Hyötysovelluksen neljä tärkeää asiaa

Jos erotetaan hyötysovellus pelkästä viihdesovelluksesta, tulee suunnittelussa ottaa neljä tärkeää tekijää huomioon. Nämä neljä asiaa on tärkeä pitää mielessä, kun mietitään esimerkiksi sovellusta rakentavan tiimin osaamista ja rooleja. Pelkkä pätevä koodari ei siis riitä, jos intoa ja kiinnostusta ei ole tarttua näihin kaikkiin asioihin. On selvää, että näissä tekijöissä piilee myös sovelluspalvelujen riskit.

1) Tietoturva ja -suoja. Ensiksi pitää kaikessa sovelluskehittämisessä pitää mielessä tietoturvan näkökulma, vaikka sovellusta tehtäisiin minkälaisella vauhdilla tahansa. Tulevien käyttäjien pitää olla varmoja, että henkilökohtaiset tiedot eivät joudu vääriin käsiin. Tämä on myös eettinen kysymys.

2) Toimivuus. Sovelluksen tulee olla toimiva, mikä tarkoittaa yksinkertaisuutta ja käytettävyyttä. Sovelluksen käyttäjien tulee tietää miten sovellus toimii. Kiinnostus sovelluksen käyttöön voi lopahtaa, jos sovellus tökkii ja se ei toimi kunnolla.

3) Kiinnostavuus. Sovelluksen tulee olla kiinnostava ja houkutteleva sen kohderyhmän näkökulmasta, jonka on tarkoitus ottaa sovellus käyttöönsä. Kiinnostavuus pitää varmistaa viestinnällä ja markkinoinnilla, eli sillä, että kohderyhmä ylipäänsä tietää sovelluksesta. Toiseksi sovelluksen kohderyhmän motivaatio käyttää sovellusta tulee saada heräämään. Tämä tarkoittaa sitä, että sovellus otetaan käyttöön ja sitä käytetään jatkossa pysyvästi. Kiinnostavuudesta kertovat ne tunnusluvut, jotka kuvaavat sovelluksen käyttäjämäärien kehitystä, sitoutumista ja muita tietoja sovelluksen käytöstä.

4) Vaikuttavuus. Mikäli hyötysovellusta tuotetaan julkisella rahalla, keskeistä on arvioida myös sitä, vaikuttaako sovellus halutusti kohderyhmän elämään. Tapahtuuko sovelluksen avulla haluttu muutos asiakkaan elämässä. Miten sovellus tukee esimerkiksi päihdeongelman voittamista. (Lue: Päihdeongelmaiset saivat kännykkäsovelluksen)



Sovelluskehityksen neljä tärkeää tekijää.

JK
S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Päihdeongelmaiset saivat kännykkäsovelluksen

Suomessa on THL:n arvion mukaan noin 400 000 alkoholin ongelmakäyttäjää. Erilaisten päihderiippuvuuksien takia hoidettavien määrä on suuri ja asiakasryhmä on haastava. Päihderiippuvuus on myös suuri taakka läheisille, lapsille, työpaikoille ja yhteiskunnalle. Siksi kaikki keinot tukea päihdehoitoa ovat tarpeen.

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimi on kehittänyt mielenkiintoisen Helsinki Recovery Appin. Se tukee päihderiippuvuuden haltuun saamista ja siitä toipumista.
Sovellusta on kehitetty yhdessä ammatti- ja vertaisasiantuntijoiden kanssa ja sen voi ladata maksutta esimerkiksi Google Play -verkkokaupasta.

Kävin itsekin lataamassa sovelluksen ja tutustuin siihen.
Sovelluksesta löytyy tietoa mm. päihteistä ja niiden hoidosta, tietoa palvelupaikoista ja hoito-ohjelmista, päiväkirja ja kalenteri. Siellä on paikka, jonne voi kirjoittaa omista tavoitteistaan ja pitää muistikirjaa. 

Sovelluksessa on myös erilaisia päivittäin, kuukausittain tai kolmen kuukauden välein täytettäviä mittareita. Päivittäin käytettäviä mittareita ovat vieroitusoiremittari ja ahdistuneisuuskysely. Kuukausittain tehdään toimintakyvyn arviointi ja kolmen kuukauden välein voi arvioida omaa toipumispääoma.

On todella hienoa, että tämänkaltaisia sovelluksia tulee. On myös tärkeää, että vertaiset ovat itsekin mukana käyttäjäkokemuksellaan kehittämässä sovelluksia, koska niin varmistetaan, että sovellus palvelee asiakasta mahdollisimman hyvin.

Koska sovellus on hyvin tarpeellinen ja sen tekemiseen on käytetty paljon resursseja, olisi tärkeää, että sen olemassaolosta tietää mahdollisimman moni. Digipalvelun käyttäjän ei tarvitse olla helsinkiläinen vaan käyttäjiä voi olla eri puolilta maata.

Toivottavasti sovellusta markkinoidaan laajasti ja siitä viestintään eri toimijoille. Ilman hyvää markkinointia sovellukseen käytetyt panokset menevät ainakin hukkaan.

Ei riitä, että sovellus kerran ladattu asiakkaan älypuhelimeen, vaan siitä se palvelutarjoajan työ vasta alkaa. Sovelluksen ympärille on hyvä saada esimerkiksi koottua käyttäjien kehittämisverkosto jatkokehitystyötä varten. 

On myös tärkeää miettiä, kuinka sovellus ja sitä kautta saatava tieto tulevat osaksi ammattilaisten työn prosessia. Olennaisen tärkeää on, että ammattilaiset sitoutuvat ohjaamaan asiakkaita käyttämään sovellusta ja sen paikka hoitoprosessissa on mietitty.

Kun palveluja digitalisoidaan ja erilaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin kehitetään asiakkaita auttavia sovelluksia, näitä kokemuksia kannattaa jakaa laajasti. Olivatpa kokemukset sitten hyviä tai huonoja, kaikesta voidaan oppia.

Helsinki Recovery App -kuvake älypuhelimessa.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Parempi paikka powerpointeille

Olen tehnyt ja kuvannut paljon sosiaalialan palveluja. Parhaimmillani olen pitänyt kädessäni lähes 200 tulostesivua powerpoint-ohjelmalla tehtyjä palvelukuvauksia. Jäin silloin miettimään, että minnekähän tietokoneasemalle kuvaukset laitetaan ja minkäköhän verran niitä tullaan käyttämään. Olen nähnyt myös kuinka palvelukuvausmallit ovat lähes lennossa vaihtuneet uusiin ilman, että sen tarkemmin on mietitty juuri meidän tapaa kuvata palvelut.

Näiden kokemusten pohjalta olen ideoinut sovellusta, joka auttaa organisaatioita kuvaamaan helposti ja tehokkaasti omat palvelunsa (lue täältä miksi palvelut kannattaa kuvata). Se korvaisi powerpointit ja toisi paikan, josta organisaation palvelut löytyisivät helposti.

Sovellus rakentaisi osaltaan organisaation palvelukulttuuria. Se laittaisi miettimään, millaista palvelua haluamme tuottaa. Sen, mikä organisaation työntekijöille on tärkeää, pitäisi näkyä myös organisaation palvelukuvauksissa ja lopulta henkilöstö- ja asiakaskokemuksena.

Palvelukuvaus tekee näkyväksi sen, miten organisaation resursseja käytetään asiakkaan hyväksi. Lisäksi sovellus "kiinnittää" palvelukuvausmallin yhtenäiseksi siten, etteivät organisaation palvelukuvausmallit vaihdu muodin mukana. Samalla varmistuisi, että kaikki työntekijät käyttävät ja kaikissa palveluissa käytettäisiin samanlaista palvelukuvausmallia. 

 

Pyörämatka voisi olla yksi visuaalinen keino kertoa palvelukuvauksen etenemisestä.

 

JK

juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook /Palveluksessanne

Twitter @JuhaKe

www.selede.fi

Tarvitseeko kännykkääsi juoksuttaa?

Nordea Henkivakuutus Suomi on tuomassa markkinoille liikuntaan kannustavan palvelun (Kauppalehti 17.1.2018). Palvelun avulla Nordean henkivakuutusasiakas saa  mitä tahansa liikuntaa harrastamalla suuremman korvaussumman henkivakuutuksestaan.

Palvelu toimii siten, että Nordean henkivakuutusasiakas liittyy ohjelmaan, lataa puhelimeensa Fjuul-sovelluksen, lisää tietojaan (ikä, paino, pituus ja liikkumistavoite) sekä antaa sovellukselle luvan lähettää tietoja Nordea Henkivakuutukselle. Sovelluksen käyttäjä saa itselleen tarkat liikuntaraportit, mutta Nordealle menee vain asiakkaan tunnistetiedot ja liikuntasuoritteista muutetut suorituspisteet. Asiakkaan pitää jatkaa liikuntaa jatkuvasti. Jos nimittäin asiakas ei liiku seuraavana vakuutusvuotena, korvaussumma putoaa perustasolle.

Jutun mukaan palvelu perustuu vakuutusmatematiikkaan eli varmaankin siihen, että henkivakuutuksia ei tarvitse maksaa asiakkaille niin paljon, jos ihmiset liikkuvat enemmän. Lehtijutussa todetaan, että ideaa voisi laajentaa myös ravitsemuksen, unen ja muutenkin tasapainoisen elämän suuntaan.

Mielenkiintoinen palvelu, josta syntyy paljon asiakastietoa Nordea Henkivakuutukselle. Koska puhelin näyttelee palvelussa niin isoa roolia, niin puhelimen pitää varmaankin olla mukana pallokentälläkin. Tietenkin kohtelias lenkille lähtijä voi kysyä muilta, tarvitseeko kännykkääsi juoksuttaa? Ehkä kännykän ulkoiluttamisesta voi syntyä uuttaa liiketoimintaa.

Kuhan ei olisi kännykkä unohtunut kotiin.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Sovellus vie sinut tavoitteeseen

Olen tässä bloggailun ja muun palvelukehityksen lisäksi kehitellyt verkkopalvelua. Sen tarkoituksena on auttaa hahmottamaan ja suunnittelemaan oman elämän tavoitteita. Erilaisia elämäntavoitteita peilataan myös arvoihin.

Sovelluksen ensimmäisenä kohderyhmänä ovat noin 17 - 30-vuotiaat nuoret aikuiset, mutta kyllä se käy vanhemmillekin. Ihan kaikille, joilla on jotain suunnitelmia ja jotka ovat kiinnostuneita tavoittelemaan niitä.

Mistä kaikki sai alkunsa? Tein jo joskus 1990-luvun lopulla urheiluun liittyviä tavoitevuoria tukemaan, kirkastamaan ja visualisoimaan urheilutavoitteitani. Teimme myös ystäväni kanssa poikamiehinä rakkaudenvuoria eli mietimme vakavissamme huumorimielellä, kuinka etenemme perusleirin ja välileirien kautta kohti ”täydellisen rakkauden avioliiton huippua”. Minä saavutin rakkaudenvuoren ja ystäväni tulee varmasti vielä saavuttamaan tavoitteen ellei tavoite ole sitten jo muuttunut. Koin, että tavoitteiden kirjaaminen ja visualisointi auttoivat tavoitteiden saavuttamisessa, joten miksei se auttaisi myös muita.

Monestakaan asiasta en paljoa tiedä. Olen ollut vierellä, kun kolme lastani on syntynyt maailmaan. Olen ollut isäni vierellä hänen ottaessaan viimeisen henkäyksen. Elämä on edellisten hetkien välissä. Elämässä kannattaa ainakin pyrkiä tekemään itselle tärkeitä ja arvokkaita asioita. Itselle tärkeät ja sopivan kokoiset tavoitteet lisäävät myös hyvinvointia.

Sovelluksen tarkoituksena on siis auttaa ihmisiä asettamaan ja saavuttamaan kestävästi tärkeitä, arvokkaita ja konkreettisia oman elämän tavoitteita. Tavoitteet voivat liittyä koulutukseen, ammattiin, harrastukseen, ihmissuhteisiin, terveyteen, hyvinvointiin tai muuhun itselle arvokkaaseen asiaan. Kun tavoite on itsestä lähtevä ja arvokas, se vaikuttaa motivaatioon ja tekee tavoitteesta tavoittelemisen arvoisen.

Sovelluksen tekemistä on auttanut Tekesin innovaatioseteli. Toivottavasti sovelluksesta tulee hyvä. Pidähän peukkuja.

Step by Step.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi


 

Mobiilisovellus 20 minuutissa

Talouselämä-lehden (15.4.2016) Kasvuyritykset-palstalla oli juttua suomalaisesta AppGyver yrityksestä, joka on julkaissut mobiilisovellusten tekemiseen tarkoitetun Composer 2 -kehitysalustan.

Lehtijutun mukaan Composer 2:den avulla pystyy tekemään ainakin demoversion mobiilisovelluksesta jopa 20 minuutissa. Mikä parasta sovelluksen pystyisi tekemään ilman koodaustaitoja.

Jutussa Composer 2 -palvelua verrataan blogialusta Wordpressiin. Aiemmin blogeja pystyi julkaisemaan vain sellainen, joka osasi koodata blogisivut itselleen, mutta Wordpressin avulla jokainen pystyi helposti aloittamaan blogin pitämisen.

Composer 2 -palvelun taustalla on digitalisaatio ja asiakkaiden muuttuneet tarpeet. Organisaatioiden täytyy mobilisoida ja digitalisoida toimintansa, mutta se on jutun mukaan hidasta, kallista ja hankalaa. Juuri tähän saumaan lehtijutussa väitetään Composer 2:den iskevän nopeudellaan paremmin kuin suuret kilpailijansa.

Joka tapauksessa lähtökohtaisesti Composer 2 kuulostaa hyvältä palvelulta. Kukapa ja mikäpä organisaatio ei haluaisi osata tehdä sovelluksia ihan itse? Ainakin rajattua Composer 2 sovellusta voi ymmärrykseni mukaan käyttää ja kokeilla ihan ilmaiseksi. 

Jos joku lukija käy testaamassa tai on jo testannut Composeria, olisi kiva saada kommentteja kokemuksista vaikkapa tänne blogiin. Ehkä testaan sitä joskus vielä itsekin.  

Ideoita mobiilisovelluksille? Kuvakaappaus AppGyverin sivuilta.

JK
juha.kesanen@selede.fi

Tänään on kovan treenin päivä

Monen mielestä liikunnan tulee olla tavoitteellista - niin kuin elämän muutenkin. Tavoitteet tekevät monella tapaa elämästä innostunutta ja mielekästä.

Minäkin kuulun tähän porukkaan. Illalla, kun suljen silmät mietin usein liikuntaan liittyviä tavoitteita ja seuraavan päivän treeniä. Tietysti ikämiesurheilijan rentoudella. Iästä huolimatta, 50 vuotta on lähempänä kuin 40, kehittymistä tapahtuu edelleen. Esimerkiksi pelinlukeminen paranee edelleen, voimakin lisääntyy ja myös nopeutta voi ylläpitää tai jopa kehittää, jos treenaa oikein.

Nykyisin erityisesti liikunnan seuraamiseen on monenlaisia sovelluksia, vaikka ruutuvihkokin toimii. Treenisovelluksia tulee esimerkiksi sykemittareiden mukana ja lisäksi on ladattavia tai verkossa toimivia sovelluksia.

Minä olen käyttänyt jo muutaman vuoden ajan suomalaista treenit.net-treenipäiväkirjaa. Minusta se on yksinkertainen ja helppokäyttöinen. Sinne voi lisätä omia lajeja, pitää ruoka- ja terveyspäiväkirjaa. Samalla voi seurata omaa harjoittelua. Tällä hetkellä käyttäjiltä haetaan tähän verkkopalveluun kehittämisideoita.

Kuulin muuten joku vuosi sitten jutun, että yhdellä kaverilla oli sykemittarivalmentaja - siis sykemittari, joka antoi harjoitteluvinkkejä syketasojen ja harjoittelumäärien mukaan. Kaveri oli hieman masentunut maratonia seuraavana päivänä, kun sykemittari ilmoitti, että tänään on kovan treenin päivä.

Treenit.net. Kuvakaappaus ko. sivuilta.

Asiakas osti sovelluksen, mitä sen jälkeen?

Saatko tuloja sovelluksista? Käytätkö maksullisia sovelluksia?

Monessa organisaatiossa on herätty siihen, että heidän käytössään on maksullisia sovelluksia, joista maksetaan aivan turhaan, koska niitä ei käytetä tarpeeksi. Tämän seurauksena onkin sitten lopetettu sovellusten käyttö ja niiden tuottaja on jäänyt tietysti ilman tuloja.

Tästä tuleekin haasteita sovelluspalveluiden tuottajille. Eli se ei riitä, että on saatu kerran myytyä jonkun sovelluksen käyttöoikeus tms. asiakkaalle. Jatkossa täytyy varmistaa myös se, että käyttäjät osaavat hyödyntää ja saavat täysimääräisesti sovelluksen lupaamaan lisäarvon ja hyödyn esimerkiksi organisaatiolleen.  

Miten se tehdään? Esimerkiksi pilvipalveluissa tuottaja voi seurata sovellusten käyttöä esim. organisaatiokohtaisesti. Jos sovelluksia ei käytetä, tuottaja ottaa itse yhteyttä ja selvittää miksi sovellusta ei käytetä täysimääräisesti. Tämän jälkeen voidaan tukea organisaatiota sovelluksen käytössä esimerkiksi käyttäjien tiedottamisella tai jonkinlaisella koulutuksella.

Tänään (10.11.2015) oli Helsingin Sanomissa juttua Wolt-älypuhelinsovelluksesta, "jonka kautta voi sekä tilata, että maksaa ruokansa ja juomansa".  Jutun kuvatekstissä todetaan, että "...Woltin käyttäjäksi on tulossa enemmän ravintoloita kuin ehditään kouluttaa". Woltin tapauksessa sovelluksen ravintolakäyttäjät siis ensin koulutetaan käyttämään sovellusta ja näin varmistetaan sovelluksen hyöty. Tietysti näin on monessa muussakin palvelussa. Mahdollisen alkukoulutuksen lisäksi on myös seurattava sovelluksen käyttöä, jotta tiedetään, että sovellusta käytetään täysimääräisesti.

Mikäli sovellus on ladattu esimerkiksi organisaation omalle serverille, tällöin sovelluksen tuottaja ei pääse itse tarkistamaan kuinka aktiivisesti ja miten sovellusta käytetään. Tässä tapauksessa voisi ainakin yrittää erilaisilla kyselyillä tai vaikkapa asiakasorganisaatioiden avainhenkilöiden kanssa keskustelemalla selvittää sitä, miten sovellusta käytetään ja saadaanko sillä täysimääräinen hyöty irti.

Sovelluksen tuottajan täytyy siis toimia palvelulogiikan mukaisesti ja ymmärtää, että sovellustuotteen tuen avulla autetaan asiakasta lunastamaan sovelluksen tuottama hyöty. Jos asiakas ei itse pysty hyödyntämään sovellusta täysimääräisesti, silloin hyvän palvelun nimissä on tuettava asiakasta sovelluksen hyödyntämisessä eli asiakaslupauksen lunastamisessa. Jos tätä ei tehdä, pian ei ole asiakasta.

Sovellusapulainen auttaa, jos sovelluksen käyttö ei toimi tehokkaasti.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne

Maistuisiko parsakaalisuklaa?

Olin iloinen, kun sain käsiini Sonja Ängeslevän Level _Up: Työrutiinit peliksi -kirjan (Talentum 2014, s.207). Kiinnostuin kirjasta, koska mielessäni on pyörinyt palvelukehittämiseen liittyvän sovelluksen tekeminen (ks.blogin tarkoitus). Olin ennen kirjan lukemista innostunut viemään omaa suunnitelmaani enemmän pelilliseen suuntaan, mutta luettuani kirjan, palasin muutaman askeleen takaisin enemmän palvelukehittämisen ja palvelukuvauksen apuna toimivan sovelluksen tekemiseen.

Ängeslevä näkee pelimäisen otteen hyötyjä työelämässä ja ainakin valkokaulustyöntekijöiden työn olevan jo yhteistoiminnallista moninpeliä. Hän on kuitenkin kriittinen niin sanotulle pelillistämiselle (gamification). Pelillistämisellä Ängeslevä tarkoittaa ”asiallisten, tärkeiden ja vakavien työasioiden tekemistä eri tavoin houkuttelevimmiksi ja helpommaksi käsittää” (s. 52). Ängeslevän mukan kuitenkin jo sana ”peli” saa monet varpailleen ja se voi herättää mielikuvan vain työn kuorruttamisesta pelilillisyydellä. Kun hyvä peli asettaa säännöt, mutta samalla sallii itseilmaisun ja elämyksellisyyden, nämä jäävät usein pelillisissä ratkaisuissa toteutumatta.

Kirjassa todetaan, kuinka pelillistäminen ja monet opetuspelit ovat törmänneet ilmiöön nimeltä parsakaalisuklaa. Parsakaalin eli työn kuorruttaminen pelisuklaalla ei ole tuottanut sitä, mitä on odotettu. Pelillisyyden eli viihteen ja asiatiedon välille ei ole löytynyt optimaalista suhdetta. Pelillisyyden ongelma on sama kuin opetuspelien. Jonkin hauskan ja viihteellisen lisääminen oppimiseen tai vaativiin työprosesseihin ilman syvällistä ymmärrystä siitä, miten hauskuus ja viihteellisyys niihin  tuodaan, tuottaa huonoa tulosta. Pahimmassa tapauksessa nämä pelilliset esimerkit vain heikentävät sovelluksen toimivuutta – hankaloittavat oppimista ja asian hahmottamista.

Oma suunnitteilla oleva sovellukseni on opettavainen eli opettaa hyvän palvelun tuottamista. Siinä oppiminen tapahtuu tekemisen kautta (learning by doing). Oppiminenhan on jo itsessään mukavaa ja koukuttavaakin, jos opittava aines on sopivan haastavaa ja aihe itselle tärkeä.

Sovelluksessa täytyy olla myös yhteistoiminnallisuutta, esimerkiksi mahdollisuus pyytää kommentteja muilta tai se voi joillain muilla keinoilla ohjata ja kannustaa yhteistoiminnallisuuteen.  Sovelluksessa pitää olla itseilmaisun eli tuunauksen mahdollisuuksia. Esimerkiksi itse innostuin tekemään ja tuunaamaan sarjakuvia mainion Bitstrips-sovelluksen avulla.

Ängeslevän kirjassa käsitellään pelillisyyttä hyvin laajasti. Koska kirja kertoo paljon myös työn tekemisestä ja työn suunnittelusta yleisellä tasolla, kirja sopii niille kaikille, joiden työssä on suunnittelua ja erilaisia projekteja.

LEVEL_Up. Kuvakaappaus Talentumin sivulta.

JKjuha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe

Sovellustukea parhaasta päästä

Helsingin kaupungilla on käytössä Ahjo-järjestelmä. "Ahjo-järjestelmä on Helsingin kaupungin asianhallintajärjestelmä, johon talletetaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) velvoittamat ja viranomaisen toiminnassaan tarvitsemat tiedot vireillä olevista ja jo ratkaistuista asioista."

Käytännössä kaikki kaupungin ja esimerkiksi sen virastojen esitykset ja päätökset tehdään ko. järjestelmässä. Järjestelmästä voi olla montaa mieltä. Luulen kuitenkin , etten ole ainoa, jonka mielestä käyttäjän ääntä ei ole hirveästi kuunneltu, kun ko. ohjelmaa on tehty.

Omassa virastossani on kaksi Ahjon pääkäyttäjää, jotka ovat saaneet selkeytettyä mutkikasta sovellusta ja sillä työskentelyä. Tässä viisi kohtaa joilla he ovat helpottaneet ko. sovelluksen käyttöä ja parantaneet käyttäjäkokemusta.

1.      He ovat tehneet hyvät ja selkeät Ahjo-ohjeet.

2.      Heiltä on tarvittaessa helppo kysyä apua Ahjon käytössä. He auttavat aina erittäin ystävällisesti ja   hyvällä huumorilla Ahjoon liittyvissä asioissa.
3.      He järjestävät hyviä Ahjo-koulutuksia.
4.      He tiedottavat Ahjoon liittyvistä asiosta.
5.      He ovat tarkkoja, huolellisia ja luotettavia esim. päätöspykäliin liittyvissä asioissa. Varmistavat, että asiat on varmasti teknisesti ym. oikein ja näin varmistavat sekä viraston että valmistelijan onnistumisen.

Peukku hyvästä palvelusta.