Tarvitseeko kännykkääsi juoksuttaa?

Nordea Henkivakuutus Suomi on tuomassa markkinoille liikuntaan kannustavan palvelun (Kauppalehti 17.1.2018). Palvelun avulla Nordean henkivakuutusasiakas saa  mitä tahansa liikuntaa harrastamalla suuremman korvaussumman henkivakuutuksestaan.

Palvelu toimii siten, että Nordean henkivakuutusasiakas liittyy ohjelmaan, lataa puhelimeensa Fjuul-sovelluksen, lisää tietojaan (ikä, paino, pituus ja liikkumistavoite) sekä antaa sovellukselle luvan lähettää tietoja Nordea Henkivakuutukselle. Sovelluksen käyttäjä saa itselleen tarkat liikuntaraportit, mutta Nordealle menee vain asiakkaan tunnistetiedot ja liikuntasuoritteista muutetut suorituspisteet. Asiakkaan pitää jatkaa liikuntaa jatkuvasti. Jos nimittäin asiakas ei liiku seuraavana vakuutusvuotena, korvaussumma putoaa perustasolle.

Jutun mukaan palvelu perustuu vakuutusmatematiikkaan eli varmaankin siihen, että henkivakuutuksia ei tarvitse maksaa asiakkaille niin paljon, jos ihmiset liikkuvat enemmän. Lehtijutussa todetaan, että ideaa voisi laajentaa myös ravitsemuksen, unen ja muutenkin tasapainoisen elämän suuntaan.

Mielenkiintoinen palvelu, josta syntyy paljon asiakastietoa Nordea Henkivakuutukselle. Koska puhelin näyttelee palvelussa niin isoa roolia, niin puhelimen pitää varmaankin olla mukana pallokentälläkin. Tietenkin kohtelias lenkille lähtijä voi kysyä muilta, tarvitseeko kännykkääsi juoksuttaa? Ehkä kännykän ulkoiluttamisesta voi syntyä uuttaa liiketoimintaa.

Kuhan ei olisi kännykkä unohtunut kotiin.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Suvussamme on melkein Miss maailma

Moni tuttuni on joutunut sukututkimuksen pauloihin ja olen sitä jossakin suhteessa tehnyt itsekin (ks. Isoisä ilmestyi valokuviin).

Ehkä sukututkimus liittyy osaltaan keski-ikään ja siihen, että tutkimalla omaa sukua sijoittaa itsensä myös sukupolvien ketjuun, tiettyihin paikkoihin ja alueisiin. Sukututkimukset tuottavat palasia kysymyksiin, kuka minä olen ja mistä minä tulen. Esimerkiksi omaa juuriini liittyvää alueidentiteettiä määrittää se, että olen viimeiset parikymmentä vuotta asunut Helsingissä ja toisaalta minun juureni ovat Savossa. Olen kutsunut itseäni Itä-Helsingin savolaiseksi. 

Sain hiljattain käteeni varsin ison sukututkimuskirjan isänäidin puolelta. Sitä oli kiva lukea ja löysin sukutaulusta tietenkin myös itseni. Kirjasta teki kivan, että siellä oli sukutaulujen lisäksi myös juttuja suvusta ja sen vaiheista. Harmitti, kun en itse tullut aikoinani laittaneeksi tarkemmin kirjaa varten tietoja, kun sukututkijat niitä pyysivät.

Kyseisessä sukututkimuksessa kootaan hienosti oman sukumme tarinaa. Mieleen jäi myös se itsetuntoa hivelevä kohta, että tässä sukuhaarassani on myös miss Suomi vuodelta 1976. Ja tietysti hän olisi voittanut myös Miss maailma -tittelin, ellei vuonna 1975 Anne Pohtamoa olisi valittu Miss maailmaksi. Sukututkimuskirjan mukaan miss maailmaa ei valita samasta maasta kahtena vuotena peräkkäin.

Ja kappas, kun katsoin tarkemmin itseäni peilistä, erotin nuo sukumme ajattoman kauniit piirteet kasvoissani ;-).

Sukupuu ja sen juuret.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Rennommin intissä

Helsingin Sanomissa oli maanantaina (8.1.2018) juttua uudistuvasta varusmiespalvelusta, jonka yhtenä airueena toimii Porin prikaati. Saa nähdä, mitä uudistuksia juuri varusmiespalveluksen aloittanut yli 12 000 varusmiestä saa vastaansa. Muuttuuko varusmiespalveluskokemus entistä myönteisemmäksi.

