Kehittämisen dynamiikka - suora prosessi vai lankakerä?

Taas hiljattain yhden kehittämisprosessin aikana aloin pohtimaan sitä, millaista kehittämisen dynamiikka oikein on.

Mielikuvissa tietenkin toivoisin, että se olisi dynaaminen ja selkeä prosessi, mutta monesti käytäntö taitaa sittenkin olla se, että kehittäminen on mieluummin sekava tai sotkuinen prosessi, jossa haetaan suuntaa, kompastellaan ja tehdään harha-askelia ennen kuin sieltä tullaan vaikkapa uuden palvelukonseptin tai muun tuotoksen kanssa ulos.

Kehittämisen prosessiin vaikuttaa tavoitteiden ja tehtävän kirkkaus, tehtävän vaativuus, oma ja kehittämisryhmän osaaminen, aikataulu ja erilaisten sidosryhmien toiveet ja tarpeet. Esimerkiksi digitaalisten palvelujen kehittämisessä on monia teknisiä ja tietoturvaankin liittyviä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa kehittämisprosessin dynaamisuuteen. 

Ehkä työhyvinvoinnin näkökulmasta on hyvä ymmärtää, että monen vaativan kehittämisprosessin luonteeseen kuuluu, että sen ei tarvitse olla suoran nuolen kaltainen dynaaminen prosessi. Silloin on hyväksi taito kestää epävarmuutta ja kyky luoda toivoa sen suhteen, että ratkaisu löytyy.

Kehittämisen dynamiikka - suora prosessi vai lankakerä?

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Tuotekehityksessä häpeä on hyvä indikaattori

Tuotekehityksessä ja startup -yrityksistä olen kuullut sanonnan, että uusi tuote on julkaistu ihan liian myöhään, jos julkaisun aikaan ei yhtään hävetä. Tällä on tietysti se tarkoitus, että tuotetta pitäisi kehittää yhdessä asiakkaiden kanssa eikä liian pitkään haudottaisi tuotetta itsekseen. Olen sitä mieltä, että ensimmäisiinkin suunnitteluversioihin kannattaa pyytää jo muiden kommentteja. Mitä sitä turhaan häpeästä välittämään, sillä ideat ovat kaikilla välillä huonoja ja välillä hyviä. Ideoiden määrä tuottaa ennen pitkää myös laatua.

Joskus omat ideat voivat lopulta osoittautua todella hyviksi, vaikka niitä tehdessä hävettää. Tästä kannustava esimerkki on lempikirjassani Flow. Elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu (2005, Mihaly Csikszentmihalyi). Kaksi suprajohtavuuden teorian kehittäjää eivät päästäneet ketään moneen vuoteen tutustumaan työhönsä, koska pelkäsivät kollegojensa nauravan heidän hulluilta vaikuttaville ajatuksilleen. Kumpikin heistä sai fysiikan Nobel-palkinnon vuonna 1987.

Rohkeasti ideoimaan!

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Teitter @JuhaKe
www.selede.fi

Oodi oleskelulle

Minäkin pääsin vihdoin ja viimein viime lauantaina iltapäivällä käymään uudessa Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Emmekä todellakaan olleet ainoita.

Koin vahvan vau-elämyksen eli menin aika hiljaiseksi ihmetyksestä. Päällimmäisenä tunteena koin ylpeyttä. Hienoa, että olemme yhteiskuntana pystyneet tuottamaan tämänkaltaisen rakennuksen ja tilan. Mielestäni tämä on Helsingin keskustan ykköskohde niin helsinkiläisille, vierailijoille kuin turisteillekin.

Erityisesti koin, että Oodissa on lupa olla ja pysähtyä. Varsinkin kolmas ylin kerros on valoisa ja se kutsuu arkkitehtuurillakin pysähtymään ja lukemaan. Myös mukana olleet lapseni hakivat hyllyistä kirjoja ja lukivat innostuneesti. Pelasimme myös lautapelejä. Kiva, että tässä kerroksessa oli myös kahvila. Veikkaan, että kesällä auki pidettävä terassikin tulee olemaan suosittu.

Tämäntapainen kirjasto haastaa myös kirjaston perustehtävää ja työntekijöiden työnkuvaa uuteen suuntaan. Siinäkin mielessä Oodi on erilainen kirjasto, koska se on myös matkailukohde. Kyllä Oodi kannatti rakentaa.



Oodin portaat.




Oodi 3. krs.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Hakaniemen kauppahalli - onko väliaikaisratkaisu liiankin hyvä?

Eilen kävelyreittini kulki siten, että pääsin oikaisemaan luontevasti Hakaniementorille pystytetyn väliaikaisen yksikerroksisen paviljonkikauppahallin läpi. En ollut nimittäin aikaisemmin käynyt siellä sisällä. Voi miten eloisa ja "trendikkään urbaani meininki" tuntui olevan kauppahallissa. Lounaspaikat näyttivät olevan täynnä ja iloinen puheensorina täytti valoisan kauppahallin. Eräskin nuori pariskunta, jonka vauva nukkui vaunuissa, näytti syövän höyryävää ja herkullisen näköistä lohikeittoa.

Vaikka parhaillaan peruskorjauksessa oleva vanha kauppahallirakennus on hieno ja perinteikäs, ymmärrän kyllä senkin, että moni kauppahallin yrittäjä saattaisi mieluummin jatkaa yrittämistä väliaikaisessa kauppahallissa. Vanha kauppahalli ei ole kovin valoisa ja varsinkin toiseen kerrokseen ei välttämättä ole helppo saada ohjattua asiakkaita. Voi olla, että peruskorjauksen jälkeen vanhakin kauppahalli on valoisamman oloinen ja vetovoimaisempi.

Väliaikainen kauppahallirakennus vie Hakaniemen torikauppiailta tilaa, mutta voi olla niinkin, että väliaikainen kauppahalli hyödyttää myös torikauppiaita.

Hakaniemen väliaikainen kauppahalli.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi