Kallisarvoiset, raskaat lastensuojelun asiakaskokemukset kertovat paljon

Mitä mahtaa olla lastensuojelun asiakkaina olleilla nuorilla mielenpäällä lastensuojeluun liittyvästä palvelusta? 

Tänään (6.4.2018) oli Helsingin Sanomissa tärkeä juttu Osallisuuden aika -yhdistyksen nuorista aikuisista, jotka ovat olleet lastensuojelun asiakkaita ja ovat nyt kokemusasiantuntijoita. Lehtijutussa on monta hyvää ideaa, joita on hyvä ottaa lastensuojelun kehittämisessäkin huomioon.

1) Sosiaalityöntekijöillä on kova kiire ja uupumus, mikä näkyy kokemusasiantuntijoille niin, ettei "voi lisätä kuormaa puhumalla omista ongelmistaan".

2) Työntekijät vaihtuvat usein, mikä johtuu työn rasittavuudesta tai siitä, että työtä pilkotaan pienempiin osiin. Tällä voidaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lastensuojelun tarpeen arvoinnin tekee yksi sosiaalityöntekijä, toinen sosiaalityöntekijä tekee sitten varsinaista sosiaalityötä jne. Lapsen tai nuoren näkökulmasta on kyseessä kuitenkin aina uusi ihminen, johon pitää tutustua ja selvittää omia asioita uudestaan.

3) Nuorta pitäisi kuunnella kunnolla eikä se saisi olla pelkkä muodollisuus. Jos kuulemisessa on mukana monia ihmisiä, asioista kertominen kaikkien kuullen voi olla vaikeaa.

4) Puheen pitäisi olla ymmärrettävää ja ammattijargonia pitäisi välttää. Mitä siis mikäkin asia tarkoittaa, pitäisi kertoa niin, että lapsi tai nuori ymmärtää. 

5) Lapsen tai nuoren omat oikeudet pitäisi ehtiä selvittää hänelle huolellisesti.

6) Nuorella olisi lupa ottaa tapaamisiin tukihenkilöksi joku tuttu, sisarus, opettaja tai koulupsykologi.

7) Sosiaalityöntekijää olisi hyvä tavata usein ja välillä kaksinkin.

8) Sosiaalityöntekijää voisi tavata toimiston sijaan nuoren kotona tai jossain muualla "puolueettomalla maaperällä".

9) Nuorelle pitäisi tarjota helppoja keinoja ja selkeä lupa ottaa yhteyttä työntekijään myös tapaamisten välissä. Mieleen tuli, että voisiko lastensuojelun nuorilla olla käytössään lastensuojelun puhelin, jos hänellä ei itsellään ole puhelinta ja toisaalta pitäisi aina olla joku joka vastaisi virka-ajan jälkeenkin.

10) Aikuistumista tukevaa lastensuojelun jälkihuoltoa pitäisi jatkaa nykyisestä 21 ikävuodesta 25 vuoteen. Varmasti moni nuori aikuinen tarvitsisi vielä tukea ja valmentamista vielä 21 ikävuoden jälkeenkin.

11) Ylipäätään lastensuojelussa pitäisi pyrkiä menemään syvemmälle eli syihin oireiden takana.

12) Lapsen ja nuoren perheen jäsenet pitäisi pystyä kohtamaan yksilöinä eikä lähteä organisaation rakenteista.

13) Osallisuuden aika -yhdistyksen nuorille ei riitä, että sosiaalityö muuttuu. Heidän mielestään koko yhteiskunnan pitäisi muuttua kulttuuriltaan sellaiseksi, että avun hakeminen on hyväksyttävää ja ymmärtää, että kaikki me ollaan jossain vaiheessa avun tarvitsijoita.

Näiden nuorten ajatuksia kannattaisi miettiä ja pureskella tarkasti sosiaalityössä ja siellä missä tehdään päätöksiä lastensuojelusta ja sosiaalipalveluista.

Lastensuojelusta on tärkeä kaivaa esille käyttäjien kokemukset.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Miksi hyvä tyyppi häipyy?

Olen miettinyt viime aikoina esimiehen asemaa ja yleensä esimiesten työssä jaksamista. Ehkä syynä on se, että yksi kaveri viihtyi esimiehenä ainoastaan muutamia kuukausia. 

Se, ettei esimiestyössä viihdy voi johtua monesta asiasta. Ensimmäiseksi nousee mieleen esimiehen omalta esimieheltään saama tuki. Voi olla niin, että kaikkien ei ole helppo pyytää apua tai he näyttävät siltä, että he eivät apua edes tarvitse. Tästä huolimatta varsinkin uusi esimies tarvitsee esimerkiksi yhteistä suunnitteluaikaa omalta esimieheltään.

Joskus työhön voivat vaikuttaa myös yksikön resurssit ja niihin liittyvät näkymät. Selvää on, että jotkut kestävät jatkuvaa myrskyä ja huonoa näkymää eli epäkohtia kauemmin kuin toiset. Jotkut ehkä liiankin kauan.

Toimialasta riippumatta esimiehillä on varmaan niin paljon töitä, että työmäärään ei aina tule minkäänlaista rytmitystä kevyempien ja raskaampien rupeamien kanssa. Pakkotahtiset deadlinet painavat jatkuvasti päälle ja sähköposti täyttyy lukemattomista viesteistä. Kokeneemmat oppivat erottamaan ajan kanssa oleellisimmat asiat ja priorisoimaan niitä.

Faktahan se on, että hyvässä porukassa ja hyvällä huumorilla selvitään ikävistäkin töistä, olipa esimies tai työntekijä. Jos työtoverit ja esimiehet eivät tue, eikä apua saa pyytäessään, alkaa se käydä pitkän päälle terveydellekin raskaaksi. Terveyttä ei kannatta uhrata, vaikka työ tärkeää onkin. Jos tilanne ei avunpyynnöistä huolimatta muutu, työn imusta ei ole tietoakaan, on ehkä viisainta alkaa etsiä uutta työpaikkaa.

Huomioidaan työkaverit ja läheiset, muistetaan työn rytmitys. Hyvää joulua ja hyvää palvelua ensi vuonnakin.

Kiitos kaikille lukijoille. Palataan asiaan vuonna 2018.

Purjeet on hyvä välillä laskea työssäkin.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Työn imua ja tuunausta

Mikäli lähdet aamulla iloisin mielin töihin (toivottavasti sinulla on töitä) ja koet työn mielekkääksi, koet työn imua. Jos pääset itse vaikuttamaan työhösi, tekemään siitä itsesi näköistä ja näin lisäämään työn mielekkyyttä, olet päässyt tuunaamaan työtäsi.

Näistä teemoista puhui edellisten käsitteiden isä Työterveyslaitoksen Jari Hakanen Kauppalehden Viikon henkilö -palstalla 31.7.2017. Hakasen tutkimuksen painopisteenä on positiivinen psykologia, työn hyvät vaikutukset ja mahdollisuudet.

Hakasen mukaan työn riskit ja haitat on hyvä tunnistaa, mutta hyvä työelämä ei synny pelkistä riskien väistelystä, vaan myös siitä näkökulmasta, mikä ihmistä innostaa ja kannustaa optimaalisiin työsuorituksiin. Työn imua tuntevat ihmiset kokevat Hakasen mukaan vähemmän ristiriitoja työn ja perhe-elämän välillä. Työn imun mukana tuomat onnistumiset vaikuttava positiivisesti myös muihin elämänalueisiin, lisäävät onnellisuutta ja vähentävät masennusoireita.

Työn imuun vaikuttaa Hakasen mukaan juuri työn tuunaaminen. Työn tuunamisen ideana on pohtia omaa työtään ja muutostarpeita, jotta työ tuottaisi enemmän iloa, olisi mielenkiintoisempaa ja vastaisi enemmän omia arvoja. Joskus se voi tarkoittaa, että työntekijä ottaa vastaan uusia työntehtäviä, jotka tuntuvat innostavilta, palkitsevilta ja opettavaisilta.

Esimiehiä Hakanen kannustaa tuntemaan työntekijänsä osaaminen ja potentiaali. Esimerkiksi uusia projekteja pitäisi miettiä myös siitä näkökulmasta, ketä työntekijää se hyödyttäisi ja ilahduttaisi. Hakasen mukaan myönteistä palautetta ei kannata säästellä. "Yksikin lause esimieheltä voi muuttaa työntekijän - ja samalla sen työpaikan - elämän."

Hyvien palvelujen tuottamisessa keskeistä ovat hyvinvoivat työntekijät, jotka kokevat työn imua. Jos tavoitteena on hyvä palvelukokemus, palvelua pitää tuunata kutakin asiakasta varten. Palvelujen tuottajilla pitäisi olla myös vapautta tuunata ja kehittää palveluita sekä oman hyvinvoinnin lisäämiseksi että asiakkaiden eduksi.

Hyvän palvelun palaset?

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi