Sosiaalityö kaipaa lisää leikkisyyttä

Olen menossa perjantaina Pelillisyys ja leikillisyys uudenlaisen vuorovaikutuksen mahdollistajana sosiaalityössä -seminaariin. Tietysti olen innoissani. Vaikka pelillisyys ja leikillisyys eivät ihan heti tule mieleen ajatellessa sosiaalityötä, jokainen ihminen tarvitsee välillä leikkiä ja leikkisyyttä.

PRO SOS -hankkeeseen (ESR-hanke) kuuluva Pelillisyyttä ja leikillisyyttä aikuissosiaalityöhön -osahankkeessa leikillisyyttä perustellaan hienosti:

"Leikillisyys on tutkimuksissa liitetty muun muassa masennuksesta, ahdistuksesta ja sairauksista toipumiseen, luovaan ongelmanratkaisuun ja myönteisten ystävyyssuhteiden syntymiseen. Leikillisyys ja pelillisyys tuovat uutta näkökulmaa paitsi palveluiden käyttäjille myös työntekijöille ja parantavat näin myös työhyvinvointia ja sitä kautta palvelujen laatua."

Itse arvostan leikillisyyttä, pelillisyyttä ja huumoria. Sekin on kuitenkin hyvä muistaa, että ihan aina ei ole leikin paikka eivätkä kaikki ole äkkiseltään leikkisiä.

Muistan kerran, kuinka olimme yhdellä perheleirillä saaneet kovan työn jälkeen erään isän houkuteltua mukaan vanhemmille tarkoitettuun vanhemmuusryhmään. Lämmittelyksi levitimme lattialle erilaisten eläinten kuvia, joista vanhempien oli tarkoitus valita joku sellainen eläin, joka kuvaisi omaa roolia vanhempana. Tähän tämä isä totesi, että jaaha ja häntä ei enää vanhemmuusryhmässä nähty.

Leikkiminen ei ole aina helppoa. Tunnen muutamia miehiä, jotka ovat leikkisiä pienessä ja tutussa seurassa, mutta vieraampien läsnä ollessa leikkisyys ei tule esille. Tavallaan on sääli, että tämä leikkisä puoli jää monelta muulta heistä näkemättä.

Kun luottamus on voitettu, on leikillisyydelle tilaa. Tämä pätee myös leikkiin sosiaalityössä.



Leikkisyys voi auttaa tekemään hyviä siirtoja elämässä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi