säädettyä 60 kilon painon ja jalkakyykyssä 70 kilon painon eli nyt pääsee jo ihan kunnolla harjoittelemaan ulkonakin.

Vaikka pururatojen tukitkin on ihan hyviä edelleen, näillä uusilla laitteilla pääsee treenaamaan monipuolisemmin vahvempikin kaveri. Nyt ei myöskään korkeat kuntosalimaksut pääse estämään harjoittelua. Talvella tällä salilla ei pärjää kuitenkaan pelkillä trikoilla vaan jalassa pitää olla toppahousut tai useammat verkkarit. Kesällä kannattaa varoa, ettei iho pala.

Tuli mieleen, että pururadan vierelle tai osaksi niitä voisi tehdä myös jonkinlaisia esteratoja eli hieman sentyyppisiä kuin jossain varuskunnissa on.


Jossakin just hehkutettiin syväkyykyn hyötyjä.
 

 

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Aku Ankka innosti muistelemaan ensimmäistä ja viimeistä maratonia

Viime huhtikuussa Aku Ankassa kerättiin tarinoita teemalla Nyt kävi Akut. Aku Ankkahan on tunnetusti kova ankka yrittämään. Vaikka Akun hommat menevät aika usein pieleen, hän ei lannistu, vaan kohta hänellä on jo uusi mato koukussa.  

Minä laitoin tämän jutun tarinakeräykseen. Saa nähdä, josko siitä päätyy jotain ideoita Aku Ankka -lehteenkin.

Nyt kävi Akut - eli elämäni ensimmäinen ja viimeinen maraton

Armeijan jälkeen, noin 17 kiloa sitten, olin innostunut kestävyysjuoksusta ja erään armeijakaverin kanssa kävimme innokkaasti treenaamassa. Peruslenkkien lisäksi teimme kuntopiiriä ja kävimme tekemässä ylämäkivetojakin yhdessä laskettelurinteessä.

Yhden puolimaratonin jälkeen, joka ei sekään mennyt ilman kommelluksia (tankkaus epäonnistui pahasti), päätin osallistua maratonille. Tätä varten lisäsin hieman peruslenkkien pituutta ja pian olin jo valmis juoksemaan reilut 42 kilometriä.
Kun maratonpäivä koitti, olin pontevasti luottavainen kuntooni. Alkumatkasta en muista kuin sen, että matka taittui suunnitelmien mukaan tasaiseen tahtiin.

Noin 20 kilometrin kohdalla juoksin jonkun aikaa rinnakkain isokokoisen lihaksikkaan voimamiehen kanssa ja juttelimme sen verran, että kuulin, ettei tämä voimamies ollut ensimmäisellä maratonilla ja hän oli osallistunut Kalevan Kierroksellekin. Kalevan Kierros koostuu erilaisista urheilutapahtumista, johon kuuluu muistaakseni juoksu, soutu, hiihto, luistelu, suunnistus ja oliko siinä vielä pyöräilykin. Itse olin tuohon aikaan pieni ja hoikka ja enemmän kestävyysurheilijan oloinen kuin tämä voimamies, joten katsoin kelloa ja totesin itsevarmana rinta rottingilla juoksukumppanilleni, että täytyypä vähän kiristää vauhtia. Pari reipasta askelta ja ero tähän juoksutoveriin oli jo selvä.

Seuraavat reilut kymmen kilometriä taittui omalla painollaan ja huipennus tuli noin 35 kilometrin kohdalla. Tällä etapilla oli silloinen tyttöystäväni ja muutama ystäväni katsomassa juoksuani. Heidät nähtyäni astui sisäinen showmies esiin. Heidän kohdalla juoksin välillä sivuttain ja takaperinkin sekä otin pienen pikajuoksuspurtin tehden käsillä ticotico-liikkeitä. Totesin vielä tähän päälle kovaan ääneen, että maraton on helppo homma. Lopuksi huikkasin kannustusjoukoille, että kohta nähdään maalissa.

Eipä mennyt kuin kaksi kilometriä edellisestä kohtaamisesta, kun käteni alkoivat puutua ja väsyä. Saman tien kädet alkoivat heilua aivan holtittomasti vetelinä ristiin rastiin kehoni edessä – ei tietoakaan ticoticosta. Jalat painoivat valtavasti ja pienikin ylämäki tuntui vuorelta. Vielä hetki sitten tehty pikajuoksu muuttui kävelyvauhtiseksi lönkyttelyksi. Aika tasan 40 kilometrin kohdalla alkumatkalta tuttu isokokoinen, lihaksikas hahmo juoksi kevein askelin rinnalleni ja toivotti tsemppiä. Minä sain sanottua pienellä pihahduksella kiitokset.

Viimeiset pari kilometriä olivat rankat, mutta pääsin kuin pääsinkin maaliin. Vaikka aika oli mielestäni ihan kohtuullinen neljä tuntia, kiitos reippaan alkuvauhdin, osallistumismitalit olivat jaettu jo loppuun kuntokympin juoksijoille. Järjestäjät lupasivat lähettää minulle mitalin postissa, mutta ei sitä ole vieläkään, kohta 30 vuoden jälkeen tullut. Saattojoukot taluttivat minut autoon ja kohti lepoa. Uho oli vähissä. Myöhemmin kuulin, että koko juoksutapahtuma meni talousvaikeuksien takia konkurssiin.

Tämä kuva ei ole maratonilta vaan 10 km Hirvihölkältä vuodelta 2017.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Näistä viidestä asiasta tiedät olevasi 50-vuotias

Ikääntyminen palvelee ihmisyyttä. Näin ei ajatellut hiljattain 50 vuotta täyttänyt ystäväni, joka piti murheellisena hetkeä, jolloin ikä alkoi alkaa viitosella. Itse en ole vielä 50 vuotta täyttänyt, mutta melko lähellä se hetki on.

Näistä asioista tiedät, että 50 vuotta alkaa olla mittarissa:

1) Urheilua enemmän harrastanut tietää, että 50 ikävuoden nurkilla jokainen päivä ei ole se ihan paras päivä. Tässä iässä ei ole varaa välivuosiin, sillä sieltä ei ole helppo palata. Kuntokin voi kuitenkin säilyä tai jopa parantua, jos jaksaa liikkua, ja jos ei ole ollut nuorempana ihan huippukunnossa. Aktiivisemmankin liikkujan kannattaa kuitenkin muistaa myös levätä.

2) Työelämässä ei 50-vuotiaassa juurikaan nähdä tulevaisuuden potentiaalia, vaikka eläkeikä tuntuu karkaavan ja työvuosia on vielä rutkasti edessä. Tässä iässä pitää pystyä tekemään ammattimaisesti ne tehtävät ja tulokset, joita odotetaan. Toisaalta, jos intoa riittää, uusia suuntiakin voi vielä hakea.

3) Kaverit eivät enää juuri soittele. Ainakin näin miehen ja perheellisen näkökulmasta on haikeaa, että enää ei ole samanlaista sosiaalista pöhinää kuin nuorempana. Aiemmin kaverit soittelivat ja kaikenlaista järjesteltiin. Ehkä kaikilla on elämä tasaantunut niin (hyvässä lykyssä työtä, parisuhde, perhettä), että aika, halu ja voimat eivät vain riitä. Kiva olisi juhlia enemmän, mutta juhlimisen laskua maksaa monta päivää hirveänä väsymyksenä. Ehkä ikääntyvien miesten testosteronitaso on laskenut siten, että enää ei tarvitse "voittavaa" jengiä ympärilleen. Ehkä somesta saa ihan tarpeeksi tietoa kavereiden menoista.

4) Tässä iässä monet ikätoverit ja moni ystävänikin on kokenut jo ainakin isän kuolemisen. Niin ihmisen ytimeen menevää kipua ja kaipuuta on vaikea sanoittaa. Monia muitakin lapsuuden läheisiä ja tärkeitä ihmisiä on jo kuollut. Tätä kautta myös lapsuuden tärkeät paikat voivat nousta uudella tavalla mieleen. Kipu, suru ja murhe kuuluvat tähän elämänvaiheeseen ja minulla on pieni epäilys, että se tulee jossain muodossa jatkumaan tästä eteenpäin. Ehkä läheisten menetykseenkin voi tottua ja oppia. Nämä ensimmäiset harjoitukset ovat melkein liian vaativia.

5) Eläkkeelle jäävät työtoverit eivät enää näytä ollenkaan vanhoilta. Lähinnä ihmetystä herättää, että miten noin nuorekkaat voivat jo jäädä pois työelämästä.

50-vuotiaana elämässä on ilojen lisäksi monenlaista murhetta ja haikeutta, joten ei siis ihme, että ystävänikin koki merkkipäivänään murheellisen hetken. Elämään kuuluu myös murhe... Tosin jossainhan vasta todettiin, että 50 on uusi 40 :-).



Tässä iässä aika juoksee.

Viiskymppinenkin ehtii valloittaa itselle sopivia vuoria.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Pienen vihreän lapun viesti

Yksi lapsemme kaiveli repustaan pienen vihreän lapun, jossa oli tietoja kouluterveystarkastuksen tuloksista. Pituuden, painon, kasvun, ryhdin, muiden asioiden sekä päivittäisen D-vitamiinisuosituksen lisäksi lappuun oli laitettu useita linkkejä. Nämä linkit olivat sivuille, joilla on erilaista hyödyllistä tietoa lapsen sekä koko perheen terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen. Linkit veivät sivuille www.easysport.fi, www.harrastushaku.fi, www.mll.fi sekä www.neuvokasperhe.fi.

Tieto lapsen terveystarkastuksen tuloksista kiinnostaa varmasti jokaista vanhempaa. Siksi tuo lappunen on erittäin hyvä paikka viestiä kaupungin ja yhdistysten tarjoamista palveluista.

Vaikka esimerkiksi Helsinki on viime vuosina rakentanut eri toimialoistaan isompia kokonaisuuksia, ovat eri toiminnot silti valitettavan usein omia kokonaisuuksiaan. Toisten tekemistä asioista ei muisteta tai hoksata kertoa.

Helsingin kaupungin terveyskeskus näyttääkin esimerkillisesti mallia, kun se kertoo arkisessa ilmoituksessa lapsen terveystarkastuksesta myös kaupungin liikuntapalveluista sekä muiden tahojen tarjoamista palveluista. Kaikki nämä palvelut tukevat myös terveyskeskuksen omaa toimintaa, koska ne tarjoavat ennaltaehkäiseviä palveluita ja ohjaavat koululaisia esimerkiksi liikunnan pariin.

Yhteistyö kaupungin tasolla ei aina vaadi isoja työryhmiä ja hankkeita. Se voi toteutua myös pienessä vihreässä lappusessa. 

Liikkumaan.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Erän hyvät säbävalmentajat

Lasten ja nuorten harrastustoiminta on monessa perheessä ajatuksia herättävä asia. Aika nopeasti monessa urheilulajissa jo kouluikäisten harjoittelu on perheen vapaa-aikaa määrittävä tekijä ja monessa tapauksessa myös lompakkoa kaventava asia. Suuri harjoittelumäärä koskee erityisesti joukkuelajeja ja niitä lajeja, joissa tavoitteena on tulla huipulle jo nuorena kuten esimerkiksi voimistelua ja taitoluistelua.

Itselläni ei ole toiveita tai oikeastaan haluakaan sille, että lapsesta tulisi huippu-urheilija. En nyt varmaan suoranaisesti haluaisi estää, jos kilpaurheilu tai joku muu harrastus olisi lapselle se iso juttu. Tietysti harrastuksen kautta toivon lapsille myönteisiä kokemuksia sekä ryhmätyötaitoja ja taitoja käsitellä erilaisia tunteita.

Yksi lapsistamme käy joka maanantai Tapanilan Erän 7 - 9-vuotiaiden salibandy-kerhossa Pihlajamäessä. Säbä on tietysti hieno laji, mutta olen ollut iloinen myös hyvistä valmentajista. Molemmat valmentajat on positiivisia, kannustavia ja innostuneita lajista. Lisäksi toisella on ilmiömäinen nimimuisti ja toisella on niin pehmeä pallokosketus, että ihan kateeksi käy. 

Mahdollisiin järjestyshäiriöihin he puuttuvat jämäkästi. 45 minuutin harjoitukset on mietitty hyvin ja aina lopuksi on tietenkin pelit. Näistä valmentajista Erä saa olla ylpeä.

Kohta pelataan.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Rentona kuin Usain Bolt

Aloitin muutama viikko sitten aikuisten yleisurheilukoulun Viipurin Urheilijoissa. Nyt takana on kolmet treenit ja tarkoituksena on harrastaa muun liikunnan ohella kerran viikossa yleisurheilua.

Minulla ei ole juuri aiempaa yleisurheilukokemusta, mutta olin aiemmin PT Movementin nopeuskoulussa. Siitä jäi sellainen kovan juoksun kipinä, että nyt päätin lähteä ihan urheiluseuraan. Varsinkin kun omalla lapsellakin on samassa paikassa ja samaan aikaan omat yleisurheiluharjoitukset.

Viipurin Urheilijoilta oli nimittäin hyvä idea käynnistää aikuisten harjoitukset samaan aikaan kun lapsilla on omat harjoitukset. Ainakin osa kentän laidalla istuvista vanhemmista lähti mukaan. Meitä on yhteensä noin parikymmentä. Osa harjoittelee tiistaisin, osa lauantaisin ja osa kumpanakin päivänä.

Tähän mennessä olemme harjoitelleet mm. juoksun koordinaatiota, kestävyysjuoksua, pituushyppyä ja pikajuoksua. Olen tykännyt ja muutkin osallistujat ovat vaikuttaneet innostuneilta ja iloisilta. Viime lauantaista jalat ovat vieläkin kipeinä, mutta hyvällä tavalla. Ja tiedät kai, että pikajuoksun lähdössä pitää olla yhtä rento kuin Usain Bolt.

Valmentaja on ollut hyvä ja pätevä ammattilainen. Hän ottaa kaikki huomioon ja kannustaa menemään omalla vauhdilla. Aina tehdään hyvät lämmittelyt ja ohjeet ovat selkeitä ja havainnollisia. Yhdellä kerralla meillä oli sijainen ja hänkin oli erittäin hyvä.

Harjoitukset pidetään Liikuntamyllyssä. Myllypurossa sijaitseva Helsingin kaupungin Liikuntamylly on aivan huippu paikka. Vanha teollisuusrakennus tuottaa nyt liikunnan iloa ja riemua nuoremmille ja vanhemmille. Liikuntamyllyn pelikentät, 200 metrin juoksurata, yleisurheilualue, kunto- ja painonnostosali, painisalit jne.  ansaitsisivat oman blogitekstin. Suosittelen käyntiä.

Uutta vauhtia kengille aikuisten yleisurheilukoulussa.


JK
juha.kesanen@selede.fi

Tänään on kovan treenin päivä

Monen mielestä liikunnan tulee olla tavoitteellista - niin kuin elämän muutenkin. Tavoitteet tekevät monella tapaa elämästä innostunutta ja mielekästä.

Minäkin kuulun tähän porukkaan. Illalla, kun suljen silmät mietin usein liikuntaan liittyviä tavoitteita ja seuraavan päivän treeniä. Tietysti ikämiesurheilijan rentoudella. Iästä huolimatta, 50 vuotta on lähempänä kuin 40, kehittymistä tapahtuu edelleen. Esimerkiksi pelinlukeminen paranee edelleen, voimakin lisääntyy ja myös nopeutta voi ylläpitää tai jopa kehittää, jos treenaa oikein.

Nykyisin erityisesti liikunnan seuraamiseen on monenlaisia sovelluksia, vaikka ruutuvihkokin toimii. Treenisovelluksia tulee esimerkiksi sykemittareiden mukana ja lisäksi on ladattavia tai verkossa toimivia sovelluksia.

Minä olen käyttänyt jo muutaman vuoden ajan suomalaista treenit.net-treenipäiväkirjaa. Minusta se on yksinkertainen ja helppokäyttöinen. Sinne voi lisätä omia lajeja, pitää ruoka- ja terveyspäiväkirjaa. Samalla voi seurata omaa harjoittelua. Tällä hetkellä käyttäjiltä haetaan tähän verkkopalveluun kehittämisideoita.

Kuulin muuten joku vuosi sitten jutun, että yhdellä kaverilla oli sykemittarivalmentaja - siis sykemittari, joka antoi harjoitteluvinkkejä syketasojen ja harjoittelumäärien mukaan. Kaveri oli hieman masentunut maratonia seuraavana päivänä, kun sykemittari ilmoitti, että tänään on kovan treenin päivä.

Treenit.net. Kuvakaappaus ko. sivuilta.

Salibisneksen mullistus

Mikä olisi sopiva kuntosalimaksu kuukaudessa? Olisiko 20 euroa liikaa?

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin eilen, kuinka Onnibusin kruununjalokiveksi nimitettiin ohjelmistoa, joka ottaa huomioon kysynnän, ajankohdan ja muita asioita, joiden pohjalta se päättää minkä hintaisia lippuja kannattaa milloinkin myydä. Parhaimmillaan pitkiäkin matkoja pääsee matkustamaan muutamalla eurolla. Itse en ole vieläkään Onnibusilla matkustellut, vaikka jo kuulopuheiden pohjalta olen hehkuttanut myös Onnibusin matkustajakokemusta (ks. ko. blogiteksti täältä).

Onnibusia on nimetty matkustajaliikennetoimialan mullistajaksi. Se on käynnistänyt myös muiden toimijoiden hintojen ja toimintatapojen tarkistukset.

Samanlainen haastaja on ehkä tulossa kuntosalitoimintaan.

Facebookissa silmääni osui uuden Norjan ja Ruotsin kautta Suomeen rantautuvan kuntosaliketju Fresh Fitnessin tarjous. Tarjouksessa kuntosalin kuukausimaksua tarjotaan alle kymmenellä eurolla. Normaalihintakin on alle 20 euroa kuukaudessa.

Kyse ei ole autotallin nurkassa tai ikkunattomassa kellarissa olevasta maastavetopisteestä vaan ainakin kuvien perusteella hyvää palvelua tuottavasta, laadukkaasta ja korkeatasoisesta kuntosaliketjusta.

Kyseisen kuntosaliketjun Internetsivujen mukaan ensimmäiset kuntosalit avataan Suomessa Helsinkiin tämän vuoden marras-joulukuussa. Toiminnan on tarkoitus laajentua 40 - 50 kuntosaliin ja toiminta-alueena on pääkaupunkiseutu ja muut suuret kaupungit.

Minusta tämä 20 euroa kuukaudessa alkaa olla jo sellainen hinta, että sen maksaminen ei enää ole pienituloisellekaan saati pahimmallekaan penninvenyttäjälle liikaa, jos miettii mitä kaikkea hyvää kuntosaliharjoittelu tuo.

Vertailun vuoksi hinnasta voi todeta, että ostin viime viikolla Helsingin kaupungin yhdelle kuntosalille 10 kerran kuntosalikortin ja se maksoi 39 euroa. Neljän kuukauden kortin hinta olisi maksanut 96 euroa. Kaupungin kuntosaleja ei yleensä ole pidetty kävijöille kalleimpina vaan päin vastoin. Kaupungin neljän kuukauden kuntosalikortin hinnalla olisin käynyt lähes viisi kuukautta Fresh Fitnessin kuntosalilla.

Saa nähdä mullistaako Fresh Fittness tai joku muu vastaava kuntosaliketju ko. toimialan tarjoamalla hyvää laatua halpaan hintaan. Tekee saman tempun kuntosaliharjoittelulle kuin Onnibusi teki matkustamiselle?

Kahvakuula nurkkaan ja salille mars.