Teatteri sai lähiöjätkät tähyilemään pilviin

Törmäsin twitterissä Tommi Laition (@tommilaitio) "maailmanselitykseen", jonka tarkoituksena oli selittää, miksi Helsingissä kannattaa panostaa kulttuuriin ja vapaa-aikaan (ks. kuva). Tommi Laitio toimii kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan (kulttuuri, liikunta ja nuorisotoimi) johtajana. Hienoa, että Tommi laittoi luonnostelemansa kuvan twitteriin nähtäväksi ja kommentoitavaksi. Kuva inspiroi minuakin.

Laition kuva toi minulle mieleeni muiston nuoruudestani ja siitä, kun teatteri tuli käymään yhteen Jyväskylän lähiöön ja lähiöjätkien elämään. Taisin olla itse siinä 13- tai 14-vuoden kieppeillä. Porukkamme vietti aikaa yhden perhepuiston ympäristössä. Suurin osa tupakoi, alkoholia kokeiltiin, koulusta lintsaus oli arkea ja vanhimmat kaverit olivat saaneet jo tuomioita rikoksista. Taisipa joku olla ollut jo vankilassakin.

Yhtenä kesänä perhepuistoon tuli joku nuorten aikuisten teatteriryhmä. En nyt muista tarkalleen mistä näytelmä kertoi, mutta ainakin meitä pyydettiin katsomaan pilviä. Sen muistan, että tämä normaalisti meluava nuorisojoukko katsoi näytelmää aivan hiljaa ja keskittyneesti. Näytelmä teki suuren vaikutuksen ja muistan olleeni haikein mielin, kun teatteriryhmä lähti puistostamme pois.

Jos katsotaan Laition kuviota, teatteri oli "hyvä sisältö", joka  tuli aivan uuteen paikkaan. Näytelmä sai ainakin "mielen liikkeelle" ja kosketti hyvällä tavalla mieltä ja toi ainakin hetkeksi "hyvinvointia". Eikä ainoastaan hetkeksi, koska tämä muistijälki on kestänyt yli 30 vuotta.

Helsingissä uudella kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla on huikea mahdollisuus tuottaa esimerkiksi juuri nuorille ja vaikkapa nuorisotaloille saakka hyvinvointia lisäävää toimintaa esimerkiksi kulttuurin, taiteen ja liikunnan keinoin.

T. Laition kuva, miksi Helsingissä kannattaa panostaa kulttuuriin ja vapaa-aikaan. Kuvakaappaus Twitteristä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Sovellus vie sinut tavoitteeseen

Olen tässä bloggailun ja muun palvelukehityksen lisäksi kehitellyt verkkopalvelua. Sen tarkoituksena on auttaa hahmottamaan ja suunnittelemaan oman elämän tavoitteita. Erilaisia elämäntavoitteita peilataan myös arvoihin.

Sovelluksen ensimmäisenä kohderyhmänä ovat noin 17 - 30-vuotiaat nuoret aikuiset, mutta kyllä se käy vanhemmillekin. Ihan kaikille, joilla on jotain suunnitelmia ja jotka ovat kiinnostuneita tavoittelemaan niitä.

Mistä kaikki sai alkunsa? Tein jo joskus 1990-luvun lopulla urheiluun liittyviä tavoitevuoria tukemaan, kirkastamaan ja visualisoimaan urheilutavoitteitani. Teimme myös ystäväni kanssa poikamiehinä rakkaudenvuoria eli mietimme vakavissamme huumorimielellä, kuinka etenemme perusleirin ja välileirien kautta kohti ”täydellisen rakkauden avioliiton huippua”. Minä saavutin rakkaudenvuoren ja ystäväni tulee varmasti vielä saavuttamaan tavoitteen ellei tavoite ole sitten jo muuttunut. Koin, että tavoitteiden kirjaaminen ja visualisointi auttoivat tavoitteiden saavuttamisessa, joten miksei se auttaisi myös muita.

Monestakaan asiasta en paljoa tiedä. Olen ollut vierellä, kun kolme lastani on syntynyt maailmaan. Olen ollut isäni vierellä hänen ottaessaan viimeisen henkäyksen. Elämä on edellisten hetkien välissä. Elämässä kannattaa ainakin pyrkiä tekemään itselle tärkeitä ja arvokkaita asioita. Itselle tärkeät ja sopivan kokoiset tavoitteet lisäävät myös hyvinvointia.

Sovelluksen tarkoituksena on siis auttaa ihmisiä asettamaan ja saavuttamaan kestävästi tärkeitä, arvokkaita ja konkreettisia oman elämän tavoitteita. Tavoitteet voivat liittyä koulutukseen, ammattiin, harrastukseen, ihmissuhteisiin, terveyteen, hyvinvointiin tai muuhun itselle arvokkaaseen asiaan. Kun tavoite on itsestä lähtevä ja arvokas, se vaikuttaa motivaatioon ja tekee tavoitteesta tavoittelemisen arvoisen.

Sovelluksen tekemistä on auttanut Tekesin innovaatioseteli. Toivottavasti sovelluksesta tulee hyvä. Pidähän peukkuja.

Step by Step.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi


 

Vankilanuoret tarvitsevat tuplasti sisua

Juttelin eilen ystäväni kanssa parikymppisestä nuoresta, joka oli ehtinyt olla vankilassa jo jokusen vuoden. Päivittelimme sitä, miten vaikeaa näiden nuorten on yrittää palata takaisin yhteiskuntaan. Kuinka jättää entinen elämä taakseen ja päästä kokeilemaan uudenlaista elämää? Miten oppia elämään arjessa ja löytää itsestä lähteviä, arvokkaita ja mielenkiintoisia elämäntavoitteita?

Vaikeaksi uuden alun tekee se, että entistä elämää ei saa mitenkään pyyhittyä pois. Siihen joutuu myös törmäämään uudestaan eri  paikoissa. Esimerkiksi rikosrekisteri saattaa sulkea pois jotkut ammattivaihtoehdot.

Nuorille oman paikan löytäminen voi olla vaikeaa, mutta todennäköisesti rikostaustaisille nuorille se on vielä vaikeampaa. Näillä nuorilla pitäisi olla tuplasti enemmän taitoa kestää ja kohdata pettymyksiä. Tuplasti sisua etsiä omaa polkua. Oman polun löydyttyä tarvittaisiin hurjasti voimia kulkea omalla polulla pettymyksistä huolimatta.

Jos saisin antaa näille nuorille yhden neuvon, se olisi se, että he yrittäisivät löytää itselleen hyvän ja luotettavan ohjaajan tai mentorin. Ihmisen, joka voisi ohjata ja opastaa omalla polulla ja sillä kulkemisella. Henkilön, joka auttaisi käsittelemään pettymyksiä ja iloitsisi onnistumisista. Yksin ei nimittäin selviä kukaan. Apua voi pyytää varmasti myös KRIS-yhdistyksestä.

Pettymyksetkin ovat osa elämää. Miten kehittää taitoa selviytyä niistä?

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter/JuhaKe
www.selede.fi