Lehtijutussa Porin prikaatin komentaja eversti Rami Saari mainitsi, että hän haluaa eroon turhista käytännöistä, joilla ei ole koulutuksellisia perusteita. Tuloksiakin on Porissa uudistuksella tullut, kun varusmiespalveluksen peruskoulutuskauden keskeyttäneiden määrä on laskenut. Se, että mahdollisimman moni käy armeijan, sopii myös siihen, että Saari sanoo kuuluvansa vankkumattomiin yleisen asevelvollisuuden kannattajiin.

Pohdin tässä jutussa joitakin lehdessä mainituista uudistuksista. Kävin varusmiespalveluksen Mikkelissä ja Lappeenrannassa vuosina 1989 - 90. Nyt kumpikin varuskunta on jo lakkautettu. Itselleni ja omissa ystäväpiireissäni oli tuolloin itsestään selvää, että armeijaan mennään eikä sitä kyseenalaistettu. Ehkä ajattelen nyt armeijasta niin, että armeija ja uskottava puolustus on hyvä olla. Ainakaan minä en nuorena miehenä huomannut samanlaista levottomuutta Suomen turvallisuudesta kuin tällä hetkellä. Ehkä mielessä pyöri silloin ihan muut ajatukset kuin nyt.

Huomion kiinnittäminen ensimmäiseen päivään

Kieltämättä ensimmäinen päivä armeijassa on erityinen. Sitä voi verrata sisäoppilaitokseen tai jonkinlaiseen vankilaan, jonne tulet yhtäkkiä tuiki tuntemattomien kanssa ja joudutte asumaan samassa tuvassa 24/7. Toisten määrittämä aikataulu ohjaa päivän ja viikon kulkua. Alussa kouluttajien kannustavat sanat ja huumorikin voivat laukaista ja katkaista kielteisiä ajatuksia siitä, että "mihin helvettiin tässä on tultu".

Tuen tarpeessa olevat pitää tunnistaa heti alussa

Saaren mukaan tukea tarvitsevat alokkaat pitää tunnistaa heti palvelusajan alussa. Jutussa mainitaan, että niillä alokkailla, joilla on vähän onnistumisia elämässä, keskeytyskynnys on matalampi. Näen, että armeija voi tarjota onnistumisen kokemuksia monelle miehelle ja nykyään naisellekin ja vahvistaa näin elämänhallintaa. Armeija luo myös hyvät puitteet ystävystyä ja näin vähentää yksinäisyyttä. Tästä näkökulmasta se uudistus, että varusmiesjohtajat majoittuvat varusmiesten kanssa samaan tupaan, voi olla hyvä juttu. Hyvä varusmiesjohtaja pystyy kouluttajien ohella kiinnittämään huomiota myös ryhmän dynamiikkaan ja siihen, ettei kukaan jää yksin ja ettei ketään kiusata.

Vapaa-ajan ja palvelusajan selkeä erottaminen

Yhtenä uudistuksena on vapaa-ajan ja palvelusajan selkeämpi erottaminen. Vapaa-aikana voi olla rennommin ja älypuhelimella voi olla läheisiin helposti yhteydessä. Oma siviilielämä säilyy, vaikkapa somen välityksellä. Omana varusmiesaikana oli muistaakseni joitakin puhelinkoppeja, joista pääsi soittamaan läheisille.

Mikä sitten oli parasta armeijassa. Olihan se mielenkiintoinen kokemus ja monia muistoja jäi. Oma tupa, ryhmä ja komppania tulivat tutuiksi ja armeijassa syntyi ystävyyssuhteitakin, vaikkei niistä mikään kantanut tänne 30 vuoden taakse. Lämpimiä muistoja heistä kuitenkin riittää. Ensimmäisen päivän shokki on vieläkin mielessä.

Hyvänä muistona ovat myös persoonalliset kouluttajat. Yksi vääpeli kantoi marssilla useamman väsyneen varusmiehen reppuja. Kiva oli myös jonkun ajan jälkeen tajuta, kuinka varuskunnan yhden pelottavan kapteenin karjunnassa ja komennuksessa oli sittenkin aina pieni pilke silmäkulmassa. Jäistä maata pystyikin kaivamaan, kun vain kaivoi ja kaivoi. Jälkimaku armeijasta on myönteinen ja humoristinen. Huonointa oli ikävä tyttöystävää ja viikonloput armeijassa.

Rennosti intissä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Miten hyvän mielen vuosi rakentuu?

Vuodenvaihteessa on medioissa ollut paljon erilaisia vinkkejä uuden vuoden lupausten ja niihin liittyvien suunnitelmien toteuttamiseksi. Itsekin olen kerännyt ainakin itseäni muistuttamaan pragmaattista muistilistaa elämän tavoitteiden saavuttamisen tueksi.

1) Hyvä elämä rakentuu siitä, että toimii omien arvojen mukaan.
2) Sopivan kokoiset tavoitteet lisäävät hyvinvointia.
3) Tavoitteiden pilkkominen osatavoitteisiin, helpottaa tavoitteiden saavuttamista.
4) Tavoitteiden kirjaaminen ja visualisointi auttavat tavoitteiden saavuttamisessa.
5) Flow-tilaan pääsee, kun tehtävä ei ole liian vaikea tai helppo vaan sopiva vaatimuksiltaan. Liian helpot tehtävät turhauttavat ja liian vaikeat ahdistavat.
6) Tavoitteiden asettamiseen, sisukkuuteen ja itseluottamukseen vaikuttavat sekä meidän omat ominaisuutemme että menneet ja nykyiset ihmissuhteet.

Sain muuten mielenkiintoisen Maaretta Tukiaisen tekemän Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjani (PS-kustannus 2017), jossa on jokaiselle kuukaudelle erilaisia mm. positiivisen psykologian inspiroimia tehtäviä. Saa nähdä miten hyvän mielen vuosi tästä sitten tulee, jos toteutan tehtäviä. Millaisia oman elämän pieniä ja suuria läpimurtoja tuleekaan tehtyä? Mistä on viisainta luopua? Ehkä vuoden lopussa tuo keräämäni pragmaattinen faktalistani elämän tavoitteiden toteuttamiseen on saanut täydennystä.

Hyvää alkanutta vuotta, terveyttä ja sopivan kokoisia positiivisia läpimurtoja tälle vuodelle!

Mikäs lohikäärme tänä vuonna selätetään? Kuva otettu Turun linnassa.

Supermanin voimilla tavoitteita kohti. Kuva napattu Tennispalatsissa.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Miksi hyvä tyyppi häipyy?

Olen miettinyt viime aikoina esimiehen asemaa ja yleensä esimiesten työssä jaksamista. Ehkä syynä on se, että yksi kaveri viihtyi esimiehenä ainoastaan muutamia kuukausia. 

Se, ettei esimiestyössä viihdy voi johtua monesta asiasta. Ensimmäiseksi nousee mieleen esimiehen omalta esimieheltään saama tuki. Voi olla niin, että kaikkien ei ole helppo pyytää apua tai he näyttävät siltä, että he eivät apua edes tarvitse. Tästä huolimatta varsinkin uusi esimies tarvitsee esimerkiksi yhteistä suunnitteluaikaa omalta esimieheltään.

Joskus työhön voivat vaikuttaa myös yksikön resurssit ja niihin liittyvät näkymät. Selvää on, että jotkut kestävät jatkuvaa myrskyä ja huonoa näkymää eli epäkohtia kauemmin kuin toiset. Jotkut ehkä liiankin kauan.

Toimialasta riippumatta esimiehillä on varmaan niin paljon töitä, että työmäärään ei aina tule minkäänlaista rytmitystä kevyempien ja raskaampien rupeamien kanssa. Pakkotahtiset deadlinet painavat jatkuvasti päälle ja sähköposti täyttyy lukemattomista viesteistä. Kokeneemmat oppivat erottamaan ajan kanssa oleellisimmat asiat ja priorisoimaan niitä.

Faktahan se on, että hyvässä porukassa ja hyvällä huumorilla selvitään ikävistäkin töistä, olipa esimies tai työntekijä. Jos työtoverit ja esimiehet eivät tue, eikä apua saa pyytäessään, alkaa se käydä pitkän päälle terveydellekin raskaaksi. Terveyttä ei kannatta uhrata, vaikka työ tärkeää onkin. Jos tilanne ei avunpyynnöistä huolimatta muutu, työn imusta ei ole tietoakaan, on ehkä viisainta alkaa etsiä uutta työpaikkaa.

Huomioidaan työkaverit ja läheiset, muistetaan työn rytmitys. Hyvää joulua ja hyvää palvelua ensi vuonnakin.

Kiitos kaikille lukijoille. Palataan asiaan vuonna 2018.

Purjeet on hyvä välillä laskea työssäkin.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Silmät rähmässä etälääkärille

Viime sunnuntaina oli nähtävissä, että yhdellä lapsellamme oli selvästi kiusallinen ja helposti tarttuva silmätulehdus. Näin jo mielessäni koko perheen punaisine tihrusilmineen. Nyt pitäisi toimia äkkiä.

Koska läheinen terveyskeskus oli kiinni, piti katsoa lähintä yksityistä lääkäriasemaa. Kun päivän aikana oli menoja yllin kyllin, tuntui turhauttavalta pakata kaikki lapset kyytiin ja lähteä varta vasten lääkärin vastaanotolle tai päivystykseen pelkän silmätulehduksen takia.

Ehdimme varata jo yhdelle lääkärille ajan, kun hokasin, että mites nämä virtuaali- ja chattilääkärit toimivat. Puoliso kaivoi nopeasti Mehiläisen etälääkärin verkkosivut. Latasimme sovelluksen ja kirjauduimme palveluun pankkitunnusten avulla. Chattiyhteys avautui ja puoliso selitti lapsen tilanteen viestissä sekä lähetti pari kuvaa. Pian lääkäri vastasi ystävällisesti ja kysyi tarkentavan kysymyksen siitä, kuinka vaikealta silmätulehdus vaikuttaa. Lääkäri vastasi, että jos vaiva pahenee, kannattaa tulla vastaanotolle. Lopuksi lääkäri laittoi apteekkiin sähköisen reseptin.

Kyllä tällainen lääkärikäynti muuttaa tietysti käsitystä lääkärintyöstä. Ei ollut enää vastassa valkotakkista lääkäriä vastaanottohuoneessaan. Pääasia oli, että homma toimi hyvin, säästi meidän kulkemisia ja nyt on lapsen silmäkin kunnossa.

Silmätulehdus tuli helposti kuntoon etälääkärissä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Minne munii STEA-kana avustusmunan?

Viime perjantaina (1.12.) STEA julkaisi vuodelle 2018 tarkoitetut sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustukset. Avustuksia oli jaossa 342 miljoonaa euroa ja hakemuksia tuli yli 2400 kappaletta. 

Reilusti yli 1000 järjestössä odotettiin varmasti avustuspäätöksiä jännittyneinä. Ja kun päätös tuli, oli joko ilon tai harmituksen aihetta.

Avustuksissa on kyse siitä, pääseekö järjestö kehittämään systemaattisesti ja ammattimaisesti omalle kohderyhmälleen tarkoitettua toimintaa tai palvelua. Kyse on myös työpaikoista ja monen kohdalla myös työn jatkumisesta. Ei siis ihme, että avustuksen saamisella on iso merkitys vaikkapa järjestöjen vetäjille. Niin paljon ja monta asiaa on siitä kiinni, tuleeko avustusta tai ei.

On selvää, että monen monta hyvää hankeideaa jäi ensi vuonna ilman avustusta. Ehkä kyse on siitä, että juuri tänä vuonna STEAn painotukset eivät osuneet yhteen hankehakemuksen kanssa tai ehkä hakijajärjestön muodolliset kriteerit eivät täyttyneet.

Olen ollut auttamassa järjestöjä RAY:n ja nykyisen STEAn hankehakemusten tekemisessä. Yhtenä tärkeänä asiana on tietenkin muistaa nuo hakukriteerit ja niiden painotukset enkä yhtään epäile sitä, ettei niitä muistettaisi. Tärkeää on, miten oma hakemus sopii STEAN painotuksiin.

Tärkeää on muistaa hankehakemuksen tietopohja. Järjestöillä ja niiden jäsenillä on paljon tietoa asiakas- tai kohderyhmän tarpeista. Sitä tietoa kannattaa arvostaa, käyttää ja kerätä systemaattisesti ylös jatkuvasti eikä pelkästään keväällä, kun hakemusten tekeminen on ajankohtaista. Tietoa kannattaa kerätä haastattelemalla kohderyhmän jäseniä ja perehtyä myös tutkimusten ja selvitysten kautta ilmiötä koskevaan tietoon.

Hankehakemuksen tekeminen kannattaa aloittaa ajoissa, vaikka arki onkin kiireinen. Hankeidean kehittelylle kannattaa varata yhteistä aikaa, koska loppujen lopuksi hankeidea pitää pystyä esittämään tiiviissä muodossa. Monesti sanoman tiivistäminen onnistuu parhaiten vasta silloin, kun asiaa on riittävästi mietitty.

Ja jos oma rahoitushakemus ei mene läpi, kannattaa käydä läpi mikä ei hakemuksessa onnistunut. Aina voi jollakin lailla jatkaa oman kohderyhmän auttamista ja kerätä myös näin lisää tietoa ja ymmärrystä asiasta seuraavaa hankkeiden hakukierrosta varten. Ehkäpä STEA-kana on silloin innokkaampi munimaan euroja juuri teidän järjestöllenne.

Minne munii STEA-kana avustusmunan?

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi