Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuntoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuntoilu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 25. tammikuuta 2022

Painoliivikävely on koronakevään hitti

Korona-aikana moni, joka on ehkä aiemmin vähätellyt kävelyä, on löytänyt sen harrastuksekseen. Kävelyn avulla on helppo pitää sekä fyysistä että psyykkistä kuntoa yllä. Kävelyhän on monessa mielessä hyvä ja kätevä harrastus ihan uusien ideoidenkin saamisen kannalta (lue: Ideoita lenkiltä). Kävelyä voi tehostaa sauvojen kanssa. Onkohan sauvakävelyn suosio hiipunut, kun vaikuttaa siltä, että  sauvakävelijöihin törmää aiempaa harvemmin.  

Korona-aikana olen tehostanut kävelyä käyttämällä 10 kilon painoliiviä. Mikäli kävelylenkille on käytettävissä vähemmän aikaa, painoliivillä saa kävelyyn reilusti enemmän tehoa. Mikäli kokeilet painoliivikävelyä, kannattaa se aloittaa siten, että hiljalleen lisäät lenkin pituutta ja siihen käytettyä aikaa, jotta paikat eivät tule kipeäksi ja keho sopeutuu painoliiviin. Juoksulenkille ei kannata lähteä painoliivin kanssa, koska kuormitus nivelille on kova.

Veikkaanpa, että tästä painoliivikävelystä on tulossa tämän kevään hittilaji ja tämä blogi aloittaa sen. 😁 


Takki päälle, painoliivi alle ja kävelylenkille.


JK

S-posti. juha.kesanen(at)selede.fi

Facebook: Palveluksessanne

Twitter: @JuhaKe

www.selede.fi

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Miksi naiset eivät tee 10-ottelua?

Yksi lempikirjoistani on Kalervo Af Ursinin tekemä ja vuonna 1974 julkaistu Valmentajan käsikirja. Kirja on yleisteos yleisurheilusta ja eri yu-lajien valmennuksesta ja erityispiirteistä. Jotenkin kirja inspiroi minua vuodesta toiseen oman liikunnan suunnittelussa.

Koska kyseinen kirja on tehty1970-luvulla, pistää  silmään esimerkiksi se, että seiväshyppyä käsittelevässä osuudessa puhutaan vain pojista tyyliin (s. 179) "Pojat ovat kiihkeimmässä kasvuvaiheessa 13 - 16 vuoden iässä". Tytöt ja naiset eivät vielä tuolloin hypänneet seivästä. Tilannehan on jo pitkän aikaan ollut toinen seiväshypyssä. Silti vieläkin on niin, että naisilla ei ole lajeina yleisurheilussa 10-ottelua tai hiihdossa 50 kilometriä.

En tiedä, mikä näissä on perusteluna. Ainakaan mitenkään "lajien rankkuudella" ei voi asiaa perustella, sillä juoksevathan naiset maratoneja ja tekevät täyspitkiä triathloneja. Ja sanotaan sekin vielä, että kolme raskautta ja synnytystä vierestä seuranneena voin todeta, että naisen keho on vahva.

 


JK
S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook: Palveluksessanne
Twitter: @JuhaKe
www.selede.fi

torstai 9. huhtikuuta 2020

Mua ei enää ohiteta (koronablogi 2)

Nyt kun ihmisiin tulee pitää fyysistä etäisyyttä koronan takia, polkupyörä korvaa hyvin julkisen liikenteen. Pyöräily nostaa myös peruskuntoa.

Kun olen joutunut töiden puolesta käymään muutamia kertoja pyörällä keskustassa (n. 10 km suuntaansa) tuli selväksi, että vanha pyöräni oli elinkaarensa päässä. Vanhalla pyörällä ajaessa minut ohitettiin vähän väliä, keskiö löi ratkaisevalla hetkellä tyhjää ja vie ylämäessä voimat. Kun pari kertaa sormet rasvassa laitoin kiireessä ketjuja paikalleen, päädyin siihen, että tarvitsen uuden pyörän.

 
Kun olin lopulta analyysin jälkeen (pyörän käyttötarkoitus, huolto ja säilytys) tehnyt linjauksen uudesta pyörästä, sopiva pyörä löytyi koeajon jälkeen Helsingin Kalevankadun Pelagon pyöräkaupasta. Ystävällinen ja asiantunteva palvelu teki vaikutuksen ja niinpä pyöräkaupat syntyivät. Eilen kävin uudella pyörällä kaupungissa. Tällä kertaa minä olin se, joka kepeästi ohitteli muita. Pyörissä on eroja. Hyvää pääsiäistä koronasta huolimatta!

Pelagolla on hieno logo.
JK
S-posti: juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter: @JuhaKe
www.selede.fi

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Näillä palvelijoilla pitää olla myös voimaa

Olin  hiljattain itse sairaanhoidon palvelujen piirissä. Siinä omaa vuoroa odotellessa seurasin päivystyspoliklinikan maailmaa. Näin kuinka paikalla liikkui ambulanssin kuljettajia tuomassa ja viemässä potilaita. Osa heistä oli miehiä, mutta pieneen otantaan mahtui myös yllättävän monta naista. Kaikki he olivat aika nuoria ja vahvan näköisiä. Vaikka kuinka paljon on erilaisia työtä helpottavia työvälineitä, silti ambulanssin kuljettajien pitää olla myös vahvoja tai hommasta ei tule mitään.

Samalla lailla on edelleen monia muitakin töitä, joissa pitää olla myös fyysisesti hyvässä kunnossa. Äkkiseltään tulee mieleen poliisit, sotilaat ja palomiehet, mutta myös monissa muissa ammateissa pitää olla ainakin kohtuullisessa kunnossa. Esimerkiksi  tarjoilijoiden, siivoajien, lentoemäntien ja postinjakajien, autonkuljettajien ja rakennuksilla työskentelevien pitää olla ainakin kohtuullisen hyvässä kunnossa.


Jossain töissä työntekijällä pitää olla myös voimaa.
JK
S-posti juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi




torstai 9. toukokuuta 2019

Toimivampi kroppa

Sain merkkipäivälahjaksi FysioNovan lahjakortin. Päätin käyttää siitä osan Fysiokartoitukseen, koska ajattelin, että olisi hyvä katsoa missä kunnossa miehen kroppa on ja jos... siis kun jotain vikoja löytyisi, saisin ehkä harjoitusvinkkejä, jotka perustuisivat ammattilaisen tekemään analyysiin.

Tänä aamuna kävin Sami Ollin tekemässä fysiokartoituksessa. Noin tunnin kestänyt kartoitus oli mielenkiintoinen ja siinä käytiin ammattitaidolla, rennossa ilmapiirissä ja huolellisesti läpi koko kehon toimivuus. Lopuksi käytiin kartoituksen tulokset läpi ja sovittiin, että ensi maanantaina käydään Samin tekemä harjoitusohjelma läpi. Vielä ennen kuin lähdin sain jo muutaman ensiapuvinkin kireiden takareisien ja pohkeiden venyttelyyn.

Kartoituksen tuloksena syntyi kuva oman kehon vahvuuksista ja heikkouksista. Enkä varmasti myöhästy enää ensi maanantain pilatestreenistä, sillä myös syviä keskivartalon lihaksia ja koko vasenta kehon puolta tulee vahvistaa.


Samin vinkki! Jäädytetyllä vesipullolla on hyvä hieroa kipeitä jalkapohjia. 

Kiitos ystäville lahjakortista!

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

tiistai 1. tammikuuta 2019

Ylös ja ulkosalille mars

Menneitä ovat ajat, kun pururadan reunalla oli ainoastaan muutama tukki, joita sai nostella lihaskuntoa parantaakseen. Erilaiset ulkoliikuntapaikat ovat kehittyneet ja ulkopunttisalilaitteina on ollut pitempään jo monenlaisia värkkejä. Niitä on kuitenkin vielä vaivannut se, että ne on suunnattu ehkä enemmän kevyempään liikuntaan.

Ilokseni pääsin kokeilemaan uusia Latokartanon liikuntahallin lähettyville tulleita laitteita ja näillä laitteilla on jo mahdollista harjoitella ihan kunnolla. Penkkipunnerruslaitteeseen taisi saada säädettyä 60 kilon painon ja jalkakyykyssä 70 kilon painon eli nyt pääsee jo ihan kunnolla harjoittelemaan ulkonakin.

Vaikka pururatojen tukitkin on ihan hyviä edelleen, näillä uusilla laitteilla pääsee treenaamaan monipuolisemmin vahvempikin kaveri. Nyt ei myöskään korkeat kuntosalimaksut pääse estämään harjoittelua. Talvella tällä salilla ei pärjää kuitenkaan pelkillä trikoilla vaan jalassa pitää olla toppahousut tai useammat verkkarit. Kesällä kannattaa varoa, ettei iho pala.


Tuli mieleen, että pururadan vierelle tai osaksi niitä voisi tehdä myös jonkinlaisia esteratoja eli hieman sentyyppisiä kuin jossain varuskunnissa on.


Jossakin just hehkutettiin syväkyykyn hyötyjä.
 
 
JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

maanantai 1. lokakuuta 2018

Aku Ankka innosti muistelemaan ensimmäistä ja viimeistä maratonia

Viime huhtikuussa Aku Ankassa kerättiin tarinoita teemalla Nyt kävi Akut. Aku Ankkahan on tunnetusti kova ankka yrittämään. Vaikka Akun hommat menevät aika usein pieleen, hän ei lannistu, vaan kohta hänellä on jo uusi mato koukussa.  

Minä laitoin tämän jutun tarinakeräykseen. Saa nähdä, josko siitä päätyy jotain ideoita Aku Ankka -lehteenkin.

Nyt kävi Akut - eli elämäni ensimmäinen ja viimeinen maraton

Armeijan jälkeen, noin 17 kiloa sitten, olin innostunut kestävyysjuoksusta ja erään armeijakaverin kanssa kävimme innokkaasti treenaamassa. Peruslenkkien lisäksi teimme kuntopiiriä ja kävimme tekemässä ylämäkivetojakin yhdessä laskettelurinteessä.

Yhden puolimaratonin jälkeen, joka ei sekään mennyt ilman kommelluksia (tankkaus epäonnistui pahasti), päätin osallistua maratonille. Tätä varten lisäsin hieman peruslenkkien pituutta ja pian olin jo valmis juoksemaan reilut 42 kilometriä.
Kun maratonpäivä koitti, olin pontevasti luottavainen kuntooni. Alkumatkasta en muista kuin sen, että matka taittui suunnitelmien mukaan tasaiseen tahtiin.

Noin 20 kilometrin kohdalla juoksin jonkun aikaa rinnakkain isokokoisen lihaksikkaan voimamiehen kanssa ja juttelimme sen verran, että kuulin, ettei tämä voimamies ollut ensimmäisellä maratonilla ja hän oli osallistunut Kalevan Kierroksellekin. Kalevan Kierros koostuu erilaisista urheilutapahtumista, johon kuuluu muistaakseni juoksu, soutu, hiihto, luistelu, suunnistus ja oliko siinä vielä pyöräilykin. Itse olin tuohon aikaan pieni ja hoikka ja enemmän kestävyysurheilijan oloinen kuin tämä voimamies, joten katsoin kelloa ja totesin itsevarmana rinta rottingilla juoksukumppanilleni, että täytyypä vähän kiristää vauhtia. Pari reipasta askelta ja ero tähän juoksutoveriin oli jo selvä.

Seuraavat reilut kymmen kilometriä taittui omalla painollaan ja huipennus tuli noin 35 kilometrin kohdalla. Tällä etapilla oli silloinen tyttöystäväni ja muutama ystäväni katsomassa juoksuani. Heidät nähtyäni astui sisäinen showmies esiin. Heidän kohdalla juoksin välillä sivuttain ja takaperinkin sekä otin pienen pikajuoksuspurtin tehden käsillä ticotico-liikkeitä. Totesin vielä tähän päälle kovaan ääneen, että maraton on helppo homma. Lopuksi huikkasin kannustusjoukoille, että kohta nähdään maalissa.

Eipä mennyt kuin kaksi kilometriä edellisestä kohtaamisesta, kun käteni alkoivat puutua ja väsyä. Saman tien kädet alkoivat heilua aivan holtittomasti vetelinä ristiin rastiin kehoni edessä – ei tietoakaan ticoticosta. Jalat painoivat valtavasti ja pienikin ylämäki tuntui vuorelta. Vielä hetki sitten tehty pikajuoksu muuttui kävelyvauhtiseksi lönkyttelyksi. Aika tasan 40 kilometrin kohdalla alkumatkalta tuttu isokokoinen, lihaksikas hahmo juoksi kevein askelin rinnalleni ja toivotti tsemppiä. Minä sain sanottua pienellä pihahduksella kiitokset.

Viimeiset pari kilometriä olivat rankat, mutta pääsin kuin pääsinkin maaliin. Vaikka aika oli mielestäni ihan kohtuullinen neljä tuntia, kiitos reippaan alkuvauhdin, osallistumismitalit olivat jaettu jo loppuun kuntokympin juoksijoille. Järjestäjät lupasivat lähettää minulle mitalin postissa, mutta ei sitä ole vieläkään, kohta 30 vuoden jälkeen tullut. Saattojoukot taluttivat minut autoon ja kohti lepoa. Uho oli vähissä. Myöhemmin kuulin, että koko juoksutapahtuma meni talousvaikeuksien takia konkurssiin.

Tämä kuva ei ole maratonilta vaan 10 km Hirvihölkältä vuodelta 2017.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi