Palvelujen automatisaatio ja toisten kohtaaminen

Helsingin Sanomien yleisönosastolla 10.4.2019 kuopiolainen Janne Huopio kirjoitti, kuinka palveluiden automatisoituessa satunnaiset ihmisten väliset kohtaamiset vähenevät.

Omankin asuinalueen ympäristössä olen nähnyt, kuinka eräs viikoittain käyvä invataksin kuljettaja vaikuttaa olevan erittäin mieluinen kontakti pyörätuolilla liikkuvalle asukkaalle. Tällaiset äkkiseltään helposti vähäpätöisiltä tuntuvat kontaktit voivat kuitenkin olla arkisen hyvinvoinnin kannalta merkittäviä. Ne vähentävät esimerkiksi yksinäisyyden tunnetta ja tarjoavat vaikkapa juttutoveria ajankohtaisten asioiden pohtimiseen. Samanlaisia tärkeitä kontakteja voivat olla erilaiset hoitajat ja vaikkapa tutut kauppojen myyjät, parturit ja kampaajat.

Mikäli tulevaisuudessa esimerkiksi invataksia ohjaa robotti, tällaiset tärkeät ihmisten väliset kontaktit vähenevät. Nykyisin jo esimerkiksi moni palvelu varataan sähköisesti ja ensimmäinen ihmiskontakti tapahtuu vasta palveluun saavuttaessa. Sähköinen palvelun varaaminen on näppärää, mutta siinä jää ihmiskontakti saamatta. Toisaalta vielä nykyisin voi olla vaikea edes kuvitella, kuinka hyvä tekoälyn ohjaama asiakaspalvelurobotti voi jonain päivänä olla. Hienoa olisi, että tekoälyrobotti voisi asiakaspalvelijana ohjata tehokkaasti ja mukavasti oikeaan paikkaan ja selvittää jo asiakkaan ongelmaakin.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Yhdessä syöminen on mukavaa

Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, että pitkään jatkuneen ruoanjaon tai ruokajonojen rinnalle tulee yhteisiä ruokailuja. Mielestäni idea on hyvä, vaikka osa ruoka-avun saajista varmaan ainakin aluksi voi karsastaa yhteisiä aterioita - "minulle rittää ruokakassi". Yhdessä on kuitenkin mukavampi syödä kuin ihan yksin.

Osalle ruoka-avun saajista yhteiset ruokailut lisäävät hyvinvointia ja sosiaalisia kontakteja ja vähentävät näin huono-osaisuuteen vahvasti vaikuttavaa yksinäisyyttä. Jos jollekin riittää tiettynä hetkenä vain ruokakassi, voivat yhteiset lounaat jossakin vaiheessa alkaa kiinnostaa. Jo pelkästään se, että olisi mahdollisuus syödä toisten kanssa voi jo lisätä hyvinvointia. Omat valinnan mahdollisuudet lisääntyvät.

Uusien ideoiden lanseeraaminen ei ole aina helppoa. Uusi tapa vaatii aikaa ja totuttelua ja toteuttajiltakin sitkeyttä ja voimia. Yhteisruokailun viestintään, markkinointiin ja muidenkin ihmisiä auttavien julkisten palvelujen (mm. terveys, sosiaalityö, työllisyys) ja järjestöjenkin toiminnan liittämisessä ruokailun yhteyteen voisi hyvinkin käyttää palvelumuotoilun keinoja.

Ja tietysti yhteisen ruokailun kruunaa hyvä ja laadukas ruoka. Jos ruoka on hyvää, silloin syöjiä varmasti piisaa. :-)

 

Jokapäiväinen leipämme maistuu paremmalta toisen kanssa syötynä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Rennommin intissä

Helsingin Sanomissa oli maanantaina (8.1.2018) juttua uudistuvasta varusmiespalvelusta, jonka yhtenä airueena toimii Porin prikaati. Saa nähdä, mitä uudistuksia juuri varusmiespalveluksen aloittanut yli 12 000 varusmiestä saa vastaansa. Muuttuuko varusmiespalveluskokemus entistä myönteisemmäksi.

Lehtijutussa Porin prikaatin komentaja eversti Rami Saari mainitsi, että hän haluaa eroon turhista käytännöistä, joilla ei ole koulutuksellisia perusteita. Tuloksiakin on Porissa uudistuksella tullut, kun varusmiespalveluksen peruskoulutuskauden keskeyttäneiden määrä on laskenut. Se, että mahdollisimman moni käy armeijan, sopii myös siihen, että Saari sanoo kuuluvansa vankkumattomiin yleisen asevelvollisuuden kannattajiin.

Pohdin tässä jutussa joitakin lehdessä mainituista uudistuksista. Kävin varusmiespalveluksen Mikkelissä ja Lappeenrannassa vuosina 1989 - 90. Nyt kumpikin varuskunta on jo lakkautettu. Itselleni ja omissa ystäväpiireissäni oli tuolloin itsestään selvää, että armeijaan mennään eikä sitä kyseenalaistettu. Ehkä ajattelen nyt armeijasta niin, että armeija ja uskottava puolustus on hyvä olla. Ainakaan minä en nuorena miehenä huomannut samanlaista levottomuutta Suomen turvallisuudesta kuin tällä hetkellä. Ehkä mielessä pyöri silloin ihan muut ajatukset kuin nyt.

Huomion kiinnittäminen ensimmäiseen päivään

Kieltämättä ensimmäinen päivä armeijassa on erityinen. Sitä voi verrata sisäoppilaitokseen tai jonkinlaiseen vankilaan, jonne tulet yhtäkkiä tuiki tuntemattomien kanssa ja joudutte asumaan samassa tuvassa 24/7. Toisten määrittämä aikataulu ohjaa päivän ja viikon kulkua. Alussa kouluttajien kannustavat sanat ja huumorikin voivat laukaista ja katkaista kielteisiä ajatuksia siitä, että "mihin helvettiin tässä on tultu".

Tuen tarpeessa olevat pitää tunnistaa heti alussa

Saaren mukaan tukea tarvitsevat alokkaat pitää tunnistaa heti palvelusajan alussa. Jutussa mainitaan, että niillä alokkailla, joilla on vähän onnistumisia elämässä, keskeytyskynnys on matalampi. Näen, että armeija voi tarjota onnistumisen kokemuksia monelle miehelle ja nykyään naisellekin ja vahvistaa näin elämänhallintaa. Armeija luo myös hyvät puitteet ystävystyä ja näin vähentää yksinäisyyttä. Tästä näkökulmasta se uudistus, että varusmiesjohtajat majoittuvat varusmiesten kanssa samaan tupaan, voi olla hyvä juttu. Hyvä varusmiesjohtaja pystyy kouluttajien ohella kiinnittämään huomiota myös ryhmän dynamiikkaan ja siihen, ettei kukaan jää yksin ja ettei ketään kiusata.

Vapaa-ajan ja palvelusajan selkeä erottaminen

Yhtenä uudistuksena on vapaa-ajan ja palvelusajan selkeämpi erottaminen. Vapaa-aikana voi olla rennommin ja älypuhelimella voi olla läheisiin helposti yhteydessä. Oma siviilielämä säilyy, vaikkapa somen välityksellä. Omana varusmiesaikana oli muistaakseni joitakin puhelinkoppeja, joista pääsi soittamaan läheisille.

Mikä sitten oli parasta armeijassa. Olihan se mielenkiintoinen kokemus ja monia muistoja jäi. Oma tupa, ryhmä ja komppania tulivat tutuiksi ja armeijassa syntyi ystävyyssuhteitakin, vaikkei niistä mikään kantanut tänne 30 vuoden taakse. Lämpimiä muistoja heistä kuitenkin riittää. Ensimmäisen päivän shokki on vieläkin mielessä.

Hyvänä muistona ovat myös persoonalliset kouluttajat. Yksi vääpeli kantoi marssilla useamman väsyneen varusmiehen reppuja. Kiva oli myös jonkun ajan jälkeen tajuta, kuinka varuskunnan yhden pelottavan kapteenin karjunnassa ja komennuksessa oli sittenkin aina pieni pilke silmäkulmassa. Jäistä maata pystyikin kaivamaan, kun vain kaivoi ja kaivoi. Jälkimaku armeijasta on myönteinen ja humoristinen. Huonointa oli ikävä tyttöystävää ja viikonloput armeijassa.

Rennosti intissä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook /Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Tapahtumabisnes kukoistaa - miten lähiöt saisivat osansa

Viime viikolla oli noin kymmenessä Helsingin lähiössä ja kaupunginosassa Lähiöfest2017 -toimintaan kuuluvia erilaisia tapahtumia. Mielenkiintoista on, että koko Lähiöfest2017 -toiminnan tuottaja oli yksityinen yritys Egnahem Media Oy. Kiva ajatus, että on yrityksiä, joiden toimintana on lähiökehittäminen tapahtumatuotannon kautta. 

Lähiöfestin päätukija oli Helsingin kaupunki eli helsinkiläiset veronmaksajat. Lisäksi tapahtuman kumppaneina oli isoja yrityksiä mm. K-Kauppa, Kiinteistömaailma ja rakennusalalta Vahanen-yhtiöt.

Harmi, että en päässyt osallistumaan seminaareihin, työpajoihin tai viikonlopun lähiöjuhliin. Ainakin Herttoniemi ja Kontula olisivat olleet aika lähellä kotiani.

Monenlaiset tapahtumat ovat tervetulleita myös lähiöihin. Mistä sitten voisi ammentaa ideoita erilaisiin lähiötapahtumiin?

Alueen erityispiirteet

Ihan ensimmäiseksi tulee tietysti mieleen alueen erityispiirteiden huomioiminen. Esimerkiksi Helsingin Vanhankaupunginkoskella järjestetään vuosittain koskeen liittyvä tapahtuma, jossa oli mm. koskimelontanäytöksiä.

Helsingin Viikissä on yliopiston koetilan ympärille järjestetty ainakin lapsiperheitä kovasti innostanut Päivä maalla -tapahtuma sekä suuren suosion saanut kevättapahtuma, jolloin innoissaan hyppivät ja kirmaavat lehmät päästetään laitumelle. Alueen erityispiirteet voivat liittyä johonkin ympäristön tekijään, fyysiseen tai kulttuuriseen tekijään tai instituutioon.

Alueen yhteisöt

Monen tapahtuman taustalla ovat erilaiset yhteisöt ja intressiryhmät. Esimerkiksi Helsingin Herttoniemessä on joka lokakuu Hirvihölkkä ja Vantaan Hakunilassa perinteinen uudenvuoden kymppi. Itse olen osallistunut näihin urheiluseurojen järjestämiin tapahtumiin ja tykännyt niistä kovasti. Taide- ja kulttuuriväki ja tietenkin erilaiset asukasyhdistykset ovat järjestäneet eri kaupunginosissa monenlaisia juttuja. Suuret Kumpulan ja Käpylän kyläjuhlat voi hyvin mainita esimerkkeinä.

Myös kiinteistöyhtiöt ja alueen yritykset voivat olla tapahtumien järjestäjiä. Kiinteistöyhtiöt voivat järjestää tapahtumia esimerkiksi silloin kun alueella on syntymäpäiviä. Minäkin sain olla mukana kun Helsingin Siilitie täytti 50 vuotta. Kirjoitin pienen historiikin alueesta ja se jaettiin kaikkiin Siilitien kiinteistöjen kotitalouksiin.

Yksittäiset tekijät

Moni lähiöjuttukin voi lähteä liikkeelle yksittäisen ihmisen ideasta tai kiinnostuksesta. Esimerkiksi pienen kaveriporukan alkuun järjestämä juoksutapahtuma Viikin viitonen paisui kisaksi, johon piti jo etukäteen ilmoittautua. Joskus jotkut jutut voi joskus olla hyväkin pitää pienenä. Riskinä voi ollakin se, että homma lähtee niin sanotusti lapasesta. Silloin tapahtuma vaatii enemmän resursseja ja työtä. Tämä voi väsyttää innostuneet aktiivit ja pian tapahtumat voivat tyrehtyä kokonaan.

Mitä hyötyä?
Erilaisten tapahtumien järjestämisestä tekijät saavat monenlaista oppia esimerkiksi verkostojen rakentamisesta, projektien suunnittelusta, johtamisesta, viestinnästä ja markkinoinnista. Tapahtumien suunnittelussa tutustuu myös uusiin ihmisiin.  Ja jos virheitä sattuu, nekin voi ottaa oppimisen kannalta.

Yksinäisyys on yksi suuri ongelma Suomessa ja se nähdään olevan monen ongelman taustalla. Kaikille tarkoitetut matalan osallistumiskynnyksen tapahtumat ovat yksi keino lisätä ihmisten välistä yhteisyyttä ja vähentää yksinäisyyttä. Siinäpä yksi hyvä syy lähiöissäkin tapahtumien järjestämiselle. Edellisen lisäksi tapahtumat voi olla yksi keino kartuttaa järjestäjälle rahaa.

Viikin Päivä maalla -tapahtuma. 8 km Helsingin keskustaan.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

Kohtaaminen on yhteiskunnallinen teko

Helsingin Sanomissa oli 28.9.2016 juttua professori Juho Saaren toimittamasta kirjasta Yksinäisten Suomi (Gaudeamus). Yksinäisyys ei ole mikään pieni ongelma, jos siitä kärsii jollain tasolla 15 prosenttia eli yli 800 000 suomalaista.

Lehtijutussa Saari sanoo, että "yksinäisyys on keskeisin ihmisten terveyttä huonontava ja hyvinvointia alentava tekijä". Yksinäisyys löytyy monen ongelman taustalta. Jutussa mainitaan yksinäisyydellä olevan yhteyksiä lohtusyömisen, vähäisen liikunnan ja sydänongelmien kanssa.

Yksinäisyys liittyy tasa-arvoon. Yhteiskunnallinen asema vaikuttaa yksinäisyyteen. Mitä matalammalla asemassa ihminen on yhteiskunnassa, sen enemmän yksinäisyys on vaivana ja päin vastoin. Saaren mukaan yksinäisyydestä on tullut politiikassa kiinnostava, sillä yksinäisyyttä vähentämällä voidaan vähentää palvelujen käyttöä eli säästää rahaa.

Saari penää erityisesti epäsuoria tapoja vähentää yksinäisyyttä eli pitäisi luoda paikkoja ihmisten vuorovaikutukselle ja toisten kohtaamiselle. Saari kuitenkin muistuttaa, että työllisyyspolitiikkakin on yksi tapa vähentää yksinäisyyttä. Tukityöllistäminen lisää työttömien mahdollisuuksia sosiaalisiin suhteisiin.

Itse näen, että työllisyyspolitiikan lisäksi koulutus- ja sosiaalipolitiikallakin voidaan vaikuttaa myös yksinäisyyteen.

Monet kuntien palvelut voivat olla yksinäisyyttä vähentäviä. Sosiaalityössä kohdataan paljon heikossa asemassa olevia ja varmasti myös yksinäisiä ihmisiä. Liikuntapaikat, koirapuistot ja leikkipuistot ovat ainakin paikkoja, jotka vähentävät  myös konkreettisesti yksinäisyyttä. Päiväkotien ja koulujen kautta tulee tuttuja.  Monet järjestöt muun muassa Helsinki Missio, Suomen Mielenterveysseura, Suomen Setlementtiliitto ovat tehneet töitä yksinäisyyden vähentämiseksi monenlaisilla palveluilla ja hankkeilla, mutta töitä riittää muillekin.

Jokainen yhteisö voi olla auki tai kiinni toisille ihmisille. Joko houkutella mukaan yksinäisiäkin tai sulkea muut ulos. Ja ihan loppupeleissä jokainen kohtaaminen voi sisältää siemenen yksinäisyyden vähentämiselle ja yhteisyyden lisäämiselle.

Sinunkin läsnäololla voi olla suuri merkitys yksinäisyyden vähentämiseksi, vaikkei se heti tulisi mieleen. Kohtaamisesi on yhteiskunnallinen teko.

"Tääl on kivaa älä jää himaan"

Leikkipuisto estää eri-ikäisten yksinäisyyttä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi