Nykyisin esimerkiksi evankelis-luterilaiseen seurakuntaan kuuluva lapsi osallistuu uskonnon opetukseen samaan kirkkokuntaan kuuluvien ryhmässä. Kun tämänkään opetuksen ei väitetä enää olevan näkemyksellistä, miksei voisi olla kaikille yhteinen oppiaine, jossa käsiteltäisiin eri uskontoja ja käytäisiin keskusteluja näistä?
Mielestäni uskonnon opetus erottaa ihan turhaan koululaisia toisistaan. Se tekee eroa lasten välille enemmän kuin yhdistää. Mielestäni tätä eroa rakentavat myös suvivirret ym. uskonnolliset julistukset koulun arjessa esimerkiksi yhteisissä juhlissa.
Ymmärrän, että perinteitäkin pitää olla, mutta perinteet eivät voi olla julistuksellisia toisia pois sulkevia - tässä tapauksessa uskonnottomia tai eri uskontokuntaan kuin kristinuskoon kuuluvia. Moni suomalainen vierastaa uskonnollisia julistuksia, mutta voiko olla niin, että opettajissa, joista osasta tulee rehtoreita, on kuitenkin enemmän jotenkin uskonnollisen elämänkatsomuksen omaavia. En tiedä.
Jos aiotaan pitää Suomi yhtenäisinä ja turvallisena, näihin arjen kansaa erottaviin käytäntöihin tulisi puuttua ja niitä pitäisi muuttaa. Peruskoulu olisi tähän oiva paikka. Uskontojen opetuksessa voisi lähteä siitä, että monelle ihmiselle uskonto on tärkeä asia ja monessa maassa ja kulttuurissa uskonto näyttelee suurempaa roolia kuin Suomessa. Jokaisella on vapaus uskoa mihin vain. Tämän ymmärtämällä voisi kaikki lapset yhdessä tutkia, käsitellä ja keskustella etiikan ym. näkökulmasta uskosta, uskonnosta ja siihen liittyvistä ilmiöistä.
JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti