Pienen vihreän lapun viesti

Yksi lapsemme kaiveli repustaan pienen vihreän lapun, jossa oli tietoja kouluterveystarkastuksen tuloksista. Pituuden, painon, kasvun, ryhdin, muiden asioiden sekä päivittäisen D-vitamiinisuosituksen lisäksi lappuun oli laitettu useita linkkejä. Nämä linkit olivat sivuille, joilla on erilaista hyödyllistä tietoa lapsen sekä koko perheen terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen. Linkit veivät sivuille www.easysport.fi, www.harrastushaku.fi, www.mll.fi sekä www.neuvokasperhe.fi.

Tieto lapsen terveystarkastuksen tuloksista kiinnostaa varmasti jokaista vanhempaa. Siksi tuo lappunen on erittäin hyvä paikka viestiä kaupungin ja yhdistysten tarjoamista palveluista.

Vaikka esimerkiksi Helsinki on viime vuosina rakentanut eri toimialoistaan isompia kokonaisuuksia, ovat eri toiminnot silti valitettavan usein omia kokonaisuuksiaan. Toisten tekemistä asioista ei muisteta tai hoksata kertoa.

Helsingin kaupungin terveyskeskus näyttääkin esimerkillisesti mallia, kun se kertoo arkisessa ilmoituksessa lapsen terveystarkastuksesta myös kaupungin liikuntapalveluista sekä muiden tahojen tarjoamista palveluista. Kaikki nämä palvelut tukevat myös terveyskeskuksen omaa toimintaa, koska ne tarjoavat ennaltaehkäiseviä palveluita ja ohjaavat koululaisia esimerkiksi liikunnan pariin.

Yhteistyö kaupungin tasolla ei aina vaadi isoja työryhmiä ja hankkeita. Se voi toteutua myös pienessä vihreässä lappusessa. 

Liikkumaan.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Sohvalla lasten tukikohtana

Juttelin viime viikolla yhden nuorisoterapeutin kanssa lasten kanssa olemisesta ja esimerkiksi siitä, kuinka lasten harrastuksissa mukana oleminen on yksi keino säilyttää läheiset välit lapsiin ja nuoriin. Hän kertoi myös siitä, kuinka nuoret miehet usein kertovat surullisena vastaanotolla, ettei kotona juuri puhuta.

Puhumattomuuden kierre on vaikea katkaista, varsinkin jos se on kestänyt jo useampien sukupolvien ajan. Tänään (17.10.) Helsingin Sanomissa oli Anu Kantolan kirjoittamassa kolumnissa juttua, kuinka esimerkiksi sota on vaikuttanut tähän puhumattomuuteen ja tunteiden ilmaisuun.

Ehkä puhuminenkin lähtee käyntiin, kun osoittaa olevansa kiinnostunut lapsista ja viettää heidän kanssa aikaa. Pienten lasten kanssa on helpompi olla läheisyydessä. Riittää, kun menee lattialle makoilemaan, niin johan alkaa kaveria tulla kiipeilemään, painimaan ja päälle hyppimään.

Mikko Innasen väitöstutkimuksessa (2001) parhaimpina hetkinä vanhempien kanssa muisteltiin arkista yhdessäoloa ja isien kanssa erityisesti yhdessä puuhaílua. Omat parhaat hetkeni lapsuudessa liittyvät isän kanssa yhteiseen puuhailuun, vaikkapa eteisessä jalkapallon pelaamiseen tai isän kainalossa television katsomiseen. Aikuisena parhaat muistot liittyvät yhteisiin keskusteluihin, shakin pelaamiseen ja yhteisiin kävelylenkkeihin.

Jos nuorten miesten keskustelun kaipuu on niin kova kuin terapeutti kertoi, pitäisiköhän isien yrittää tätä kaipuuta omalta puoleltaan helpottaa. Hyvä aloitus olisi vaikkapa ajan viettäminen lasten tai nuorten kanssa. Jos sen ihmeempää ei jaksa puuhata, niin sohvalla pötkötellessäkin on kotona ja lähellä käytettävissä, jos lapsilla tai nuorilla on jotain asiaa.

Sohva on hyvä tukikohta.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi